Välimeri

1. Lyö aallot vaahtopäiset taas Välimeren rantaan,
ne mulle viestin kantaa kaukaa, takaa vuosien.
Ei laineet koskaan tuudita mua kaipaamaani rauhaan,
ne polttaa sielussani ain, lailla nokkosten.
Mä olin nuori, kauniskin, huolta vailla kuljin
saarelta saarelle, kuin jotain etsien.
Mä monta kiihkeää vartaloa sylihini suljin,
ja mua rakkaus ootti, silloin viel tiennyt en.

2. Mä viimein laskin purren rantaan kallioisen saaren,
palmuissa tuulet lauhat soi, viini huumas pään.
Mä juovuin, rakkaudesta vain, alla sateenkaaren,
vaan jumalat kai meille määräävät purjesään.
Kun myrsky hurja viimein laantui, nimeään mä huusin,
mut yöltä synkältä vastausta saanut en.
Mä oonko syyllinen vai syytön? Välimeri tietää:
on tuskaa raskas kantaa sen, joka yksin jää.

3. Mä kerran kaarran purren pienen kaukosaaren rantaan,
on venho uusi, purjeet puhtaanvalkeat.
Vain aallot viehkeet raukeaa rajaan rantahiekan,
hän siellä oottaa mua taas, luona majakan.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu