Mikseri.net

#42 kirjoitettu 14.06.2022 13:31 Muok:14.06.2022 13:41

art074 kirjoitti:
laakkonen kirjoitti:

Riippuu mistä roikkuu. 60+ vuotiaat ovat täälläpäin puheliasta sakkia. Kävin Joensuussa aamulenkillä ennen aamukuutta. Tutustuin siellä 80+ lenkkeilijään. Tyyppi jutteli oikeasti puoli tuntia putkeen..itse en saanut montakaan sanaa sanottua Itse oon olevinaan ulospäinsuuntautunut. Ja paskat.. : )


täällä vähän etelämpänä susirajaa nuo iäkkiämmät ei joko osaa olla hetkeäkään hiljaa, tai sitten ne mulkoisee sillai mielenvikaisesti. Enemmän tuntuu painottuvan tuohon jälkimmäiseen.

Toki taitaa olla itsestäkin aika paljon kiinni... minkälaisia sanattomia signaaleja sitä kulloinkin lähettää.

Mut kyllä noiden kanssa yleensä pärjää. Jyväskylässä oli paljon helpompaa...


Erikoistuin mulkoilun määrittelyyn asuessani Kotkassa viisi vuotta. Siellähän jengi alkaa toljottaa 200 metriä ennen ohikävelyä. Se kieltämättä stadilaista hieman syletti.

Helsingissä vieraan tuijotus tulkitaan seuraavasti:
Jaahas, kohta tulee turpaan, ainakin kunnon matsi
Jaahas, nisti kaivaa kohta puukon sanottuaan ensin jotakin piripäisen kryptistä
Vitun homo, koitatko iskeä, kaikki ei ole prideä
Joo, ei oo nyt fyrkkaa antaa jalattomien mäyräkoirien kuntoutukseen

Mitä tulee Kotkalaisten tuijotukseen, niin tulin siihen tulokseen, että pienellä paikkakunnalla on oletusarvo, että vastaantulija on tuttu jollain tapaa. (Lisäys:ja jos ei ole tuttu, niin sitten varsinkin toljotetaan) Ehkäpä vahinkosukulainenkin jonkin huurupäisen rutsaisen hairahduksen seurauksena. Siksi tuijotetaan. Kotkassa ehkä duunari tuijottaa, onko vastaantulija kenties jotakin lahtarisukua sisällissodan ajoilta.

Sitten on tietty eläkeläisten arkipäivätuijotus lenkkipolulla:
Mitä se tuo työikäinen mies täällä loikkii, menisi töihin. Kelan asiakkaana yhteiskunnan varoilla täällä keskellä päivää, pysyisi edes kotona mokoma. En tosin ole Kela-miehiä, mutta boheemista työajasta johtuen käyn välillä lenkillä päiväsaikaan.

#43 kirjoitettu 14.06.2022 14:06

laakkonen kirjoitti:


Oletko sinä erilainen? Itse ainakin tunnen olevani. En sen takia, että haluasin olla erilainen, mutta olenpahan tässsä 41 vuoden aikana huomannut tekeväni asioita eritavalla kuin muut. Sen näkee jo musiikintekemissäkin. Osasyy saattaa olla tietysti se kun itsellä on kaksoisveli ja nuorempana pukeuduttiinkiin täsmälleen samalla tavalla ja tehtiin samoja asioita. Nyt sitä sitten hakee epätoivoisesti omaa identiteettiä. No eihän tuosta faktasta pääse yli eikä ympäri. Pukeudutaan muuten edelleenkin suht. samanlaisiin vaatteisiin ja syödään samanlaisia ruokia yms. vaikka välimatkaa meillä onkin n. 300 km


Me ollaan kaikki tietyllä tavalla samanlaisia ja kuitenkin erilaisia... Sanoinko asian liian vaikeasti?

Toki kysymys tässä ketjussa nyt oli valtavirrasta taikka sen marginaalissa olemisesta, mutta yleisesti ottaen me olemme kaikki samanlaisia olemalla erilaisia...

Ajatellaan vaikkapa pukeutumiseen liittyviä alakulttuureita... Olen sen alakulttuurin puitteissa kenties erilainen kuin valtavirta kansalainen, mutta sen alakulttuurin sisällä olen samanlainen kuin muut... Vaikka kuinka yrittäisin pukeutua yksilöllisesti, niin olen silti tietyllä tavalla samanlainen kuin muut...

Nyky-yhteiskunta on oikeastaan erilaisuuden mekka... Mahdollisia identiteettejä ja niiden sekoituksia on tarjolla loputtomiin... Kukaan ei ole täysin samanlainen kuin muut...

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää jos läheisissä ihmissuhteissa syntyy kitkaa, koska voidaan olla esim. poliittisesti samalla kartalla, muttei seksuaalisesti, taikka jollakin muulla aspektilla tarkasteltuna...

Mutta sitten on toki olemassa tuo vieraantumisen ja erilaisuuden tunne, että ei kuulu joukkoon ja on erilainen kuin muut... Se on osa identiteettiä ja maailmankuvaa... Joillekin se tunne vaan muodostuu niin vahvaksi, jos ei jaa muun yhteiskunnan keskeisiä arvoja taikka sosiaalisia malleja, että halu eristäytyä muusta yhteiskunnasta kasvaa vahvaksi...

Mutta tarjolla on eristäytymisen sijaan toinenkin tie, eli se että on erilainen olemalla samanlainen kuten kaikki muutkin... Me ollaan kaikki varmastikin erilaisia tällä foorumilla, mutta yhdistävänä tekijänä on musiikki... Ja olemme yhdessä erilaisia kuin ei-musiikintekijät...

Mutta onnea identiteetin etsintään! Yleensä se löytyy helpoiten sillä, ettei vaivaa päätänsä liikaa sillä... Toki jos ei ole töitä, puolisoa, kavereita, harrastuksia eli sitä kuuluisaa elämää, niin se oma identiteetti voi olla vaikea hyväksyä, mutta such is life...

#44 kirjoitettu 14.06.2022 14:16

cedarbear kirjoitti:
Meitä on monenlaisia: jotkut vaikuttavat olevan kovinkin vakuuttuneita omasta erilaisuudestaan (ja erinomaisuudestaan), toiset taas tietävät jollain lailla erottuvansa, mutta eivät tee siitä suurta numeroa. Sitten on niitä, jotka kieltävät jyrkästi sen mahdollisuudenkin, että poikkeaisivat massasta. Varmaankin on vielä muitakin - ehkä enemmistö, joka vähät välittää tästä ”problematiikasta” - mutta:

mihin joukkoon sinä(anybody) kuulut?

Ei nykyisin ainakaan soittamalla ja biisejä tekemällä.erotu yhtään mitenkään, se on niin yleistä puuhaa. Ainahan toki itse voi skitsoilla asioiden kanssa, luultavasti taustalla on kuitenkin vain oma pelko ja kärsimys omasta kuvitellusta erilaisuudesta, jota ei edes ole olemassa tässä monimuotoisessa maailmassa. Tottakai sitä omaa napaa kaivaessaan ja palleja raapiessaan saattaa erehtyä suhteessa ympäröivään yhteisöön. Silloin on vain skarpattava, mentävä peilin eteen ja todettava, että olen ihminen ja niin on muutkin ihmiset, omalla tyylillään.

#45 kirjoitettu 14.06.2022 14:16

cedarbear kirjoitti:


Meitä on monenlaisia: jotkut vaikuttavat olevan kovinkin vakuuttuneita omasta erilaisuudestaan (ja erinomaisuudestaan), toiset taas tietävät jollain lailla erottuvansa, mutta eivät tee siitä suurta numeroa. Sitten on niitä, jotka kieltävät jyrkästi sen mahdollisuudenkin, että poikkeaisivat massasta. Varmaankin on vielä muitakin - ehkä enemmistö, joka vähät välittää tästä ”problematiikasta” - mutta:

mihin joukkoon sinä(anybody) kuulut?


Mihin joukkoon? Oikea vastaus nykyihmiselle varmaankin olisi, että mihin joukkoihin?

Oma identiteettihän ei ole mikään monoliitti vaan se muodostuu monien tekijöiden summana:
- Ensinnäkin on sosiaalinen identiteetti, joka muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa... Olenko erilainen kuin muut? Missä mielessä? Olenko suosittu? Hyljeksitty? Millaisia ovat ihmissuhteeni? Mihin ammatillisiin taikka muihin vapaa-ajan viiteryhmiin kuulun?
- Toisaalta on se henkilökohtainen identiteetti, joka muodostuu vuorovaikutuksessa maailman ei-sosiaalisten objektien kanssa... Tykkäänkö makaronilaatikosta? Olenko hyvä koripallossa? Luenko kirjoja vai tykkäänkö enemmän leffoista? Mitä musiikki merkitsee minulle?

Toki nämä menevät joskus päällekkäin ja sekoittuvat... Jos tykkään vaikka punk rockista, niin se on osa henkilökohtaista identiteettiäni, mutta luultavasti minulla on tuttuja jotka myös tykkäävät punkista, ja pukeutuvat kanssani samalla tavalla, eli kyse on myös sosiaalisesta identiteetistä....

Mutta joo... Se oma erilaisuus (ja erinomaisuus) on vähän kuin veteen piirretty viiva... Olemmeko lopulta niin uniikkeja kuin uskottelemme itsellemme?

#46 kirjoitettu 14.06.2022 14:33

Uppe kirjoitti:

Ainahan toki itse voi skitsoilla asioiden kanssa, luultavasti taustalla on kuitenkin vain oma pelko ja kärsimys omasta kuvitellusta erilaisuudesta, jota ei edes ole olemassa tässä monimuotoisessa maailmassa.


Mä luulen, että tuo oma tunne omasta erilaisuudesta syntyy vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin jos on syntyäkseen... Silloin siihen liittyy sekä sosiaalinen että henkilökohtainen identiteetti...

Ajatellaan vaikkapa jotakin pientä paikkakuntaa, jossa on vain heteroita ja lätkäfaneja... Tällaisella paikkakunnalla kasvava erilainen nuori varmastikin kokee sen erilaisuutensa ihan konkreettisestikin syrjintänä taikka kiusaamisena ihmissuhteissaan, tai ainakin niin ettei tunne kuuluvansa joukkoon...

Jollakin isolla paikkakunnalla taas voi löytää samanhenkisiä ihmisiä, ja silloin se erilaisuuden tunne ei muodostu niin vahvaksi, koska voi oman alakulttuurinsa puitteissa tuntea samankaltaisuutta ja hyväksyntää muiden ihmisten kanssa...


Pienellä paikkakunnalla on paljon suurempi paine samankaltaisuuteen kuin suurella paikkakunnalla... Tämä johtuu ihan siitä, että ihmiset kommunikoivat eniten itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, ja kommunikaatio laantuu sitä enemmän mitä erilaisempia ollaan...

Se ettei kaupungissa tunne itseään ulkopuoliseksi edellyttää siis sitä, että löytää sellaisia ihmisryhmiä ja tuttuja, jotka ovat itsensä kaltaisia ainakin joillakin mittareilla, jotta syntyy yhteistä tarttumapintaa...

#47 kirjoitettu 14.06.2022 16:49

Erilaisuudesta puheenollen, noissa kamppeissa kun keikan heittää, kestää sen jälkeen mitä vaan

https://youtu.be/Jur23...

#48 kirjoitettu 14.06.2022 17:35 Muok:14.06.2022 18:10

IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:

Ainahan toki itse voi skitsoilla asioiden kanssa, luultavasti taustalla on kuitenkin vain oma pelko ja kärsimys omasta kuvitellusta erilaisuudesta, jota ei edes ole olemassa tässä monimuotoisessa maailmassa.

Tällaisella paikkakunnalla kasvava erilainen nuori varmastikin kokee sen erilaisuutensa ihan konkreettisestikin syrjintänä taikka kiusaamisena


Joo. Näin on. Nuorten kohdalla. Mutta kun Cedarbear kysyi meiltä (ikälopuilta) keskustelijoilta mielipidettä omaan suhtautumiseen asioihin. Niin vastasin siihen.

Uppe muokkasi viestiä 18:06 14.06.2022
Mutta tässä(kin) tapauksessa keskustelua ollaan venyttämässä käsittämään nuoria, koko yhteiskuntaa jne. ja näin saadaan aikaan hirveä intos! Vaikka alunperin kysymys oli vain henkilökohtaisesti, mitä itse ajattelet OMASTA tilanteestasi, asenteestasi.

#49 kirjoitettu 14.06.2022 19:03

Uppe kirjoitti:


Joo. Näin on. Nuorten kohdalla. Mutta kun Cedarbear kysyi meiltä (ikälopuilta) keskustelijoilta mielipidettä omaan suhtautumiseen asioihin. Niin vastasin siihen.

Mutta tässä(kin) tapauksessa keskustelua ollaan venyttämässä käsittämään ...


Toki... Kommenttini ei ollut kritiikkiä sinua kohtaan, vaan todellakin venytin sitä keskustelua uusille urille...

Mulla on välillä se tapa, että otan jonkun kommentin, ja vastaan kyllä siihen, mutta samalla laajennan sitä keskustelua sen lainatun ajatuksen ulkopuolelle...

Ja johan tämä ketju on rönsyillyt muutoinkin aika lailla alkuperäisestä aiheestaan, eli siitä että "Musiikin tekeminen on harrastus"...

#50 kirjoitettu 14.06.2022 23:20

IT kirjoitti:
Et tainnut ymmärtää mistä kommentissani lopulta oli kyse...

Minulla on koko ajan ollut sama fiilis sinun kommenteistasi. Kai se on ihan inhimillistä muodostaa nopeasti toisesta ja hänen ajatuksistaan jokin käsitys ja ripustautua siihen käsitykseen viidellä metalliketjulla ja sarjalla munalukkoja, eikä siitä pääse irti, vaikka toinen korjaisi ja tarkentaisi. Omalta osaltani tämä päättyy tähän, olen sanottavani sanonut, ja ellei toinen sitä hiffaa, nou kän duu.

#51 kirjoitettu 15.06.2022 00:29

laakkonen kirjoitti:


Älä nyt noin helpolla lannistu. IT on kova jätkä vain paperilla


Joo, näinhän se taitaa olla että meikäläisen tappelut tässä elämässä on käyty joskus silloin nuorena... Mulla on kumpikin silmä leikattu kaihin takia ja niissä on keinolinssit... Tahtoo sanoa suomeksi sitä, että ensimmäinen tyyppi joka mua lyö päin näköä saa kymmenien taikka satojen tuhansien eurojen korvausvaatimukset siitä, että silmä sokeutuu sen iskun johdosta...

Ja laakkonen, sunkin kannattaisi muistaa että aina löytyy joku kovempi... Niin ne on nyrkkeilyn raskaan sarjan mestaritkin ottaneet toisinaan turpaansa, joten tuo sun uho on ihan täyttä hattaraa...

Täällä ei ole foorumilla kuin yksi tyyppi joka uhoaa ja luulee olevansa joku kovakin tyyppi, ja haastaa riitaa, ja se löytyy ihan sun peilistä...

#52 kirjoitettu 15.06.2022 00:43

aurinkoP kirjoitti:

Minulla on koko ajan ollut sama fiilis sinun kommenteistasi. Kai se on ihan inhimillistä muodostaa nopeasti toisesta ja hänen ajatuksistaan jokin käsitys ja ripustautua siihen käsitykseen viidellä metalliketjulla ja sarjalla munalukkoja, eikä siitä pääse irti, vaikka toinen korjaisi ja tarkentaisi. Omalta osaltani tämä päättyy tähän, olen sanottavani sanonut, ja ellei toinen sitä hiffaa, nou kän duu.


No toki jos et kestä vasta-argumentteja niin se on sitten siinä...

Kirjoitit, ettei poliitikoilla ole valtaa, ja että maailmaa hallitsevat prosessit, johonka esitin vastaväitteitä ja/tai tarkennuksia... Täytyy nyt tässä yhteydessä tuoda myös esiin se, että olen opiskellut aikoinaan yliopistolla valtio-oppia, kv politiikkaa ja yhteiskuntatieteitä, jotenka mulla on aikas realistinen käsitys siitä kuinka maailma makaa ja toimii...

Ja ei, minua ei ole todellakaan huijattu...

En esittänyt missään, että (varsinkaan yksittäisillä) poliitikoilla olisi absoluuttinen valta saada asiat toimimaan haluamallaan tavalla... Päinvastoin...

#53 kirjoitettu 15.06.2022 01:52

Vihdoin vanhaa kunnon mikserin henkeä, ku väännetään jo toista sivua aivan aiheen vierestä jotain pikkumielistä henkilökohtasta vittuilua. Siitä se lähtee!

#54 kirjoitettu 15.06.2022 09:51

Olen miettinyt vuosien varrella useasti taiteiden tukemista. Kimurantti asia, koska raha on niukka hyödyke joka muuttuu koko ajan niukemmaksi kunhan korona-, Ukraina - yms. velat lankeavat maksuun. Taide kilpailee samoista budjettirahoista monien muiden tärkein kohteiden kanssa eikä sekään valitettavasti voi olla mikään itsenäinen saareke jonka rahoitus taattaisiin kaikissa oloissa saman tasoisena.

Kuka pystyy määrittelemään minkälainen taide on tukemisen arvoista ja mikä "sitä itteään" joka jää ilman tukia? Tosielämässä ei ole mahdollista, että kuka tahansa voisi heittäytyä "taiteilijaksi" ja samalla yhteiskunnan taiteilijatuen varaan. Helppoa ratkaisua ei ole, eikä tule olemaan.

Osa taiteijoista pärjää ominkin avuin erinomaisen hyvin ainakin verotustietojen perusteella, mistä syystä osa pitää ko. henkilöitä "kaupallisina" ikään kuin olisi jotenkin huono asia, jos taiteellaan tulee toimeen. Ei-kaupallisessa marginaalissa oleminen ei ole mikään itsestään selvä tae paremmasta taiteesta.

Ehkä nykyinen järjestelmä, jossa ansiot ja samalla tarve apurahojen saamiseen arvioidaan lähes vuosittain on kuitenkin sekä oikeansuuntainen, tasapuolinen että taloudellisesti mahdollinen.

Mutta itse pääasiasta olen sitä mieltä, että musiikki on oikein hyvä harrastus, josta voi aktiivisen itsensä tyrkyttämisen ja jopa aikamoisten sattumien kautta syntyä leipäpuu muutamaksi vuodeksi tai jopa loppuiäksi. Täälläkin on aivan erinomaisia musiikin tekijöitä, jotka syystä tai toisesta (tai omasta halustaan) ovat pysyneet harrastelijoina.

Asia on vähän samanlainen kuin vaikkapa toisessa hyvässä harrastuksessani jalkapallossa, jossa seurojen kovatasoisiakin akatemiapelaajia kannustetaan myös opiskelussa, koska on päivänselvää ettei kaikille tule riittämään ammattifutarin paikkoja. Suuresta massasta löytyy lopultakin aika harvoja todellisia timantteja, joitakin ns. rotaatiopelaajia parempiin seuroihin, muutamia ns. alasarjajyriä ja erittäin paljon niitä jotka tekevät eläkseen ihan jotain muuta koska harrastuksesta ei kuitenkaan tullut ammattia. Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Vaan pannaanpa vaikka säveltäjä ja kuvanveistäjä vastakkain ja ryhdytään ratkomaan kumpi saa apurahan. Ei ole helppoa sillä kuka asian joutuu päättämään.

#55 kirjoitettu 15.06.2022 10:17

Erilaisuudesta. Minulle on se asia tehty aina ulkopuolelta käsin niin selväksi (siis "aina", tarkoittaen vauvaiästä tähän herrojen vuoteen 2022), että siitä on väistämättä tullut osa identiteettiä. Joskus helvetin yläasteiässä tietysti oli kausi, jolloin halusin olla enemmän kuin muut, mutten luonnollisesti silloinkaan osannut. Lukiossa aloin saada myönteistä palautetta siitä, että olin oma itseni ja erilainen kuin muut, ja kuvittelin sen olevan aikuisten maailmassa jotain positiivista. En vielä tajunnut, että aikuisten maailmassa tämä toimiikin näin: "joo meistä on tosi kiva, kun sää oot erilainen, ai juu meidän leikeissä täytyy kumminkin mukautua yleisiin normeihin eli sää et kelpaa". Musiikki on aina liittynyt jollain lailla tähän erilaisuuteen. Lapsena laulaa hoilotin tilanteissa joissa se oli kaikkea muuta kuin korrektia. Teini-iässä kaikki tiesivät minun tekevän biisejä, kaveripiirissä oli pari bändiä, mutta en alun perinkään kelvannut mukaan niiden kuuluisien musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Aina välillä oli jokin kauniimpi aikakausi, jolloin sain arvostusta musiikin tekemisen kautta, mutta johonkin se aina päättyi ja asiat kääntyivät niinpäin, ettei musapuuhianikaan pidetty minään, koska minua ei pidetty minään. Liian vääränlainen, liian silmätikku, liian ongelmalapsi.

#56 kirjoitettu 15.06.2022 10:24

laakkonen kirjoitti:
Vai vielä apurahoja. No eipä ole Antti niitä rahoja vielä näkynyt


Joo, ei ole, ei.

#57 kirjoitettu 15.06.2022 10:31

AnttiJ kirjoitti:
Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin. Urheilussakin yhdestä vain tykätään enemmän kuin toisesta. Tällä on yhteys sponsorihommiin ja siihen, kutsutaanko yleisön vetonaulaksi kilpailuihin, tapahtumiin tai vaikka urheiluliikkeisiin. Ja niin edelleen... Nykyaikana jonkinlaisen sosiaalisen pätevyyden kautta tapahtuu isompi osa asioista kuin ihmiset suostuvat ymmärtämään. Alalla kuin alalla ei riitä, että olet hyvä, mieluummin täytyy antaa uskottava vaikutelma siitä että olet hyvä.

#58 kirjoitettu 15.06.2022 10:35 Muok:15.06.2022 10:36

laakkonen kirjoitti:
Ihan hyvä immeinen sinä olet. Samanlaisia tuumailuita itselläkin on välillä. Haistata niille vittuileville kusipäille vitut. Jos ihmisellä on huono itsetunto niin vittuile takaisin niin että tuntuu.

Haha, pointtihan nimenomaan on, että olen aina haistattanut niille vittuileville kusipäille vitut. Ihmisporukat tuntuvat reagoivan sellaiseen, että "jahas, sitä ei saatukaan käännytettyä sellaiseksi kuin halutaan, voi juma, no sitten ei varmaan voi muuta kuin jättää se ulkopuolelle". Ihan hyvä immeinen minä kyllä olen, joissakin asioissa tietysti ihan paska, toisissa taas pelottavankin hyvä.

#59 kirjoitettu 15.06.2022 11:12 Muok:15.06.2022 11:27

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin. Urheilussakin yhdestä vain tykätään enemmän kuin toisesta. Tällä on yhteys sponsorihommiin ja siihen, kutsutaanko yleisön vetonaulaksi kilpailuihin, tapahtumiin tai vaikka urheiluliikkeisiin. Ja niin edelleen... Nykyaikana jonkinlaisen sosiaalisen pätevyyden kautta tapahtuu isompi osa asioista kuin ihmiset suostuvat ymmärtämään. Alalla kuin alalla ei riitä, että olet hyvä, mieluummin täytyy antaa uskottava vaikutelma siitä että olet hyvä.


Tuo oli yhden amatöörikilpailun kiistaton tulos. Koska en seuraa yleisurheilua niin en tiedä henkilöiden taustoista ja aikaisemmista näytöistä sen kummemmin. Yleisesti ottaen lajien suosiokin varmasti vaikuttaa asiaan. Keihäänheittäjät ovat perinteisesti olleet yleisön suosikkeja, mutta se on edellyttänyt myös ennätyksiä ja/tai pärjäämistä kansainvälisissä kisoissa.

Sen sijaan olen seurannut maailman kovatasoisinta sarjaa eli Valioliigaa lähes kaksikymmentä vuotta. Ammattifutiksessa pitempikestoisella tuloksella ja seuran menestymisellä on paljon suurempi painoarvo. Yksi pelastettu rankkari ja valinta yhden matsin "Man of The Match":ksi ei takaa yhtään mitään.

Ei jalkapallossa yhden maalin hyökkääjä kauaa huippuseurassa pysy eikä säily yleisön suosikkinakaan vaan ukko siirtyy aladivisiooniin jossa maalinteko voi olla helpompaa, mutta liksat ja suosio paljon pienempiä. Henkilökohtaiset sponsoritkin katoavat sen siliän tien. Unhon yö koittaa suosiossa nopeasti jos alemmalla tasollakaan ei ala syntyä maaleja.

Yleisön kestosuosikkeina ovat pitemmässä juoksussa seurojen parhaat pelaajat. Hirveän kauaa ei itketä perään jos "mukava kundi jolla on erikoinen tukka" vaihdetaan seurassa kovemmaksi tiedettyyn pelaajaan. Sen sijaan hirveä huuto syntyy siitä, että seuran paras pelaaja ja samalla vaikkapa ns. maaliruisku myydään pois ilman että ketään ostetaan tilalle tai että korvaaja tiedetään paria pykälää heikommaksi viimeistelijäksi vaikka mies olisi tunnettu kuinka joviaalina ja komeana tyyppinä tahansa.

Ammattimainen tulosurheilu on raakaa peliä. "Tulos tai ulos" pätee siellä jos missä. Fanien suosio seuraa menestyjiä. Hauska ja seurattu somettaja voi olla paitamyynnin kohteena ihan surkea. Vähemmän seurattu somettaja, joka tekee 30 maalia kaudessa, myy kymmeniä tuhansia fanipaitoja. Seurattu somettaja, joka tekee 30 maalia kaudessa, myy satoja tuhansia paitoja.

-------------

Tämä nyt karkasi itse aiheesta tooodeelllaa kauas, sori siitä!

#60 kirjoitettu 15.06.2022 11:37

aurinkoP kirjoitti:


Erilaisuudesta. Minulle on se asia tehty aina ulkopuolelta käsin niin selväksi (siis "aina", tarkoittaen vauvaiästä tähän herrojen vuoteen 2022), että siitä on väistämättä tullut osa identiteettiä.

En vielä tajunnut, että aikuisten maailmassa tämä toimiikin näin: "joo meistä on tosi kiva, kun sää oot erilainen, ai juu meidän leikeissä täytyy kumminkin mukautua yleisiin normeihin eli sää et kelpaa".


Joo... Erilaisen taikka erilaiseksi itsensä tuntevan, taikka muutoin vain joukkoon sopeutumattoman elämä ei ole helppoa...

Loppupeleissä erilaisuudessa on kyse "kulttuurisesta erilaisuudesta" eli sen erilaisen henkilön tavat, tottumukset, uskomukset, arvot, jne... poikkeavat muiden henkilöiden vastaavista... Ja tutkimukset nyt vaan on osoittaneet, että mitä suurempi on tuo kulttuurinen eroavaisuus, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä henkilöt välttelevät toisiansa...

Toisaalta sosiologian ja sosiaalipsykologian puolelta tiedetään paljonkin ryhmäpaineesta... Ihmisten käyttäytyminen (sosiaaliset instituutiot) nyt vaan perustuu odotuksille... Me odotamme kulttuuriimme perustuen toisilta tietynlaista käytöstä, ja koemme odotuksiamme vastaan haraavan käytöksen epämiellyttävänä... Ryhmädynamiikka takaa sen, että sellaiset henkilöt, jotka ei täytä muiden odotuksia, niin karsiutuvat joukosta pois...

Tämän takia esim. japanilaisten on hyvin vaikea ymmärtää amerikkalaisia ja toisinpäin, koska ne erilaiset vuorovaikutukseen liittyvät odotukset on erilaisia...

Ja tämä on sitä realismia... Voit olla varma, että jos olet erilainen taikka et halua alistua muiden odotuksille, niin silloin sinulla on vaikeuksia odotettavissa kyseisessä ryhmässä ihmisiä... Tämä erilaisuuden sietäminen itsessään ja erilaisena eläminen vaatiikin hyvää itsetuntoa ja oman arvon tuntoa, jotta voi vetää omaa linjaansa muiden painostuksesta huolimatta...

Tätä "Intercultural communication" aihepiiriä voi muuten lukea amerikkalaisissa yliopistoissa yhtenä aineena, ja noin yleisesti ottaen ne tulokset sopivat kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset ovat kulttuurisilta (tavat, tottumukset, sosiaalinen asema, uskomukset, arvot, jne...) taustoiltaan erilaisia...

#61 kirjoitettu 15.06.2022 12:03

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin.

Yleisurheilua seuraavana huomasin saman, ja jos se ei nyt ihan raivostuttanut, niin ainakin kummastutti. Eilisissä yu-kisoissa vähän sama linja jatkui: kolmiloikassa Kristiinan hyppyjä näytettiin teeveessä, mutta kisan parhaan suomalaisen (Sennin) - jonka kaikki hyväksytyt hypyt kantoivat pidemmälle - hyppyjä ei ainuttakaan. Tiedätte kyllä miksi.

#62 kirjoitettu 15.06.2022 12:04

IT kirjoitti:
aurinkoP kirjoitti:


Erilaisuudesta. Minulle on se asia tehty aina ulkopuolelta käsin niin selväksi (siis "aina", tarkoittaen vauvaiästä tähän herrojen vuoteen 2022), että siitä on väistämättä tullut osa identiteettiä.

En vielä tajunnut, että aikuisten maailmassa tämä toimiikin näin: "joo meistä on tosi kiva, kun sää oot erilainen, ai juu meidän leikeissä täytyy kumminkin mukautua yleisiin normeihin eli sää et kelpaa".


Joo... Erilaisen taikka erilaiseksi itsensä tuntevan, taikka muutoin vain joukkoon sopeutumattoman elämä ei ole helppoa...

Loppupeleissä erilaisuudessa on kyse "kulttuurisesta erilaisuudesta" eli sen erilaisen henkilön tavat, tottumukset, uskomukset, arvot, jne... poikkeavat muiden henkilöiden vastaavista... Ja tutkimukset nyt vaan on osoittaneet, että mitä suurempi on tuo kulttuurinen eroavaisuus, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä henkilöt välttelevät toisiansa...

Toisaalta sosiologian ja sosiaalipsykologian puolelta tiedetään paljonkin ryhmäpaineesta... Ihmisten käyttäytyminen (sosiaaliset instituutiot) nyt vaan perustuu odotuksille... Me odotamme kulttuuriimme perustuen toisilta tietynlaista käytöstä, ja koemme odotuksiamme vastaan haraavan käytöksen epämiellyttävänä... Ryhmädynamiikka takaa sen, että sellaiset henkilöt, jotka ei täytä muiden odotuksia, niin karsiutuvat joukosta pois...

Tämän takia esim. japanilaisten on hyvin vaikea ymmärtää amerikkalaisia ja toisinpäin, koska ne erilaiset vuorovaikutukseen liittyvät odotukset on erilaisia...

Ja tämä on sitä realismia... Voit olla varma, että jos olet erilainen taikka et halua alistua muiden odotuksille, niin silloin sinulla on vaikeuksia odotettavissa kyseisessä ryhmässä ihmisiä... Tämä erilaisuuden sietäminen itsessään ja erilaisena eläminen vaatiikin hyvää itsetuntoa ja oman arvon tuntoa, jotta voi vetää omaa linjaansa muiden painostuksesta huolimatta...

Tätä "Intercultural communication" aihepiiriä voi muuten lukea amerikkalaisissa yliopistoissa yhtenä aineena, ja noin yleisesti ottaen ne tulokset sopivat kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset ovat kulttuurisilta (tavat, tottumukset, sosiaalinen asema, uskomukset, arvot, jne...) taustoiltaan erilaisia...


Näin on.

Työelämä ja business on kuin näytelmää jossa vedetään tiettyjä rooleja. Joskus asiakkaat odottavat tientylaista käyttäytymistä jossa pelkällä pukeutumisellakin viestitään paljon; se tulkitaan myös aika usein arvostuskysymyksenä: jos isäntä on tummassa puvussa niin vieraat tietävät, että heitä arvostetaan.

Jos firmalla menee huonosti, ei toimitusjohtaja voi mennä infotilaisuuteen heittelemään läppää.

Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi. Jos olet liian luova kirjanpitäjänä, saatat kohta olla ilman töitä ja raastuvassa.

Asiat muuttuvat onneksi parempaan suuntaan mutta erittäin hitaasti. Monissa työpaikoissa on jo luovuttu mm. tietyistä tiukoista pukeutumiskoodeista. Jossain työpaikoissa ei saanut olla tatuointeja. Poliiseilla ei saanut olla pitkää tukkaa jne. Nuo ovat pieniä asoita, mutta varmasti kasvattavat organisaatioita omalta osaltaan sietämään erilaisuutta.

Sen voin myös allekirjoittaa, että pelkkien jees-miesten kokoaminen ympärille on aikamoinen virhe.

Itselleni kävi joskus takavuosina niin, että tuskastuin erääseen henkilöön koska asioiden hoitotapa, aikataulut jne. ei ollut sitä mitä oli sovittu ja se alkoi ärsyttää minua todella pahasti. Sitten teimme eräänlaisen persoonallisuustestin koko johtoryhmälle ja kaikki saivat lukea toistensa testitulokset. Vasta tuolloin itselleni valkeni, että kysymyshän on ao. henkilön persoonallisuudesta eikä siitä, että hän yrittäisi tahallaan ärsyttää minua. Yleensä tieto lisää tuskaa, mutta ei ainakaan tässä asiassa.

#63 kirjoitettu 15.06.2022 12:14

cedarbear kirjoitti:
Kristiinan hyppyjä näytettiin teeveessä, mutta kisan parhaan suomalaisen (Sennin) - jonka kaikki hyväksytyt hypyt kantoivat pidemmälle - hyppyjä ei ainuttakaan. Tiedätte kyllä miksi.

Ulkonäkö? Itse olen ulkonäköasioissakin usein eri mieltä kuin valtaväestö. Tosin tuon Elina L:n pitäisi ymmärtääkseni olla yleisenkin mielipiteen mukaan varsin nätti, joten epäilen suosiokysymyksen hänen kohdallaan liittyvän johonkin vaikeasti hahmotettavaan, vaikeasti määriteltävään ominaisuuteen, jonka takia yhdet vain pärjäävät sosiaalisissa jutuissa ja toiset eivät.

#64 kirjoitettu 15.06.2022 12:22

AnttiJ kirjoitti:
Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi.

Tässä jutussa on se puoli, että ihmiset heitetään usein tilanteisiin, joissa on käsikirjoitus, jonka olemassaolosta – saati sisällöstä – näillä ihmisillä ei ole mitään aavistusta. He eivät ole osallistuneet sen kirjoittamiseen eivätkä harjoitelleet rooliaan. Niinpä ihan vain aidosti ja luonnollisesti käyttäytyvä tyyppi voi toisten silmissä saada aikaan asiattoman plot twistin, ja silloin kyseisen henkilön täytyy osata olla näiden toisten silmissä vieläpä ihan erityisen hyvä ja uskottava tyyppi, jotta se twisti menee läpi. On ilmiselvää, että kaikki "liian" "erilaiset" ihmiset eivät ole valtaväestön silmään sellaisia tyyppejä. Niinpä heidät aletaan syrjäyttää tuollaisten tilanteiden ulkopuolelle, eikä heillä itsellään ole ollut koko juonesta ja juonenkäänteistä haisuakaan.

#65 kirjoitettu 15.06.2022 12:44

AnttiJ kirjoitti:


Työelämä ja business on kuin näytelmää jossa vedetään tiettyjä rooleja.

Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi.

Asiat muuttuvat onneksi parempaan suuntaan mutta erittäin hitaasti.


Hyviä pointteja sulla Antti, joista tuossa nostin esille omalta kannaltani ne kolme tärkeintä kiteytystä....

Sen vielä lisäisin tuohon erilaisuuden sietämiseen liittyen, että ihmisethän eivät vieroksu erilaisuutta silkkaa pahuuttaan, vaan siksi että ihminen on ohjelmoitu mukautumaan ryhmäkäyttäytymiseen jo sisäsyntyisesti...

Kyse on juurikin kommunikaatiosta, koska kaikki sosiaalinen vuorovaikutus on samalla myös viestintää... Ja mitä erilaisempi se toinen osapuoli on, niin sitä heikommin se viestintä sujuu, ja väärinymmärrykset kasvavat, koska ne odotukset toisen käyttäytymistä kohtaan eroavat... Ihmiset kokevat tämän epämiellyttävänä, ja pyrkivät välttämään moisia kontakteja...

Ja tosta työelämästä kun mainitsit, niin lentoemäntiä on muuten tutkittu paljon heidän työssään, ja perinteisesti siihen työhön on kuuluneet aika tiukat rooliodotukset sen suhteen että millaista naamaa ja käytöstä näytetään ulospäin...

Tästä on muuten tehty paljon tutkimustakin "Emotional labor" nimikkeen alla:

Wiki: Emotional labor


Kyse on siis paljolti siitä, että tietyt työt vaativat tietynlaista tunteiden hallintaa, ja sen takia kaikki työt ei sovellu ihan kaikille...

#66 kirjoitettu 15.06.2022 13:31 Muok:15.06.2022 13:35

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi.

Tässä jutussa on se puoli, että ihmiset heitetään usein tilanteisiin, joissa on käsikirjoitus, jonka olemassaolosta – saati sisällöstä – näillä ihmisillä ei ole mitään aavistusta. He eivät ole osallistuneet sen kirjoittamiseen eivätkä harjoitelleet rooliaan. Niinpä ihan vain aidosti ja luonnollisesti käyttäytyvä tyyppi voi toisten silmissä saada aikaan asiattoman plot twistin, ja silloin kyseisen henkilön täytyy osata olla näiden toisten silmissä vieläpä ihan erityisen hyvä ja uskottava tyyppi, jotta se twisti menee läpi. On ilmiselvää, että kaikki "liian" "erilaiset" ihmiset eivät ole valtaväestön silmään sellaisia tyyppejä. Niinpä heidät aletaan syrjäyttää tuollaisten tilanteiden ulkopuolelle, eikä heillä itsellään ole ollut koko juonesta ja juonenkäänteistä haisuakaan.


Kun noin on, niin työhön perehdyttäminen on ollut ihan retuperällä. Vika on silloin työn teettäjissä eikä tekijöissä. Harmillista, että tätä näköjään esiintyy vieläkin.

-----------

Olisikohan ollut joku Kauko-Idän lentoyhtiö jossa lentoemännille ei riitä se että on huolitellun oloinen vaan pitäisi olla jotenkin aidosti kauniskin.

#67 kirjoitettu 15.06.2022 14:03

AnttiJ kirjoitti:


Olisikohan ollut joku Kauko-Idän lentoyhtiö jossa lentoemännille ei riitä se että on huolitellun oloinen vaan pitäisi olla jotenkin aidosti kauniskin.


Joo, siis tarkoitin tuolla viittauksella lentoemäntiin ja Emotion workiin sitä, että huolitellun ulkonäön lisäksi siinä työssä pitää pystyä esittämään tiettyjä tunteita ja hymyilemään, vaikka minkälainen tilanne olisi päällä... Suuret lentoyhtiöt jopa kouluttavat maailmalla lentoemäntiä käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan asiakkaita kohtaan tietyllä tavalla... Tällainen roolien esittäminen saattaa olla henkisesti raskastakin...

Tossa artikkeli aiheesta: How ‘Service With a Smile’ Takes a Toll on Women

Ja tossa itse asiassa erittäin asiantunteva artikkeli siitä, mitä Emotional labor tarkoittaa työpaikoilla, ja kuinka tämä aspekti usein sivuutetaan ja jätetään huomiotta:

What is emotional labor?


Työpaikoilla esiintyy palveluammattien lisäksi monenlaisia tunteita ja konflikteja, joissa tunteiden managerointi ja hallinta on kaiken a j o... Ja tuo jälkimmäinen artikkeli tuo esiin sen, että firmojen henkilöstöhallinnossa (Human resource management) tämä aspekti jätetään usein tyystin huomiotta, ja työntekijät monissa palveluammateissa jätetään oman onnensa nojaan tulemaan toimeen näiden asioiden kanssa...

#68 kirjoitettu 15.06.2022 14:13

laakkonen kirjoitti:
hallikettu kirjoitti:
Rakastin laulamista lapsena koko sydämestäni peruskoulun alkuun asti. Lauloin vanhuksille ja kaikille, ketkä halusivat kuunnella. Ukkinikin sanoi tehneensä parannuksen (vaikka tietyn tyyppiset piirteet jäivät) sen jälkeen kun olin käynyt hänelle laulamassa vankilassa.
Koulun alkaessa pienessä kylässä opettajan kannustaessa rikkaita lapsia ja halveksien köyhien tai rikollisten lapsia minun rakkauteni laulamiseen tuhottiin joulujuhla -harjoituksissa. 1. luokan opettaja pauhasi, että minun tulisi laulaa joko hiljaa tai olla laulamatta kokonaan koska peitin muiden äänet alleni. Ja se oli ilmaistu niin ilkeästi, että sain kuulla luokkalaisiltani huomautuksia äänen kovuudestani ala-asteen loppuun.
Muutamia vuosia sitten aloin pienissä määrin soittamaan ukulelea oikea kätisesti. Kun se alkoi sujumaan vaihdoin kätisyyttä ja hyvin hitaasti vähitellen tapailemaan laulamista siihen lisäksi. Jotta voisin käsitellä sen, etten puolustanut omaa rakkauttani laulamista kohtaan koululaisena ajattelin korjata asian laulamalla itse sanoittamiani kappaleita ja opetella tulkitsemaan itseäni jälleen musiikin keinoin.

Minulle musiikki ja sen tekeminen on enemmän kuin harrastus, se on ollut rakkaus ja toivon että voisin jälleen herättää sen eloon.

-Eve


Olipa inspiroiva ja hieman kirpaiseva kirjoitus. Ala-asteellla minä jopa inhosin musiikkia. Nokkahuilut ja yksin laulamiset luokan edessä. Hyi saatnana! Itse hieman samaistuin tuohon. En siis edelleenkään osaa laulaa, mutta kosketinsoitinharrastus alkoi toden teolla kun Köntän Markku oli suurena inspiraationa itselleni. Make itse soitti pianoa ja lauloi. Sähköpianoihin/syntikkaan ei ollu ruuhkaa joten Make huikkas, että Marko nyt tarvittais urkusaundia Ja siellähän minä olin Korg M ykkösellä soittamassa urkusaundeja Ja siitähän se musantekeminenkin pikku hiljaa alkoi..


Joo, ne kansakoulun yksilaulut. Ihan kamalaa.

Sitten oli tokalla luokalla pakollinen laulukoe, jonka tarkoitus oli hankkia laulajia koulun kuoroon. En päässyt mikä oli varmaan onneksi sekä kuorolle että itselleni.

Sen sijaan jouduin koulun näytelmiin ja pääosiin asti sekä kansa- että yhteiskoulussa vaikka en olisi halunnut. Luullakseni ainoa syy oli ns. kantava ääni.

#69 kirjoitettu 15.06.2022 14:16

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Olisikohan ollut joku Kauko-Idän lentoyhtiö jossa lentoemännille ei riitä se että on huolitellun oloinen vaan pitäisi olla jotenkin aidosti kauniskin.


Joo, siis tarkoitin tuolla viittauksella lentoemäntiin ja Emotion workiin sitä, että huolitellun ulkonäön lisäksi siinä työssä pitää pystyä esittämään tiettyjä tunteita ja hymyilemään, vaikka minkälainen tilanne olisi päällä [/url]


Työpaikoilla esiintyy palveluammattien lisäksi monenlaisia tunteita ja konflikteja, joissa tunteiden managerointi ja hallinta on kaiken a j o... Ja tuo jälkimmäinen artikkeli tuo esiin sen, että firmojen henkilöstöhallinnossa (Human resource management) tämä aspekti jätetään usein tyystin huomiotta, ja työntekijät monissa palveluammateissa jätetään oman onnensa nojaan tulemaan toimeen näiden asioiden kanssa...


Juu, ymmärsin tuon alkuperäisen pointin mutta se ulkonäkövaatimus kaiken tuon muun lisäksi menee jo aika erikoisiin sfääreihin.

#70 kirjoitettu 15.06.2022 14:32

AnttiJ kirjoitti:


Sitten oli tokalla luokalla pakollinen laulukoe, jonka tarkoitus oli hankkia laulajia koulun kuoroon. En päässyt mikä oli varmaan onneksi sekä kuorolle että itselleni.


Mä olin oliko nyt kolmannella luokalla koulukavereiden kanssa kirkon kuorossa yhden syksyn, ja esiinnyttiinkin jossakin tilaisuudessa, jossa vedettiin jotakin Negro Spirituaaleja tms...

Faija yritti pistää mut musiikkiopistoon trumpettia soittamaan, mutta en päässyt... Veikkaan että siinä koetilaisuudessa nimenomaan rytmitajua mittaava osuus meni päin honkia...

#71 kirjoitettu 15.06.2022 14:36

AnttiJ kirjoitti:


Juu, ymmärsin tuon alkuperäisen pointin mutta se ulkonäkövaatimus kaiken tuon muun lisäksi menee jo aika erikoisiin sfääreihin.


Ok... Mutta niinhän se on tainnut takavuosina ainakin olla meilläkin, että tiettyihin ammatteihin on ollut jonkinlaiset ulkonäkövaatimukset...

Tossa vielä lyhyt video aiheesta: Managing emotional labour


Ja liippaahan tämä "tunnetyö" aiheena myös muusikoita ja eritoten laulajia... Tietynlaiset kappaleet edellyttävät tietynlaista tunteiden ilmaisua siellä lavalla livenä esiinnyttäessä, ja samoin yleisöä kohtaan on oltava emotionaalisesti positiivinen, vaikka muutoin olisi kuinka ketutus päällä...

#72 kirjoitettu 15.06.2022 15:40 Muok:15.06.2022 15:42

aurinkoP kirjoitti:

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin.


Wilma on menestynyt noista kahdesta huomattavasti paremmin sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa, ja on siten paljon tunnetumpi nimi. Ja kun "valta annetaan kansalle" niin luonnollisesti kansa valitsee joukosta sen nimen jonka paremmin tuntee.
Tuossa ei pitäisi sen kummempaa henkilökohtaista olla.

Urheilussa toki ulkonäöllä tai tällä mystisellä "karismalla" on hirmuinen merkitys lähinnä sponsoritukien hankinnassa. Ja mitä suurempi laji ja enemmän rahaa lajissa pyörii niin sitä suurempi sen vaikutus. Esim. tenniksessä on moni tehnyt taitotasoaan paljon parempaa miljoonatiliä lähinnä ulkoisilla avuillaan.

Jalkapallossakin on sponsorien toimesta surkuteltu että tämän hetken suurimmat nuoret tähdet kuten Mbappe tai Haaland eivät ole 'ulkoisesti päteviä' toimimaan lajin keulakuvina. Naisten futiksen suhteen en tästä edes uskalla kommentoida mitään....

#73 kirjoitettu 15.06.2022 18:28

AnttiJ kirjoitti:
Kun noin on, niin työhön perehdyttäminen on ollut ihan retuperällä. Vika on silloin työn teettäjissä eikä tekijöissä. Harmillista, että tätä näköjään esiintyy vieläkin.

a) Ei kaikkiin töihin perehdytetä.
b) Joillakin ihmisillä on neuropsykiatrisia tekijöitä, jotka estävät hahmottamasta, miten jokin työtehtävä pitäisi sosiaalisessa mielessä vetää ja ennen kaikkea miksi.

Halliketulla mukavannäköinen tekstinpätkä. Tuli toisaalta saman tien mieleen, kuinka lukion musiikintunnilla soitin elämäni ainakin siihen asti ylivoimaisesti parhaan rumpusäestyksen, mistä opettaja riemastui ja kiitti sanoen "voisikko soittaa vähä hiljempaa, että mää kuulen kun nää tytöt laulaa". Juhuu.

#74 kirjoitettu 15.06.2022 20:08

F|Bitch kirjoitti:

Sinulla on ollut fiksu opettaja.. niitä on nykyisin aika harvassa..


ei fiksut ihmiset lähde enää opettajiksi. Ihan kaikkea pitäisi sietää, mutta jos edes sanot mitään takaisin niin nämä lumihiutaleet hajoaa palasiksi, ja sitten on yhtä mulkut vanhemmat ja kuraattorit ja koulupsykologit aukomassa päitään.

tenava just pääsi yläasteelta ilman kovin suuria vaurioita...JEEE!!

#75 kirjoitettu 15.06.2022 21:08

F|Bitch kirjoitti:
art074 kirjoitti:
F|Bitch kirjoitti:

Sinulla on ollut fiksu opettaja.. niitä on nykyisin aika harvassa..


ei fiksut ihmiset lähde enää opettajiksi. Ihan kaikkea pitäisi sietää, mutta jos edes sanot mitään takaisin niin nämä lumihiutaleet hajoaa palasiksi, ja sitten on yhtä mulkut vanhemmat ja kuraattorit ja koulupsykologit aukomassa päitään.

tenava just pääsi yläasteelta ilman kovin suuria vaurioita...JEEE!!


Tämä pätee ihan kaikkeen. Ei pelkästään lapsiin/nuoriin. Kaikki hajoo kaikesta. Yks sanoo pahasti ja koko elämä on pilalla. Sitten +40v ruikuttaa miten paljon elämä on potkinut päähän ja kuinka epäreilua kaikki on. Ja mikään kuin ei ole itsestä kiinni.. kaikki paha ja kakki paska on aina jonkun muun vika... Vali vali.. tämä porukka täällä on todiste tästä..


aiemmin muistaakseni kirjoitit että 'kaikki on itsestä kiinni'. Tuossahan on huomattavaa henkistä kasvua tapahtunut.

Toiset on aina kestäneet enemmän shittiä kuin toiset. Kotoseudulla päin jengi pisti joukolla piippua poskeen viimeistään 21- ikäisenä. Se oli sellainen normi keskustelunaloitus pilluralleissa...onko ketään tuttuja kadonnut mettä- tai kalareissuilla viime aikoina

Nykyään oikein kannustetaan valittamaan ja jotkut EHKÄ pääsee jopa terapiaan

ja Filiuksen ei tarvi tuohon välttämättä kommentoida mitään...

#76 kirjoitettu 15.06.2022 21:41

F|Bitch kirjoitti:


Tämä pätee ihan kaikkeen. Ei pelkästään lapsiin/nuoriin. Kaikki hajoo kaikesta. Yks sanoo pahasti ja koko elämä on pilalla. Sitten +40v ruikuttaa miten paljon elämä on potkinut päähän ja kuinka epäreilua kaikki on. Ja mikään kuin ei ole itsestä kiinni.. kaikki paha ja kakki paska on aina jonkun muun vika... Vali vali.. tämä porukka täällä on todiste tästä..


No mut enhän mäkään valita täällä kohtaloani...

Nykyihminen on kuitenkin henkisesti heikko...

Koulussa saa haistattaa opelle ilman seurauksia, ja toisaalta ei ole kunnon vastoinkäymisiä... Ollaan sitten pintapuolisesti vahvoja (itsetietoisia ja itsenäisiä), mutta kun säröjä tulee tuulilasiin, niin koko maailma menee palasiksi...

Mut jos nyt kuitenkin valitan sen verran että itsekin mennyt aika säröille tässä elämässä sekä omasta syystä että sattumien oikuista, mutten valita koska mulla on henkistä "plastic baddingia" ollut aina sen verran, että yritän mennä kaikesta huolimatta elämässä eteenpäin, enkä murehdi sitä mikä meni pieleen 10, 20 taikka 30 vuotta sitten...

#77 kirjoitettu 15.06.2022 21:57

F|Bitch kirjoitti:

Jollet itse erota perus hyysättävää luuseria yhteiskunnan ludetta, ihmisestä ketä masentuu oikean syyn takia. (Esimerkin muistaakseni kerroit itse, joku tuntun lapsi sairas ym) se on sinun ongelma. Minä erotan tällaiset toisistaan..


Olen vuosia työni puolesta joutunut hyysäämään helvetinmoisen määrän noita luteitasi, joten uskon ne kohtuu hyvin oppineeni tunnistamaan.

Olen toki myös työni puolesta ohjannut kohtuullisen määrä ihmisiä asianmukaisen tarvitsemansa avun piiriin.

Käsittääkseni et vain kirjoituksissasi tuntunut edes myöntävän että todellisia masentuneita olisi, mihin tuo "kaikki on itsestä kiinni" selvästi viittaa.

Se mitä ja miten kirjoittaa/puhuu ja miten ajattelee on tietenkin kaksi eri asiaa.

#78 kirjoitettu 15.06.2022 22:01

art074 kirjoitti:


tenava just pääsi yläasteelta ilman kovin suuria vaurioita...JEEE!!


Onneksi olkoon! Yläasteikä on kaikista pahin, ja kunhan vielä muutaman vuoden kestää, että on ammatti ja pääsee kiinni omaan elämään, niin kyllä se siitä...

Sen viime kesänä kuolleen siskon nuorin lapsi täytti tossa keväällä 18v ja on nyt ekassa kesäduunissa... Poika asuu toisen siskon luona ja käy amista... Sähkäri siitäkin tulee sitten... Ei ryyppää eikä rellestä, ja nyt on tyttöystäväkin kainalossa... Ehkäpä siitä vielä mies kasvaa...

#79 kirjoitettu 15.06.2022 22:05

En haluaisi olla kenenkään tässä ketjussa hääräävän noin äkkiväärän ihmisen housuissa paitsi Bitchin, jos se olis vapaa ja silloinkin vaan kertakokemuksella(sori Filius). Musiikin teko on nykyään yhtä työtä ja tuskaa, joten viihdyn melkein jopa enemmän puuhastelemassa ja harrastelemassa ansiotyössäni. Tai sitten en. Ihan sama.

#80 kirjoitettu 15.06.2022 22:10

J. Hifish kirjoitti:
En haluaisi olla kenenkään tässä ketjussa hääräävän noin äkkiväärän ihmisen housuissa paitsi Bitchin, jos se olis vapaa ja silloinkin vaan kertakokemuksella(sori Filius).


mieti ny vähän sitä operoitua pumppuasi.