Rautainen portti

1. Enää milloinkaan palaa ei aika tuo.
Nyt vain yksinäin kuljen portin rautaisen luo.
Salvan aukaisen, kulje en varoen.
Aivan tuttu on tie, puiston hiljaisuuteen se vie.

2. Luoksein milloinkaan palaa ei hurma tuo.
Taas vain yksinäin kuljen rakkaimman ystävän luo.
Nyt jo harmaantunein päin, mieli tyynnä menen näin.
Aivan tuttu on tie, kiven painavan viereen se vie.

3. Mitä meistä jää, ilta kun yllättää?
Valo sammuu vain pois, niin kuin koskaan ei ollutkaan ois.
Minne meidät vie eessä aukeeva pitkä tie?
Takanaan jokainen sulkee vain portin rautaisen.

4. Elä siis, vielä kun voit, ennen kuin varjon uuden vain loit.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu