Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.11.2007 18:32

Omistan yhden Best of- kokoelman ja siinä on paljon hyvää musaa! Ring of fire, A thing called love, Wanted man, Daddy sang bass, Don't take your guns to town jne...lisäksi äijä tulkitsee hienosti mm. Bridge over troubled waterin ja Hurtin.

Arvostan kovasti ja on sellaista hyvä mielen musaa (ainakin ne boom-chicka- meiningit!)

#3 kirjoitettu 13.11.2007 18:35

Johnny Cashista tiesin ensinmmäisen kerran itse kun näin walk the linen. Hurt pesee Nine inch nailsin alkuperäisen.

#4 kirjoitettu 13.11.2007 19:19

Pirun magee lauluääni miehellä kyllä on. Ei voi muuta sanoa. Ja loistavasti mies onnistuu aina kovereissaan, johtuen kyllä todennäköisesti mieltymyksestäni miehen ääneen.

#5 kirjoitettu 13.11.2007 19:34

Siinä vasta suurmies. Cashin kaveri Kris Kristofferson sanoi että hänen seuraassaan tunsi itsensä nöyräksi.
Olen lukenut Cashin kirjan, Omin Sanoin. Erittäin hieno elämänkerta Cashin ainutlaatuisesta elämästä. Cashilla on käsittämättömän hieno ura arvostettuna lauluntekijänä ja laulajana. Hienointahan hänessä on ääni. Cashin ääni on kuin Cadillac maantiellä.
Yksinkertaista musiikkia, sitähän se on. Walk the line, hey porter, I still miss someone, Sunday morning coming down, ragged old flag.....

I met her accidentally in St. Paul, Minnesota.
And it tore me up every time I heard her drawl, Southern drawl.
Then I heard my dream was back Downstream cavortin' in Davenport,
And I followed you, Big River, when you called.

Big riverin tuo kyseinen sanoitus on mielestäni silkkaa runoutta.

#6 kirjoitettu 15.11.2007 17:52

Kyllä kolahtaa, ja kovaa! Ehdottomasti oma suosikkiartistini jos semmoinen pitää valita. Levykokoelma on puolentoista vuoden aikana karttunut nollasta n. kahteenkymmeneen CD:hen ja DVD:hen, ja Omin Sanoin-elämänkertakin löytyy hyllystä jopa kaksin kappalein.

En osaa sanoa mikä Cashin uran vaihe on oma suosikkini, sillä kaikilta on hyvää kamaa. 80-luku ja 90-luvun alku ovat kaiketi sitä heikointa aikaa, mutta esim. Boom-Chicka-Boom levy on mainio, ja hivenen epätasaisempi Johnny Cash Is Coming To Townkin sisältää muutaman hienon laulun. Ehkä se kuitenkin on se alkuaikoijen Johnny Cash joka minuun kolahtaa eniten, joskin levyistä kuuntelen melkeinpä mieluiten 60-luvun lopun legendaarisia vankila-livelevyjä, At San Quentinia ja At Folsom Prisonia. Niisä on se fiilis kohdallaan.

American-levyt ovat kaikki hienoja, ja oma suosikkini on neljäs. Minusta on hienoa että Cash teki loistavan paluun uransa loppupuolella ja lähti pois tavallaan "huipulla" eikä kulahtaneena kuriositeettina tai unohdettuna muinaisjäänteenä kuten jotkut muut aikalaisensa. Toisaalta välillä vähän harmittaa kun tuntuu että joidenkin mielessä Johnny Cash on melkeinpä vain nuo American-levut ja kaikki vanhemmat klassikot ovat vieraita.

American IV:stä sanottiinkin jo että siinä on selvästi jäähyväisten henkeä ilmassa... YouTubesta löytyi ainakin vielä jokunen tovi sitten Johnny Cashin viimeinen esiintyminen House Of Cashissa. Koskettava katsottavaa.

Aloitusviestissä kyseltiin noista 60-luvun levyistä. Columbia/Legacyn "The American Milestones"-sarjassa vuosituhannen vaihteen paikkeilta on julkaistu useita Columbia-levymerkille tehtyjä levyjä. Itselläni on vankila-livelevyjen lisäksi Johnny Cash Sings The Songs Of The True West ('65) ja Ride This Train ('65) ja muitakin olen nähnyt. CDONilta luulisi ainakin saavan kohtuuhintaan.

Hellbilly muokkasi viestiä 17:53 15.11.2007
Tässähän tuo on, äänenlaatu vaan on aika heikko: YouTube

#7 kirjoitettu 17.11.2007 00:37

Oikeastaan mitään muuta kuin tuon Hurtin kuullut ja kolahti niin maan perkeleesti! Hieno ääni miehellä ja mukavaa vaihtelua itselleni.

#8 kirjoitettu 18.11.2007 17:09

Aivan uskomattoman hieno artisti, uskomattoman hienoja tulkintoja ja kappaleita. Ehdottomasti yksi suosikkiartisteistani.