Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.11.2007 07:32

Ktaemsshar kirjoitti:
Jos improvisoit, mitä soitinta yleensä käytät?


Tenoripasuunaa.

Mitä ajattelet improvisoidessasi?

Sointuvärejä, omaa mielialaa, melodista linjaa ja sen kohteita.

Kuinka pitkiä improja suunnilleen vedät?

Riippuu ihan biisistä, sen vaikeudesta ja omasta fiiliksestä. Nopeat, vaikea kulkuiset bebobit jäävät yleensä lyhyeen, kun taas jotain modaalista voi soittaa niin pitkään kun sanottavaa on.

Yksin vai yhdessä?

Yhdessä. Jatsia on vähän tylsää soittaa yksin.

Nauhoitat(te)ko niitä?

Silloin tällöin oppimistarkoituksessa.

Miksi improvisoit?

Koska minulla on sanottavaa.

#3 kirjoitettu 20.11.2007 08:29

Ktaemsshar kirjoitti:
Elikkäs. Jos improvisoit, mitä soitinta yleensä käytät? Mitä ajattelet improvisoidessasi? Kuinka pitkiä improja suunnilleen vedät? Yksin vai yhdessä? Nauhoitat(te)ko niitä? Miksi improvisoit?

Itsellä on useimmiten kitara. Toisena syntikka/piano. Ajatukset menee ihan omia latujaan viimeaikaisten tapahtumien ympärillä ihan random tateelisti ja joskus pelkissä väreissä.
Noin 20-30minuuttisia tuppaa tulemaan. Joskus harvoin kaverin kanssa, yleensä yksin. Harvoin nauhoitan pelkkiä improja, ne kun ei ole kuunneltuna oikein mistään kotoisin.
Improvisoin muistaakseni, rentoutuakseni, purkaakseni ja irtautuakseni todellisuuden "pää"haarasta.


Itsellänikin monesti tuossa tilanteessa käteen tarttuu kitara. Ja samaten mennään siinä tilanteessa aivan omaa kosmista polkua En yleensä äänittele, vaan soittelen ihan vain omaksi ilokseni ja kissojen kauhuksi

#4 kirjoitettu 20.11.2007 11:16

Kielisoittimia tulee yleensä käytettyä, kitaraa lähinnä. Bouzoukilla on kiva sooloilla vähän itämaisempia juttuja ja banjolla countrymeininkiä. Eniten tykkään improvisoida bluesia (yleensä sähkökitaralla, mutta akustinen käy) ja sitten ehkäpä sellaista fryygialaista/kromaattista flamenco-settiä (nylon-kielisellä tietenkin). Bluesin suhteen olen jämähtänyt ihan paikoilleni, mutta on se silti kivaa!

Aika vaikea sanoa mitä siinä tulee ajateltua. Aika paljon mielessä pyörivät synesteettisesti kaikki eri värit, sillä jotenkin lähes kaikki musiikilliset elämykset esiintyvät samanaikaisesti myös väreissä pääni sisällä. Minulla on oikeastaan omat värit lähes kaikille soinnuille, useimmille intervalleille, yksittäisille sävelille ja joillekin melodiakuluillekin. Esim. a-molli on vihreä, tumman ja vaalean väliltä. ;( Joskus se ajatus kuitenkin juoksee ihan missä sattuu, sen takia improvisointi on minulle myös aika hyvä ajattelun tai jopa meditaation apuväline.

Improvisointituokion pituus riippuu aina ulkoisista seikoista, sekä siitä kuinka kauan satun jaksamaan. Kuinka kauan löytää puhtia pitää homma mielenkiintoisena. Harvemmin kuitenkaan sellainen yksittäinen impro venyy yli kymmenen minuutin (oon aika lyhytjännitteinen), ja sitten yleensä vaihdan tyylilajia ja kontekstia täysin. Toisaalta, on niitä melkein tunninkin mittaisia sessioita joskus vedetty.

Hauskinta improvisointi on tottakai yhdessä, kun on nautittu vähän olutta, mutta tulee sitä välillä yksinkin harrastettua. Joskus hyvin harvoin ollaan jotain jameja myös nauhoitettu. Improvisaatio on mielestäni ehkä mielenkiintoisin musiikillinen ilmiö, ja tykkään siitä aivan helvetisti. Kun sen kanssa välillä pääsee sellaiseen täysin meditatiiviseen tilaan, on helppo yllättää jopa itsensä ja muutoinkin jännittävä kuulla että mitäs säveliä sieltä seuraavaksi tuleekaan.

Lisättäköön vielä että minulle hyvin suuri osa soitosta on improvisointia. En soita juuri koskaan mitään valmiita biisejä, ja jos soitan, pyrin yleensä muokkaamaan niitä lennossa niin pienessä kuin suuremmassakin mittakaavassa. Tällöin musiikki pysyy jatkuvasti elossa ja liikkeessä. Jos minun vaikkapa pitää vetää kitarasoolo johonkin biisiin, on minulla tapana ensin improvisoida ja kokeilla siihen useita kertoja jos jonkinmoisia juttuja, ja viimeistään siinä kymmenennen vedon aikana ovat yleensä jotkut hyväksi havaitut kohdat vakiintuneet siihen soolon, ja loppu saa tietysti ollakin improvisoitua.

Improvisaatiotaidon puute vie suuren määrän pohjaa kenen tahansa ihmisen musikaalisuudelta. Esim. klassisissa piireissä improvisaatioon on alettu panostaa vasta hiljattain, mikä on tietysti hyvä juttu. En voi antaa hirveästi arvoa jollekin rivimuusikolle, joka soittaa viulullansa nuoteista ja kapellimestaria vilkuilleen mozartinsa täydellisesti, muttei osaa tippaakaan improvisoida. Kuten jo aiemmin sanoin, improvisointi on ehdottomasti hienoimpia musiikkiin liittyviä asioita, ja ainakin minulle soittajana se antaa kaikkein suurimman ilon.

#5 kirjoitettu 20.11.2007 11:42

Säälittävän vähän tulee improvisaatiota harrateltua. Johtunee luultavasti kahdesta seikasta: Bändini on trio, jolloin improvisaatio on vaikeaa, eikä basistin hyperaktiivinen persoonallisuus anna tilaa sitten tippaakaan. Ja toinen seikka: Yksinäinen kitaraimpro on aika köyhää eikä jaksa pitää mielenkiintoani yllä yli viittä minuuttia.

Mielenkiintoa aiheeseen kyllä löytyy ja onpa sitä joskus kaverin keralla kahdella kitaralla improvisoitu pitkiäkin pätkiä. Tosin, yleensä teen niin, että nauhoitan muutaman sointukierron loopiksi ja annan mielen vaeltaa siihen päälle. Tässähän ongelma on se, että tausta ei elä improvisaation mukaan ja dynamiikka (mielestäni myös improvisaation kantavin voima) uupuu täysin.

#6 kirjoitettu 20.11.2007 11:48

Improvälineet vaihtelevat, mutta yleensä kitara, piano, laulu tai rummut.

Vanha jamittelija on vuosien varrella pyrkinyt enemmän ja enemmän minimaaliseen ilmaisuun (a la David Gilmour), joten nautin eniten hidastempoisesta ja ilmavasta fiilistelystä (a la Pink Floyd).


Niin ja tietenkin jammailu/improilu on porukassa nastempaa, mutta tulee sitä jonkin verran yksinkin fiilisteltyä. Aikoinaan jamisessiot kestivät tuntitolkulla, mutta ei vanhalla enää oikein riitä aika 8 tunnin jameihin, joten tunti kaks tyydyttää pahimmat tarpeet.

Klokuttaja muokkasi viestiä 11:49 20.11.2007

#7 kirjoitettu 21.11.2007 17:45

Improvisaatiojamit alkaa yleensä treeneissä ihan spontaanisti. Joku aloittaa riffin/kompin tms. johon muut sitten yhtyvät... ehkä. Joskus homma kuolee heti alkuunsa, kun itsellä on jo fiilis päällä ja soittaa jotain riffintynkää, mutta muut eivät "tajua" lähteä mukaan. Meillä se ei oikein toimi niin että sanotaan: "Hei, nyt voitais vähän improvisoida" vaan kyllä se yleensä on todella spontaania toimintaa.

Tästä samasta syystä ei yleensä satu olemaan recci päällä kun jamitellaan. Tämä on sinänsä harmi, sillä ite olen ainaki huomannu keksiväni parhaat riffit rumpalin kanssa vapaasti improvisoimalla. Jamittelun päätyttyä niitä ei todellakaan enää muista... Pitäis vissiin alkaa äänittää kaikki treenit alusta loppuun.

#8 kirjoitettu 21.11.2007 19:25

Mä en usko improvisaatioon. en kai sitten osaa.

#9 kirjoitettu 21.11.2007 19:49

Tantsku kirjoitti:
Mä en usko improvisaatioon.


Mitäs tuo tarkoittaa?

#10 kirjoitettu 21.11.2007 20:18

En osaa fyysisesti soittaa oikein mitään. En juurikaan siis harrasta improvisaatiota ja se mitä olen joskus soittanut ei ole oikeastaan päätynyt minnekään.

Tosin...joskus olen huvikseni koittanut soittaa muistista jotain lastenlaulujen melodioita. Siten Cdim ja Em sointujen tiluttelu syntikalla on aika nautinnollista. Että näin.

#11 kirjoitettu 21.11.2007 20:54

Sweetie kirjoitti:
Bändini on trio, jolloin improvisaatio on vaikeaa


No nyt meni kyllä hieman ohi. Voisitko selventää mikä siitä tekee vaikeaa triossa?

Tuleehan sitä tehtyä. Enimmäkseen soolopianopuolella kotona. Erään kokoonpanon kanssa aloitamme treenit lyhyellä jamittelulla, aloittajan yleensä minä (pianisti) tai kitaristi. Pohjaksi heitetään yleensä simppeli riffi tai 2-3 sointua.

Ajattelu.. Riippuu mihin improvisoin. Jos heitän täysin vapaasti (yleensä yksinäni soitellessa), annan vain virrata sen kummemmin ajattelematta mitään. Jos pohjana on sointukierto tai valmis kappale (yksin tai bändin kanssa), kappaleen melodia ja harmonia yhdistettynä sen tuomiin fiiliksiin vaikuttavat soittoon. Itsekseni saatan improilla minuutista kymmeneen, bändin kanssa jamittelua yhdestä viiteen minuuttiin.

Improvisointiani on (tietääkseni) vain kerran tallentunut minidiscille koulun musiikkiteknologiatunnilla, jossa muutaman vapaaehtoisen piti pitää meteliä instrumentein jotta porukka pääsisi tutustumaan äänittämisen ihmeelliseen maailmaan.

Improvisoin uusien ideoiden toivossa, paineita purkaakseni, hauskanpidon vuoksi ja kehittyäkseni kyseisessä lajissa.

#12 kirjoitettu 22.11.2007 06:57

blindspot kirjoitti:

Improvisaatiotaidon puute vie suuren määrän pohjaa kenen tahansa ihmisen musikaalisuudelta. Esim. klassisissa piireissä improvisaatioon on alettu panostaa vasta hiljattain, mikä on tietysti hyvä juttu. En voi antaa hirveästi arvoa jollekin rivimuusikolle, joka soittaa viulullansa nuoteista ja kapellimestaria vilkuilleen mozartinsa täydellisesti, muttei osaa tippaakaan improvisoida.


Mikset?

#13 kirjoitettu 22.11.2007 10:33

Anthouse kirjoitti:
Improvisointi on minulle tärkeintä ja kaikkein eniten antavinta musiikin soittamisessa.. Sitä tulee harrastettua niin paljon kuin mahdollista.. On ennenkaikkea aivan helvetin hauskaa jamitella ilman mitään sen suurempaa päämäärää..

Digaan improamisessa kans siitä että kuka vaan voi kehittää sitä hommaa haluamaansa suuntaan millon vaan.


Nimenomaan.

Ollaan kaverin kanssa jammailtu monta vuotta ihan vaan kahdestaan (kitara ja rummut), mitä nyt satunnaisesti on ollut muutakin possea. Yleensä väh. 30min pätkiä putkeen, pieni tauko ja uudestaan, se se on kivaa. Nauhoitetaan jos muistetaan, ja nauhoitetuista jameistahan ne parhaat riffit ja biisit löytää. Ja piru, että menee jamit hyvin yhteen.

Nykyään olen improvisoinut lähinnä yksin jumittelemalla syntikkaa, skepaa tai rumpukonetta. Tosi hyviä jumituksia on ollut kyllä yksikseenkin, mutta onhan improvisointi tavallaan vielä parempaa jos siinä on mukana ainakin se yksi muu tyyppi tuomassa omaa näkemystään.

Suuret jamitkin on siistejä, mutta jos on jo liikaaa possea, niin se voi mennä aika helposti kaoottiseksi...mutta onko sekään sitten huono asia...

Kaikki improilemaan ja jammailemaan!

#14 kirjoitettu 22.11.2007 12:05

improvisointi on vähän niinkuin musiikillista etsimistä, koskaan ei etukäteen voi ihan tarkasti tietää mitä löytää, sen takia se kai onkin niin antoisaa. enemmän siitä saa irti ryhmässä mutta tulee sitä melko paljon kotona yksinkin harrastettua, joko kitaralla tai koskettimilla. voittaa tv:n katselun mennen tullen.

#15 kirjoitettu 22.11.2007 13:51

Parhaimmillaan jamittelu on puhdasta magiaa. Näennäisesti tylsäkin teema tai riffinpätkä voi kasvaa mammuttimittoihin, kun sitä kypsytellään ja katsellaan eri näkökulmista. Jamittelu auttaa joskus jos jokin biisi on ns. lukossa eikä päästä eteenpäin.

Periaatteessa kaikki mun biisit syntyy jamittelemalla kitaralla, bassolla tai rummuilla, koska en kykene siirtämään päässäni soivaa teosta suoraan otelaudalle. Biisipohjien ja demojen kanssa on hauska kokeilla että mitä kaikkea siihen voikaan ladata päälle.

#16 kirjoitettu 22.11.2007 14:44

Ktaemsshar kirjoitti:
Elikkäs. Jos improvisoit, mitä soitinta yleensä käytät? Mitä ajattelet improvisoidessasi? Kuinka pitkiä improja suunnilleen vedät? Yksin vai yhdessä? Nauhoitat(te)ko niitä? Miksi improvisoit?

Itsellä on useimmiten kitara. Toisena syntikka/piano. Ajatukset menee ihan omia latujaan viimeaikaisten tapahtumien ympärillä ihan random tateelisti ja joskus pelkissä väreissä.
Noin 20-30minuuttisia tuppaa tulemaan. Joskus harvoin kaverin kanssa, yleensä yksin. Harvoin nauhoitan pelkkiä improja, ne kun ei ole kuunneltuna oikein mistään kotoisin.
Improvisoin muistaakseni, rentoutuakseni, purkaakseni ja irtautuakseni todellisuuden "pää"haarasta.


Juu siis kaikki biisit teen improvisoiden... Ainakin kaikki nauhoitukset... Ja itseni mielestä improvisointi on parasta... Kuinka pitkään improvisoin? Muutamia tunteja yhteenmenoon joskus... Siinä kyllä sitten menen läpi Intian death metallin ja Flamencon...
Minkä takia? Koska imprvoisaation on aito kuvaus juuri siitä hetkestä...
Mistä se impro tulee...? Jostain itseäni suuremmasta...

#17 kirjoitettu 22.11.2007 16:00

^No nyt on taas melko katkeroitunutta meininkiä.

Minun opettajani tarjoaa minulle vaihtoehtoja, mahdollisuuksia, ja työkaluja improvisoimiseen. Se miten niitä käytän on ihan oma päätökseni. Kukaan ei käske minun soittaa dimiskaalaa V7 soinnun päälle, minulle vaan kerrotaan että sellainenkin skaala on olemassa. Tämä kaikki siksi ettei jokaisen tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

Kun on työkalut kasassa on ihmisen omasta musikaalisuudesta kiinni miten niitä hyödyntää.

#18 kirjoitettu 22.11.2007 18:51

Effekt kirjoitti:
Tantsku kirjoitti:
Mä en usko improvisaatioon.


Mitäs tuo tarkoittaa?


Ei hei oikeesti kenelläkään voi olla niin nopeet aivot että voi säveltää uutta musiikkia reaaliaikaisesti monen muun ihmisen kanssa niin ettei käytä ennen kuulemiansa tai muuten miettimiänsä sävelkulkuja, jossei halua aivan täyttä riitasointuhelvettiä.

Jammailussa ei mun mielestä kuitenkaan ole mitään vikaa.

#19 kirjoitettu 22.11.2007 19:01

sv kirjoitti:
Tantsku kirjoitti:
Jammailussa ei mun mielestä kuitenkaan ole mitään vikaa.


mitäs tämä "jammailu" sitten on?


Se on mun maailmassa improvisaation esiaste, sointukulku ja tyyli sovitaan etukäteen. Eli siis ei täydellistä improvisaatiota.

#20 kirjoitettu 22.11.2007 19:20

sv kirjoitti:
Tantsku kirjoitti:
Eli siis ei täydellistä improvisaatiota.

Noh, mikäs sitten on täydellistä improvisaatiota?



no juuripa se ettei mitään ole sovittu etukäteen. Ei se vaan toimi.

Mutta mielipideasioista ei voi muuta kun väitellä.

#21 kirjoitettu 22.11.2007 19:47

Tantsku kirjoitti:
Ei hei oikeesti kenelläkään voi olla niin nopeet aivot että voi säveltää uutta musiikkia reaaliaikaisesti monen muun ihmisen kanssa niin ettei käytä ennen kuulemiansa tai muuten miettimiänsä sävelkulkuja


Kaikki mitä kuulet vaikuttaa sinuun alitajuisesti, mutta improvisaatio terminä on kuitenkin olemassa. Kyllä minä päivittäin improvisoin melodioita sovitun sointukulun päälle. Silloin minä improvisoin, muut soittavat sovittua kulkua. Tällöin seuraan ajatustani realiaikaisesti luoden uusia melodioita. En ole harjoitellut näitä etukäteen, mutta joku pätkä saattaa tulla tästä alitajunnan varastoimasta pankista. Silti olen improvisoiden luonut jotain itselleni uutta. Ei se nyt niin nopeita aivoja vaadi.

jossei halua aivan täyttä riitasointuhelvettiä.


Mitäs vikaa freessä on?

#22 kirjoitettu 22.11.2007 19:50

sv kirjoitti:
Eikös improvisaatiossa yleensä jazzinkin puolella sovita etukäteen sävellaji tai siis se skaala mist soitetaan, eikä roiskita mitä sattuu?


Lähinnä jos puhutaan jazz standardeista, niin on kappalekohtaisesti olemassa sointukulku johon soitetaan improvisoiden linjaa päälle. Kaikki valittavat skaalat ja korvaukset ovat soittajan käsissä.

#23 kirjoitettu 22.11.2007 19:59

blindspot kirjoitti:


Improvisaatiotaidon puute vie suuren määrän pohjaa kenen tahansa ihmisen musikaalisuudelta. Esim. klassisissa piireissä improvisaatioon on alettu panostaa vasta hiljattain, mikä on tietysti hyvä juttu. En voi antaa hirveästi arvoa jollekin rivimuusikolle, joka soittaa viulullansa nuoteista ja kapellimestaria vilkuilleen mozartinsa täydellisesti, muttei osaa tippaakaan improvisoida.


On käsittämätöntä viime vuosisatojen perinteen valossa, että monet klassista soittavat nykymuusikot eivät osaa improvisoida tai sävellä, mutta täytyy kuitenkin todeta, että olisi tökeröä olla arvostamatta vuosien teknistä puurtamista, jota niin usein klassisen musiikin tulkinnassa tarvitaan.

Myös hienot tulkitsijat kyllä erottuvat klassisessakin musiikissa soittajien massasta, jolloin on mun mielestä perusteetonta olla arvostamatta heidän musikaalisuuttaan.

Mitä tulee kapellimestariin, niin kyseinen tyyppi on vastuussa siitä, miltä musa kuulijalle kuulostaa, ja miten teoksen olemus välittyy yleisön puolelle, eräänlainen miksaaja siis. Ei sekään tuhansia ja satoja henkiä vetävissä saleissa ole helppoa.

#24 kirjoitettu 23.11.2007 12:48

sv kirjoitti:

mitä mielipideasioita?



Anteeksi tahdittomuuteni. Tarkoitin mielipideasialla näkemyseroa.

#25 kirjoitettu 23.11.2007 13:13

Ktaemsshar kirjoitti:
Elikkäs. Jos improvisoit, mitä soitinta yleensä käytät?



Kitaraa ja pianoa.

Mitä ajattelet improvisoidessasi?


Joskus tuli ajateltua teknisiä ja harmonisia asioita enemmän, mutta nykyään ei tarvitse paljon "oikeita" nuotteja, asteikoita tai impron teknistä toteutusta miettiä, joten keskityn pitkälti soundiin ja tulkintaan.

Kuinka pitkiä improja suunnilleen vedät?


Riippuu biisistä, omasta mielialasta ja tilanteesta. Voi vaihdella muutaman minuutin ja tunnin välillä.

Yksin vai yhdessä?


Yksin ja yhdessä.

Nauhoitat(te)ko niitä?


Välillä.

Miksi improvisoit?


Koska se on yksinkertaisesti hauskinta mitä instrumentin kanssa voi tehdä.

stuntguitar muokkasi viestiä 16:14 23.11.2007

#26 kirjoitettu 23.11.2007 15:44

tahtila kirjoitti:
No nyt meni kyllä hieman ohi. Voisitko selventää mikä siitä tekee vaikeaa triossa?

Ei se sinänsä triossa sen vaikeampaa ole, mut minun korvaani se kuulostaa vain niin lattealta kun pohjalla on pelkät rumpu ja basso. En saa sopivaa fiilistä. Ja niinkuin sanoin, basistin egollakin on asiassa nokankoputtaminen. Päällekkäisimprovisaatio on toki kaunista mut ilman yhteistä säveltä (tai edes sävellajia) se on vähän turhauttavaa.

Mut siis ei vaikeaa. Sanoin vähän hölmösti.

#27 kirjoitettu 25.11.2007 01:05

Sweetie kirjoitti:
Ei se sinänsä triossa sen vaikeampaa ole, mut minun korvaani se kuulostaa vain niin lattealta kun pohjalla on pelkät rumpu ja basso. En saa sopivaa fiilistä.


Voisit nähdä tuon haasteena. Siis: miten saada yhtyeesi soimaan improvisoitaessa yhtä täyden kuuloisesti kuin se soi valmiita kappaleita soitettaessa.

#28 kirjoitettu 25.11.2007 01:12

Improvisoin kaikkien bändieni kanssa. Esimerkiksi funeral surf-yhtyeeni The Munchies viettää joka harjoituksissa noin tunnin vedellen säveltä hatusta. Improvisoimme myös lavalla (yrittäen pitää homman kiinnostavan rajoissa, ettei mene pelleilyksi). Jotkut kappaleemme sisältävät kohtia, joissa jonkun tyylinen / minkä tahansa tyylinen improvisaatio on sallittua.

Yhteinen jamittelu lujittaa yhtyettä. Se vahvistaa jokaisen jäsenen omaa soittoa, mutta ennen kaikkea bändisoittoa. Opettaa kuuntelemaan soittokaveriaan. Opettaa musiikillisesti "lukemaan" soittokaveriaan. Auttaa bändin todellisen luonteen etsimisessä. Helpottaa biisinkirjoitusta. Vetreyttää muusikonaivoja: tulee helposti poikettua sellaisille musiikillisille poluille mihin ei biisinormeissa tulisi tallusteltua, samalla tulee revittyä itsestään jotain, mikä muuten olisi jäänyt ehkä pimentoon.

Tuossa muutama hyvä syy improvisoida ja jamitella noin yhtyekontekstissa. Ai niin, tärkein meinasi jäädä; jamittelu on ihan VITUN HAUSKAA.