Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Vapaata läppää improvisaatiosta.


Artturi Purjo

#1 kirjoitettu 11.04.2006 16:13

Improvisoinnin harjoitteleminen on aika kinkkinen juttu. Kyllähän sitä voi treeanilla jotain skaaloja, lickejä, riffejä, ja tiesmitä patterneja mekaanisesti, muttei silti pelkästään sillä opi sooloilemaan. Toi kaikki pitäis myös pystyä purkamaan ulos silloin ku soitetaan, siinä hetkessä.

Mua kiinnostaisikin juuri se että miten te ihmiset treeanilette improvisointia ja mitä ootte havainneet hyviksi jutuiksi sillä saralla.

Lisäksi haluaisin pistää rinnakkain kaksi asiaa:
1. Improvisointi jossa fraasit on valmiiksi mietittyjä
2. Improvisointi jossa pyritään äärimmäiseen spontaamiuteen

Olen miettinyt että näiden kahden väliltä piäis ehkä löytää jonkinlainen kultainen keskitie.

Ja pystyykö esimerkiksi BeBoppia soittamaan jos ei ole opetellut kaikki Birdin "juttuja". Toisaalta onko se enää improvisointia jos koko sävelkieli on kopioitu toisilta?

Tämän kaltaiset asiat mietityttää välillä minua.

^ Vastaa Lainaa


A1mo
569 viestiä

#2 kirjoitettu 11.04.2006 16:51

Ite reenailen lähinnä improa ilman mitään ideaa, ainoa mitä ehkä suunnittelen tai harjottelen etukäteen on jotkut yksittäiset sävelparit tai venytysjutut jotka kuulostaa hyvältä, ja sisällytän niitä lickeihin.

^ Vastaa Lainaa


Effekt
1473 viestiä

#3 kirjoitettu 11.04.2006 17:02

Sointujen hallitseminen ja ylipäänsä musiikin teorian tunteminen auttaa improvisaatiossa huomattavasti. Mitä paremmin tiedät mikä kuullostaa miltäkin minkäkin päällä sen helpompi sinun on soittaa ajatuksiasi ulos. Eli jos minulta kysytään, niin ensin täytynee opetella perusteet (kuten kaikessa) ennen kun pystyy täysin vapaasti ilmaisemaan juuri sitä mitä tahtoo.

Itse treenailen lähinnä vain sointuja, sointukuluissa liikkumista ja lähimpien soinnunsävelten löytämistä. Elän vakaassa uskossa, että kun minulla on raskaan työn jälkeen kaikki nämä asiat kasassa kuin vettä vaan, pystyn vapaasti soittamaan ulos hetkessä kaikki ne melodiat mitä päässäni pyörivät suoralta kädeltä. Tähän menessä homma on melkoista matematiikkaa ja räpeltämistä/korvakuulolta soittamista.

Musiikin kuunteleminen on tietysti iso plussa. Vaikka ei suoraan blokkaisi sieltä kaikkia likkejä on luonnollisesti avuliasta kuunnella genreä jota soittaa. Kuuntelemalla ymmärtää ja ammentaa.

Vaan en minä tiedä, konsalla ne opettaa.

^ Vastaa Lainaa


Heijala
4760 viestiä

#4 kirjoitettu 11.04.2006 18:02

Itse ainakin bändissä kitaraa soittavana voisin sanoa improvisoivani useinkin, mutta vain kitarasooloissa. Joitakin sävellyksiä on tullut imrovisoiden äänitettyä, usein lähtökohtana on ollut päässä pyörivä sointukuvio.

Tähän improvisoituun sooloon pääsee loistavasti niin, että tuntee edes osittain oman instrumenttinsa, ja musiikista riippuen sävelkorva on hyvin tärkeä. Tietää miten sovittaa säveliä tiettyihin sointukuvioihin ja osata "antaa sen tulla" automaattisesti. Ei siihen muuta periaatteessa tarvitse. Ei sitä silloin tarvitse myöskään harjoitella.

Jatsi onkin sitten toinen juttu, sillä siihen ei enää tarvitse oikein sävelkorvaakaan.

Heijala muokkasi viestiä 18:05 11.04.2006

Lisäksi jos tahtoo pitää homman mielenkiintoisena, niin käyttää kaikkia mahdollisia vaikutteita vaihtelun vuoksi. Tietyn sävelen mukaan soitettua ja esim. perus-blues-sooloa on aina kiva sekoittaa.

^ Vastaa Lainaa


makes69
1587 viestiä

#5 kirjoitettu 11.04.2006 18:21

Supernatural bandissä on improvisaatio ollut läsnä aina eka soinnusta 1988 lähtien. Kaikilla on oikeus imrovisoida jos osaa ja virheiden kautta oppii ja tulee hyväksi. Tuossa olin Lucky 313 sen vierailevana kitaristina Ravintola Clipperissä ja Ray-Ska huusi; Make nyt soolo ja se oli spontaani juttu ei sovittu sit siinä hädässä yrität hallita yleisön edessä oman soittos ,rakentaa räjähtävän ,biisiin sopivan energisen soolon ja se on siinä ihan itsekseen tupitan ja tulitan ja soitan ja pääsen vielä fiilikseen kiinni, soolo on videolla. Jäljestäpäin katsoin sitä ja analysoin sen se toimi ja imroo alusta loppuun. Improvisaatio se kuka sen hallitsee ...huh meikä hallitsi silloin yleensä yksin hallitsen helpostikin ja usein keikalla joskus paniikki valtaa ja rentous puuttuu ja sit se improsoolo onkin sekava epäselvä sekasikiö josta ei voi sanoa oikeen mitään.

^ Vastaa Lainaa


MGynther
109 viestiä

#6 kirjoitettu 11.04.2006 20:10

Shoganai kirjoitti:

Juurikin näin.

Toisaalta minun mielestäni olisi tärkeää myös osata luottaa siihen kokemukseen, mikä tähän mennessä on kertynyt. Jos aina tuntuu siltä, että ilmaisu on "täysin vapaata" vasta sitten kun osaa sujuvasti "kaiken", katoaa helposti mielekkyys improvisaatiosta... ja soittamisesta ylipäätään.


Improvisaatiossa kieltämättä viehättää virheiden vaara ja se, että ei koskaan tiedä, mihin soolon lopussa päätyy.

eradication muokkasi viestiä 20:11 11.04.2006

Niin ja sitten kun tulee "väärä ääni" niin soittaa vaan saman uudestaan. Korva tottuu ja sitten se kuulostaakin jo hyvältä.

^ Vastaa Lainaa


Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#7 kirjoitettu 11.04.2006 21:36

eradication kirjoitti:
Niin ja sitten kun tulee "väärä ääni" niin soittaa vaan saman uudestaan. Korva tottuu ja sitten se kuulostaakin jo hyvältä.


Tarpeeks hyvin kun improvisoi niin ei koskaan tule "vääriä ääniä" kun niistä keksii aina jonkin uuden suunnan. Tähän kun joskus pääsisi niin olisi hemmetin kova.

^ Vastaa Lainaa


Effekt
1473 viestiä

#8 kirjoitettu 11.04.2006 22:55

Heijala kirjoitti:
Jatsi onkin sitten toinen juttu, sillä siihen ei enää tarvitse oikein sävelkorvaakaan.


Mitä helvettiä?

^ Vastaa Lainaa


lökö
1562 viestiä

#9 kirjoitettu 12.04.2006 00:34

eradication kirjoitti:
Niin ja sitten kun tulee "väärä ääni" niin soittaa vaan saman uudestaan. Korva tottuu ja sitten se kuulostaakin jo hyvältä.


Niinpä Kerran kun soittaa sen väärän äänen niin se kuulostaa väärältä, mutta kun sen toistaa niin alkaakin kuulostaa tarkoituksenmukaiselta oudolta mausteelta! Tosin eihän tuokaan aina toimi, jonkun biisin tunnelma ei välttämättä anna anteeksi virhettä..

lökö muokkasi viestiä 00:35 12.04.2006

Joo tuo jazzjuttu kyllä särähti aika pahasti korvaan :( Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys että jazz on joku sävelten tunkio, vaikka se on kaikkea muuta... Samantyyppinen ennakkosuhtautuminen kuin vaikkapa nykytaiteeseen.

^ Vastaa Lainaa


Raikali
517 viestiä

#10 kirjoitettu 12.04.2006 01:19

lökö kirjoitti:
Samantyyppinen ennakkosuhtautuminen kuin vaikkapa nykytaiteeseen.


tai räp ja hiphop-musiikille.


mutta siis, itselläni improvisaatio on sellaista, että kerrankun päästään heittää jonkun soolon niin ei sitä toista kertaa osaa soittaakaan samalla lailla. hieno taito olisi osata tallettaa päähän soittamat sävelet/melodiat niin että ehtisi sen vaikka paperille raapustaa.

^ Vastaa Lainaa


gebo modyo
1102 viestiä

#11 kirjoitettu 12.04.2006 10:45

Tonkku kirjoitti:

Tämähän on se yleisin käsitys jatsareista...


Richard Thompson kuvaili (o)ivallisesti jazzia suunnilleen näin:

If you play one wrong note, it's a mistake. Play
that same wrong note three times ... jazz.

^ Vastaa Lainaa


Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#12 kirjoitettu 12.04.2006 12:56

Heijala kirjoitti:
Jatsi onkin sitten toinen juttu, sillä siihen ei enää tarvitse oikein sävelkorvaakaan.


Ei ni. Tekno ja trance ei oo musiikkia ja räppiä tekee vaan ne jotka ei osaa laulaa.

^ Vastaa Lainaa


Heijala
4760 viestiä

#13 kirjoitettu 12.04.2006 17:14

No voi... Vituttaa muuten suunnattomasti tollainen idioottimaisuus. Jos olet musiikkia harrastanut kahta päivää pidempään ja olet tuota mieltä, niin olet tyhmin ihminen johon olen pitkään aikaan törmännyt. Kuunteles nyt vaikka vähän Miles Davisia tai jotain muuta suurta jazz-nimeä ja tule uudelleen väittämään että jazzissa ei vaadita sävelkorvaa. Perkele.

Asiaan: Yleensä jos soitan pianolla niin valitsen sävellajin (Cm usein tai F) ja alan vain vetämään. Hetken se kestää mutta jos vire on oikea niin kamaa rupeaa valumaan ihan kivasti. Tiiä sitten onko siinä mun jatsissani sitä sävelkorvaa. Bassolla soittelen vaan jotain ja tartun johonkin joka tuntuu svengaavalta/rokkaavalta.


No on se nyt jumalauta kun ei voi vittuilla lämpimikseen, kun ei mee perille, jos ei laita hymiöitä. Sori nyt kuitenkin.

^ Vastaa Lainaa


Mika Björklund

#14 kirjoitettu 12.04.2006 17:25

impronen kirjoitti:
Heijala kirjoitti:
No on se nyt jumalauta kun ei voi vittuilla lämpimikseen, kun ei mee perille, jos ei laita hymiöitä. Sori nyt kuitenkin.


Kauhean vaikea tietää onko se vittuilua kun jotkin idiootit oikeasti ovat tuota mieltä. On tullut useammankin kerran törmättyä. Mistä mä sen tiedän onko joku tosissaan vai ei?


Forum » Musiikin tekeminen » Vapaata läppää improvisaatiosta.

^ Vastaa Lainaa


Heijala
4760 viestiä

#15 kirjoitettu 12.04.2006 17:27

impronen kirjoitti:
Kauhean vaikea tietää onko se vittuilua kun jotkin idiootit oikeasti ovat tuota mieltä. On tullut useammankin kerran törmättyä. Mistä mä sen tiedän onko joku tosissaan vai ei?


Suosittelen myös ottamaan itse oman "juttunsa" hieman letkeämmin toisinaan.

^ Vastaa Lainaa


Silven2.
311 viestiä

#16 kirjoitettu 12.04.2006 17:48

Vapaata läppää improvisaatiosta

Improvisaatio on vapaata läppää
joku viiltää pianolla, toinen räppää
Pakkoviha aiheuttaa vain turhaa kiistaa
Muista, että sakkoliha on vapaata riistaa
joten keskity bongailuun, ja heitä läppää
Pakkovihakin lievittyy, jos ottaa "häppää"
Sulosointuja pianisti sormillaan näppää,
miks´ kitaristi aina asteikon ohitse täppää?

Hän improvisoi keikalla, otti "häppää" ja pani silmänsä sakkolihaan
sitä on improvisaatio, eli taidetta; se on lääkettä muusikon vihaan
Sama tunne syntyy, jos istuttaa puita omaan pihaan
Huurupäissäni, näin Riston, Nalle Puhin ja Ihaan

^ Vastaa Lainaa


Silven2.
311 viestiä

#17 kirjoitettu 12.04.2006 18:09

Silven2. kirjoitti:
Vapaata läppää improvisaatiosta

Improvisaatio on vapaata läppää
joku viiltää pianolla, toinen räppää
Pakkoviha aiheuttaa vain turhaa kiistaa
Muista, että sakkoliha on vapaata riistaa
joten keskity bongailuun, ja heitä läppää
Pakkovihakin lievittyy, jos ottaa "häppää"
Sulosointuja pianisti sormillaan näppää,
miks´ kitaristi aina asteikon ohitse täppää?

Hän improvisoi keikalla, otti "häppää" ja pani silmänsä sakkolihaan
sitä on improvisaatio, eli taidetta; se on lääkettä muusikon vihaan
Sama tunne syntyy, jos istuttaa puita omaan pihaan
Huurupäissäni, näin Riston, Nalle Puhin ja Ihaan




Osa biiseistäni syntyy samalla tavalla kuin tämä runoni.

Hetken mielijohteesta. Istu alas, ota hetki aikaa, anna mennä vaan, ole rohkea, älä välitä virheistä, älä mieti tekojesi seurauksia, tiedä mitä osaat, tee sen mukaan, mutta ota myös tietoisia riskejä.

Improvisaatiotaitojani harjoitan siten, että istun synapianon äärelle, laitan äänityksen päälle tietokoneen äänitysohjelmasta ja annan palaa vaan. Aluksi kuulostaa paskalta, mutta sitten kun on aikansa harjoitellut, voi tehdä kokonaisia teoksia tällä tavalla. Joskus onnistuu, eli lopputulos on omasta mielestä tyydyttävä, ja joskus ei onnistu. Ei maailma siihen kaadu, että äänitin jotakin paskaa, mutta se kirkastuu kummalla tavalla, sitten kun oma soitto yhtäkkiä kuulostaakin hienolta.

Oman soiton äänittäminen on aika hyvä kikka mielestäni. Olen tehnyt niin jo pitkään. Hyvät ideat, jotka yleensä syntyvät hetken mielijohteesta, jäävät siinä samalla talteen äänitteeseen, ja ne parhaat koukut voi poimia sieltä talteen sitten jälkikäteen. Äänittäminen on kehittävää puuhaa.

Suosittelen oman soiton äänittämistä. Ja sen analyyttista kuuntelua.



^ Vastaa Lainaa


sumuhenkilö

#18 kirjoitettu 12.04.2006 19:17

Sormitusten ja asteikkojen avulla on hyvä lähestyä niiden ohesta löytyviä säveliä. Siinä hommassa on korvakuulosta tietysti apua. Samaa mieltä olen eräiden muidenkin kanssa siitä, että improvisoidessa on hyvä osata käyttää "virheet" edukseen.

sumuhenkilö muokkasi viestiä 19:18 12.04.2006

Ketjun aloittajan fraasi-spontaanius-erottelusta... Näkisin, että spontaanissa ilmaisussa alitajunnassa vaikuttavat valmiit rakenteet elävät ja mahdollistavat myös uusien yhdistelmien ja rakenteiden syntymisen. Oman oppimisensa hahmottaminen onkin mm. tähän liittyen hankalaa, koska harjoittelukuvioiden prosessointi tapahtuu hiljalleen ja jopa viiveellä itse harjoittelutapahtumaan nähden. Muodollisuuden ja spontaaniuden välillä on siis käynnissä jatkuva käymistapahtuma soittajan mielessä.

^ Vastaa Lainaa


Funk-Daddy

#19 kirjoitettu 12.04.2006 19:43

Skaalojen ja sointujen tuntemus on sekä siunaus, että taakka improvisoinnissa. Jos on pitkään soittanut tiettyjä skaaloja toisten jälkeen, voi siitä seurata se, että tulee aina tietyssä kohtaa, tiettyjä, samankaltaisia juttuja päähän.

"Virheet" ovat olennainen osa improvisaatiota, hyvä soittaja osaa soittaa itsensä suohon, ja sieltä pois, tyylikkäästi ja sopivan mittaisella ajanjaksolla. Virheen osuessa kohdalle, vaihtuu soiton suunta sellaiseksi, johon äsken riitautunut ääni olennaisesti kuuluu.

Lainaan tähän ystäväni Rattletrap Frankin sanoja:
"Muusikko osaa soittaa tarkasti. Shamaani osaa tarpeen tullen soittaa tarkasti ohi."

^ Vastaa Lainaa


sumuhenkilö

#20 kirjoitettu 12.04.2006 21:06

Funk-Daddy kirjoitti:
"Virheet" ovat olennainen osa improvisaatiota, hyvä soittaja osaa soittaa itsensä suohon, ja sieltä pois, tyylikkäästi ja sopivan mittaisella ajanjaksolla. [/U] ohi."

Suon ja kiinteän maan välinen kontrasti onkin kiinnostava juttu. Suoalueelta kiinteälle maalle liikkuvat soittokuviot toimivat parhaimmillaan mainion kuuloisesti, nimenomaan tuon kontrastin ansiosta. Tällaiseen meininkiin pohjautuvaa soittoa kuunnellessa on myös hauska miettiä, mitä sieltä voisi muotoilla omaankin repertuaariin.

^ Vastaa Lainaa


Artturi Purjo

#21 kirjoitettu 12.04.2006 21:16

Kommenttien taso ylitti odotukset. Varsin mielenkiintoista...

Yks fonisti sano mulle että se tekee niin että se ploggaa vaikka coltranen soolon ja opettelee sen sitte joka sävel-lajissa. Ite oon harrastanut tota jonkin verran, mutta jotenki en silti (ainakaan kovin tietoisesti) saa niitä juttuja ulos siinä tilanteessa kun improvisoin. Ehkä mun pitäis treenata se soolo sitte niin hyvin että se todella tulee selkäytimestä, oli sävellaji sitten mikä hyvänsä. Mutta jotenki tuntuu hullulta hakata jotain yhtä sooloa puoliväkisin naama irvessä. Mitä mieltä ootte tän hyödyllisyydestä?

Semmosen vinkin sain myös että kannattaa opetella muistamaan miltä esim 9 (tai mikä hyvänsä aste) saundaa. Eli siten että soittaa vaikka C:n bassoon ja sitten sen Deen sieltä ylhäältä ja yrittää painaa mieleensä sitä saundia. Toivottavasti tajusitte. En tiedä onko tossa järkeä. Mitä ajattelette?

^ Vastaa Lainaa


Effekt
1473 viestiä

#22 kirjoitettu 12.04.2006 21:18

T Daddy B kirjoitti:
ploggaa vaikka coltranen soolon ja opettelee sen sitte joka sävel-lajissa.

Mitäs tekemistä tuolla on enää improvisoinnin kanssa?

T Daddy B kirjoitti:
Semmosen vinkin sain myös että kannattaa opetella muistamaan miltä esim 9 (tai mikä hyvänsä aste) saundaa. Eli siten että soittaa vaikka C:n bassoon ja sitten sen Deen sieltä ylhäältä ja yrittää painaa mieleensä sitä saundia.

Jos nyt jazzista puhutaan, niin opettele vaan ne soinnut mahdollisimman selkäytimeen. Sitten kannattaa opetella käyttämään erilaisia asteikoita kuten pentatonisia- ja kokosävelasteikoita oikeissa paikoissa.

Hyvä treeni on ottaa jonkun jazz biisin teeman soinnut eteen ja ensin käydä ne kaikki soinnut läpi. Sitten kannattaa soittaa ns guide toneilla läpi sitä sointukulkua, eli soittaa vaikka aluksi puolinuoteilla käyttäen vain soinnunsäveliä (ei perusääntä) niin että vaihtaessa säveltä intervalli ei saa olla kun max terssi. Tämä on hyvää aivojumppaa jolla oppii nopeasti löytämään niitä säveliä joihin on hyvä päätyä. Lisäksi oppii kuuntelemaan varsinkin niitä miinus vitosia, seiskoja, ysejä, 11:sta ja 13:sta säveliä, jotka jazzissa soundaavat kivoimmalle. Treeniä voi jatkaa muuttamalla puolinuotin neljäsosiksi, sitten kahdeksasosiksi jne. Ja kannattaa tietysti koittaa muodostaa niistä säveljonoista järkevän kuuloisia eikä vaan soittaa jotain. Tässä tuleekin sitten se vaikeus johon sen vuosien treenin pitäisi johtaa: pitäisi osata soittaa juuri se mitä haluaa niin kun haluaa juuri silloin kun haluaa.

^ Vastaa Lainaa


sarana

#23 kirjoitettu 12.04.2006 22:13

Itse improvisoin synalla lähinnä soundipohjalta ja täysin fiiliksen mukaan... en osaa sointuja tai tiedä musiikin teoriasta. kuuntelen korvakuulolla soiko sävel jossain määrin biisin yleisen tonaliteetin sisällä, mutta poikkean siitä usein ihan vain luodakseni dissonoivan efektin. en kuitenkaan taistele biisiä vastaan vaan luon siihen uutta tai ylläpidän sen tunnelmaa.. joskus lähden seuraamaan jonkun tietyn soittajan soittoa ja tukemaan sitä; kollektiivinen improvisointi voi olla aika syvällistä rakenteeltaan. pitää osata luopua itsestä ja antautua sille junalle joka syöksyy epäpersonaalisesti eteenpäin, ja jossa kaikki ovat mukana luomassa sen muotoa.

toivoisin, että osaisin soittaa esim huilua paremmin, niin voisin myös improvisoida sillä kehittyneemmin.. nyt usein aina palaudun käyttämään monesti jo koeteltuja tekniikoita, ja en saa soitosta niin paljon itsekään.

soolona soitin viimeksi yli 10 tunnin improvisoidun liven.. mutta se on niin erilaista, jos muutokselle on aikaa minuutteja.. ja musiikkiin voi uppoutua niin totaalisesti.

^ Vastaa Lainaa


Artturi Purjo

#24 kirjoitettu 12.04.2006 23:52

Effekt kirjoitti:
T Daddy B kirjoitti:
ploggaa vaikka coltranen soolon ja opettelee sen sitte joka sävel-lajissa.

