Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.01.2011 19:52 Muok:14.01.2011 19:55

Ihan näin vinkkinä, vaikka sinusta tulisi kuinka nopea ja tarkka kitaristi, se ei tee siusta vielä hyvää kitaristia. Kitaransoitossa pitää olla munaa, fiilistä, hikeä ja luovaa hulluutta samassa paketissa, ja kuulostaa vielä jotenkin omalta. Ja kyllä, se jos mikä on vaativaa.

Laupias Tolppanen muokkasi viestiä 19:52 14.01.2011

Niin tosiaan motivaation lähteet... hmm, periaatteessa pitää vaan yrittää elää sille asialla niin täysillä kun voi. Ehkäpä voisit yrittää ottaa aina jotain tavoitteita esim. soittaa vaikka jokin asteikko kuudestoistaosanuotteina 150 tempoon täydellisesti. Bassonopettaja kerran sanoi, että nuorempana kun oli reenanut aina päivittäin perusrokkibassolinjaa ja aina nostanut tempoa hiljalleen. Auttoi kuulema kiitettävästi bassonsoitoa.

#3 kirjoitettu 14.01.2011 20:09

Mä en oo ikinä oikeen tajunnut mikä siinä kellontarkassa, helvetin nopeessa tiluttelussa on niin yber viehättävää, no joo - en kyl oo kitaristi, eikä musta sellasta tule....

Kiipparia kuitenkin soitellut jo suht pitkään ( ja joo, en mäkään taivu mihinkään yliluonnollisiin kahenkäden jazz-juoksutuksiin ), esim, joskus tapittanut haavi auki jonkin dreamtheatterin kosketin soittajan meininkejä, onhan se pirun taitavaa ja nopeeta kans...

Mut siltikin, onks nopeus ja tarkkuus se asia mikä tekee jostakusta automaattisesti lahjakkaan? ite epäilen tota vahvasti.

Jos pitää mainita kitaristi, jonka soundi nojaa mun mielestä enemmän fiilikseen, artikulaatioon ja nyansseihin niin voi samantien listata vaikkapa Jeff beckin ja David Gilmoren. varmasti molemmat taipuis kyl nopeisinkiin juttuihin, sitä en väitä, mut nää kitaristit saa mun mielestä suht simppelitkin jutut kuulostamaan omiltaan ja tuomaan todella nyansseja ja syvyyttä siihen juttuunsa.

Se on mun mielestä soittamisessa se koko homman pointti, teknisesti taitavaks kyllä kehittyy kun runkkaa asteikoita ( nojoo, kiva tätä kyllä on harrastaa - en kiellä ^^ ) mut täysin omansoundin omaavaksi soittajaksi kehittyminen vaatii jo enemmän - ehkäpä just sen 10h päivässä treenaamista ja täyttä omistautumista siihen soittimeensa?

No, kukin oppii omalla vauhdillaan ja omalla tavallaan... Dont get me wrong here.

Ei se oma soundi heti löydy, ei välttämättä koskaan, ja aina sitä jo löytynyttäkin soundia pystyy kehittämään.

kärsivällisyyttä ja treenii, luovaa hulluutta, yritystä ja erehdystä, unohtamatta sitä intohimoa siihen hommaan.

#4 kirjoitettu 14.01.2011 20:27

Nää on niin subjektiivisii juttui. Mä en yleensä masennu, jos kuuntelen jotain hyviä kitaristeja, päinvastoin, niiden soitosta saa asetettua itelleen tavotteita. Tyyliin, haluun saada yhtä paljon fiilistä mun soittoon tai yhtä tarkat bendit tai vähintään yhtä omituisia riffejä etc. Tai sit oppia vaan jonkun niiden riffin/soolon/biisin, koska se on niin hienon kuulonen.

Itehän oon niin laiska, etten oo jaksanu kovasti 'reenata'. Mulle toimii parhaiten se, että soitan sitä mitä tekee mieli ja sillon kun tekee mieli, just niin kauan kun tekee mieli. Ympäristön puitteissa tietty mun tulee yksinkertasesti soitettua enemmän, jos ja kun nautin siitä hommasta. Tää on myös kivasti tosin nivoutunu noiden tekniikkareenien kanssa sillei, että kun on joskus ottanu itteensä niskasta kiinni ja jaksanu harjotella jotain juttua säännöllisesti, sen on myös oppinu melko nopeasti. Väliaikaisen 'tylsän' reenaamisen tuloksena kun on saavuttanu jotain kivaa, niin seuraavalla kerralla se harjottelu-osio on paljon helpompi kun on jo se mullistava kokemus siitä millasia tuloksia saa itestään irti

#5 kirjoitettu 14.01.2011 21:00

se oma tyyli alkaa löytyä viimeistään silloin kun lakkaa opettelemasta muiden artistien übersuperdupersooloja ja keskittyy vaan soittamiseen itseensä, tekee omia kappaleita ja nauttii siitä mitä tekee. Monet upeat jutut saaneet alkunsa myös ihan puhtaasta pelleilystä jota kantsii silloin tällöin harrastaa vaikka taidokkaan rumpalin kanssa

#6 kirjoitettu 14.01.2011 21:14

Mun motivaationi soittamiseen tuli siitä, kun aloin äänittää teoksiani. Kun yritti saada senhetkisillä taidoillaan luotua mahdollisimman hyvää musaa. Tästä syystä en kyllä ole edelleenkään kovin tekninen kitaristi. Ja tästä syystä en myöskään osaa mitään muita kuin omia biisejäni. Ja oikeastaan siksi, että äänitän melkein kaiken, mitä soitan, niin en osaa niitä omiakaan biisejä

#7 kirjoitettu 15.01.2011 10:34

am91666 kirjoitti:

Arvostan kaikkee apuu.


Soita jos tykkäät siitä. Jos et tykkää, niin ala vaikka masturboida tai leikkiä leegoilla. Ihan sama siinä vaiheessa jos soittaminen ei nappaa.

#8 kirjoitettu 15.01.2011 19:38

Soittamisen ja harjoittelun pitää olla hauskaa. Jos ei nappaa niin sitten ei vaan nappaa. Se nyt vaan on tosiasia että toiset yksinkertaisesti on nopeampia tai lahjakkaampia tiluttelussa.

Jos ei koskaan opi "maailman nopeimmaks" ei tarkoita etteikö olisi hyvä kitaristi. Tuollanen tiluttelu on vaan yhden tyyppinen soittotyyli. Se on vähän niinkuin katsoisi Sibelius-viulukilpailua. Nehän on uskomattoman taitavia veteleen vaikka mitä.

Mä sanoisin, että jos tuntuu että noi tiluhommelit ei meinaa millään lähtee kulkemaan, ehkä se ei oo vaan se juttu sitten. Voihan sitä alkaa vaikka puhtaasti rytmikitaristiksi tyyliin Hynynen..

#9 kirjoitettu 15.01.2011 20:15 Muok:15.01.2011 21:52

Haava kirjoitti:
am91666 kirjoitti:

Arvostan kaikkee apuu.


Soita jos tykkäät siitä. Jos et tykkää, niin ala vaikka masturboida tai leikkiä leegoilla. Ihan sama siinä vaiheessa jos soittaminen ei nappaa.


http://www.youtube.com...




DarthPena muokkasi viestiä 20:16 15.01.2011

Haava korjasi lainauksen oikein 21:51 15.01.2011

#10 kirjoitettu 15.01.2011 21:54

Hyvä kun korjasit Haava.

#11 kirjoitettu 15.01.2011 21:58 Muok:15.01.2011 22:01

Haava kirjoitti:
am91666 kirjoitti:

Arvostan kaikkee apuu.


Soita jos tykkäät siitä. Jos et tykkää, niin ala vaikka masturboida tai leikkiä leegoilla. Ihan sama siinä vaiheessa jos soittaminen ei nappaa.


Tämän pitäisi lukea jokaisen soitto-opetuskirjan alussa.

#12 kirjoitettu 15.01.2011 22:04

Disintegr8 kirjoitti:

Tämän pitäisi lukea jokaisen soitto-opetuskirjan alussa.


Minusta paras motivaattori on vain opetella tykkämään siitä soittamisesta. Keksiä tapoja innostua siitä uudelleen ja oppia nauttimaan siitä. Nekin jotka verissä päin vääntävät sitä tekevät sen jostain sellaisesta sisäisestä pakosta, joka ei minun uskoakse tule vain väkisin tekemällä.

Toki se auttaa taiteesi kehittymisessä, että sinulla on niin paskat vanhemmat, että he ehdollistavat rakkautensa sinulle sen mukaan miten pärjäät sen taiteen toteuttamisessa. Siten on monet maailman upeimmat taiteilijat tuotettu myös musiikin saralla. Näiden taiteilijoiden äkökulmasta ei silti kivoin asia.

#13 kirjoitettu 16.01.2011 04:36

Soita klassista musiikkia, haasteita riittää ja jo kohtuullisella vaivalla saat kaverisi hiljaseksi..

#14 kirjoitettu 17.01.2011 00:02 Muok:17.01.2011 00:03

Meilläpäin Haapamäellä oli 80-luvulla nuori kaveri, joka hengaili muiden soittajien kanssa koittaen pysyä mukana. Eräs tyttö sitten kerran sanoi hänelle oikein ilkeällä äänellä, että: "Älä luule, että sinusta tulee ikinä yhtään mitään!"
Sitten meni vuosi, ettei poikaa kukaan nähnyt missään vapaa-ajalla. Seuraava uutinen olikin sitten hiukan kovempi juttu. Kaverilla oli levydiili USA:ssa! Kysyi yhtä entisistä kavereista bändiin. Tämä ei katsonut joutavansa. Sitten tämä sai myöhemmin kuulla, että häntä kysyttiin mukaan Japanin kiertueelle...
Jarno Keskinen on kyseisen kaverin nimi.
Hänpä olikin viettänyt seuraavan vuoden kämpällä, eikä tehnyt mitään muuta, kuin treenasi. Laittoi sitten demon ulkomaille asti.
Joskus voi olla kiittäminen ihmistä, joka ei tarkoittanut mitään hyvää. Onneksi Jarno ei masentunut, vaan päätti näyttää. Perkele!

#15 kirjoitettu 17.01.2011 14:40

Tosiaan nuo nopeus- ja tekniikkajutut on sellasia sivujuttuja silloin kun oikeasti haluaa olla hyvä siinä mitä tekee. Kun on sitä tunnetta siinä soittamisessa ja se kuuluu, niin se on ihan tarpeeks motivoivaa.

#16 kirjoitettu 18.01.2011 00:13

Itseä parempien soittajien seura on aina hyvä. Silloin on aina jotain, joka on pakko oppia itsekin. Muuten on helppo jäädä sen harhan valtaan, että "olenpa hyvä..."
Aina pitäisi myös kokeilla soittaa kaikkea muutakin, kuin mikä on lähinnä sydäntä. Siis sitä "paskaakin". Se toisenlainen musiikki vaatii usein toisen tekniikan ja lähestymistavankin. Yllättäen siitä on hyötyä siinäkin, mitä muutoin haluaa soittaa.

#17 kirjoitettu 18.01.2011 10:56

Jos sinä kovaksi kepittäjäksi haluat, niin paras motivaation lähdehän siihen on toki tuo pimpsukka.

#18 kirjoitettu 18.01.2011 11:12

Heijala kirjoitti:
Jos sinä kovaksi kepittäjäksi haluat, niin paras motivaation lähdehän siihen on toki tuo pimpsukka.


Tunnen kyllä kavereita, joilla se "pimpsukka" hyppäsi niin päähän, että kitara jäi nurkkaan kokonaan.

On ehkä niinkin, että jos motivaatiota suorastaan etsiä täytyy, kannattaako sitten kysyä itseltään, onko edes halua koko hommaan. Itse kun en kykene olemaan irti noista vempeleistä. Kovemman keikkaputken jälkeen voi pari päivää mennäkin, etten koske mihinkään, mutta sitten alkaa jo sormet syyhytä siihen malliin, että on pakko ottaa joku peli kouraan. Jollei piano houkuta, niin kitara ja päin vastoin.

Ja kun pääsee joskus oman idolinsa keikkaa katsomaan, silloin se palo vasta iskee. Tuollainen minäkin haluan olla...
Vaikkie siihen koskaan pääsekään.

#19 kirjoitettu 18.01.2011 12:41

Lautajaska kirjoitti:
Itseä parempien soittajien seura on aina hyvä. Silloin on aina jotain, joka on pakko oppia itsekin. Muuten on helppo jäädä sen harhan valtaan, että "olenpa hyvä..."



Toi on kyllä aivan totta.

#20 kirjoitettu 18.01.2011 21:06 Muok:19.01.2011 00:19

am91666 kirjoitti:
Helvetin masentavaa lukea jostain suurista Claptonin, Van Halenin tai Yougin kaltaisista kepittäjistä jotka aikoinaan on treenannu niska hiessä kymmenen tuntia päivässä.
Arvostan kaikkee apuu.


Mie en osaa uskoa, että nuokaan kitaristit treenasi edes viittä tuntia päivässä. Ne vain sanovat niin antaakseen itsestään niin ahkeran soittajan kuvan ja mahdollisesti motivoimaan muita tulevia soittajia tekemään samoin. Ei yksinkertaisesti kellään teini-ikäisellä ole aikaa treenata edes 6h päivässä, jos nuo kuuluisat kitaristit ovat siihen aikaan niin paljon treenanneet. Pitäähän sitä koulussa, töissä jne. käydä ja erityisesti nukkuakin.
Luulen, että ne eivät ole treenanneet päivässä kuin tunnin tai pari, mutta ovat soittaneet ja harjoitelleet sen ajan tehokkaasti. Eli ovat soittaneet hyviä harjoituksia, kekanneet tekniikoiden idean jne. Ei kukaan täysjärkinen jaksa soittaa esim. kitaraa 5-6h/päivä joka viikonpäivänä usean vuoden ajan. Vain ehkä keikkapäiväna voi soittaa tavallista enemmän, mutta silloinkin tekee varmasti jumalattomasti tiukkaa.

Itse vuoden ajan yrittäny tulla nopeeks ja tarkaks kitaristiks pimputtamalla joitain tunteja vuorokaudessa ja ain joskus tuntuu ettei se millään riitä.

Käytä aikaa enemmän vaikka tekniikan hahmottamiseen eli ajattelemiseen kuin pelkästään soittamiseen. Mieti, että mihin osa-alueeseen sinun tulee keskittyä, jotta esim. joku tekniikka mahdollisesti olisi helpompi soittaa. Sitten kun olet hahmottanut tekniikan mielessäsi, ala treenaamaan sitä käytännössä. Ei insinööritkään rakenna laitetta ilman mietintää ja suunnittelua.
Nopeaksi tullaan soittamalla hitaasti. Eipä ole muuta keinoa päästä nopeaksi soittajaksi.

Taidan puhuu aika monen aloittelevan kitaristin puolest kun sanon tarvitsevani motivaatioo soittamiseen. Mikä on saanu kaikki tätä lukevat kokeneet kiipparistit alottamaan, perustaan bändi ja kehittymään helvetin taitavaks kitaristiks?

En ole kitaristi, mutta olen kohta 7-8 vuotta musiikkiopistolla soittanut basisti. Ja se oppiminen lähtee siitä, että noukit itsellesi sopivan haastavia kappaleita joka musiikin osa-alueelta, vaikket edes kappaleista pitäisikään(suosittelen jonkun toisen ihmisen valitsemaan kappaleen sinulle). Sellaisia biisejä, joissa joudut treenaamaan oikeasti tekniikkaa, mutta ei ole mahdoton kipale sinulle oppia. Sitten valitset haastavamman biisin ja opettelet sen. Sitten haastavamman jne. Ja alat soveltamaan oppimiasi tekniikoita käytännössä kehittämällä riffejä, jotka voisivat olla sinulle haastavia soittaa. Riffeistä teet kappaleita, kehität mahd. bändin ja alat treenaamaan kappaleita bändin kanssa. Siitä sen luulisi lähtevän pikkuhiljaa.
Motivaatiota soittamiseen löytyy sitten, kun olet ymmärtää sen instrumentin jujun ja osaa määritellä sen, minkälaiseksi soittajaksi haluaa. Se yleensä ilmenee 2-3 vuoden soiton jälkeen kunnolla(onhan se subjektiivista, mutta näin kävi minulla basson kohdalla) eli silloin, kun on soittajana semmoisen kohtalaisen luokkaa. Silloin se motivaatio tulee ikään kuin itsestään.

