Kauneinta maailmassa

1. Mikä on kauneinta maailmassa, kuka on sinua odottamassa,
kun elämänehtoo luoksesi kerran saa?
Miksi on ilta nyt hiipumassa, ovatko päivät jo loppumassa?
Vastausta hain ja tunnistin elämän lain.
On rauha ja ystävyys kaunista niin, ja onnikin kukoistaa saa.
Suo kulta ja timantit lisänsä siin, ja haaveet vie aikojen taa.
Kanssa mun rakkaani kaiken tuon sain,
kun viimeinkin luokseni hänet mä hain,
elämänhuumaa rinnallaan tunsin mä vain.

2. Nuorena kantanut huolia en, on aika tuo mennyt niin ihmeellinen,
elämänmaljan reunalta riemuiten join.
Tietäni kuljin kuin laulaen, neuvoja toisten tarvinnut en,
kenet vain halusin, hänet mä luokseni toin.
Kun voima on hallussa vartalon ja mieli on niin levoton,
kun tahto on rautaa ja voittamaton, niin tulos on arvaamaton.
Asfaltti kuuma ja leveä tie,
ei suuntahan oikeaan aina ne vie,
vaan kadu en mitään, elämää eletty on.

3. Riemu on leikissä lapsosen ja viisautta sanoissa vanhuksen,
käy lepohon keho, työ raskas kun tehty on.
Saa kultaa, ken löytävi aarteen luo, hädässä ystävä lohtua suo,
ja murheensa kaivolla joku vain itkee ja juo.
Vaan vahvin on voima tuo rakkauden, sitä ei murretuks saa.
On tenho sen aito ja ihmeellinen, se säilyvi aikojen taa.
Kaislikkoranta ja kuiskiva suu,
ei niitä voi korvata mikään muu,
vaan tuoni vie kaiken, kun kutsuvi ahnaana maa.

4. On aika tuo mennyt kuin kaunista unta,
muistojen päälle vain sataa lunta.
Kun päättyvi tie, jäljet kohahdus tuulen pois vie.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu