Biisi syntyi alkuvuodesta 2004 hetkellisestä inspiraatiosta kesken tavallisen pianointi-session ja päätyi heti juhlistamaan nimensä mukaisesti Pikku Nudin syntymäpäivää. Alkuperäisessä versiossa oli vain piano, kazoo ja laulu, mutta tässä vuotta myöhemmin tehdyssä juhlaeditiossa tuli vähän innostuttua ja lisättyä siihen kaikenlaista muutakin sivullekirjoitetuilla välineillä!

Reilun parikymmentätuntisen naapurienkin hermoja koetelleen väännön jälkeen seurauksena oli tämä hilpeä kappale, josta ei puutu ainakaan mahtia eikä pontta, ehkä jotain muuta kylläkin...

Vaikka merkkasin tämän biisin huumori-kategoriaan, niin hauskuus on silti tästä hommasta kaukana, sillä biisi kertoo syyn siihen, miksi Suomen jalkapallomaajoukkue ei ole vielä päässyt arvokisoihin! Kappaleen sanoituksen on väsännyt suurimmaksi osaksi FF-nikki elhadjidiouf ja sen syvällinen ymmärtämys edellyttää ainakin appron arvoisia tietoja Suomi-futiksesta sekä cumua FF-terminologiasta.

Ps. Kuuntelemalla tämän biisin tuet Suomen maajoukkueen eteenpäinmenoa!

Allekirjoittanut on ollut hieman huonotuurinen naisasioissa - äidit ovat aina tykänneet enemmän kuin tyttäret! Tämä biisi onkin ylistyslaulu kypsälle naiskauneudelle, jota monesti emme uskalla silmästä silmään kohdata, kuten kappale kuulijalleen viestittää.

Kyseessä on ehdottomasti tuotantoni taiteellisin viisu. Jopa progehtava viiteen ja yhteentoista (tai 6+5, miten haluatte) menevä syke, ylipitkä panhuilu-osio, säkeistön Hijaz-asteikkoon pohjautuva melodia, kultaisen leikkauksen kohdalla (noh, melkein!) oleva siirtymä säkeistöstä kertoon, sovittajan laiskuudesta...