Mitäs tekemistä tuolla on enää improvisoinnin kanssa?



Niin ootko sitä mieltä että tuonkaltainen treeni ei kehitä improvisointia?

^ Vastaa Lainaa


sumuhenkilö

#25 kirjoitettu 13.04.2006 00:20

T Daddy B kirjoitti:
Yks fonisti sano mulle että se tekee niin että se ploggaa vaikka coltranen soolon ja opettelee sen sitte joka sävel-lajissa. Ite oon harrastanut tota jonkin verran, mutta jotenki en silti (ainakaan kovin tietoisesti) saa niitä juttuja ulos siinä tilanteessa kun improvisoin.

Kyllä tuo ploggailu hyödyllistä on, sanoisin. Improvisointihan on sitten toki oma juttunsa... Sillä tavoinhan voi ammentaa paljon soittokikkoja, jotka vähitellen taittuvat luonteviksi työkaluiksi omaan soittoon. Harjoitellessa kehittyy jatkuvasti kokonaisvaltainen näkemys siitä kuinka asiat voi tehdä(miten joku on tehnyt jne.). Pitemmän päälle voi myös sormituntumalta aistia mitä voi tehdä ja mistä ajatellut sävelet löytää; eräänlainen sormimuisti kehittyy. No, toki instrumenttikin vaikuttaa tässä. Tämä tarkoittaa myös, että oman improvisoinnin analysoiminen muuttuu vähitellen spontaanimmaksi ja huomaamattomammaksi.

Epäilemättä tuon tietoisen siirtovaikutuksen saaminen valmiiden soolorakenteiden ja oman improvisoinnin välille on hankalaa. Enkä kyllä näkisi sitä soolojen opettelun varsinaisena päämääränäkään. Tajunnan perukoilla näistä aineksista kyllä muotoutuu ajallaan omia juttuja, jotka irtoavat luontevasti. Kykyjensä mukaanhan voi myös säveltää omia soolopätkiä, joissa hyödyntää opettelun alla olevia aineksia, teorioita, slickejä yms. Jossain vaiheessa niistä jutuista alkaa pulpahtelemaan spontaanisti sopivia palasia improilun tuoksinaan.
Semmosen vinkin sain myös että kannattaa opetella muistamaan miltä esim 9 (tai mikä hyvänsä aste) saundaa. ajattelette?

Korvakuulon opettelu on hyvä juttu kyllä. Korvakuulolta voi oppia tuntemaan eri sointujen ja intervallien klangin yms. Effekt tuossa mainitsikin ihan aiheeseen sopivan harjoittelukuvion. Sointuja on hyvä tuntea, itsekin pitäisi muistaa niiden tutkiminen useammin.

sumuhenkilö muokkasi viestiä 00:31 13.04.2006

Soolojen ploggailusta vielä... Olennainen tekijä soolon rakenteessa on rytmittely. Jonkin olemassa olevan soolon rytmiikan tutkiminen voisi olla yksi toimiva tapa lähestyä sooloja. Pitkästä soolopätkästä voi tarkasteluun ottaa vaikkapa ihan lyhyitä ja itseä kiinnostavia katkelmia. Katkelmia voi sitten itse soitella (aluksi hitaasti) ja miettä miksi niiden rytmillinen rakenne kuulostaa toimivalta. Tarkastella voi esim. mille iskuille soolon sävelet tulevat ja minkälaisia polyrytmisiä kikkailuja soittaja on käyttänyt yms. Rytmittelyjähän voi melkeinpä suoraan soveltaa omiinkin kokeiluihin. Lienetköhän jo tämäntyyppisiä juttuja jo harjoitellutkin...

^ Vastaa Lainaa


Artturi Purjo

#26 kirjoitettu 13.04.2006 00:45

sumuhenkilö kirjoitti:
Näkisin, että spontaanissa ilmaisussa alitajunnassa vaikuttavat valmiit rakenteet elävät ja mahdollistavat myös uusien yhdistelmien ja rakenteiden syntymisen.

Noin mäki ajattelen. Ja siinä mielessä oon niitä toisten sooloja harjotellutkin.

Oman oppimisensa hahmottaminen onkin mm. tähän liittyen hankalaa, koska harjoittelukuvioiden prosessointi tapahtuu hiljalleen ja jopa viiveellä itse harjoittelutapahtumaan nähden.


Oon huomannu kanssa ton, että improa harjotellessa pitää olla kärsivällinen. Tulokset ei näy heti, eikä edes huomenna.

