Kultainen koralli

1. Oon lapsi merentyrskyn, suolan ja Auringon,
mä tunnen tuulet, tyynet, myrskyt ja ahdingon.
Mua pursi pieni aallontietä vielä viedä saa,
aavalle, maininkein ja päivien laskun taa.

2. On paljon aikaa siitä, kun purteni pois mun vei,
vaan neito kotisaaren unhoitu konsaan ei.
Delfiinit kilvan kisaa päivin mun seuranain,
ja öisin muistan rakkauden, jonka kerran sain.

3. Vain yhtä aina aattelen, kun mä ruoriin jään,
tuo aatos antaa mulle uskoa elämään.
Mä muistan vuoret, laaksot, pinjat ja neitosen,
vaik minne kuljen, unhoittaa saarta voi mä en.

4. Kun kuohu rantaan kantaa korallin kultaisen,
vast sitten palaan luokse saaren ja neitosen.
Hän silloin lahjan kalliin minulta rintaan saa,
ja meren lasta oottaa rakkauden ihmemaa.

5. Vaan siellä, missä loistaa laguuniin kirkas Kuu
ja missä varjo sorja hiekalle heijastuu,
siel yhä oottaa syli hellä ja lämpöinen.
Oi, meri! Mulle annoit korallin kultaisen.

6. Nyt kiidä, pursi pieni, rantahan rakkauden!

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu