Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.11.2007 14:00

Hmm.. sanoit, että muuttuuko suhde kun näkee toista 24/7 niin eikö tämän kokeilulle ole mitään mahdollisuuksia? Jos toinen tai molemmat teistä asuu omillaan, niin voihan sitä majailla viikon, kuukauden tai pari toisen luona ja kattoa..
Ei se nyt tietenkään varmaankaan (en osaa sanoa ku en ole parisuhteessa asunut kenenkään kanssa, kämppiksiä kyllä on ollu) ihan sama ole, kuin yhteinen asunto, mutta varmaan jonkunverran suuntaa-antavaa.

Mutta onhan se totta, että muutto ja se, että asunto on yhteinen aiheuttaa aikamoista vaivaa järjestellä ja suuremman vaivan se erilleenmuutto, jos homma ei toimikkaan. Että tottahan tuo on, että aika tarkkaan kannattaa harkita, ihan vain säästääkseen molempien vaivaa.

#3 kirjoitettu 16.11.2007 14:09

Muusikkona, taiteilijana, sanoisin että yhdessä asuessa on hemmetin paljon vaikeampaa löytää sitä omaa rauhaa jossa pähkäillä hulluja ideoitaan. Mutta tässä tämä on sujunut, taloudellisesti kannattavampaa kun maksetaan vuokra vain yhteen kämppään. Ja jos tulee ikävä ja tarvitsee halia, niin aina onpi joku paikalla.
Sovitaan aina akan kanssa että hän menee kirjastoon jos meikän tartee jotain nauhoitella tai mietiskellä.

Zomby Woof muokkasi viestiä 14:11 16.11.2007

Montin kirjoitti:
No en mä tiedä onko sillä nyt niin kamalasti väliä kun eroon se teidän suhde kuitenkin lopulta päättyy,halusitte sitä tai ette.Yhteen muuttamalla ehkä ennenaikaistatte kyseistä prosessia joten se voi olla ihan fiksu valinta.

Onnea uuteen kotiin.


helvetti! katkeraa läppää! olin yhtä pahassa jamassa kun erosin aikoinaan exästäni. Nykyään sanon että oikea uskollinen naaras on löytynyt, mukavaa.

#4 kirjoitettu 16.11.2007 14:21

Zomby Woof kirjoitti:
Muusikkona, taiteilijana, sanoisin että yhdessä asuessa on hemmetin paljon vaikeampaa löytää sitä omaa rauhaa jossa pähkäillä hulluja ideoitaan.

Tämä minua ainakin ekana mietityttäisi. Lisäksi kun niihin omiin harrastuksiin jne. menee kuitenkin melkein kaikki aika, niin voisi sillä toisella olla tylsää. Tai jos olisi sellainen kumppani joka myös puuhailisi omiaan ja kämppä olisi sellainen, ettei toisen puuhat häiritse toista. Pahin skenario tietty olisi, että parisuhde alkaisi rajoittamaan musiikintekoa ja itsensä sivistämistä ja kaikkea mahtavaa ja ylevää mitä minä nyt tässäkin juuri teen.
Mutta tässä tämä on sujunut, taloudellisesti kannattavampaa kun maksetaan vuokra vain yhteen kämppään. Ja jos tulee ikävä ja tarvitsee halia, niin aina onpi joku paikalla.

Kiva että on sujunut ja tuossahan noita hyviä puolia onkin, taloudellista ja on aina rakas ihminen lähellä, kun sitä tarvii.
Montin kirjoitti:
No en mä tiedä onko sillä nyt niin kamalasti väliä kun eroon se teidän suhde kuitenkin lopulta päättyy,

helvetti! katkeraa läppää! olin yhtä pahassa jamassa kun erosin aikoinaan exästäni. Nykyään sanon että oikea uskollinen naaras on löytynyt, mukavaa.

D: Montin on nniin ihana. Montinille "hyvä ihmissuhde" on yhtä realistista kuin raamatun tarinat ja skientologia yhteensä! Teh Truth Has Been Discoverd! By Montin! D :

#5 kirjoitettu 16.11.2007 14:43

joo ei sittenkää mittää
Anselmi3000 muokkasi viestiä 14:44 16.11.2007

#6 kirjoitettu 16.11.2007 17:06

Ihmisapina kirjoitti:
Kauan seurustelitte ennen yhteenmuttoa ja miten suhde sen jälkeen muuttui vai muuttuiko se? Kyllästyttääkö katsoa toisen naamaa?


Seurusteltiin virallisesti about 3kk ennen yhteen muuttoa. Muuttu sikäli että oli jännää asua "omillaan" ja suhde muuttu ehkä syvemmäksi vielä. Kaikki arkijutut tuli esille ja siinä sitten puolin ja toisin piti speutua tapoihin mutta hyvin se meni. Yhteen muuton jälkeen ollaan oltu vissiin 3 kertaa yksi yö eri sängyissä (siis eri kapungeissa jopa), ja ei oo vielä kyllästyttäny. Yhessä ollaan asuttu siis reilu 2v. Jos siltä tuntuu niin kyllä se on ihan hyvä ratkasu, yhteen muutto siis.

Niin ja siis syy yhteen muuttoon noi pian oli puhtaasti järkiperänen. Tuntuhan se vähän hätäseltä, mutta kun molemmat oltiin muuttamassa omillemme niin yhteen muutossa oli monia etuja:
1. kuka nyt solussa haluu asuu, perhekämppä on "oikee koti"
2. perhekämpän sai alle vuorokaudessa
3. ei tartte ostaa kaksia sänkyjä, kaksia kattiloita, kaksia telkkareita jne..
4. oltas kuitenki nyhjätty aina toisen luona yhessä, luultavasti sen luona kummal on kivempaa, eli toisen kämpän vuokra ois llu aika turha (+ kämppikset ois häiriintyny)
5. ihan arkikustannukset on halvempia kahdelle kun yhdelle henkilölle
Ois ollu silkkaa typeryyttä muuttaa eri kämppiin.. mutta hyvinhän tässä kävi, vaikka nopeesti meniki..

#7 kirjoitettu 16.11.2007 19:35

Reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen muutettiin ja kohta vuosi ollaan yhdessä asuttu. Pieniä ongelmia on silloin tällöin niinkuin elämässä aina ja jotkut asiat voisi toimia helpommin yksin asuessa (esim. musan teko), mutta kyllä tää on loppujen lopuks paras asumismuoto missä olen elänyt. Ei suhde oo huonompaan suuntaan yhdessä asuessa menny. Nykyään tähän alkaa olla tottunut; yhdessä asuminen tuntuu kivalta ja asunto, jossa asumme tuntuu "ihan oikealta kodilta". Viime vuonna syksyn yksin (solussa) asuessa ei asia ollut lähellekään niin. Enkä usko, että "ihan yksin" asuminenkaan näin kivaa olisi. Joitain etuja siinä ois, mutta enemmän haittoja.

#8 kirjoitettu 18.11.2007 11:53

Seurustelua n. 1,5v ja sen jälkeen yhteenmuutto. Noin vuosi yhdessä asumista ja sitten ero.

Neuvona sen verran, että ihan hissun kissun kannattaa katsella, miten se suhde muuttuu kun sen unelmakodin jokapäiväinen hoito ja kunnossapito alkaa olla sitä normaalia arkea.

Ja sen toisen rakkautta ja välittämistä ei kannata alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Näin kävi minulle ja siihen se varmaankin sitten lössähti.

Kannattaa ihan alusta asti hoidella sitä yhteistä elämää niin, että muitakin virikkeitä on kuin se toinen ihminen. Siinä hommassa rakkaus paloi loppuun suhteellisen nopeasti.

Ja sen verran vielä, että kyllä sekin suhdetta piristi mukavasti, kun pääsi muutamaksi päiväksi "eroon toisesta". Kaipuukin oli mahtava tunne. Ja etenkin se jälleennäkemisen hetki.

#9 kirjoitettu 18.11.2007 13:28

Ahjuu, mulla on vielä yks kultanen vinkki: ikävät asiat kannattaa tehä yhessä. Esim. siivoomiset, tiskaukset ja sen sellaset jotka ei kumpaakaan oikeen innosta, ni sen sijaan että käytätte niitä riidan välineinä ("mikset sä ikin siivoo ja mä aina joudun" "no mä siivosin viimeks, sun vuki!") niin teettekin niistä yhteisen vihollisen ja ootte samal puolel. Se oikeesti auttaa ihan pirusti, siis se että asennoituu niihin asioihin tosissaan niin että se ei ole sen toisen hommaa, vaan teidän yhteistä. Sitäpaitsi on huomattavasti mukavampaa touhuta sit yhessä ku yksin vuorotellen..

Meillä tuli muinoin riitoja siitä että alettiin just tolleen "tee sä iltapalaa" "eiku sun vuki", ja nykyään sanotaan "tehääks iltapalaa", huomattavasti mukavempaa ensinnäkin "suostua" siihen kun toinen ei vaan käskytä ja mukavampi ite alottaa tekee kun saa apua ja seuraa toiselta. Ton oivalluksen jälkeen arkiaskareet on ollu huomattavasti pienempi ongelma meidän yhdessäasumisessa

..ja ei nyt IHAN kaikkee tartte tehä yhes, vaan sit voi myös tietty jakaa niitä, mutta kuhan kumpikaan ei joudu olee yksin sen kaa. Nojo, jokanen tietty tyylillään mut tuo pääajatus kannattaa pitää mieles, eli että ne ikävät jutut on yhteisiä vihollisia ei riitojen välineitä.

#10 kirjoitettu 18.11.2007 20:15

Ollaan seurusteltu nyt hieman päälle 3 vuotta. Ja suurinpiirtein se 3 vuotta ollaan myös asuttu yhdessä. Virallisesti yhteen muutettiin reilun puolen vuoden jälkeen. Vietin kyllä koko suhteemme alkuajankin hänen kämpillään. Harvoin tuli vietettyä öitä solussani. Ihan hyvinhän tämä menee.
Kämppä ahdistaa, mutta se nyt kait on vain kestettävä niin kauan kuin tätä iloa on vielä jäljellä. (Asumisaika tässä loppuu puolenvuoden päästä.)
Kun jakaa kotitöitä ja luottaa toiseen raha-asioissa ja osaa vietää aikaa ilman toista niin suhde on jo hyvällä pohjalla.

#11 kirjoitettu 18.11.2007 21:12

Sunt1o kirjoitti:
Meillä ei muuten ainakaan ole yhteiset rahat. Eikä tule ikinä olemaan.

Toki jos toinen tarvitsee ja on antaa niin auttaa, mutta omat tilit ja omat laskut jne. Tarvittaessa poikkeuksia sitten.


No meillä on omat tilit ja rahat, mutta yhessä maksellaan kaikki. Eli si ei oo niin väliä tuleeko sähkölasku kumman nimellä, vaan se maksaa jonka "vuoro" on, ja se vuorokaan ei oo mikään eksakti käsite Kaupassa käydään aina yhessä (no melkein aina) ja sillon yleensä pyritään vuorottelee kumpi maksaa. Kuitenki silleen et jos ostan samal jotai ylimäärästä mitä haluun ni mä sit maksan muutki. Ollaan aateltu jos tekis jonku yhteisen tilin johon molemmat laittaa aina saman verran rahaa ja sitä tilii sit käytettäs kaupas jne. mut ihan sama se oikeestaan. Mut kuitenkin nää meidän omat rahat on meidän omia, yhteiseen hyvään mä silti pyrin niitä aina käyttää

#12 kirjoitettu 19.11.2007 09:04

Onnea! sitä tuutte kyllä tarviimaan.

#13 kirjoitettu 19.11.2007 19:09

D: Montin on nniin ihana. Montinille "hyvä ihmissuhde" on yhtä realistista kuin raamatun tarinat ja skientologia yhteensä! Teh Truth Has Been Discoverd! By Montin! D :


Montinin eukko oli muuten todella kammottava tapaus sängyssä, en suosittele. Ja sorry vaan siitä sohvasta.

#14 kirjoitettu 19.11.2007 21:22

Noin 4kk:n jälkeen muutettiin yhteen, ja kihloihin. Ja 8. hääpäivä kohtapuoliin. Eipä tässä mitään, ei ole pärstä kyllästyttänyt. Pitää vaan muistaa antaa puolin ja toisin omaakin aikaa, niin ei ala ahdistamaan. Ja jos oikean on löytänyt, niin rattoisaahan tämä yhteiselämä on.

#15 kirjoitettu 22.11.2007 09:01

Niin, no asuttiin eri paikkakunnilla eli nähtiin 2 kertaa viikossa. Ja tosin 6kk seurustelua vaan kun muutettiin yhteen. Ei muuttunut miksikään sen jälkeen, päinvastoin, Rakkaus kukoisti yli 5 vuotta. Suhde kaatui lopuksi ihan muihin syihin