^ Vastaa Lainaa


Artturi Purjo

#27 kirjoitettu 13.04.2006 01:38

Effekt kirjoitti:


Sitten kannattaa soittaa ns guide toneilla läpi sitä sointukulkua, eli soittaa vaikka aluksi puolinuoteilla käyttäen vain soinnunsäveliä (ei perusääntä) niin että vaihtaessa säveltä intervalli ei saa olla kun max terssi. Tämä on hyvää aivojumppaa


Joo toi kuulostaa hyvältä! Juuri tollasta "aivojumppaa" mä kaipaanki. Sellasta oon tehnytkin joskus, että oon ettiny biiseistä karakteerisävel linjoja. Siis semmosia 7-3-7...juttuja. Mutta tota guidetonea mä rupeen nyt kokeileen.

^ Vastaa Lainaa


Effekt
1473 viestiä

#28 kirjoitettu 13.04.2006 10:35

sumuhenkilö kirjoitti:
Pitkästä soolopätkästä voi tarkasteluun ottaa vaikkapa ihan lyhyitä ja itseä kiinnostavia katkelmia.

Tämän lisäksi on erittäin hyödyllistä tarkastella miten mestarit ovat muodostaneet koko soolonsa. Hyvässä soolossa on aina rakenne. Se lähtee jostain ja kulkee jonkun kautta johonkin. Perinteinen tapa lienee lähteä hyvin pienestä, ottaa muutama ääni, pitää pari tahtia taukoa, fiilistellä taas vähän, ja esimerkiksi 4 choruksen soolossa tehdä tätä koko ensimmäinen chorus. Sitten vähitellen lisätä kamaa niin että kolmas on jo vauhdissa ja neljäs chorus on täyttä paahtoa. Kaikki riippuu tietysti paljon biisistä ja soolon pituudesta ja tietysti genrestä.

^ Vastaa Lainaa


KoBa
3919 viestiä

#29 kirjoitettu 13.04.2006 12:07

Monesti vain otan läppärissä jonkun trackerin päälle ja alan kirjoittamaan random-lauseita. Sen jälkeen vain valitsen jostakin kivan samplen siihen. Paristi on ihan kivojakin melodioita syntynyt aikaan.

KoBa muokkasi viestiä 12:07 13.04.2006
Tai vain muutaman ihan satunnaisen sanan.

Tästäkin voi tietty sanoa ettei tämä ole täysin spontaania.

^ Vastaa Lainaa


Newb

#30 kirjoitettu 18.04.2006 14:34

Juurikin näin.

^ Vastaa Lainaa


sumuhenkilö

#31 kirjoitettu 19.04.2006 00:53

Joskus vaan tulee se hetki, jolloin toteaa mielessään: Kappas vaan, nämä inspiroidut soitelmathan saundaakin hyvälle! Sitä ehkä tuntee hyvää mieltä siitä, että aikain saatossa (tai nimenomaan niiden takia) on oivaltanut jotakin. Silloin muistaa myös, että taannoin nämä kuviot eivät irronneet ihan yhtä helposti. Siihen asti voi kuunnella musiikkia, sooloja, kokonaisuuksia, palasia jne. Näiden parissa voi myös puuhastella ja niitä voi jammailla soittopelinsä kera. Tie tuohon oivallukseen kulkee merkillisiä reittejä ja toisinaan sitä tuumaa, että josko niitä reittejä edes onkaan... Oivalluksen hetkellä nuo reitit ilmoittavat itsestään, että täällä sitä ollaan ja tällaista matskua sitä on tarttunut haaviin matkalla.

^ Vastaa Lainaa


Teemujazz
806 viestiä

#32 kirjoitettu 19.04.2006 02:40

Lisäksi haluaisin pistää rinnakkain kaksi asiaa:
1. Improvisointi jossa fraasit on valmiiksi mietittyjä

Eli improvisointi jossa soitetaan monia kertoja harjoiteltuja skaaloja. Tätä voisi sanoa vähemmän spontaaniksi improvisoinniksi.



2. Improvisointi jossa pyritään äärimmäiseen spontaamiuteen

Spontaani improvisointi on myös helppoa toteuttaa valmiiksi harjoiteltujen asteikoiden kokemusten pohjalta.

Mulla on tähän yksi esim. omasta takaa: http://www.mikseri.net...

Improvisaatio jonka äänitin ns. kerralla sisään "kuten mies sanoi naiselle tämän nähdessään"

Teemujazz muokkasi viestiä 02:40 19.04.2006

^ Vastaa Lainaa


mystran
645 viestiä

#33 kirjoitettu 19.04.2006 09:30

Mä koen ettei improvisointi ja säveltäminen kauheesti eroo toisistaan. Molemmissa sulla on päässä jotain, ja sit joko soitat tai kirjotat sen ylös. Improvisoidessa korkeintaan asiat tapahtuu hiukka nopeemmin.

