Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.03.2024 14:23 Muok:02.03.2024 15:52

geeli kirjoitti:
Lyhensin tätä vähän...Tuntuu että oma tekeminen on jossain määrin harrastelua ja tällaista näpertelyä...

Niin, se ajatus tähän keskusteluun olisi, että miten kaupallistaa niitä ideoita?

Kauppatieteet on kuitenkin suosittu ala nykyään nuorien ensimmäistä opiskelupaikkaa vielä hakevien keskuudessa.

Onko tähän jotain näkemystä teillä, hyvät mikseriläiset?


Eivätkös kaupallistamisen vaatimukset ole hyvinkin erilaiset tuotteesta ja asiakaskunnasta johtuen?

Huipputekniikkaa esittelemään ja myymään vaaditaan tiimi, jossa on teknistä osaamista itse tuotteesta sekä markkinoinnista ja juridiikasta. Kaupallinen osaaja tuskin pystyy vastaamaan tuotetta koskeviin substanssikysymyksiin eikä substanssiosaaja välttämättä tiedä sopimusjuridiikasta ja firman myyntipolitiikasta mitään. Jos tuote tai palvelu on hyvin yksinkertainen niin lähestymiskulma on tietysti ihan toinen; sitä voidaan luukuttaa vaikka puhelinmyynnillä.

Teknologian huippua edustavan tuotteen kehittämiseen myyntikelpoiseksi ja kaupallistamiseen saattaa mennä useita vuosia, ja homma nyykähtää helposti jos riittävä rahoitus ei ole kunnossa.

Kaupallistamista voidaan tehdä konkreettisesti niin monella tavalla, että paras jättää kirjoittamatta mitään. Messut, esitteet, asiakaskontaktointi, mainonta eri kanavissa ... sopiva tapa riippuu hyvin pitkälti tuotteesta ja sen arvioidusta käyttäjäkunnasta.

Yhtä ja kaikkeen kelpaavaa kaupallistamissapluunaa tuskin löytyy.

#3 kirjoitettu 02.03.2024 14:35

Niin, että tarvitaan sellainen monesta eri alan osaajasta koostuva tiimi...Taidan sisäistää tuon ajatuksen aika hyvin.

Joitakin projektejahan voi toteuttaa joukkorahoituksella, engl. "crowd funding".

Tässäpä lisää:

Joukkkorahoitus (Wikipedia)

Kickstarter on yksi suosittu joukkorahoitusalusta...

#4 kirjoitettu 02.03.2024 15:41 Muok:02.03.2024 15:47

Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



***



Jos on hyvin synkkautunut yhteiskuntaan ja ajan henkeen, niin voi käydä tuuri. Mutta joka päivä menee firmoja nurin, sillä välin kun media kirjoittaa lähinnä menestyjistä.
Liittyvä käsite on "selviytymisharha" eli "survivorship bias": https://fi.wikipedia.o...

On viisasta varmistaa etukäteen se, ettei menetä asuntoaan ja perusruokaa/toimeentuloa jos yritys (oli sen muoto mikä vaan) menee nurin. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää että jaksaa hoitaa ripeästi asiakas- ja sidosryhmäsuhteita, kellonajasta riippumatta.
Jos ei noihin kyvyt/jaksaminen riitä, niin ei välttämättä kannata yrittää. Yritystoiminnan puitteet kun ovat (edelleenkin) suunniteltu seulomaan erittäin raa'asti pois liikeideat jotka eivät kannata - ja vähintään yhtä raa'asti poistamaan yhteiskunnan yhtälöistä ihmisyksilöt jotka eivät pärjää.

Moinen on kansanpsyykkeen tasolla peruja mm. teollistumisen ja sotakorvausten ajoilta, ja jossain mielessä se kansantrauma jarruttaa Suomen siirtymistä inhimillisempään yhteiskuntamuotoon ja uusiin innovaatioihin. Eli junnataan vielä siinä todellisuuskäsityksessä/ajassa jossa Suomessa oltiin isojen teollisuusvientifirmojen varassa, vaikka ns. palkkaorjakulttuurien kanssa Suomi ei pysty siinä kilpailemaan enää edes laadulla.

Oli miten oli, yritystoiminnan raakuus on tällä hetkellä arkitodellisuutta - ja sen kieltäminen yrittäjänä voi johtaa ihan kirjaimellisesti hirttosilmukkaan.

Tietääkseni on olemassa muutamia porsaanreikiä kuten ns. kultalusikka suussa syntyminen tai täysin vastikkeettomaan, ei-evättävään eläkkeeseen oikeuttava elämäntilanne. Kummankin puitteissa voi olla mahdollista pyöritellä pienimuotoista toimintaa joka saa olla teknisesti tappiollista, ilman että verottaja tai kukaan muu (mukaanlukien asiakkaat) jaksaisi paljoa välittää. Mutta jos olet perusterve ja älyllisesti edes keskivertoa, eikä liikeideasi menesty riittävän nopeasti, niin yhteiskunnan todellinen viesti sinulle yrittäjänä tullee olemaan ennemmin tai myöhemmin "veneestä veteen, ui omillasi ja haista vittu paska".

#5 kirjoitettu 02.03.2024 16:03 Muok:02.03.2024 16:03

katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.

#6 kirjoitettu 02.03.2024 16:33

AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.

Väitän että tarpeita ja haluja voidaan useimmiten vain ohjailla, ei niinkään luoda. Jonkinlainen pohjakysyntä pitää olla, ja vaikka innovaatioille voi olla paljonkin tilaa, niin menestymisyhtälössä on yleensä liian montaa tekijää ennustettavaksi - etenkin jos ne tekijät ovat erittäin osaavia kilpailjoita.

Muotiala (johon musiikki yms. tavallaan kuuluu) on siitä kivulias, että trendit ovat viiltävää veitsenterää. Yrittävän psyykkeen pinta menee siinä toistuvasti rikki, eikä kenelläkään tule loputtomasti olemaan pinnan alla uutta pintaa.

Monet hoksaa tuon alitajuisesti ja siksi eivät uskalla heittäytyä taidealoille, jääden kenties loppuelämäkseen katumaan sitä mitä eivät tosissaan yrittäneet. Vaan samapa on monella muulla kiivaasti kilpaillulla alalla.

#7 kirjoitettu 02.03.2024 16:50

Monet tekevät niinsanottua sisältöä käyttäessään sosiaalista mediaa. Tämä trendi, että teetetään oikeasti käyttäjillä paljonkin työtä on tänäpäivänä suosittu. Tällaisia on esim. auton tankkaaminen. Kuka siitä enää maksaisi palkkaa...

Blogikirjoittaja saa myös kilpailla paitsi koulutettujen journalistien osittain maksullisen sisällön kanssa myös tekoälyn kanssa. Tekoäly tekee nopeasti laadukasta blogitekstiä kävijöiden luettavaksi.

Metsään mentiin myös kun koulutettiin nimikkeellä medianomi ammattikorkeakouluissa tuhansia osaajia joita ei nyt sitten oikeastaan tarvittukaan.

#8 kirjoitettu 02.03.2024 18:08

katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.

Väitän että tarpeita ja haluja voidaan useimmiten vain ohjailla, ei niinkään luoda. Jonkinlainen pohjakysyntä pitää olla, ja vaikka innovaatioille voi olla paljonkin tilaa, niin menestymisyhtälössä on yleensä liian montaa tekijää ennustettavaksi - etenkin jos ne tekijät ovat erittäin osaavia kilpailjoita.

Muotiala (johon musiikki yms. tavallaan kuuluu) on siitä kivulias, että trendit ovat viiltävää veitsenterää. Yrittävän psyykkeen pinta menee siinä toistuvasti rikki, eikä kenelläkään tule loputtomasti olemaan pinnan alla uutta pintaa.

Monet hoksaa tuon alitajuisesti ja siksi eivät uskalla heittäytyä taidealoille, jääden kenties loppuelämäkseen katumaan sitä mitä eivät tosissaan yrittäneet. Vaan samapa on monella muulla kiivaasti kilpaillulla alalla.


Otetaanpa tähän vanha, mutta toimiva esimerkki. Vuosikymmeniä sitten kukaan Suomessa ei syönyt aamiaismuroja eikä muitakaan sokeriraksuja. Sitten tänne rantautui eräs ylikansallinen elintarvikejätti joka saamani tiedon mukaan käytti enimmillään markkinointiin yli kaksikymmentä prosenttia liikevaihdostaan ja alkoi Suomessakin "murovyörytyksen" eri medioissa. Hyvin nopeasti syntyi kova tarve kokeilla ja sen jälkeen saada kyseisiä tuotteita aamiaispöytään vaikka kukaan ei ollut osannut niitä kaivata ennen mainosrummutuksen alkamista. Yksikään firma ei olisi käyttänyt tuollaisia määriä markkinointiin jos aitoa tarvetta ja riittävästi kysyntää olisi ollut luonnostaan. Tuotteiden terveellisyyttä en lähde edes arvailemaan.

Toisen pään ääriesimerkkinä olkoon vaikka lääkeyhtiö Pfizer jonka ei uskoakseni tarvinnut käyttää rahaa Covid-rokotteidensa markkinointiin koska niille oli aito tarve ja tuotteet revittiin käsistä.

Kovasti iso ero on noiden kahden tuote-esimerkin kysynnän välillä omissa kirjoissani.

#9 kirjoitettu 02.03.2024 21:12 Muok:02.03.2024 21:14

AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.

Väitän että tarpeita ja haluja voidaan useimmiten vain ohjailla, ei niinkään luoda. Jonkinlainen pohjakysyntä pitää olla, ja vaikka innovaatioille voi olla paljonkin tilaa, niin menestymisyhtälössä on yleensä liian montaa tekijää ennustettavaksi - etenkin jos ne tekijät ovat erittäin osaavia kilpailjoita.

Muotiala (johon musiikki yms. tavallaan kuuluu) on siitä kivulias, että trendit ovat viiltävää veitsenterää. Yrittävän psyykkeen pinta menee siinä toistuvasti rikki, eikä kenelläkään tule loputtomasti olemaan pinnan alla uutta pintaa.

Monet hoksaa tuon alitajuisesti ja siksi eivät uskalla heittäytyä taidealoille, jääden kenties loppuelämäkseen katumaan sitä mitä eivät tosissaan yrittäneet. Vaan samapa on monella muulla kiivaasti kilpaillulla alalla.


Otetaanpa tähän vanha, mutta toimiva esimerkki. Vuosikymmeniä sitten kukaan Suomessa ei syönyt aamiaismuroja eikä muitakaan sokeriraksuja. Sitten tänne rantautui eräs ylikansallinen elintarvikejätti joka saamani tiedon mukaan käytti enimmillään markkinointiin yli kaksikymmentä prosenttia liikevaihdostaan ja alkoi Suomessakin "murovyörytyksen" eri medioissa. Hyvin nopeasti syntyi kova tarve kokeilla ja sen jälkeen saada kyseisiä tuotteita aamiaispöytään vaikka kukaan ei ollut osannut niitä kaivata ennen mainosrummutuksen alkamista. Yksikään firma ei olisi käyttänyt tuollaisia määriä markkinointiin jos aitoa tarvetta ja riittävästi kysyntää olisi ollut luonnostaan. Tuotteiden terveellisyyttä en lähde edes arvailemaan.

Toisen pään ääriesimerkkinä olkoon vaikka lääkeyhtiö Pfizer jonka ei uskoakseni tarvinnut käyttää rahaa Covid-rokotteidensa markkinointiin koska niille oli aito tarve ja tuotteet revittiin käsistä.

Kovasti iso ero on noiden kahden tuote-esimerkin kysynnän välillä omissa kirjoissani.

Kun muropaketista zoomaa ulos, siirtyy huomio aamiaispöytään. Tuotteen rooli ja merkitys arjessa oli siis olemassa jo ennestään. Läpilyövällä markkinoinnilla pöydälle sysättiin oma tuote syrjäyttäen jossain määrin niitä jotka siellä olivat aiemmin (puuro ja leipä).

Vertailuesimerkkinä voisi olla ns. sinisen meren strategia ( https://en.wikipedia.o... ) ja jossain määrin se Piilaaksostakin tuttu disruptio.

Lähempänä kotia olisi Nokia, joka loi kuuluisimmat tuotteensa niin ikään ennestään olemassa olleeseen tarpeeseen:

kirjeet > lennätin > lankapuhelin > langaton puhelin > älypuhelin > henkilökohtainen viestintälaite

Koska hindsight on 20/20, niin Nokiassa virhe tehtiin jotakuinkin siinä että kommunikaattorit suunniteltiin ensisijaisesti bisnesväelle, hinnan ollessa sen mukainen. Kehtaan väittää että tuokin oli sen syytä että suomalainen innovaatioasenne oli liian orientoitunut ns. "serious businekseen".
Apple sitten söi Nokian murot viimeistelemällä helppokäyttöisen kannettavan laitteen joka yhdisti internetin, kännykän ja pelit - pitkälti huvin vuoksi. Tarinan surullisenkuuluisin luku on se, että MyOrigo MyDevice ( https://en.wikipedia.o... ) oli olemassa jo vuonna 2002, muttei kelvannut Nokialle.

Pointtina siis jotakuinkin se kuuluisa Obi-Wan-banaalius, että asiat riippuvat näkökulmista. Esimerkiksi tarve MyDevicen/iPhonen kaltaisille laitteille oli sekin ennalta pedattu jos katselee mihin tietokoneita käytettiin ylipäätään ja mihin - lisää banaalia bisnesjargonia - "kiekko oli liukumassa". Vastaava tapaus oli Sony Walkman: musiikki oli jo olemassa.

***


Aiheesta hieman rönsyillen, todettakoon ettei menneisyyden lyhytnäköisyydestä olla kovin pitkälle tultu, vaikka Rovio ja Remedy ovatkin joskus otsikoissa käyneet ja jokin bändikin jää välillä helsinkiläisen omakotitontin verran plussalle.

Pääsääntöisesti "Local shop for local people", "tehdään kuten ennenkin" ja vastaavat asennevammat istuvat Suomessa tiukassa. Ei sillä etteikö starttirahat, yritystuet yms. huomioon ottaen innovaatioihin olisi mahdollisuutta, mutta jokin kapula kansan innovointikyvyn rattaissa näyttää olevan.

Itse kehtaisin ehdottaa vastikkeetonta perustuloa (tai jotain verrattavaa) jonka myötä jokainen halukas saisi olla yrittäjä ilman pelkoa häädöstä, nälästä ja siitä että jokin nimeltämainitsematon taho - sanotaan sitä vaikka "älä-ainakaan-tee-mitään-agentuuriksi" - tulisi muutaman kuukauden välein tuomitsemaan toiminnan laatua ja sitä kautta tekijän ihmisarvoa.

Kun moista julki lausuu, alkaa yleensä sataa vastaväitteitä kilpailun vääristymisestä ja muusta sellaisesta. Vaikka se juuri on idea laajassa skaalassa: jos jokainen Suomessa saa yrittää pelkäämättä, niin mahdollisuus kansainväliseen menestykseen saattaa moninkertaistua verrattuna [joihinkin] muihin maihin. Heillä orjat, meillä toimijuus? Suomi nousuun vapaudella eikä pakottamisella..?

...mutta:

"Miten tuo käytännössä toteutetaan?
Mistä rahat!?
Etpäs tiedä, kun sitä ei ole kukaan koskaan tehnyt!
Siksi se ei tule toimimaan!

Utopiaa!

...polttakaa noita!
Polttakaa se!"

Sitten ei tehdäkään, vaan jatketaan pelko päässä ja peukalo perseessä.
Suomi nousuhumalaan, kuten aina ennenkin.

#10 kirjoitettu 03.03.2024 00:02

katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

+todella paljon painavaa asiaa


Tyhjentävä ja rehellisessä välittömyydessään todell kaunis postaus, kiitos siitä.

#11 kirjoitettu 03.03.2024 07:32 Muok:03.03.2024 07:33

katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.


Muotiala (johon musiikki yms. tavallaan kuuluu)

Juuri näin. Musiikkituotannotkin pyrkivät pääsääntöisesti yleisön perseennuolentaan ja rahantulon maksimointiin. Kaupallisuus on kyllä aina kuulunut musiikkialaan, mutta tänä päivänä maksimaalisena. Raskaasti editoitu koneistettu möykkä raikaa. Nauttikaamme "kulttuurista"!

#12 kirjoitettu 03.03.2024 07:35 Muok:03.03.2024 07:38

katai kirjoitti:

Kun muropaketista zoomaa ulos, siirtyy huomio aamiaispöytään. Tuotteen rooli ja merkitys arjessa oli siis olemassa jo ennestään. Läpilyövällä markkinoinnilla pöydälle sysättiin oma tuote syrjäyttäen jossain määrin niitä jotka siellä olivat aiemmin (puuro ja leipä).


"Läpilyövä markkinointi" kuvaa oikein hyvin sitä mitä tapahtui. Juuri niiden tiettyjen murojen tarvetta aamiaispöydässä korostivat vielä ne pakettiin mukaan tungetut kylkiäiset, joita me penskat alettiin kaivella esiin heti kun uusi paketti oli pöydässä.

Jos oikein pitkälle mennään aamiaispöydästä, niin kyse on ihmisen yhdestä fysiologisesta tarpeesta eli syömisestä. Se, mitä muiden ohjaamina ja millä motiiveilla mitäkin syödään, onkin sitten jo toinen juttu. Moni aikanaan hyvinkin tarpeelliseksi uskoteltu turhake on kaatopaikalla ja rajulla markkinointikampanjalla pönkitetty tuotemerkki pölyttyy PRH:n arkistoissa. Keinotekoisesti luotu tarve osoittautui hyvinkin hetkelliseksi ja rajalliseksi minkä vaikkapa välttämyyshyödyke leipäkone hyvin todistaa.

*******

Yrittämisessä kyse on osittain myös pitkästä perinteestä. Siinä missä Pohjanmaalla yrittäminen on luontevaa koska alueella on ollut paljon PK-yrityksiä, on vanhoilla tehdaspaikkakunnilla oltu vaikeuksissa koska oli totuttu usean sukupolven ajan siihen että ollaan töissä "Kutsetilla". Ehkä seuraava sukupolvi keksii täälläkin pakon edessä jotain muuta koska niitä perinteisiä "Kutsetteja" ei enää ole tai sitten se menee kiinalaisvetoisille akkutehtaille töihin jos laitokset saavat luvituksensa kuntoon.

#13 kirjoitettu 03.03.2024 07:40

Uppe kirjoitti:
katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Keskeinen kysymys on miksi kukaan maksaisi siitä mitä myyt.

Toinen lähestymistaso - pätee esimerkiksi musiikin tapauksessa - on miksi kukaan käyttäisi elinaikaansa tuottamasi kokemiseen/kuluttamiseen. Jokainen biisi, elokuva, kirja yms. vie kokijaltaan elinaikaa jota tämä ei koskaan saa takaisin, ja vastavuoroisesti teoksen on annettava jotakin kokijalleen - etenkin jos tämä maksaa siitä.

Noiden pohtimisessa ei ole paljoakaan varaa toiveille ja kuvitelmille. Ne kannattanee heittää laskelmista pois ja katsoa raadollisesti potentiaalisten asiakkaiden elämäntapoja, arvomaailmoja yms. pohtien miksi mikään tekemäsi kelpaisi kenellekään missään asiayhteydessä, ottaen huomioon sen mitä kilpailijasi tarjoavat ja mikä on kykytasosi heihin verrattuna.



Tasaiseen tahtiin tuntuu kuitenkin tapahtuvan myös sitä, että tehokkaalla markkinoinnilla saadaan erityisesti kuluttajat uskomaan että heillä on piilevä tarve juuri sitä tuotetta kohtaan jota tarjotaan erittäin aggressiivisesti. Uudet muotiluomukset ovat tästä ehkä paras/pahin/turhin esimerkki.

Tarpeita pystyy myös luomaan.


Muotiala (johon musiikki yms. tavallaan kuuluu)

Juuri näin. Musiikkituotannotkin pyrkivät pääsääntöisesti yleisön perseennuolentaan ja rahantulon maksimointiin. Kaupallisuus on kyllä aina kuulunut musiikkialaan, mutta tänä päivänä maksimaalisena. Raskaasti editoitu koneistettu möykkä raikaa. Nauttikaamme "kulttuurista"!


Tuohon kun vielä yhdistetään boteilla keinotekoisesti paisutellut biisien striimausluvut ja samalla tavalla tehty fanikanta niin ....

#14 kirjoitettu 18.03.2024 20:40

geeli kirjoitti:
Onko tähän jotain näkemystä teillä, hyvät mikseriläiset?


Mä oon humanisti, joten ei ole.