minne menisin alaston
häpeän aina liian vähän
epämääräiseltäkö näytän
sairastatte kauttani

vainoharhan vankkureilla
sinne missä kukkii pelko
kuulkaa puhettani jyrkänteen reunalta
ihmetelkää veistämääni oravaa, monihäntäistä

kallohuollosta, päivää
ymmärrykseni paimentaja
ei ole järjen häivää
luovuuteni vaimentaja

naamaani vääntää
laskeudun louhikkoon
ilman laskuvarjoa
olen ruhtinas

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu