Heijastukseni sirpaleista, ette enää löydä minua.
huone on täysi, mutta äänet käy lävitseni
kun ette minua huomaa
pidätän henkeä vain, kunnes vajoan pohjaan
(vajoan pohjaan)
ääriviivani katoaa, olenko enää minä.

Enkelin siipien hopeisten suojassa voimattomuuden
kun maalaan pilvet taivaan.
Minä sinua kaipaan niin
mulla on ikävä sinua vaikka lähdit täältä kauan ennen minua
löydänkö sinut, kun aikani koittaa

Tekoni ei määritä minua, aion kaikkeni jotta voin onnistua,
kannan vaikka jokaisen taakan, jos niin vaaditaan
(niin vaaditaan)
Hukut tungokseen tyhjässä huoneessa, voit minulle kaiken kertoa,
lupaan ettet koskaan enää, vajoa pohjaan.
(vajoa pohjaan)

enkelin siipien hopeisten suojassa voimattomuuden
kun maalaan pilvet taivaan.
Minä sinua kaipaan niin
mulla on ikävä sinua vaikka lähdit täältä kauan ennen minua
löydänkö sinut, kun aikani koittaa

Yksinäisyyden pelko et enää määritä minua
Ymmärryksen puute ei enää polta iholla
Vaikka tuuli käy ylitse seisomme vahvempana
Tänä päivänä tiedän että selvisin kaikesta

enkelin siipien hopeisten suojassa voimattomuuden
kun maalaan pilvet taivaan.
Minä sinua kaipaan niin
mulla on ikävä sinua vaikka lähdit täältä kauan ennen minua
miten käy minun, olenko kivi vai pilvet taivaalla.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu