Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.06.2013 08:42

Olen nähnyt erilaisia tyylejä

Yksi on että ensin sanoittaa kappaleen valmiiksi, sitten etsii biitin johon sylkee settinsä.. jos ensinvalittu tausta ei taivu sanoihin niin etsitään toista biittiä kunnes alkaa soundaa edes jotenkunten hyvältä. Ekoja biisejä tehdessä kyllä varmasti sanoja joutuu muuttamaan (yleensä lainien pituuksia pitää joko leikata tai leventää ettei tule liian kiire lausumisen kanssa tai ettei tarvitse venyttää sanoja ärsyttävällä tavalla)

Toinen on se että ensin etsii taustan ja alkaa tehdä sanoja biitin päälle.. jotkut heittää freestyleä biittiin tai mumisevat/jammailevat jotakin jotta tietävät minkäpituisia lauseita biittiin sopii

Itse olen nyt opettelemassa taustojentekoa sen takia että minua kyllästyttää yleinen biittien ahdas rakenne.. tykkään sanoittaa sanani siinä muodossa kun se tulee luontevasti - osa pidempiä laineja, osa lyhyempiä.. osa verseistä 6 lainia, osa 64 lainia.. välillä kertsistä vedetään puolet, joissain biiseissä kertsin pituus kasvaa biisin edetessä (ns addon-kertsi), joissain biiseissä on kaksi eri kertsiä yms yms yms - tahdon itse kikkailla vapaasti kappaleen sellaiseksi kuin tahdon ja se onnistuu vain joko 1) tuntemalla tuottajan henkilökohtaisesti ja antamalla tälle ohjeet siitä millainen rakenne kappaleella on tai 2) harjoittelemalla itse taustojen tekemistä

Toisaalta vielä en ole onnistunut saamaan sellaista jälkeä kasaan mitä julkaisuilta vaadin mutta sitä pistettä alan pikkuhiljaa lähestymään.

Lykkyä

#3 kirjoitettu 16.06.2013 16:03

Ei mitään oikeata tapaa ole olemassakaan. Lopputulos vain on tärkeä. Kai tuo räpin kanssa on samoin, kuin muunkin musiikin.
Useinhan eri henkilö tekee tekstiä ja toinen säveltää. Jompikumpi tekee ensin, se voi olla kumpi tahansa.
Sitten on lauluntekijöitä, joilla voi syntyä molemmat yhtäaikaakin.
Räpin tekijällä täytynee sentää olla jokin rytmikuvio mielessään, kun tekstiä väsää. Sen verran se eronnee tavallisen lyriikan kirjoittamisesta. Muutenhan runoilijan ei tarvitse ajatella runonsa rytmiä, kuin että runo itsessään toimii. Säveltäjän ongelma on löytää sama rytmi sävellykseen.
Valmista säveltä sanoittaessa on puolestaan tietenkin pakko saada riimit istumaan valmiiseen rytmiin.
Pääasia on kuitenkin, että saadaan aikaan valmistakin, tehtiin miten tahansa.