Mikseri.net

#42 kirjoitettu 04.10.2007 12:42

dbgirl kirjoitti:
Muotimasennus on kaikkea muuta kuin masentumista. Se on silkkaa teeskentelyä enkä voi sietää sitä.


En oikein usko tuota. Ei kai kukaan pysty päivittäin teeskentelemään elämäänsä? Ja mistä sen tietää onko se teeskentelyä vai ei? Aika näyttelijä saa olla jos pystyy ulkoisesti näyttämään masentuneelta vaikka oikeasti on onnensa kukkuloilla.

#43 kirjoitettu 04.10.2007 12:46

iiruska kirjoitti:


Ajattelin lähinnä, että nyky-yhteiskunta on antanut kauhalla, kun lusikkakin olisi riittänyt. Ennen joutui oikeasti kamppailemaan elinolojensa puolesta ja leipänsä eteen, tänä päivänä pienempikin mutka saattaa tuntua suurelta tragedialta, kuin se mitä ennenvanhaan pidettiin kivenä kengässä.

Oiskoos tää nykyajan ihmistyyppi vaan enemmän pullamössöä kuin selviytyjää?

Tämä ei ollut mikään provo, yksi ajatusmalli vain


On tämä hieman totta minun kohdallani, täytyy myöntää että joitain asioita saa liian helpolla. Mutta se ei ole ongelmieni alkulähde.

Tiedän tasan tarkkaan mistä minun masennukseni on peräisin. Jo alunperin huonosta ittetunnosta kärsivänä minua alettiin kiusata ala-asteella, jatkuen ihan ekaan amikseen. Pääasiassa se oli syrjään jättämistä, mutta myös nälväilyä ja pari kertaa myös fyysistä kiusausta minua kaksi-kolme kertaa isommalta jätkältä. Ja ongelmat vain kasautuu kun elämää tulee lisää.

#44 kirjoitettu 04.10.2007 12:46

iiruska kirjoitti:
BVR kirjoitti:
iiruska kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että ihmisten sietokyky vastaanottaa elämän nurjaa puolta on heikentynyt?


Eli elämää itsessään?
BVR angstaa.


Ajattelin lähinnä, että nyky-yhteiskunta on antanut kauhalla, kun lusikkakin olisi riittänyt. Ennen joutui oikeasti kamppailemaan elinolojensa puolesta ja leipänsä eteen, tänä päivänä pienempikin mutka saattaa tuntua suurelta tragedialta, kuin se mitä ennenvanhaan pidettiin kivenä kengässä.

Oiskoos tää nykyajan ihmistyyppi vaan enemmän pullamössöä kuin selviytyjää?

Tämä ei ollut mikään provo, yksi ajatusmalli vain


Näin itsekkin olen ajatellut. Jos vaikka katsoo Maslowin tarvehierarkkia . Niin, jos nykyään jo perustukset on liian hepposta, eli päästään liian helpolla. Niin pienenkin ongelman takia palataan lähtöruutuun. Ei näin tietenkään kaikilla. Useasti saattaa olla ongelmia esim. lapsuuden takia tms.

#45 kirjoitettu 04.10.2007 12:49

har kirjoitti:

Kaikkihan muistaa lukion psykankirjasta miten motiivikonflikti aiheuttaa deppressiota: Kun se aasi siinä kuvassa ei tiennyt kumpaa heinäkasaa alkaa syömään.

Ja meidän infoähky ja 24h maailmassa ei muita olekaan kuin ristiriitaisia impulsseja.



Minä en ole lukenut psykankirjaa, mutta ymmärrän mitä tuo tahtoo sanoa. Minä en osaa päättää, mutta minulla on myös ongelmana se että sitten kun saan jotain päätettyä, olen aina sitä mieltä että en voi tehdä tuota kun en pysty. Siksi minun on hirvittävän vaikeaa hakeutua mihinkään kouluun. Mm.

#46 kirjoitettu 04.10.2007 12:53

dbgirl kirjoitti:

Joo, se siinä ehkä olisikin parempaa että se ei kuulostaisi kuulustelulta jota psykologin kanssa puhuminen on. Mä vihaan sellasta.


Kaikki mikä tuntuu pahalta ei ole aina sinulle pahaksi ja kaikki mikä tuntuu hyvältä ei ole aina sinnulle hyväksi.

#47 kirjoitettu 04.10.2007 12:53

Mika Björklund kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:
Muotimasennus on kaikkea muuta kuin masentumista. Se on silkkaa teeskentelyä enkä voi sietää sitä.


En oikein usko tuota. Ei kai kukaan pysty päivittäin teeskentelemään elämäänsä? Ja mistä sen tietää onko se teeskentelyä vai ei? Aika näyttelijä saa olla jos pystyy ulkoisesti näyttämään masentuneelta vaikka oikeasti on onnensa kukkuloilla.


En minä tarkoita että he olisivat onnensa kukkuloilla, mutta en usko että kaikki heistä ovat oikeasti sanalla sanoen masentuneita, alakuloisia ehkä kuitenkin. Ja tiedän erään tyypin, joka näyttelee masennusta erittäin taitavasti. Se vain kestää korkeintaan päivän mutta sen ajan se on erittäin uskottavaa. Teatteriin sen pitäisi mennä.

#48 kirjoitettu 04.10.2007 12:55

Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Joo, se siinä ehkä olisikin parempaa että se ei kuulostaisi kuulustelulta jota psykologin kanssa puhuminen on. Mä vihaan sellasta.


Kaikki mikä tuntuu pahalta ei ole aina sinulle pahaksi ja kaikki mikä tuntuu hyvältä ei ole aina sinnulle hyväksi.


Niin, minä tiedän. Mutta kun...

#49 kirjoitettu 04.10.2007 13:02

dbgirl kirjoitti:

Ja tiedän erään tyypin, joka näyttelee masennusta erittäin taitavasti. Se vain kestää korkeintaan päivän mutta sen ajan se on erittäin uskottavaa.


Tiedät myös IHAN varmasti, että se ihminen ei vain näyttelylä korosta sitä olemassaolevaa mielialojen vaihtelua?

#50 kirjoitettu 04.10.2007 13:08

Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Ja tiedän erään tyypin, joka näyttelee masennusta erittäin taitavasti. Se vain kestää korkeintaan päivän mutta sen ajan se on erittäin uskottavaa.


Tiedät myös IHAN varmasti, että se ihminen ei vain näyttelylä korosta sitä olemassaolevaa mielialojen vaihtelua?


Kyllä, hän on erittäin ailahtelevainen ihminen, ongelmakimppu itsekin. Tavallaan hänkin on jollain tapaa masentunut. Hän janoaa huomiota omalla erikoisella käytöksellään. Hollywood koko komeudessaan.

#51 kirjoitettu 04.10.2007 15:00

Norton kirjoitti

Nykyään tuntuu olevan liikkeellä paljon masennusta ja siitä myös puhutaan melko avoimesti ihan medioissakin. Onko kyse siitä, että masennus on tyypillisesti meidän aikakautemme ilmiö, eikä sitä ole ollut ollenkaan yhtä laajana joskus ennen, vai onko kyse siitä että nykyään siitä vain puhutaan enemmän ja sen hoitoon kiinnitetään enemmän huomiota?

Entä mistä masennus mielestäsi johtuu? Liittyykö se paljonkin kulttuurisiin seikkoihin, ja olisi näin ennalta ehkäistävissä erilaisten elämän odotusten ja elämäntapojen kautta?

Vai onko masennus peräti jollain tavalla "puhdistava" ja keskeisiin asioihin fokusoiva ilmiö, joka pyrkii ohjaamaan ihmistä elämässään oikeampaan ja aidompaan suuntaan?


Itseni mielestä tuo masennus buumi on ollut jo pikkasen lopussa tai ainakin siltä tuntuu... Ja siis itse muistaisin jostain lukeneeni, että masennus on lisääntynyt koko ajan, mutta mene ja tiedä...

Mistä sitten masennus johtuu? No jos vaan on paskaa!! Kyllähän tähän moni muukin asia liittyy, psyykkiset, fyysiset jne....
Itse uskoisin, että masennus eri kulttuureissa ei vaan näy meidän silmiin, joka puolella se on ongelma.
Buddhalaisilla on muuten hyvä selitys olemassa tähän...

Ja onko masennus "puhdistava"? Ehkä jopa näin... Itseni kohdalla sanoisin vapauttavaksi... Millään ei tunnu olevan oikein suurta merkitystä niin voin elää elämääni miten haluan... (Tähän lauseeseen voisi kyllä aina joku fiksu tarttua ja vetää mut hiljaseksi...)

Onko masennus elämäntapasairaus? Juu... Itse en edes uskoisi pystyväni edes elämään ilman masennusta ja psyykkistä epätasapainoa! Hulluna olo on toisaalta ihan ok, jos ei se kauhean syvä hulluus ole...

dbgirl

Kouluaikoina kävin jokusen kerran psykologilla mutta ei siitä mitään tullut. Olin aina iloinen silloin kun kävin eikä psyka uskonu minkään olevan vialla. Että se siitä.


Joo itselläni on vähän samantyyppinen vika... Muiden ihmisten kanssa voin aina olla/esittää olevani todella onnellinen, eikä oikeastaan mun käytöksestä kauhean helposti huomaa omaa masentuneisuuttani...

Itselläni on nyt tilanne oman psykiatrini kanssa... Tällä hetkellä käyn psykiatrilla huumausaineiden takia ja tällä hetkellä psykiatrini uskoo, että pystyisin olemaan ilman näitä aineita hän jopa ehdotti itselleni sitä, että minun ei tarvitsisi käydä enään hänen luonaan... Mutta todellisudessa asia menisi niin, että jos saisin vähän omaa rauhaa jatkuvalta valvonnalta niin vetäisin pääni täyteen ja oikein kunnolla ja noin 20 minuutin päästä minusta ei jäisi tähän maailmaan muuta kuin raato ja oksennuslätäkkö...

Mutta joo, tässä myös esimerkki psykiatrien asiantuntevuudesta... Toisaalta fiksuja tyyppejähän he ovat... 10 kertaa itseäni hullumpia!

Ja niin, en minäkään usko että masennus koskaan täysin häviää vaikka siihen lääkkeitä nappaisikin


Itse en usko tähän... Lääkkeillä saadaan ihminenkin häviämään...

3. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Oikeasti. Ja jos vanhemmiltani pyydän niin ne kysyy miksi. Niin, en ole kertonut. Eikä ne usko. Masentunut ihminen osaa teeskennellä.


Jep, todellisuudessa vanhemmat harvoin huomaa masentuneisuutta lapsissaan joka on itseni mielestä outoa, harvoin ystävät taikka kukaan muu...

Maailmassa on loistavia näyttelijöitä esim: narkomaanit, homot ja masentuneet!

NORTON kirjoitti

Tuollaisessa yltiö-ankeudessa on jotain todella hauskaa.


Jos sen kanssa oppii elämään niin se voi olla todella mukavaa...

#52 kirjoitettu 05.10.2007 19:22

Jaijot kirjoitti:
Pari asiaa jotka itselläni tulevat mieleen, ovat tietty "valmiin maailman" ongelma, siis se kun on hankaluuksia löytää mielekästä syytä tehdä mitään, koska ei oikeastaan nähdä oikein mitään mihin pyrkiä. Vähän kuin Japanissa vanhempi polvi, jolle elämään riitti tarmoa ja motivaatiota maan jälleenrakennuksen yms yhteisten tavoitteiden tiimoilta ihmettelee nuorisoa joka ei ymmärrä miksi kiduttaa itseään niin kovasti, kun saavutettavaa ei siinä mielessä enää niin paljoa ole. Tietty päämäärättömyys ja asioiden merkityksettömyys saattaa ahdistaa ihmisiä, jotka toivoisivat jonkinlaista varmuutta ja merkityksiä asioille.

Tätä vahvistaa entisestään uskonnon vähentynyt merkitys. Enää ei (kaikille) olekaan selkeää, että aina voisi turvata jumalaan, joka antaisi selityksiä, absoluuttisia ohjeita ja kantaisi vastuun maailman asioista. Uskonnosta jäivät jälkeen synnintunto ja tietty orjamoraali, jotka ilman jumalan vapahdusta toimivat lähinnä negatiivisina.

Jaijot muokkasi viestiä 18:34 05.10.2007


Tuo oli hyvä, mielenkiintoinen kirjoitus jossa oli paljon hyviä ajatuksia. Minä tosiaan tunnen välillä ettei minulla ole mitään todellista syytä elää, ei mitään tehtävää minkä vuoksi olisin täällä. Enkä usko mihinkään jumalaankaan. Tulee aika turhauttava olo...

#53 kirjoitettu 06.10.2007 11:56

Jaijot kirjoitti:


Kun ei oikein näe mitään pointtia elämässä, ei ole oikein mitään sellaista saavutettavaa jonka eteen viitsisi nähdä vaivaa, tai vaihtoehtoisesti on tehnyt paljon työtä sellaisen eteen, jonka myöhemmin huomaakin olleen jotain muuta kuin mitä oikeastaan halusi (esim, iso rahakasa ei tuonutkaan onnea).




Yhdyn...


Jotenkin tästä tuli mieleen lausahdus:
"Suomalaiset juovat viinaa, koska heillä ei ole uskontoa" joku muslimi...

Joo ja sitten tuli mieleen kysymys:
Mikä tuo onnen?

#54 kirjoitettu 06.10.2007 11:59

dbgirl kirjoitti:
Jaijot kirjoitti:
Pari asiaa jotka itselläni tulevat mieleen, ovat tietty "valmiin maailman" ongelma, siis se kun on hankaluuksia löytää mielekästä syytä tehdä mitään, koska ei oikeastaan nähdä oikein mitään mihin pyrkiä. Vähän kuin Japanissa vanhempi polvi, jolle elämään riitti tarmoa ja motivaatiota maan jälleenrakennuksen yms yhteisten tavoitteiden tiimoilta ihmettelee nuorisoa joka ei ymmärrä miksi kiduttaa itseään niin kovasti, kun saavutettavaa ei siinä mielessä enää niin paljoa ole. Tietty päämäärättömyys ja asioiden merkityksettömyys saattaa ahdistaa ihmisiä, jotka toivoisivat jonkinlaista varmuutta ja merkityksiä asioille.

Tätä vahvistaa entisestään uskonnon vähentynyt merkitys. Enää ei (kaikille) olekaan selkeää, että aina voisi turvata jumalaan, joka antaisi selityksiä, absoluuttisia ohjeita ja kantaisi vastuun maailman asioista. Uskonnosta jäivät jälkeen synnintunto ja tietty orjamoraali, jotka ilman jumalan vapahdusta toimivat lähinnä negatiivisina.

Jaijot muokkasi viestiä 18:34 05.10.2007


Tuo oli hyvä, mielenkiintoinen kirjoitus jossa oli paljon hyviä ajatuksia. Minä tosiaan tunnen välillä ettei minulla ole mitään todellista syytä elää, ei mitään tehtävää minkä vuoksi olisin täällä. Enkä usko mihinkään jumalaankaan. Tulee aika turhauttava olo...


Oletkohan vain päässyt lähelle täydellisyyttä?

Jos, et näe mitään syytä elää niin ehkä olet tehnyt kaiken minkä sinun pitää tehdä?

Täydellisyys ja rappio (negatiivisella tavalla) on sama asia... Eräänlainen kultainen keskitie...


Joo no vielä pari kertaa

#55 kirjoitettu 06.10.2007 16:08

Electrical Shaman kirjoitti:


Oletkohan vain päässyt lähelle täydellisyyttä?

Jos, et näe mitään syytä elää niin ehkä olet tehnyt kaiken minkä sinun pitää tehdä?



Kukaan, EI KUKAAN, voi olla täydellinen. Mutta ymmärrän mitä tahdot sanoa. Se on tavallaan huvittavakin ajatus. Mutta ei, en ole päässyt vielä suorittamaankaan tehtävääni. Ellei se sitten sattunut olemaan se onnellinen lapsuus joka loppui 9-vuotiaana. Olen sitten varmaankin suorittanut sen aikapäiviä sitten ja olen masentavalla eläkkeellä.

#56 kirjoitettu 06.10.2007 20:59

dbgirl kirjoitti:
Electrical Shaman kirjoitti:


Oletkohan vain päässyt lähelle täydellisyyttä?

Jos, et näe mitään syytä elää niin ehkä olet tehnyt kaiken minkä sinun pitää tehdä?



Kukaan, EI KUKAAN, voi olla täydellinen. Mutta ymmärrän mitä tahdot sanoa. Se on tavallaan huvittavakin ajatus. Mutta ei, en ole päässyt vielä suorittamaankaan tehtävääni. Ellei se sitten sattunut olemaan se onnellinen lapsuus joka loppui 9-vuotiaana. Olen sitten varmaankin suorittanut sen aikapäiviä sitten ja olen masentavalla eläkkeellä.


Miksei kukaan voi olla täydellinen? Jotkut väittää esim, Buddhan olleen... Jimi Hendrix oli melkein täydellinen...

Mutta mitäs jos se onnellinen lapsuus olisi ollut tehtäväsi?
Mutta mikä voisi olla sinun tehtäväsi?

Mutta voimi sulle, itse koen samanlaisia asioita!

#57 kirjoitettu 06.10.2007 22:22

Electrical Shaman kirjoitti:

Miksei kukaan voi olla täydellinen? Jotkut väittää esim, Buddhan olleen... Jimi Hendrix oli melkein täydellinen...


Siksi, koska kukaan ei ole ollut täydellinen tähän mennessä, ei edes jumala (mikään niistä). Tietenkin asiat voivat aina muuttua, mutta yleensä ne eivät muutu vaan kaikki kiertää samaa kehää ikuisuuden ja vielä senkin jälkeen.

Electrical Shaman kirjoitti:

Mutta mitäs jos se onnellinen lapsuus olisi ollut tehtäväsi?
Mutta mikä voisi olla sinun tehtäväsi?


Niin, ehkäpä se saattoi olla minun tehtäväni. Mainitsin asiasta jo yllä. Se oli sitten lyhyt pesti, niin kuin kaikki tuntuu elämässäni olevan... Niin ja jos se ei ollut minun tehtäväni, niin toivon että minun tehtäväni tulisi olemaan hyvä aviopuoliso miehelle jonka toivottavasti joskus löydän. Ja haluaisin joskus levittää kirjoituksiani ihmisille jahka olen kehittynyt tarpeeksi.

Electrical Shaman kirjoitti:

Mutta voimi sulle, itse koen samanlaisia asioita!


Juu samoten!

#58 kirjoitettu 07.10.2007 05:50

dbgirl kirjoitti:

Siksi, koska kukaan ei ole ollut täydellinen tähän mennessä, ei edes jumala (mikään niistä). Tietenkin asiat voivat aina muuttua, mutta yleensä ne eivät muutu vaan kaikki kiertää samaa kehää ikuisuuden ja vielä senkin jälkeen.


hmm. Miksei kukaan voi olla täydellinen?
Mikä on edes täydellinen?
Voisiko ikuisuuden kehä olla täydellinen?


Ikuisuuden kehä on muuten ihan hemmetin veemainen kehä... Se ei vaan päästä meitä pois tästä järjettömästä täydellisyyden tavoittelusta...
Lopputulos ikuisuuden kehässä on jotain tollasta ja silti se ei omista lopputulosta...

dbgirl kirjoitti:

Niin, ehkäpä se saattoi olla minun tehtäväni. Mainitsin asiasta jo yllä. Se oli sitten lyhyt pesti, niin kuin kaikki tuntuu elämässäni olevan... Niin ja jos se ei ollut minun tehtäväni, niin toivon että minun tehtäväni tulisi olemaan hyvä aviopuoliso miehelle jonka toivottavasti joskus löydän. Ja haluaisin joskus levittää kirjoituksiani ihmisille jahka olen kehittynyt tarpeeksi.



Onnea kohti elämäntehtävän saavuttamista!
On toisaalta hyvin tärkeää omistaa hyvät tavoitteet...Päämäränä jokin niin ei tartte harhailla niin paljoa...

#59 kirjoitettu 11.10.2007 21:58

NORTON kirjoitti:
Oliko nykyajassa oleva masennus hoidettavissa eksistentiaaliterapialla psykologian sijasta?

http://en.wikipedia.or...


Yritin tuosta saada selvää mitä tuo on, mutta jotenkin jäi epäselväksi miten tuo eroaa tietyllä tavalla painottuneesta psykoterapiasta?

#60 kirjoitettu 11.10.2007 22:56

NORTON kirjoitti:

Isoin ero taitanee olla siinä, että tuossa ei sitouduta samanlaiseen ihmiskäsitykseen kuin psykologiassa.


Nykyaikaisessa psykoterapiassa ei periaatteessa sillä ihmiskätyksellä ole väliä. Käytännössä toki terapeutin ishmiskäsitys hjaa tapahtumia.

Menneisyydellä ei ole niin paljon merkitystä, vaan kyse on enemmän omien mahdollisuuksien tajuamisesta ja oman maailmasuhteen normalisoimisesta.


Psykoterapiassa on ainakin teoriassa kyse on potilaan vapaasta assosiaatiosta. Jos tulee mieleen menneisyyden juttuja, niin tulee niitä. Jos tulee mileen muuta, niin sitten puhutaan niitä.

Olisiko taustalla sitten ihan näihin Heideggerin eksistentiaaleihin pohjaava ajatusmalli? Toisin sanoen omien synnynnäisten rajojen tajuaminen ja sitä kautta oman olemuksen realistinen tajuaminen?


Miten tuo tehtäisiin käytännössä. Psykoterapiamainen juttu voisi toimia, mutta toisaalta sehän ei periaatteessa rajoita tunnekuvia. Eli tuon pitäisi olla rajoitetumpi ja ohjatumpi psykoterapia? Mitään kauhean kongnitivista en käyttäisi moisen tavoitteen saavuttamiseen. Ainakaan pääsääntöisesti.

Kiintoisa lähestymis tapa silti ja varmasti hauskaahan tässä on se, että tiedän ainakin yhden psykoterapeutin joka puhui juuri tuon suuntaisesti mitkä ogvat psytkoterapian yvät puolet. Siksi vähän kyselen.

#61 kirjoitettu 11.10.2007 23:32

NORTON kirjoitti:

Ensimmäinen ero tulee minusta ainakin siinä, että kun tuollainen teorian nojaa vietteihin, niin eksistentiaaliterapia taitaa nojata etupäässä merkityksettömyyteen ja vapauteen, joka tekee vapaaksi valitsemaan itsensä tietyissä rajoissa.


Joo. Käytännön psykoterapiassa silti tuolla perusteorialla on suhteellisne vähän väliä. Toki terapeutti johdattelee jonkun verran vuorivaikuttaessaan, joten kyllähän psykoterapiaa voisi tehdä tuolla painotuksella. Eriasia onko se sitten tuota mitä tuolla terapialla haetaan.

Silti kun tuota luin, olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että tuo lähetymistapa ei ole nykypsykologialle niin vieras kuin mitä esität. Aika psykologian sisäisenä olmassaolevana linjana näkisin.

Tässä tapauksessa suhteellistaminen voisi olla vaikkapa sitä, että ei olisi tätä "tunteensiirtoa", vaan terapeutti yrittäisi ihan suoraan painaa ihmisen kalloon sen asian, että maailma ei pyöri potilaan ympärillä ja että kaikki ihmiset ovat tietyssä mielessä ongelmaisia. Potilas pitäisi lähinnä saada elämänoletuksiltaan realistisemmaksi.


Tämhän erkanee jo psykoterapian ideasta melkoisesti. Psykoterapiassa korkeintaan vähän johdatellaan. Tuo on jo kongnitiivisempaa terapiaa. Selllaisilla on ominaisuus, että tosiaan eivät ole kovinkaan tehokkaita pahoissa ongelmissa.

Mutta en kyllä usko, että tällaiselle lähestymistavalle on käyttöä vähänkään vakavampien tapausten kanssa.


Niin. Nimeomaan jos mennään kongnitiiviselle puolelle, niin vakavampiin ongelmiin se lähestymistapa on aika heikko.

#62 kirjoitettu 11.10.2007 23:56

NORTON kirjoitti:

Ero voi kyllä olla ihan siinäkin, että tällä tavalla suuntautunut terapeutti on väistämättä myös persoonana erilainen kuin ns. tiedemiesterapeutti.


Suurin osa terapeuteista ei ole kyllä ole tiedemiehiä missään mielessä. Tosin tiede pohjaisten uttujen opettamia.

Sinällään en näe mitään ongelmaa tieteellistää tuotakin lähetymistapaa ja olen melkoisen varma, että sitä on jo tehtykkin. Itse vain en niin syvällä ole tuon alan tutkimuksessa.

#63 kirjoitettu 12.10.2007 00:16

NORTON kirjoitti:

Yleensähän ihmiset nimittäin suhtautuvat maailmaan juuri tiedon kautta, jolla he sitten yrittävät hallita elämäänsä ja maailmaansa.


Mitä kongnitivisempi metodi, niin sitä enemmän noin. Mitä psykoanalyyttisempi, niin sitä vähemmän.

Sitten on toki vielä jotain Primaali terapioita ja muita sen sellaisia, joissa ei tiedolla ole enää mitään sijaa.