Kun kohdattiin

1. Ei milloinkaan voi unhoittua aika,
kun ensimmäisen kerran hänet nähdä sain.
Mun mielen silloin täytti kumma taika,
ja haavesiltaa vain mä tanssiin hänet hain.
Sit arkuuteni unohtain mä valssiin hänet hain.

2. Taas puiston varjoon yksinäisnä kuljen,
ja kyyneleitä hiljaa vierii silmistäin,
kun kerran vielä sylihini suljen,
ah! - hänet, ken jo kauan sitten lähti viereltäin.
Jo kauan sitten lähti hän pois viereltäin.

3. Nyt syksyn tuuli puiston lehdet riipii,
ja ruusu punainen vain kummulle taas jää.
Mun aatos aikaan menneseen ain hiipii,
ja kumarassa kulkee harmaantunut pää.
Nyt ruusun viereen kaipaa jo harmaapää.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu