Kaukainen ranta

1. Kerran kaukaisen rannan mä haaveissa näin,
siellä palmupuut tuulessa huojui.
Tyrskyt laantuivat laguuniin siniseen,
syömein onnesta aivan kuin juopui.
Neito kaunein mua tervehti hymyellen
ja lein tuoksuvan majastaan toi.
Kädet kaulaani kietoi hän kuiskaellen
ja suukon suloisen huulillein soi.

2. Mutta kauan tuo unikuva kestänyt ei,
minä heräsin talviseen aamuun.
Oli hanget ja pohjatuuli viiltävin,
enkä päivältä valoa saanut.
Palmut, ranta ja laineet kuin haihtunet ois,
neito tummakin mennyt jo pois.
Silloin itseksein hiljaa mä huokaisin vain:
kunpa purteni vesillä ois!

3. Aalto korallihiekalle taipuu,
ranta kaukainen unhoitu ei.
Mielen haikeen on vallannut kaipuu,
tyttö tumma mun syömeni vei.

4. Usein kaukaisen rannan mä haaveissa nään,
sitä etsinyt oon joka puolta.
En oo löytänyt rantaani vieläkään,
mutta tuosta en kanna mä huolta.
Kerran rantahan viimeiseen purteni saa,
neito tumma on vastassa siellä.
Siks on purjeeni puhtaat ja mieleni sees,
kun mä vaellan elämän tiellä.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu