Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.10.2007 16:52

NORTON kirjoitti:
Nykyään tuntuu olevan liikkeellä paljon masennusta ja siitä myös puhutaan melko avoimesti ihan medioissakin. Onko kyse siitä, että masennus on tyypillisesti meidän aikakautemme ilmiö, eikä sitä ole ollut ollenkaan yhtä laajana joskus ennen, vai onko kyse siitä että nykyään siitä vain puhutaan enemmän ja sen hoitoon kiinnitetään enemmän huomiota?


En voi millään uskoa että aiemmin olisi ollut vähemmän masennusta minkään muun takia kuin sattuman.
Nykyään masennus on enemmän tapetilla joten luonnollisesti masennus tapaukset tulevat esille helpommin vaikka salailua ja asian kieltämistä on vieläkin todella paljon.
Masennus on joillein ihmisille häpeällinen asia joka pyritään vain elämään ohi.
Aina näin ei ole viisasta ja masennus voi pahentua ja ottaa entistä rumemman muodon.
Tämän takia mielestäni nuorten syrjäytymistä ei pidä pitää vain ohimenevänä vaiheena. Ihmisen mieli voi urautua jo nuorena ja siitä kertoo myös nuorten itsemurhaluvut.

Entä mistä masennus mielestäsi johtuu? Liittyykö se paljonkin kulttuurisiin seikkoihin, ja olisi näin ennalta ehkäistävissä erilaisten elämän odotusten ja elämäntapojen kautta?


Oikeaa tapaa ennaltaehkäistä masennusta ei oikeastaan ole.
Johtuen siitä että kaikista ihmisistä ei huomaa että on masentunut.
Jos huomataan aikaisessa vaiheessa niin tietenkin on helppompaa vaikuttaa asiaan paljon enemmän.
Masennus saattaa tulla kenelle vaan mistäkin syystä mutta kulttuuriset seikat eivät mielestäni ole se suurin syy.

Mielestäni eniten masennukseen vaikuttaa syrjäytyminen, tai syrjäytyneeksi itsensä tunteminen.

Vai onko masennus peräti jollain tavalla "puhdistava" ja keskeisiin asioihin fokusoiva ilmiö, joka pyrkii ohjaamaan ihmistä elämässään oikeampaan ja aidompaan suuntaan?


Krooninen masennus ei todellakaan ole puhdistavaa. Se on sairaus, eikä hetkittäinen mielentila.
Pahimmillaan elämä ei maistu miltään.
se ei ole epämiellyttävää mutta ei se myöskään tunnu tarpeelliselta tai tärkeältä. mitättömältä.

Jos tapahtuu jotain kauheaa niin on puhdistavaa olla jonkin aikaa masenunut ja muutaman kyyneleenkin vuodattaa. Ei ole hyvä jos ihminen voi jatkaa seuraavaa päivää aivan normaalisti jos joku itselleen tärkeä ihminen menehtyy vaikka onnettomuudessa

Rääväsuu kirjoitti:
Sweetie kirjoitti:
Loppupeleissä masennus taitaa olla yksilökohtainen sairaus.

Tietysti. Toiset ovat herkempiä paineille kuin toiset.


Mutta tämähän ei mielestäni liity suoranaisesti masennukseen.

#3 kirjoitettu 03.10.2007 17:07

Sweetie kirjoitti:
Ei ole enää oikeasti mitään pelättävää, millään työllä ei ole suuriakaan merkityksiä. Ei tarvitse kuin istua ja odottaa hidasta pitkitettyä kuolemaa.


Tämähän tässä on. Istun, juon kaljaa ja teen musaa, lueskelen kirjoja, eikä millään ole mitään sen suurempaa väliä. Joku päivä se sitten ihan biologisista syistä loppuu. Ja mitä se sitten meinaa? No sitä, etten enää istu tässä tekemässä musaa ja juomassa kaljaa. Ja surettaisiko se minua pahemmin? No eipä juuri.

Eli kyllähän masennus on ihan fyysinenkin sairus, mutta uskon, että länsimainen "hyvinvointi" altkistaa tällaisille. Tulee tyhjänpäiväinen olo. Auttaisiko siihen, että ottaisi itsensä ja tekemisensä jotenkin vakavasti.. mutta se tuntuisi aika typerältä, koska se ei vain ole totta.

Masennus ei ole elintapasairaus itsessään, mutta elintavat voivat kyllä altistaa masennuksen puhkeamiselle.

VAikka tässä viestissähän kuvailin lähinnä elinolosuhteita, mitä nyt kaljan voisi mainita elintavaksi.

#4 kirjoitettu 03.10.2007 17:10

teinihuora93 kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Krooninen masennus ei todellakaan ole puhdistavaa. Se on sairaus, eikä hetkittäinen mielentila.
Pahimmillaan elämä ei maistu miltään.
se ei ole epämiellyttävää mutta ei se myöskään tunnu tarpeelliselta tai tärkeältä. mitättömältä.

Tämä ns. krooninen masennus onkin jo sitten joko pitkälle perintötekijöistä kiinni (eli aivot ei vaan tuota välittäjäaineita), tai pitkään jatkuneen masennuksen hoitamatta jättäminen.




Tuon lauseen todenpitoisuuteen en voi kommentoida kun en tieteellisiä artikkeleita masennuksesta ole oikeastaan lukenut. joten uskon ettö olet ainakin osittain oikeassa.

Mutta mielestäni masennus voi johtua niin monesta asiaasta että yksin tuolla ei voida koko asiaa selittää. Ihminen voi masentua missä vaiheessa elämäänsä tahansa. Yleensä se muuttuu krooniseksi huomaamatta. On todella positiivinen asia jos huomaa asian ennenkuin asia pahenee.
Pitkä "masentunut"/turhautunut kausi voi muuttua tuon sanan aitoon merkitykseen todella salakavalasti.

Oikeastaan ihmiset heittelvät Olen Masentunut lausetta aika heikoin perustein mikä ei oikeastaan ole lähelläkään sitä.
paljon enemmän ihmiset ovat vain turhautuneita tai surullisia kuin masentuneita

#5 kirjoitettu 03.10.2007 17:43

Rääväsuu kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Mutta tämähän ei mielestäni liity suoranaisesti masennukseen.

Minun mielestäni se liittyy todella suorasti masennukseen. Uskon että paineet, stressi ja tyytymättömyys ihmisen omaan elämään aiheuttavat masennusta. Jos henkilö kestää paljon paineita, kestää hän paremmin stressiä. Hän myöskään ei panikoi, vaikka olisi tyytymätön johonkin asiaan. Hän hoitaa asian rauhallisesti ja varmasti. Esimerkki:

Roosa painaa 90 kiloa ja on 157 cm pitkän, suosikkiharrastus: Salkkareitten katsominen. Roosaa masentaa mm. se, että ihmiset eivät huoli häntä sellaisena kun hän on. Hänellä siis on paineita laihtumisesta. Häntä ahdistaa ja häntä stressatuttaa, pystyykö hän laihtumaan. Sen lisäksi hänen pitäisi lukea kokeisiin vaikka tuntuukin siltä, ettei kokeista tule yhtään mitään. Hän voi hoitaa tilanteen kahdella tavalla:

1) Kestää paineet ja rentoutuu. Tekee suunnitelman jota hän noudattaa, mm. hän alkaa käymään kaksi kertaa viikossa salilla ja lukee kokeisiin silloin ja silloin ja silloin. Hän käyttää aikansa täsmällisesti ja laihtuu, hän menestyy kokeessa ja saa poikaystävän. Roosa on onnellinen!

2) Roosa ei kestä painetta. Roosa käy ostamassa suklaalevyn, lihoaa entisestään ja surustuu entisestään. Häntä stressaa koe, joten hän menee tietokoneelle itkemään kuinka ei millään saa luetuksi. Koska hän ei saa aikaiseksi, hän alkaa vihaamaan kokeita eikä tee enää yhtään mitään. Koe menee perseelleen ja vaaka menee paskaksi Roosan alla. Nyt vituttaa, nyt masentaa.


Sanoin suoranaisesti, ja niin se on. se on vieläkin vain yksi tekijä mikä voi aiheutaa masennusta.

#6 kirjoitettu 03.10.2007 18:10

Rääväsuu kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Sanoin suoranaisesti, ja niin se on. se on vieläkin vain yksi tekijä mikä voi aiheutaa masennusta.


Mielestäni paineiden kestäminen on yksi merkittävä perusta onnellisuudelle, jos haluaa elää nyky-yhteiskunnassa.


Paskat.


Masentuneisuus voi tulla ihmisille jotka kaiken lokiigan mukaan pitäisivät
olla onnellisia, koska masentuneisuus on mielisairaus.

Se että ei ole onnellinen ja se että on masentunut ovat myös eri termit.
Ne eivät ole synonyymeja keskenään vaikka ne ovat saman tien eri risteykset.

Omasta mielestäni masentuneisuus on se tienpää jolloin ihminen alkaa pikkuhijaa menettää siteensä elämään.
Aivot urautuvat ja elämä on aivan sama.
surullinen ihminen voi olla täysin terve ja yleensä se on täysin tervettä että kun alkaa suruttaa itkee, valittaa, ja murjottaa.
Kroonisessa masennuksessa ei tuollaiset asiat tunnu enää relevanteilta. niille ei vain tunnu löytyvän syytä.

Tosin masennuksella on monta haaraa kuin on ihmisiäkin

Coivisto muokkasi viestiä 18:15 03.10.2007
Rääväsuu kirjoitti:
Uskon, että nyky-yhteiskunta vaikuttaa huomattavasti masentuneisuuden lisääntymiseen. Kun kiire on kova, kasvaa paineet ja kaikkia vituttaa. Koko ajan pitää kilpailla kovemmin, näyttää paremmalta, olla fiksumpi ja viisaampi, ei saa mokata eikä saa näyttää heikkouttaan. Mitä enemmän teknologia nopeuttaa ja helpontaa elämäämme sitä enemmän ja nopeammin meidän pitää tehdä asioita. Ihmiset myös haluavat jatkuvasti enemmän sitä ja tätä, kaikkea kivaa mitä telkkarissa ja hobbyhallissa on.


Mutta tästä uskon sinun olevan oikeassa

#7 kirjoitettu 03.10.2007 18:13

Rääväsuu kirjoitti:
Uskon, että nyky-yhteiskunta vaikuttaa huomattavasti masentuneisuuden lisääntymiseen. Kun kiire on kova, kasvaa paineet ja kaikkia vituttaa. Koko ajan pitää kilpailla kovemmin, näyttää paremmalta, olla fiksumpi ja viisaampi, ei saa mokata eikä saa näyttää heikkouttaan. Mitä enemmän teknologia nopeuttaa ja helpontaa elämäämme sitä enemmän ja nopeammin meidän pitää tehdä asioita. Ihmiset myös haluavat jatkuvasti enemmän sitä ja tätä, kaikkea kivaa mitä telkkarissa ja hobbyhallissa on.

Näin.

MKDELTA muokkasi viestiä 18:16 03.10.2007
Ihmisiltä vaaditaan liikaa luonnottomia asioita ja kaiken lisäksi pitäisi olla mukana kaikissa "kivoissa" "sosiaalisissa" jutuissa jotka nimen omaan pakottavat olemaan fiksumpi ja nätimpi ja rikkaampi, tai ainakin vaikuttaa rikkaamlta. Sitten ostetaan 200 euron kangaspaloja ja ollaan kaulaan asti kusessa velkojen kanssa.

Ei näin.

#8 kirjoitettu 03.10.2007 18:34

NORTON kirjoitti:
Nykyään tuntuu olevan liikkeellä paljon masennusta ja siitä myös puhutaan melko avoimesti ihan medioissakin. Onko kyse siitä, että masennus on tyypillisesti meidän aikakautemme ilmiö, eikä sitä ole ollut ollenkaan yhtä laajana joskus ennen, vai onko kyse siitä että nykyään siitä vain puhutaan enemmän ja sen hoitoon kiinnitetään enemmän huomiota?


En usko, että masennus on tyypillisesti meidän aikakautemme ilmiö. Se on höpö höpö puhetta. Altistaako nykyyhteiskunta sitten masennukselle jotenkin poikkeuksellisen vahvasti? Itse olen taipuvainen uskomaan, että nykyyhteiskunta altistaa masennukselle enemmän kuin tilanne, joss kaikki päivät pitää olla pellolla, että saisi perhe ruokaa. Tosiaalta uskon, että myös hoitoon huomion kiinnitäminen ja yhteiskunnallinen puhe vaikutaa mielikuvaan josta puhut.

Entä mistä masennus mielestäsi johtuu? Liittyykö se paljonkin kulttuurisiin seikkoihin, ja olisi näin ennalta ehkäistävissä erilaisten elämän odotusten ja elämäntapojen kautta?


Uskoisin, että masennus on jossain määrin ennaltaehkäistävissä ympäristön taholta ja joisain määrin ei. Eli tämä keskustelu ei ole täysin tyhjää.

Vai onko masennus peräti jollain tavalla "puhdistava" ja keskeisiin asioihin fokusoiva ilmiö, joka pyrkii ohjaamaan ihmistä elämässään oikeampaan ja aidompaan suuntaan?


Voi. Ihan samaten kuin vakkapa syöpä, alkoholismi, aids, C-hepatiitti tai muu sairaus. Samoin nuo kaikki voivat viedä myös huonompaan suuntaan.


Tässä on muuten Psykiarti Jyrki Korkeilan näkemys asiasta: "Mitään selvää näyttöä depression lisääntymisestä ei ole olemassa. Mini-Suomi tutkimuksessa ja Terveys2000 tutkimuksissa väestön kliinisesti merkittävän oireilun ja masennustilojen esiintyvyydessä ei ollut oleellisia eroja. Vastaavia löydöksiä on muualtakin. Ainoa tutkimus jossa on havaittu lisääntymistä oli sellainen amerikkalainen Klermanin ym. tutkimus 1980-luvun lopulta, jossa verrattiin 1900-luvun alussa syntyneitä toisen maailmansodan jälkeen syntyneisiin ja todettiin, että maailmansodan jälkeen syntyneillä oli n 10 % enemmän masennusta. Tämäkin siis on ajalta ennen sotia.

#9 kirjoitettu 03.10.2007 18:35

"Onko masennus elintapasairaus?"

Minä en kertakaikkiaan käsitä tätä lausetta. Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien. Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut) mäkeen. Tottakai sitä oppii elämään tämän kanssa mutta mieluummin sitä eläisi onnellisempana. On erittäin turhauttavaa kun kaikki itkettää, pienimmätkin vastoinkäymiset. Viimekin viikolla porasin töissä täysillä pomon edessä kun hän sanoi että he eivät jatka minun työsopimusta. Ei se kenestäkään kivalta tunnu, mutta haluaisin kysyä kuinka moni poraa täysillä tuollaisessa tilanteessa pomonsa edessä niin ettei hallitte itteään? Eiköhän suurin osa ota asiaa tyynesti tai raivoten. Joka päivä, tai ainakin joka viikko, poraan itteni ihan punasilmäiseksi. Otan kaiken hyvin raskaasti, en osaa yhtään mitään. Ja sit jos onnistun sanomaan että no osaan mä tota, niin jatkan että en kuitenkaan kovin hyvin. Ja kun sanotaan että hae töitä, niin millaisia sitten hakisin kun en osaa mitään? Yritä siinä sitten kehua valheellisesti kun ei löydä ittestään mitään hyviä puolia kuin sen että osaa kuunnella ja pitää musiikista. Niin ja itsemurha-ajatuksia on ollut 9-vanhasta saakka, ajatuksia ei tule kovin usein mutta joka kuukausi silti. Mikä on se asia mikä minut on pitänyt täällä? Olen aina vastannut että kaverit ja musiikki. Mutta viime aikoina minusta on tuntunut vain siltä että en tee itsaria siksi koska en vain uskalla. Minusta on tullut masokisti joka hirttää itseään elämänlangalla ikuisuuksiin. Toisin sanoen olen turtunut ja oppinut elämään yksin.

#10 kirjoitettu 03.10.2007 18:47

dbgirl kirjoitti:

Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien.


Onkomahdollista masennustasi diagnosoitu vaiko ei?

Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut) mäkeen.


Se, että masennus johtuu jonkunb ihmisen kohdalla elintavoista ei väitämättä tarkoita, että hän tietäisi mistä elintavoista se johtuu saati sitten pystyisi muuttamaan niitä. Toisekseen vaikka ne elintavat joista masennus johtui korjaisikin, niin masennus ei väitämättä lähde pois.

Tämä kaikki siis JOS masennus edes lähtee elintavoista.

#11 kirjoitettu 03.10.2007 19:00

Konvert kirjoitti:
Tuolla sanalla 'elintapasairaus' tarkoitetaan oletettavasti tätä nykyajan yhteiskuntaa, eikä se liity sinun, tai minun omaan elintapaan.


Kyllähän sinä elät tässä yhteiskunnassa. Eli sinun elintapasi mahdollisesti vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. No joo.. Mahdotontahan toki tässä yhteiskunassa ei ole elää sen vaikutuksen ulkopuolella. Ihan kuin aina maailmanhistoriassa on ollut.

#12 kirjoitettu 03.10.2007 19:01

dbgirl kirjoitti:
"Onko masennus elintapasairaus?"

Minä en kertakaikkiaan käsitä tätä lausetta. Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien. Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut)

Sä taidat sekottaa termit "elintapa" ja "elämäntapa"..? Juu ei masennus mikään elämäntapasairaus ole, mutta jonkinlainen elintapasairaus se voi joskus joillakin olla. Esim. jos Jartsa painaa pitkää päivää uraputkessa kahvin voimalla ja epäterveellisesti syöden ja lievittää stressiä viikonloppuna kossupullon avulla niin kyllä tuolla elintavalla masennukseen taipuvaisella voi helposti mennä tietyn stressinsietokyvyn ylitse, jolloin alkava masennus on hänen kohdallaan jonkinlainen elintapasairaus. Mutta ei se kaikilla johdu yhteiskunnan kovista paineista, vaikka ne varmasti masentuneisuutta lisäävätkin. Ihminen voi masentua, vaikka hänen "pitäisikin" voida olla onnellinen.

#13 kirjoitettu 03.10.2007 19:12

Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien.


Onkomahdollista masennustasi diagnosoitu vaiko ei?

Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut) mäkeen.


Se, että masennus johtuu jonkunb ihmisen kohdalla elintavoista ei väitämättä tarkoita, että hän tietäisi mistä elintavoista se johtuu saati sitten pystyisi muuttamaan niitä. Toisekseen vaikka ne elintavat joista masennus johtui korjaisikin, niin masennus ei väitämättä lähde pois.

Tämä kaikki siis JOS masennus edes lähtee elintavoista.


Ei, ei sitä ole diagnosoitu koska en halua mennä mihinkään psykiatrille tai jollekin. En halua mitään leimaa. Ja jos menisin kertomaankin asioistani, ei ne tajuaisi mitä masentavaa mun elämässä on. Eihän mulla ulkoisesti mitään vikaa olekaan, Kelasta saa rahaa ja asun vanhempien luona ja fyysisestikin suhtterve. Kouluaikoina kävin jokusen kerran psykologilla mutta ei siitä mitään tullut. Olin aina iloinen silloin kun kävin eikä psyka uskonu minkään olevan vialla. Että se siitä.

Ja niin, en minäkään usko että masennus koskaan täysin häviää vaikka siihen lääkkeitä nappaisikin.

#14 kirjoitettu 03.10.2007 19:16

e2 kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:
"Onko masennus elintapasairaus?"

Minä en kertakaikkiaan käsitä tätä lausetta. Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien. Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut)

Sä taidat sekottaa termit "elintapa" ja "elämäntapa"..? Juu ei masennus mikään elämäntapasairaus ole, mutta jonkinlainen elintapasairaus se voi joskus joillakin olla. Esim. jos Jartsa painaa pitkää päivää uraputkessa kahvin voimalla ja epäterveellisesti syöden ja lievittää stressiä viikonloppuna kossupullon avulla niin kyllä tuolla elintavalla masennukseen taipuvaisella voi helposti mennä tietyn stressinsietokyvyn ylitse, jolloin alkava masennus on hänen kohdallaan jonkinlainen elintapasairaus. Mutta ei se kaikilla johdu yhteiskunnan kovista paineista, vaikka ne varmasti masentuneisuutta lisäävätkin. Ihminen voi masentua, vaikka hänen "pitäisikin" voida olla onnellinen.


Niin, no, minä en paina pitkää päivää ja syön melko terveellisesti enkä hörpi kahvia.

#15 kirjoitettu 03.10.2007 19:22

dbgirl kirjoitti:

Ei, ei sitä ole diagnosoitu koska en halua mennä mihinkään psykiatrille tai jollekin.


Suosittelisin silti sinua käymään vaikka terveyskeskuslääkärin juttusilla selvittämässä onko sinulle mitään dignoosiin riittävää. Nillä on ihan omat menetelmänsä tutkia se.

En halua mitään leimaa.


Mitä leimaa? Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus.

Ja jos menisin kertomaankin asioistani, ei ne tajuaisi mitä masentavaa mun elämässä on. Eihän mulla ulkoisesti mitään vikaa olekaan, Kelasta saa rahaa ja asun vanhempien luona ja fyysisestikin suhtterve.


Nyt kyllä aliarvioit lääkärkuntaa. Suurimalla osalla masennuksen saaneista ei ole elämässä ulkoisesti "mitään vikaa".

Kouluaikoina kävin jokusen kerran psykologilla mutta ei siitä mitään tullut. Olin aina iloinen silloin kun kävin eikä psyka uskonu minkään olevan vialla. Että se siitä.


Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Ihan oikealla lääkärille sinuna menisin. Vaikka terveyskeskukseen.

Ja niin, en minäkään usko että masennus koskaan täysin häviää vaikka siihen lääkkeitä nappaisikin.


En minä mistään lääkityksestä ole puhunut. Olen vain puhut siitä, että olisi hyvä tarkistaa onko sinulla sairaus nimeltä masennus vai eikö ole. Jos on, niin se mitä sitten teet tai jätät tekemättä on edelleen sinusta kiinni, mutta ainakin tiedät missä mennään.

Tämä nyt on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Nähdäkseni et mitään menisi jos selvittäisit oman tilanteesi. Tee niinkuin parhaaksi näet, mutta musita kuitenkin, että tälläinenkin mahsdollisuus on olemassa, jos alkaa elämä tuntua ylitsepääsemättömältä. Masennusta nimittäin voidaan oikeasti hoitaa.

#16 kirjoitettu 03.10.2007 19:28

NORTON kirjoitti:
vai onko kyse siitä että nykyään siitä vain puhutaan enemmän ja sen hoitoon kiinnitetään enemmän huomiota?

näin. Kyllä sitä on ennenkin oltu masentuneita mutta siitä ei ole vain kehdattu puhua. Sitä on enne vain koitettu sietää valittamatta tai sietämättömässä tilanteessa vedetty ittesä jojoon. On niitä itsemurhia aina ollut ja eiköhän ne jonkinlaiseen masennukseen qaika usein liity.
Entä mistä masennus mielestäsi johtuu? Liittyykö se paljonkin kulttuurisiin seikkoihin, ja olisi näin ennalta ehkäistävissä erilaisten elämän odotusten ja elämäntapojen kautta?

Masennus liittyy moniinkin asioihin. Aivokemiallisesti se liittyy välittäjäaine serotoniinin tason häiriöön. Serotoniiniaineenvaihduntaan liittyy paljon muitakin mielenterveydellisiä ongelmia masennuksen lisäksi kuten anoreksia, pakko-oireinen häiriö, muut ahdistushäiriöt. Jotkut elämäntilanteet tähän serotoniinitasoon voivat vaikuttaa ja laukaista masennuksen, mutta ainakin osittain serotoniinihäiriöt ovat periytyviä ja rällaisissa suvuissa masennustakin esiintyy enemmän ja se voi iskeä helpommin. Kyllä se jonkin verran myös liittyy kulttuurisiin seikkoihin. Nyky-yhteiskunta on aika kilpailu- ja urakeskeistä, jolloin ihmiset stressaantuu enemmän kuin aiemmin. Näin luulisin. En nyt mene vannomaan kun en itse ole elänyt kuin tätä aikakautta, mutta itselleni on ainakin opiskelupaineet ja yhteiskunnan sosiaaliset paineet varmasti ollut yksi tekijä masennuksien puhkeamiseen, vaikka osittain se varmasti periytyvääkin on ja sotä serotoniinihäiriötä ilmenee minulla muutenkin kuin masennusalttiuden muodossa.

Vai onko masennus peräti jollain tavalla "puhdistava" ja keskeisiin asioihin fokusoiva ilmiö, joka pyrkii ohjaamaan ihmistä elämässään oikeampaan ja aidompaan suuntaan?

Niiku Haava sanokin, että voi se olla samalla lailla kuin muutkin sairaudet. Itselläni se on ehkä osittain ollutkin sellainen ja sitä on ehkä masennustenkin jäljiltä oppinut, ettei kannata alistua ura- ja menestyspaineisiin ja väkisin rämpiä eteenpäin kohti tuottoisaa uraa vaan pyrkiä tekemään sitä mitä haluaa ja mikä tekee onnelliseksi. Eli toisin sanoen, ei se raha oo niin tärkeää, vaikka se nyky-yhteiskuntaa ikävä kyllä pyörittääkin.

#17 kirjoitettu 03.10.2007 19:30

dbgirl kirjoitti:
Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Olen ollut masentunut (tai ainakin hyvin hyvin alakuloinen) jo hyvän aikaa, ala-asteelta lähtien.


Onkomahdollista masennustasi diagnosoitu vaiko ei?

Mutta ei se mikään elintapa ole, elintapa on aivan jotain muuta. Jos vain voisin asialle jotain niin muuttaisin tämän "elintapani" (kuten sinä sitä kutsut) mäkeen.


Se, että masennus johtuu jonkunb ihmisen kohdalla elintavoista ei väitämättä tarkoita, että hän tietäisi mistä elintavoista se johtuu saati sitten pystyisi muuttamaan niitä. Toisekseen vaikka ne elintavat joista masennus johtui korjaisikin, niin masennus ei väitämättä lähde pois.

Tämä kaikki siis JOS masennus edes lähtee elintavoista.


Ei, ei sitä ole diagnosoitu koska en halua mennä mihinkään psykiatrille tai jollekin. En halua mitään leimaa. Ja jos menisin kertomaankin asioistani, ei ne tajuaisi mitä masentavaa mun elämässä on.


On olemassa myös taideterapiaa. Joillekkin toimii sellainen paremmin kuin "perinteinen" psykiatri.
Suomen taideterapiayhdistys ry

rawhead muokkasi viestiä 19:32 03.10.2007

#18 kirjoitettu 03.10.2007 19:45

Rääväsuu kirjoitti:
Coivisto kirjoitti:
Masentuneisuus voi tulla ihmisille jotka kaiken lokiigan mukaan pitäisivät
olla onnellisia, koska masentuneisuus on mielisairaus.

Jotenkin mun on vaikea uskoa että masennus ihan oikeasti iskisi ihmiseen joka kaikin puolin, elämänsä jokaisella osa-alueella on onnellinen.


Tuolla tarkoitinkin että mikään ei ole pielessä. Mikään ei paina.

Se olisi täysin hullua jos täysin onnellinen jokaiselta asalta omaan elämäänsä oleva ihminen masentuisi.
Masennuksessa tietääkseni menettää kyvyn iloita elämästään.

#19 kirjoitettu 03.10.2007 19:48

Haava kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Ei, ei sitä ole diagnosoitu koska en halua mennä mihinkään psykiatrille tai jollekin.


Suosittelisin silti sinua käymään vaikka terveyskeskuslääkärin juttusilla selvittämässä onko sinulle mitään dignoosiin riittävää. Nillä on ihan omat menetelmänsä tutkia se.

En halua mitään leimaa.


Mitä leimaa? Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus.

Ja jos menisin kertomaankin asioistani, ei ne tajuaisi mitä masentavaa mun elämässä on. Eihän mulla ulkoisesti mitään vikaa olekaan, Kelasta saa rahaa ja asun vanhempien luona ja fyysisestikin suhtterve.


Nyt kyllä aliarvioit lääkärkuntaa. Suurimalla osalla masennuksen saaneista ei ole elämässä ulkoisesti "mitään vikaa".

Kouluaikoina kävin jokusen kerran psykologilla mutta ei siitä mitään tullut. Olin aina iloinen silloin kun kävin eikä psyka uskonu minkään olevan vialla. Että se siitä.


Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Ihan oikealla lääkärille sinuna menisin. Vaikka terveyskeskukseen.

Ja niin, en minäkään usko että masennus koskaan täysin häviää vaikka siihen lääkkeitä nappaisikin.


En minä mistään lääkityksestä ole puhunut. Olen vain puhut siitä, että olisi hyvä tarkistaa onko sinulla sairaus nimeltä masennus vai eikö ole. Jos on, niin se mitä sitten teet tai jätät tekemättä on edelleen sinusta kiinni, mutta ainakin tiedät missä mennään.

Tämä nyt on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Nähdäkseni et mitään menisi jos selvittäisit oman tilanteesi. Tee niinkuin parhaaksi näet, mutta musita kuitenkin, että tälläinenkin mahsdollisuus on olemassa, jos alkaa elämä tuntua ylitsepääsemättömältä. Masennusta nimittäin voidaan oikeasti hoitaa.


1. Niin, niin varmasti onkin. En väitä vastaan.
2. Jollei muut minua leimaisikaan, leimaan itse itseni.
3. Minä en aliarvioi lääkäreitä, vaan olen turhautunut siihen kun en osaa sanoin ilmaista miten paha on olla niin että ne todellakin uskoisivat minua. Todellakin kellään masentuneella ei ole "mitään vikaa". Pidän tätä asiaa lähes samana "En olisi ikinä uskonut että hän olisi voinut olla murhaaja"-kliseen kanssa vaikka toki on kyse eri asiasta. Jos vain ymmärrät pointtini.
4. Meidän terveyskeskukseen en ole ikinä luottanut, tuntuvat kaikki epäpäteviltä.
5. Minä käsitin että puhuit lääkityksestä. No, tietenkin oma tilanne olisi hyvä selvittää. Mutta kun en jaksa, aina kuitenkin tuntuu välillä siltä että nyt on taas hyvin ja turhaan menisin.

#20 kirjoitettu 03.10.2007 19:51

rawhead kirjoitti:


On olemassa myös taideterapiaa. Joillekkin toimii sellainen paremmin kuin "perinteinen" psykiatri.
Suomen taideterapiayhdistys ry

rawhead muokkasi viestiä 19:32 03.10.2007


Kiitos ehdotuksesta, mutta maalaan, valokuvaan ja kirjoittelen. Kirjoittamista olen harrastanut siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Maalaamisen ja valokuvaamisen aloitin viime keväänä mutta masennun kun en osaa. Että se siitä terapiasta.

Olit kuitenkin kiltti kun mainitsit asiasta

#21 kirjoitettu 03.10.2007 19:54

NORTON kirjoitti:
Minä olisin valmis uskomaan että masennuksessa on osittain kyse myös monien asioiden väärintulkinnasta sekä epä-realistisesta suhteesta maailmaan, ja että masennus on osittain oire näistä.

Ihminen saattaa esim. tulkita toisten ihmisten kommentit ja suhtautumisen itseen väärin, jolloin hänen ajattelumallinsa ja maailmankuvansa vinoutuvat, ja ihminen kääntyy yhä syvemmälle itseensä. Jos suhde toisiin ihmisiin olisi suorempi ja neutraalimpi, myös maailma näyttäisi huomattavasti valoisammalta. Tällaiset ongelmat eivät kuitenkaan ole välttämättä tietoisia, vaan ihminen projisoi jonkin elämänalueen ongelmat koko maailmaa nähden sen sitten jotenkin pahansuopana tai mielettömänä.

Luulisin myös että masennus on ensisijaisesti idealistien ongelma.


Ehkä olen hieman epärealistinen, mutta masentaa se silti kun en mitään osaa.

Ja kiitos kun sanot minua idealistiksi, tosin vaihtaisin sen mielelläni onneen.

#22 kirjoitettu 03.10.2007 19:56

dbgirl kirjoitti:

2. Jollei muut minua leimaisikaan, leimaan itse itseni.


Ettei tuo nyt vaan olisi tekosyy olla menemättä? Oikeasti tosiasiat onhyvä kohdata. Myös mahdollinen masennus. Kyllähän sinä syövänkin haluaisit varmasti diagnosoitavan. Mikset masennusta? Siinä ei ole mitään hävettävää.

3. Minä en aliarvioi lääkäreitä, vaan olen turhautunut siihen kun en osaa sanoin ilmaista miten paha on olla niin että ne todellakin uskoisivat minua. Todellakin kellään masentuneella ei ole "mitään vikaa". Pidän tätä asiaa lähes samana "En olisi ikinä uskonut että hän olisi voinut olla murhaaja"-kliseen kanssa vaikka toki on kyse eri asiasta. Jos vain ymmärrät pointtini.


Lääkäreillä on ihan omat standardoidut testinsä masennuksen selvitykseen. Ihan oikeasti kannattaisi vain mennä tutkittavaksi. Turha huoli. Kerrot vain tilanteestasi ja vastailet kysymyksiin.

4. Meidän terveyskeskukseen en ole ikinä luottanut, tuntuvat kaikki epäpäteviltä.


Sitten mene vaikka yksityiselle. Sillä rahalla mikä siinä menee ei ole mitään merkitystä siun ELÄMÄSI rinnalla.

No, tietenkin oma tilanne olisi hyvä selvittää. Mutta kun en jaksa, aina kuitenkin tuntuu välillä siltä että nyt on taas hyvin ja turhaan menisin.


Sosittelen ottamaan itseäsi niskasta kiinni juuri tässä asiassa. Muutenhan tuo on masentuneelle ihmiselle mitä surkein neuvo, mutta tässä asiassa ihan oikeasti harkitsisin.

#23 kirjoitettu 03.10.2007 19:57

dbgirl kirjoitti:
Niin, no, minä en paina pitkää päivää ja syön melko terveellisesti enkä hörpi kahvia.

Niinno sanoinkin, että se voi joskus joillakin olla ja että ihminen voi masentua, vaikka hänen "pitäisikin" voida olla onnellinen. En tarkoittanut, että se sinulla johtuisi elintavoistasi, korjasin vain ettei se kenenkään mielestä varmasti ole sinun elämäntapa vaikka joku epäilisikin, että sinun elintapasi siihen vaikuttaisi. Se ei siis tosiaaan välttämättä johdu elintavoistasi, mutta toisaalta, elintapoihin ei liity pelkästään se miten terveellisesti syöt tai kuinka stressaavaa työtä teet. Näin jälkeenpäin ajatellen itselläni varmaankin ainakin ensimmäiseen masennukseen vaikutti myös tietyt sosiaaliset elinntavat; ei ollut oikeastaan ketään perheen ulkopuolista läheistä ihmistä silloin eli sosiaaliset suhteet oli aika niukat ja se ei ollut hyväksi mielelle.

#24 kirjoitettu 03.10.2007 19:58

NORTON kirjoitti:
Minä olisin valmis uskomaan että masennuksessa on osittain kyse myös monien asioiden väärintulkinnasta sekä epä-realistisesta suhteesta maailmaan, ja että masennus on osittain oire näistä.

Ihminen saattaa esim. tulkita toisten ihmisten kommentit ja suhtautumisen itseen väärin, jolloin hänen ajattelumallinsa ja maailmankuvansa vinoutuvat, ja ihminen kääntyy yhä syvemmälle itseensä. Jos suhde toisiin ihmisiin olisi suorempi ja neutraalimpi, myös maailma näyttäisi huomattavasti valoisammalta. Tällaiset ongelmat eivät kuitenkaan ole välttämättä tietoisia, vaan ihminen projisoi jonkin elämänalueen ongelmat koko maailmaa nähden sen sitten jotenkin pahansuopana tai mielettömänä.

Luulisin myös että masennus on ensisijaisesti idealistien ongelma.


Olet todennäköisesti ainakin osittain oikeassa. En usko,e ttä tuo on koko totuus, mutta vääristyneellä kuvalla sisä ja ulkomaailmasta on varmastikkin vaikutusta asiaan.

#25 kirjoitettu 03.10.2007 20:06

Haava kirjoitti:


Ettei tuo nyt vaan olisi tekosyy olla menemättä? Oikeasti tosiasiat onhyvä kohdata. Myös mahdollinen masennus. Kyllähän sinä syövänkin haluaisit varmasti diagnosoitavan. Mikset masennusta? Siinä ei ole mitään hävettävää.



Lääkäreillä on ihan omat standardoidut testinsä masennuksen selvitykseen. Ihan oikeasti kannattaisi vain mennä tutkittavaksi. Turha huoli. Kerrot vain tilanteestasi ja vastailet kysymyksiin.



Sitten mene vaikka yksityiselle. Sillä rahalla mikä siinä menee ei ole mitään merkitystä siun ELÄMÄSI rinnalla.



Sosittelen ottamaan itseäsi niskasta kiinni juuri tässä asiassa. Muutenhan tuo on masentuneelle ihmiselle mitä surkein neuvo, mutta tässä asiassa ihan oikeasti harkitsisin.


1. Kyllä, se on tekosyy. Jos masentuneena jotain oppii niin tekosyiden keksimisen sille ettei halua mennä jonnekin vaikka haluaisikin.
2. Tulen kiukkuiselle päälle tuollaisissa testeissä ja pistän lekkeriksi niin silloin testi ei ole luotettava. Masentunut on *piip* ärsyttävä ihminen!
3. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Oikeasti. Ja jos vanhemmiltani pyydän niin ne kysyy miksi. Niin, en ole kertonut. Eikä ne usko. Masentunut ihminen osaa teeskennellä.
4. Mistä niskasta? Tälläisilla ihmisille ei ole niskarankaakaan.

Ja nyt lopetetaan tämä, joohan? Menee koko ketju pilalle kun mää rääyn.

#26 kirjoitettu 03.10.2007 20:08

e2 kirjoitti:
Näin jälkeenpäin ajatellen itselläni varmaankin ainakin ensimmäiseen masennukseen vaikutti myös tietyt sosiaaliset elinntavat; ei ollut oikeastaan ketään perheen ulkopuolista läheistä ihmistä silloin eli sosiaaliset suhteet oli aika niukat ja se ei ollut hyväksi mielelle.


No se minulla onkin ongelmana: minulla ei ole kuin pari kaveria. Yks asuu lähellä mut se on menossa koko ajan. Ja toinen asuu liian kaukana. Eikä siitäkään ole apua nyt kun sillä on pahempia ongelmia kuin mulla tällä hetkellä.

#27 kirjoitettu 03.10.2007 20:31

NORTON kirjoitti:
Minä olisin valmis uskomaan että masennuksessa on osittain kyse myös monien asioiden väärintulkinnasta sekä epä-realistisesta suhteesta maailmaan, ja että masennus on osittain oire näistä.


Minun tapauksessani maesnnus oli juuri nimenomaan tuosta johtuvaa. Satuin sen sitten erästä kautta tajuamaan itse ja nyt en voi enää sanoa että varsinaisesti sairastaisin masennusta, mitä nyt silloin tällöin ei vaan huvita oikein mikään.

Peruskouluaikoina oli ensin kiusaamisesta aiheutunut huono itsetunto joka ei kylläkään ole vieläkään täysin parantunut, ja siitä sitten kehittyi sellainen homma että tuntui kuin kaikki oletusarvona inhoaisivat minua, enkä sitten halunnut yrittääkään tutustua uusiin ihmisiin.

Masentunutta on turha yrittää kehottaa "ottamaan itseään niskasta". Se ei yksinkertaisesti auta ellei ole aivan mahdottoman vahvaluonteinen tyyppi, jolloin taas on epätodennäköistä että ylipäänsä on masentunut (vakavasti). Masennuksen parantaminen lähtee muista ihmisistä. Vain muut ihmiset voivat kohottaa masentuneen itsetuntoa ja tavallaan "potkia" liikkeelle esim. johonkin ryhmätapahtumaan mukaan, jolloin masentunut huomaa ettei olekaan niin paska/huono/ruma/epämiellyttävä ihminen kuin luulee. Tarpeeksi kun vänkkää ja tekee selväksi että on aidosti kiinnostunut masennusta potevasta henkilöstä, niin se kyllä (pitäisi) auttaa. Ainakin itselleni.

#28 kirjoitettu 03.10.2007 20:53

dbgirl kirjoitti:

1. Kyllä, se on tekosyy. Jos masentuneena jotain oppii niin tekosyiden keksimisen sille ettei halua mennä jonnekin vaikka haluaisikin.


Jeps. Ihan oikeasti kannattaa miettiä sillä masnnusta osataan ihan oikeasti hoitaa. Jos sinulla olisi syöpä, niin etkö menisi lääkäriin? Sinulla saattaa olla ihan oikea sairaus, jota voi vieläpä ihan oikeasti hoitaa. Sinun elämäsi voisi ihan oikeasti muuttua paremmaksi. Kannattaa pohtia sitä kun tuntuu pahalta.

#29 kirjoitettu 03.10.2007 21:00

dbgirl kirjoitti:
Ja jos vanhemmiltani pyydän niin ne kysyy miksi. Niin, en ole kertonut. Eikä ne usko. Masentunut ihminen osaa teeskennellä.

Suosittelisin, että jollekin nyt ainakin puhuisit ongelmista. Tiedän kokemuksesta, että aika pienetkin ongelmat voivat kasvaa sisällä aivan älyttömän isoiksi jos ei kenellekään puhu. Itse tein sillon ensimmäisen masennuksen enteillessä sen virheen, etten puhunut asioista. Sillon mulla oli fyysisiä vaivoja, joista en kenellekään kertonut reiluun viikkoon, mietin vain mielessäni ja teeskentelin, että kaikki on hyvin. Päälle vielä se, että kerrottuani vanhemmille vaivoista ja apua haettuani ensimmäinen lääkäri antoi väärän diagnoosin -> tulin skeptiseksi ja entistä pelokkaammaksi. Ja sen päälle vielä nuo aiemmin mainitsemani elämäntilateen paineet ja alttius serotoniinihäiriöille sillä seurauksella, että milenterveydelliset ongelmat olivat lopulta paljon suuremmat ja vakavemmat kuin alkuperäinen fyysinen sairaus. Ja siinäkin vaiheessa tein sen virheen, että viivyttelin sen avun hakemisessa niihin mielenterveydellisiin ongelmiin. Itsekin välttelin ajatusta leimautumisesta yms. mutta läheisten suostuteltua ja itsekin tilanteen vakavuuden tajutessani lopulta halusin jo ammattiapua. Seuraavan kerran kun aloin ajautua masennukseen pari vuotta myöhemmin, osasinkin onneksi hakea ajoissa apua, eikä se masennus mennytkään sitten niin pahaksi.

Mutta joo, ymmärrän kyllä sen että hoitoon hakeutuminen on toisaalta ikävä ja ahdistava juttu. Tällä hetkellä en käy missään psykiatreilla tai psykologeilla vaikka ehkä syytä olisikin, koska se, että pitää käydä säännöllisesti juttelemassa ongelmista on melkein aina ollut mulle vähän ahdistavaa ja suht hyödytöntä. Sen sijaan läheisen ihmisen kanssa puhuminen on ollut aika tärkeää ja hyödyllistä. Mutta myös se, että nyt ainakin kerran jollekin kunnon psykiatrille käy kertomassa ongelmistaan, vastailee kysymyksiin ja saa sitä kautta jonkunlaisen diagnoosin on hyödyllinen asia. Lääkkeistäkin voi olla apua, vaikka mieluummin itse olisinkin käyttämättä.

#30 kirjoitettu 03.10.2007 22:01

dbgirl kirjoitti:
rawhead kirjoitti:


On olemassa myös taideterapiaa. Joillekkin toimii sellainen paremmin kuin "perinteinen" psykiatri.
Suomen taideterapiayhdistys ry

rawhead muokkasi viestiä 19:32 03.10.2007


Kiitos ehdotuksesta, mutta maalaan, valokuvaan ja kirjoittelen. Kirjoittamista olen harrastanut siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Maalaamisen ja valokuvaamisen aloitin viime keväänä mutta masennun kun en osaa. Että se siitä terapiasta.

Olit kuitenkin kiltti kun mainitsit asiasta


Mainitsen tämän vielä, jos vaikka jollekkin muulle on hyötyä.
Tuotahan terapiaa ei kannata ottaa "taidekurssina", missä pitäisi oppia paremmaksi taiteilijaksi tms. Toisille saattaa olla helpompaa ja hyödyllisempää sitä kautta, että siinä on mukana henkilö joka osaa mahdollisesti tulkita "tuotokset". Ja mikä ennenkaikkea, joidenkin on helpompi kertoa itsestään esimerkiksi samalla kun maalaa, piirtelee tms. Ja näin huomaamatta asiat selviääkin. Näin juuri kävi eräälle tutulle.
Se tuntuu varmasti vähemmän "kuulustelulta" kun se käydään harrastuksen ohella.

Ja mitä vielä, tyylikkäitä valokuviahan sulla oli ainakin tuolla www.harhakuvassa.org:ssa.

#31 kirjoitettu 04.10.2007 00:10

Olisiko naiivia ajatella, että maailma on paskempi paikka elää nyt kuin ennen. Tai sitten me saamme niin suuren tyydytyksen hetkittäisten himojen tyydyttämisestä tänä kaupallisena aikakautena, että olennaisemmat, yleismaailmallisemmat ja objektiivisemmat arvot jäävät unholaan.

No jaa, blaa blaa. Kaikki ihmisethän tuntuvat sanovan että ennen oli kaikki paremmin, maailma ei ollut ennen niin paha, jne. En tiedä johtuisiko se siitä, että ihminen heijastaa tämän omasta elinkaarestaan. Ennenhän oli tosiaan melkein jokaisen yksilön mielestä paljon mukavampi elää, siis kun he olivat lapsia. Sitten tämä mielikuva omasta elinkaaresta assosioidaan virheellisesti maailman elinkaaren kanssa, jonka seurauksena luullaan että maailma on muuttumassa pahempaan suuntaan. Oikeastihan heidän maailmankuvansa siinä on muuttunut lapsen viattomuudesta iän tuomaan kyynisyyteen.

#32 kirjoitettu 04.10.2007 00:18

NORTON kirjoitti:
Masennus saattaa olla myös loistava komiikan aihe. Albert Camus´n joku kirja alkaa sillä miten joku tyyppi istuu nojatuolissa pistoolin piippu suussaan. Tyyppi maistaa raudan ja ruudin ja tämä itsemurhan tekemisen mahdollisuus tuo iloa hänen elämäänsä.

Tuollaisessa yltiö-ankeudessa on jotain todella hauskaa.


Minä ainakin lohduttaudun usein sillä, että kuolema tulee jossain vaiheessa korjaamaan minut ja 50 vuoden päästä minua ei muista kukaan. Myös itsemurhan ajatus lohduttaa varsin useasti. Oikeus itsemurhaan on suurin ihmisen vapauksista, sanoi joku himputin viksu jannu. Se että kokee omistavansa vapauden jopa päättää omasta kuolemastaan, on itseasiassa kovin helpottava tunne. Onko tämä nyt sitten hirveän ankeata, en tiedä, kai se ulkopuolelta tarkasteltuna on. Kuulostaa hyvältä tuo kirja, voisikin etsiskellä tuon käsiin.

poppanaattori muokkasi viestiä 00:21 04.10.2007

Muistatko oliko tämän kirjan nimi Sivullinen?

#33 kirjoitettu 04.10.2007 08:28

poppanaattori kirjoitti:

Olisiko naiivia ajatella, että maailma on paskempi paikka elää nyt kuin ennen.


Eihän tässä ole kyse siitä. Minusta tässä on kyse siitä, että maailma on mahdollisesti joiltain tietyiltä osin huonompi kuin ennen. Se voi silti olla parempi monessa muussa mielessä.

#34 kirjoitettu 04.10.2007 09:41

En kyllä liikaa korostaisi tuota pullamössä teoriaa masennuksen kanssa, vaikka siinä vähän perää oliskin.

Lisäksi pitää muuten muutenkin todeta, että kun masennus on syntynyt, niin se mistä se johtuu ei ole enää kovinkaan oleellista sen suhteen miten sitä hoidetaan. Sitä nimittäin ei hoideta pelkästään kuvittelemalla tai edes aidosti poistamalla se ongelma. Ihan vain varoituksen sanana kun täällä nyt spekuloidaan tätä masennuksen syvempä olemusta, niin se ei kuitenkaan ole sen masennuksen itsensä hoidon kannalta välttämättä lainkaan niin keskeistä kuin ihmiset yleensä kuvittelevat.

#35 kirjoitettu 04.10.2007 09:51

iiruska kirjoitti:

Entä ennaltaehkäisevänä ajatuksena?


Miten sinä konkreettisesti ennaltaehkäisisit masennusta tuon ajatuksesi pohjalta?

#36 kirjoitettu 04.10.2007 10:09

Kyllä se on elintapasairaus.

Kaikkihan muistaa lukion psykankirjasta miten motiivikonflikti aiheuttaa deppressiota: Kun se aasi siinä kuvassa ei tiennyt kumpaa heinäkasaa alkaa syömään.

Ja meidän infoähky ja 24h maailmassa ei muita olekaan kuin ristiriitaisia impulsseja.

Ja burnout on kai ohittanut ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen syynä nuo aikaisemmin ykkösenä olleet tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

#37 kirjoitettu 04.10.2007 10:15

iiruska kirjoitti:

No ajattelin lähinnä, että tietoisuutta kyseisestä "kansantaudista" on lisättävä, oireista on puhuttava..unettomuus, alakuloisuus jne ovat oireita aina jostain. Selvitettävä ongelmien alkupiste, eikä pelkästään täsmähoitaa jo valmista repeämistä.
Tehdä tunnetuksi mahdollisuudet hakea apua ja repiä irti selkärankaan pultattu ajatusmalli: "vaikeudet ovat pyyhittävä pois yksin"

Suomessa on järjestelmä, joka on tehty ihmisiä varten. Järjestelmä joka ei toimi. Täällä annetaan paljon eteen, mutta seurauksille käännetään selkä.
Tässä taitaisi olla se korjaamisen paikka.

Henkilökohtaisella tasolla minä ajattelen asiasta niin, että jokaisella on jonkinlainen velvollisuus nähdä lähimäisissään muutokset. Tosin tähän kohtaan joudun toteamaan, että minä näin ne vasta silloin kun oli liian myöhäistä.


Tuohan nyt on kaikki järkevää vaikka se alkuperäinen hypoteesisi ei pitäisikään yhtään paikkaansa.

#38 kirjoitettu 04.10.2007 11:43

Tourette kirjoitti:

- Täällä on pimeää ja kylmää


Onneksi!

Juuri se on matkustelussa vikana, että kaikkialla muualla maailmassa on keskimäärin niin paska sää. Sellainen suomen kesä vähintään tai vielä pahempi. Ilman pimeyttä ja kylmää taatusti sarastuisin masennukseen.

#39 kirjoitettu 04.10.2007 12:05

iiruska kirjoitti:

Tätähän tämä hyvinvointi suomeksi on. Kiriä umpeen sitä vaatimustasoa jotka olemme tyhmyyksissämme itse asettaneet. Melkoinen kujanjuoksu..


Tarkoitan nyt alla olevassa sanalla "hyvinvointi" tätä pohjoismaista hyvinvointiyhteikuntamallia.

Kohta yksi on välttämätöntä vain täällä kylmässä maassa. Kohta kaksi ei ole ollenkaan välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta. Kohta kolmekaan ei ole minusta hyvinvoinnin vaatimus. Nelonen taas osittain liittyy asiaan ja osittain ei. Kota viisikin on välttämätöntä vain täällä Suomessa.

#40 kirjoitettu 04.10.2007 12:34

rawhead kirjoitti:



Mainitsen tämän vielä, jos vaikka jollekkin muulle on hyötyä.
Tuotahan terapiaa ei kannata ottaa "taidekurssina", missä pitäisi oppia paremmaksi taiteilijaksi tms. Toisille saattaa olla helpompaa ja hyödyllisempää sitä kautta, että siinä on mukana henkilö joka osaa mahdollisesti tulkita "tuotokset". Ja mikä ennenkaikkea, joidenkin on helpompi kertoa itsestään esimerkiksi samalla kun maalaa, piirtelee tms. Ja näin huomaamatta asiat selviääkin. Näin juuri kävi eräälle tutulle.
Se tuntuu varmasti vähemmän "kuulustelulta" kun se käydään harrastuksen ohella.

Ja mitä vielä, tyylikkäitä valokuviahan sulla oli ainakin tuolla www.harhakuvassa.org:ssa.


Joo, se siinä ehkä olisikin parempaa että se ei kuulostaisi kuulustelulta jota psykologin kanssa puhuminen on. Mä vihaan sellasta.

Niin ja kiitos