Muistojen maa

1. Mua luokseen kutsuu taas muistojen maa.
Vain siellä rauhan mun syömeni saa.
Tuvasta vastaan käy siskot, veljet, äiti armahin,
ja isäkin hymyn häivähdyksen suo.
On rannas koivu, mi lohtua soi,
kun rakkaus rinnassa mun salamoi.
Vaan kaikki tuo on nyt pois,
niin kuin unta se ois.
Vain tuuli muistoja menneestä tuo.

2. Luo päivänkilo aallon välkkeeseen
kangastusta satumaan.
Sinne liidän luokse ystävän,
riemun rintaan saan.
Tähtitarhan valon tuikkeeseen
liittyä kai kerran voin.
Siellä oottaa mua jo ystäväin,
kanssaan ilakoin.

3. Niin kauas johtaa tää tuulinen tie.
En tiedä, minne se lopulta vie.
Kai jossain on unten maa,
mis levon rauhaton saa,
kun päivänkehrä painuu kultapilven taa.
Vaan mistä löytyy tuo onnellisten maa?
Maa, missä muistot ain todeksi saa?
Aatokset kantaa mua pois,
niin kuin totta ne ois.
Vain tuuli muistoja menneestä tuo.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu