Mazatlan (äännä: masatlán)

1. Taas kotkien tie koneen korkeuksiin vie,
Mazatlan pian pilven syliin vaipuu.
Kun muistan eilisen orastavan rakkauden,
mielen haikean valloittaa kaipuu.
Mazatlan, luokses sydämeni jää,
ja varmaakin varmempaa on tää:
vaikka sammuisi päivä tai kaatuisi maa,
aikaa tuota en vois unhoittaa.

2. Rannan hiekka valkoinen, kuiske kauniin neitosen:
tuuthan luokseni pian takaisin?
Kauan vastausta hain, viimein sanotuksi sain:
ilman sua enää elää tahdo en.
Mazatlan, palmus jälleen kun nään,
silloin lämpöösi ainiaaksi jään.
Vaikka sammuisi päivä tai kaatuisi maa,
aikaa tuota en vois unhoittaa.

3. Oi, Mazatlan!

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu