Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.03.2010 10:33

Ilmiselvä kirjoitti:

Onko sinulla mielipiteitä?


Ihmisessä taistelee evolutatiivisista syistä useampia voimia. Toiset yksiavioisuuden puolesta ja toiset sitä vastaan. Tämän unohtavat monet sekä yksi, että vapaampia suuntauksia kannatavat ihmiset. Olen sitä mieltä, että moni joka ajattelee näitä asioita liian "järkellä" osan normaaleista tunteistaan unohtaen (himon, omistuksen halun, tai vaikka mustasukkaisuuden) ovat heikommilla kuin ne jotka osaavat noita tuntemuksiaan tutkailla ja ne myöntää itsesään vaikka ne olisivatkin "järjettömiä".

Toivotan onnea ja menestystä kaikille niille jotka pyrkivät yksi tai moniavioisuuteen siinä missä jaan vilpittömät onnentoivotutkset toki myös niille, jotka tykkäävät olla sitotumatta mihinkään, elää vaikka millasessa avoliitossa tai yrittää elää eämäänsä ilman partreneita.

Itseäni eivät vapaat suhteet tai moniavioisuudet viehätä oikeastaan yhtään.

#3 kirjoitettu 26.03.2010 10:34

Sunt1o kirjoitti:

Mitenkäs muuten niin miten tää yksiavioisuus sitten ulottuu avioliiton ulkopuolelle et millasille alueille tätä nyt tässä pitäs laajentaa tätä keskustelua?


Avoliittoon ja muihin parisuhteisiin, joissa ei asuta saman katon alla?

#4 kirjoitettu 26.03.2010 11:02

Haava, tärkeät kulmat ekassa vastauksessasi.

Monogamian ollessa vallitseva normi, sitä kyseenalaistettaessa on helppoa johdatella itsensä älylliseen ansaan, jonka mukaan yksiavioisuus on kusetusta ja väljemmät suhdemallit ovat "ainoa oikea vaihtoehto" - sama homma kuin ääriveganismin, äärioikeistolaisuuden tai ääriminkätahansa kanssa. Sellainenkin voi luonnollisesti olla varsin kehittävä perspektiivi kokeiltavaksi.

Ennemmin tai myöhemmin käynee selväksi, että kaikissa vuorovaikutussuhteissa on omat kitkansa ja ristiriitansa, joka on tärkeä elementti kiinnostavan elämän soppareseptissä.

Vakuuttavan tuntuisia perusteluita sekä puolesta että vastaan on löydettävissä kaikenlaisille suhdekuvioille, ihan niin paljon kuin niitä vain jaksaa kaivella. Viime kädessä kysymys on siis tunnetason valinnasta, jota on kiva perustella älyllisillä tarinoilla jotka muokkaavat myös tuntemuksia, jotka edelleen muokkaavat myös kerrottuja tarinoita.

Itsekin olen toki käynyt pisteessä jossa olen ajatellut hienojen älyllisten mallien kertovan totuuksia siitä, millaisia valintoja ihmisten tulisi tehdä. Sitten olen kai palautunut lähemmäs maanpintaa, ja todennut että monenlaiset ratkaisut on mahdollista saada toimimaan.

#5 kirjoitettu 26.03.2010 12:47

Ilmiselvä kirjoitti:
Onko sinulla mielipiteitä?


Ongelmathan syntyy yleensä siitä, kun toinen haluaa yksiavioisuutta ja toinen ei, oli kyse sitten yhdestä illasta tai pidemmästä aikavälistä.

Itse en yksinkertaisesti kykene minkäänlaiseen useamman ihmisen kanssa säätämiseen millään tasolla, koska se sotii minun moraalikäsitystä vastaan. Edellisessä suhteessa huomasin, että heti kun alko olla tunteita muuhun suuntaan niin ei ollu enää tunteita sitä kumppania kohtaan. "I only have eyes for you" pätee minun kohdalla. Ja omasta näkemyksestäni johtuen en pysty myöskään hyväksymään kumppanin tunteita useampaa ihmistä kohtaan, koska minun päähän ei mahdu sellanen "kumppanuus".

Toki kaikenlaiset polyamoriset suhteet ovat ok, mikäli kumpikin/kaikki mukana olevista ihmisistä tällaista haluavat ja tulevat siitä onnelliseksi. Nykyajan yhteiskuntarakenteesta johtuen mulla on kuitenki aika vahvat mielipiteet siitä, onko tällasessa suhteessa esim. hyvä juttu kasvattaa lapsia ja millasiin identiteetti- ja muihin ongelmiin se johtaa. Vaikeita kysymyksiä, ja eihän näihin yhtä oikeaa vastausta olekaan, on vaan mielipiteitä.

#6 kirjoitettu 26.03.2010 12:50

merri- kirjoitti:

Ongelmathan syntyy yleensä siitä, kun toinen haluaa yksiavioisuutta ja toinen ei, oli kyse sitten yhdestä illasta tai pidemmästä aikavälistä.


Totta, mutta yleinen ongelma on myös se, kun joku luulee tahtovansa jompaa kumpaa, mutta ei sitten oikeasti tahdokkaan.

#7 kirjoitettu 26.03.2010 13:11

Merri, sotiiko moraalikäsityksiäsi vastaan nimenomaan useamman ihmisen kanssa "säätäminen", vaiko siihen usein liittyvä haluttomuus rehellisyyteen ja avoimuuteen?

Ovatko mielestäsi käytännön tekojen lisäksi myös tunteet väärin? Ovatko tunteet valinta?

Millaisia identiteetti-ongelmia vanhempien polyamorisesta suhteesta voisi seurata lapselle? Syntyvätkö ongelmat nimenomaan vanhempien ihmissuhteen muodosta, vai voisiko keskeisemmässä roolissa olla esim. vanhempien kommunikaatiokyvyt?


Kun lähes kaikilla ihmisillä on kuitenkin useita rinnakkaisia suhteita (lasken siis mukaan myös ns. perinteisen ystävyyden), niin minkäköhän vuoksi raja vedetään yleensä niihin suhteisiin joissa satutaan nussimaan? Varmaan toki ainakin siksi, ettei seksuaalinen mustasukkaisuus ole tunteena helpoimmasta päästä.

On totta, että useammat intiimit (mitä se sitten tarkoittaakin) suhteet vaativat osittain erilaista panostusta ja resursseja kuin vain yksi intiimi suhde. Toisaalta eri suhteet voivat myös ruokkia toisiaan, tarjota toisiinsa tuoreuttavia ja rikastavia perspektiivejä. Jopa helpottaa.

Ilman tiukasti määriteltyjä rajojakin on mahdollista (ehkä luultavaakin?), että joku intiimisuhde tiettynä aikana käytännössä rakentuu kokonaisvaltaisemmaksi kuin muut suhteet, vaikka intiimisuhteita olisikin useampia.

Mua viehättää se, että ehdottoman "ollaan yhdessä-ei olla yhdessä"-jaoittelun lisäksi on olemassa niitä harmaan sävyjä, myös intiimisuhteissa. Joka ei toki estä käyttämästä myös noita ehdottomampia joko-tai-jakoja tarpeen tullen.

#8 kirjoitettu 26.03.2010 14:30

Sunt1o kirjoitti:
No miust vanhempien kommunikaatiokykyjen aiheuttamat ongelmat on ihan eri asia eikä liity yksiavioisuuteen.
Niin, ku mä en tosiaan nää mitä ehdotonta ongelmaa suhdemuoto aiheuttais. Kommunikaatio-ongelmat taas liittyy kaikkeen ihmissuhteissa. Tietysti ei myöskään liene muita ehdottomia rajoja sen suhteen, minkä verran "terveeseen suhteeseen" mahtuu kommunikaatio-ongelmia, kuin se mikä osapuolista sopivalta tuntuu.

toki siinä sille lapselle potentiaalisesti muodostuu semmonen arvomaailma ja käsitys perheestä joka tulee joutumaan törmäyskurssille valtaväestön normien kanssa.
Kasvattanee. Ainakin jos vanhemmat osaavat tukea lasta rakentamaan hyvät työkalut erilaisuuden kohtaamiseen.

Joo, se ja sitten se että useesti ystävyyssuhteen ja parisuhteen perimmäinen ero ei välttämättä oo siinä että nussitaanko siinä vai ei. Vaan se suhde on niinkun tunnepuolelta erilainen.
Toisaalta jokainen suhde on tunnepuolelta erilainen, mutta joo, kyllä mä kuvittelisin intuitiivisesti ymmärtäväni mitä ajat takaa. Tuntuu vaan siltä, että just se fyysinen intiimiys (käytin sanaa "nussia" tarkoituksellisen provosoivasti) on suurin vedenjakaja. Oli se sitten pussailua tai sylikkäin nukkumista tai naimista...

Miul on vaan vahva henk. koht. epäily että siinä ei muodostu samanlaista sidettä ihmisten välille kun ihan perinteisessä kahen hengen parisuhteessa.
Unohtaen jälleen sen, että kaikki suhteet ovat joka tapauksessa erilaisia kuin kaikki muut suhteet, niin joo, varmasti ei muodostu. Eikä perinteisessä suhteessa muodostu samanlaista sidettä kuin muissa suhteen muodoissa. Mäkään en osaa ajatella että kumpikaan näistä ois ehdottomasti parempi kuin toinen. En myöskään näe erityistä syytä esim. julistautua loppuelämäkseni jompaan kumpaan.

Tää oli jonku seksuaaliterapeutin näkemys asiaan. Tai siis jopa niin et se oli sitä mieltä et usein moniavioisuus on vaan ohimenevä vaihe ja ihmiset ajan mittaa useimmiten palaa sitten kumminki iha yksiavioisiks kun on seksiseikkailuja tarpeeks suoritettu.

Mjaa, musta tuntuu sopivalta lähestyä molempia potentiaalisen ohimenevinä vaiheina jotka vuorottelevat keskenään. Onhan sinkkujen ympäriinsäpaneskelukin tavallaan moniavioisuutta, siihen ei vaan välttämättä liity sellaista vastuullisuuden, avoimuuden ja jakamisen ajatusta joka esim. käsitteeseen "polyamoria" usein yhdistetään.

Vanhemmiten ihmiset toki tuppaavat enemmän asettuvan aloilleen, mutta en sitten tiedä missä määrin tämä kertoo kulttuurimme tottumuksista.

#9 kirjoitettu 27.03.2010 13:04

Sunt1o kirjoitti:
Kasvattaahan kaikki. Ongelma se voi olla jokatapauksessa. Miusta sitä ei voi nähä yksinomaan positiivisena asiana vaan se on semmone erityispiirre mikä voi tuoda hankaluuksia.
Jees, onhan noi semmoisia "jos päätät kokeilla, niin ota tämä huomioon.

The Ethical Slut on muuten varsin oiva ja käytännöllinen kirja aiheesta.

Kun niitä tunnepuolen asioita on vaikeempi määrittää. Mut siis nii, kumminki tarkotin vaa sitä et miusta on iha hyvä tiedostaa et seurustelusuhde tms. ei oo samanlainen kun ystävyyssuhde.
Entäs sitten, kun "seurustelusuhteiden" ja "ystävyyssuhteiden" väliset rajat eivät vaan tunnu kovinkaan selkeiltä?

Joku voi jäädä vähän ulkopuoliseks yms.
Kommunikaatio, kommunikaatio, kommunikaatio.

Plus, maailma on ristiriitainen paikka, enkä usko että voi kovinkaan usein välttää kokonaan satuttamasta niitä joita rakastaa. Tämä ei ole kyyninen huomio, musta sattuminen on ihan olennainen osa täyttä elämää.

#10 kirjoitettu 02.04.2010 09:41

Oma kantani on melko vanhoillinen ja en näe oikein muita vaihtoehtoja edes vaihtoehtoina ja kannatan lämpimästi yksiavioisuutta ja mieluiten miehen ja naisen välillä. Toisaalta itseäni huvittaa usein julkisessa keskustelussa ihmisten tuomarin rooli - mielestäni ihmisten kuuluisi huolehtia vain omista asioistaan ja toimia miten sydämensä sanoo... Itse ajattelin elää elämäni heterosti monogaamina, katsotaan miten käy.