Istharium The Foe muokkasi viestiä 00:18 19.01.2011

#21 kirjoitettu 19.01.2011 19:27 Muok:19.01.2011 19:27

Sorsamies kirjoitti:


Nojoo, kyllä sitä hyvällä mielellä luultavasti voi soittaa useammankin tunnin päivässä. Itselläni on sen verran musiikillista aktiviteettia viikolla muutenkin(bassotunti, viulutunti, mus. opiston bänditunti ja vapaa-ajan bändit), että jaksan soittaa bassoa sen 1-3h päivässä suurinpiirtein. Ja pitää soittaa vähän taloudellisesti, ettei tarvitse kieliä vaihtaa 2-3kk välein.
Mutta enemmän sitä kannattaa keskittyä treenin laatuun kuin määrään. Esimerkiksi musiikkiopistolla soitonopettajan johdolla saa mun mielestä kerralla monen tunnin treenin yhdessä tunnissa. Opettaja kykenee valikoimaan kappaleet oppilaan taitojen mukaisesti sopiviksi kehitystä ja tekniikkaa varten, opettaa soittotekniikat ym. Ja jos opettaja on hyvä, niin hän antaa sitten lisää inspiraatiota ja motivaatiota soittoon.
Mutta kyllä sitä itseopettelulla oppii yhtälailla, jos vain riittävästi motivaatiota löytyy ja osaa pitää itsekuria opettelussa, ettei jää soittamaan sitä samaa Smoke on the Wateria tai Master of Puppetsia loputtomiin. Se on vähän soittajasta kiinni, mihin tähtää soittimen kanssa.

Istharium The Foe muokkasi viestiä 19:27 19.01.2011

#22 kirjoitettu 20.01.2011 08:21

Minua opastettiin joskus muinoin, ettei ole hyvä tapa, että vain tiettyinä kellon aikoina on treeniaika, vaan parempi tapa on "elää" sen soittimensa kanssa. Ottaa se kouraan pitkin päivää ja vaikka soittaa niitä sormiharjoituksia siinä sivussa esim. TV:tä katsellessa. Silloin siitä tulee osa omaa kehoa, eikä vai työkalu. Treenaaminenkin tapahtuu siinä sivussa miltei huomaamatta. Useinhan nuo sormiharjoitukset ovat melko tylsiä. Sähkökitaralla voi ilman vahvistinta hyvin lirutella TV:n ääressäkin. (Pianon kanssa se ei oikein onnistu.)
Itseasiassa, kun siihen tottuu, tuntuu suorastaan oudolta katsoa TV:tä ilman kitaraa... Silloin ei tule laskettua niitä tuntejakaan, mutta niitä kertyy äkkiä paljonkin.
Eikä tämä tarkoita, etteikö ole syytä pitää päivittäin oikein asiaan keskittyneitä treenejäkin.

#23 kirjoitettu 20.01.2011 17:20

No eikös se kuuluisa Kuningas Alkoholi motivoi kummasti. Ottaa pari ni eiköhän lähe.

#24 kirjoitettu 20.01.2011 18:53

Eiköhän se niin ole, että jos motivaatiota ei ole niin on syytä vaihtaa instrumenttia. Kyllä se harjoittelumotivaatio luonnostaan pitäisi tulla.

#25 kirjoitettu 20.01.2011 19:13

Lautajaska kirjoitti:
Minua opastettiin joskus muinoin, ettei ole hyvä tapa, että vain tiettyinä kellon aikoina on treeniaika, vaan parempi tapa on "elää" sen soittimensa kanssa. Ottaa se kouraan pitkin päivää ja vaikka soittaa niitä sormiharjoituksia siinä sivussa esim. TV:tä katsellessa. Silloin siitä tulee osa omaa kehoa, eikä vai työkalu. Treenaaminenkin tapahtuu siinä sivussa miltei huomaamatta. Useinhan nuo sormiharjoitukset ovat melko tylsiä. Sähkökitaralla voi ilman vahvistinta hyvin lirutella TV:n ääressäkin. (Pianon kanssa se ei oikein onnistu.)
Itseasiassa, kun siihen tottuu, tuntuu suorastaan oudolta katsoa TV:tä ilman kitaraa... Silloin ei tule laskettua niitä tuntejakaan, mutta niitä kertyy äkkiä paljonkin.
Eikä tämä tarkoita, etteikö ole syytä pitää päivittäin oikein asiaan keskittyneitä treenejäkin.



Mä oon tästä täysin samaa mieltä! Mä en varmaan oikeestaan milloinkaan istu esim. tietokoneen tai juurikin tuon mainitun TV:n edessä ilman kitaraa. Mä oon elämäni aikana ottanu ehkä n. kymmenen soittotuntia ja parhaiten mulle niiden aiheuttamana on juurtunu päähän (tai oikeestaan selkärankaan asti) just toi, että sen kitaran kanssa kannattaa peuhata aina ku pystyy, silleen näpräillä sitä, hypistellä, etten sanoisi. Ei sitä edes ajattele sillä lailla, että "haenpas nyt ton kitaran tuolta ja meen kattoon Simpsoneita", vaan se on täysin itsestäänselvyys, että ensi haetaan kitara ja sitte TV päälle.

Ja tietenki myös niitä tekniikkajuttuja kannattaa opetella, just silleen, että laitat sen metronomin siihen viereen nakuttamaan ja soittelet ylös-alas niitä skaaloja. Mulla oli yhdessä vaiheessa semmonen "projekti", että joka päivä nostin tempoa kahdella iskulla. Se ei kylläkään ollu mikään pelkkä skaala, vaan "Piste jolta ei ollut paluuta" -biisin soolo. Sillä lailla sen oppi aika nopeesti, sen sai sisäistettyä tosi hyvin niillä hitailla temmoilla ja sitte ku pisti tempot yks päivä siihen oikeeseen lukemaan, niin kappas, sormet meni ku itestään oikeille paikoille!

Mutta toisaalta, mä en kyl IKINÄ jaksais soittaa mitään kahdeksaa tuntia päivässä, hyihyi. Ja suoraan sanottuna, mä en todellakaan usko niitä tarinoita jostain vitun kitarasankareista, jotka on niillä 0.08 kieliseteillään soittanu 29 tuntia vuorokaudessa putkeen syömättä ja juomatta, mutta sitte joutunu lopettamaan pariks tunniks ku on tullu verta sormista niin perkeleesti, että ei kitaran otelautaa enää löytyny. Paskan vitut. Kyllä mä uskon että ne enemmän treenaa ku vaikkapa minä, mutta kaikkeen kannattaa skeptisesti suhtautua. Mun mielestä alottelevalle kitaristille tuottaa vaan masennusta, ku sen hevidolit sanoo haastatteluissa, että "joo, mähän soitan nyt vielä 48-vuotiaana rokkitähtenäki tosi paljo, eilis- ja toissapäivänäki mä soitin ainaki 57 tuntia putkeen". Sitte ne ite yrittää soittaa sielä kotona niin paljon ku mahdollista äitin huutaessa viereisessä huoneessa että "pistä pienemmälle!!". Sitte ne illalla toiveikkaana kattoo kelloa, että "nyt soitin kyllä pitkään", ja aikaa onki kulunu vaan kolme, eikä 57 tuntia! :(

Ite oon täysin tyytyväinen, ku pystyn soittamaan mun ite haluamilla tempolukemilla mun ite keksimät jutut. Se riittää mulle aivan hyvin. Ei mua edes oikeestaan kiinnosta olla mikään "maailman paras kitaristi". Mikä siinäki on sitte niin hienoa..?

Mutta joo, paras motivaationlähde on kyl varmasti kuitenki se, että kiskaset sen kitaran kaulalle ja meet peilin eteen vähä heiluttamaan sitä tukkaa ja otat siinä oikeen ronskin E-powerotteen, huudat "C'MMMOOOONN!!!!!" ja alat soittaan jotain oikeen tiukkaa rokki/heviriffiä ja kuvittelet ittes isolle areenalle viidenkymmenentuhannen ihmisen eteen.
Johan alkaa soitto kiinnostaa niin perkeleesti.

#26 kirjoitettu 20.01.2011 23:17

Funereal kirjoitti:
Mun motivaationi soittamiseen tuli siitä, kun aloin äänittää teoksiani. Kun yritti saada senhetkisillä taidoillaan luotua mahdollisimman hyvää musaa. Tästä syystä en kyllä ole edelleenkään kovin tekninen kitaristi. Ja tästä syystä en myöskään osaa mitään muita kuin omia biisejäni. Ja oikeastaan siksi, että äänitän melkein kaiken, mitä soitan, niin en osaa niitä omiakaan biisejä


tää on muuten omalla kohdalla täysin samalla lailla

#27 kirjoitettu 21.01.2011 00:39 Muok:25.01.2011 00:07

Kitaristin hyvyys ei sitten myöskään ole (pelkästään) se nopeus, vaan tyylitaju ja sen hallinta. B.B. King tai David Gilmoure eivät hirveästi liruttele, mutta ovat helvetin hyviä kitaristeja. Silti löytyy lukuisia, jotka lienevät nopeampia, mutta eivät ikinä kykene samaan. -Tuomaan sielunsa kuulija ulottuville kitarallaan. Leif Segerstamin sanoin: " Tärkeintä ei ole, että ääni soi, vaan että se soi niin, että ymmärtää, miksi se soi juuri niin kuin se soi, silloin kun se soi."
Tai, minkä Louis Armstrong sanoi Dizzy Gillespielle: "Soitat sata ääntä siihen, kun minä yhden. Minä saan enemmän asiaa siihen yhteen." Satshmon pitkiä suoriä ääniä kannattaakin kuunnella. Hän todella sai paljon asiaa pelkkään yhteen pitkään nuottiin. Hyvä soittotekniikka ja nopeus toki antavat paljon avuja toteuttaa, mitä haluaa tehdä, mutta pelkkä nopeus ei merkitse mitään. Sekin saattaa jopa pilata motivaation, jos keskittyy pelkkään tekniseen taituruuteen. Sen saavuttaminen on pitkän tien päässä.

Muistan, kun kerran oltiin Deep Purplen konsertissa, joka oli juuri alkamassa. Lavalla oli vielä liuta roudareita soittimien kimpussa ja tekivät viimevirityksiä ja vonguttelivat. Sitten äkkiä kuului muutama kitaran ääni, kun joku äkkiä kokeili sitä. NE olivatkin jollain oudolla tavalla erilaiset. Silloin kansa kohahti. Jokainen meistä kuuli selvästi, että tuo ei ollut enää roudari, vaan se oli Ritchie Blackmore. Vain parista vonkaisusta! Oitis valot sammuivat ja homma alkoi.
Siinä tuli kerralla selväksi se, mihin pitäisi pyrkiä. Että jokaisessa äänessä, minkä soittaa on itse mukana niin, että sen heti kaikki kuulevat. Se myös edellyttää, että kitara on osa omaa minuutta. Ei pelkkä soitin. Sitä pitää oppia rakastamaan.

#28 kirjoitettu 27.01.2011 09:50

nopeammin = paremmin. jos joku on eri mieltä, tapa hänet.

#29 kirjoitettu 27.01.2011 10:05

nopeammin = huonommin. jos joku on eri mieltä, tapa hänet.

#30 kirjoitettu 27.01.2011 10:51

Haava kirjoitti:
nopeammin = huonommin. jos joku on eri mieltä, tapa hänet.

#31 kirjoitettu 27.01.2011 11:28

karman hardon vs. haava

#32 kirjoitettu 27.01.2011 11:57

Haava kirjoitti:
nopeammin = huonommin. jos joku on eri mieltä, tapa hänet.


DrO)))nesoturin ominaisuudessa komppaan.