Musta paras menetelmä treenaa improvisointia on panna jotain musaa soimaan, mieluiten jotain mitä et läpikotaisin tunne, vaikka joku ennalta kuulematon jazz-pelleily tai jotain progea, jotain mitä ei voi täysin ennalta aavistaa, ja sit soittaa siihen päälle vaan mikä tuntuu hyvältä, yrittää reagoida kuulemaansa jne.

Jos tuntuu että tekninen soittopuoli häiritsee itse improvisaatiota (joka minusta kyllä tapahtuu pään sisällä) niin voi vaikka lauleskella tai viheltää tai jotain.

Minä ainakin improvisoidessani tiedän aina päässä "etukäteen" mihin soittoni on menossa. Jos muutkin ympärillä improvisoi, niin sitten pitää tietysti pystyä vastaamaan nopeasti jos joku tekee jotain hassua.

Mistä tulikin mieleen: ota bändi, ala jammailla, ja sitten kaikki yrittää soittaa toisensa suohon, kuitenkin siten että oma soitto (ja kokonaisuus jos kukaan vaan ei tipu) kuulostaa mahdollisimman järkevältä. Ei kannata liikaa tosin yrittää kiusata, ennenkuin saa hiukka touchia, koska homma on hauskempaa jos kaikki pysyvät mukana kunnolla.

Tuolla joku oli huolissaan virheistä, mutta itse ainakin olen havainnut että jos ei yritä liikaa teknisesti kikkailla, niin sellaista virhettä ei olekaan, jota ei voisi kääntää voitoksi, ainakaan jos jazzahtavat sävelkulut on sallittuja. Improvisoidessa on vaan tärkeä pitää korvat auki.

^ Vastaa Lainaa


Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#34 kirjoitettu 19.04.2006 11:08

Vedetään bändin kanssa treeneissä yleensä yks 100% imrovisoitu setti, jossa kellään ei ole mitään ajatusta tai lähtökohtaa eikä biisiä improvisoida jonkun valmiin muotin päälle. Yleensä joku vain lähtee vetämään jotain, muut seuraavat hetken tai liittyvät suoraan mukaan ja keksivät itse lisää, inspiroidaan toisiamme.

Muutamasta sessiosta on syntynyt sitten ihan biisi, kun on nauhalta kuunneltu miten meni kokonaisuutena

^ Vastaa Lainaa


Banisteria caapi

#35 kirjoitettu 19.05.2006 12:32

Meiän kaikki biisit on improvisoituja... alusta loppuun. Ei muutaku REC vaan

^ Vastaa Lainaa


luoja

#36 kirjoitettu 19.05.2006 13:03

Impron "10 käskyä" by T.Kosonen

"Silmä silmä, Korva korva."
"Kanavat auki"
"Älä väitä vastaan tai jyrää vaan mukaile"
"Kill your darlings"
"Vain musiikilla on väliä, ei soittajilla"
"Älä pelkää virheitä"
"Älä luovuta jos ei heti lähde kulkemaan"
"Se, että osaa myös joskus olla soittamatta, on yhtä tärkeää kuin se, että osaa soittaa"
"Ei ole mitään sääntöjä/käskyjä"
" (joku muu, mikä (kanada)) "

^ Vastaa Lainaa


Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#37 kirjoitettu 19.05.2006 13:05

Luojalla oli loistava lista. Tärkeää todella on kuunnella ja osata myös olla soittamatta. Kun bändini pianisti oppisi sen, improvisaatioista voisi tullakin jotain

^ Vastaa Lainaa


lökö
1562 viestiä

#38 kirjoitettu 19.05.2006 14:35

Luojan lista oli kyllä loistava, tässä mielestäni tärkeimmät:
luoja kirjoitti:
"Älä väitä vastaan tai jyrää vaan mukaile"
"Vain musiikilla on väliä, ei soittajilla"
"Älä pelkää virheitä"

^ Vastaa Lainaa


Jules Varjola
2537 viestiä

#39 kirjoitettu 19.05.2006 14:43

Tuleehan sitä treenattua joskus. Yleensä nauhoitan jonkun sointukulun, mitä haluan treenata, ja siitä sitten vain loopilla, ja eikun soittelemaan.

^ Vastaa Lainaa


Funk-Daddy

#40 kirjoitettu 30.05.2006 02:45

Tuo lista on hyvä! Mutta välillä täytyy "jyrätä", tai jopa "väittää vastaan" muutama sekunti, että idea uudesta suunnasta kehittyy soittajien välille. Perusteluna väitteelleni esitän Grateful Dead orkesterin "Live Dead"-teosta.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu