Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.11.2006 11:31

Ei se välttämättä luovuutta tapa, mutta ajankäytön joutuu usein organisoimaan uudelleen.

#3 kirjoitettu 15.11.2006 11:36

Bluefever kirjoitti:
Näin ollen se luikkii pakoon pienistäkin häiriöistä kuten esim. lauseista "Voisitko tiskata?" "Et oo taaskaa siivonnu" jne..

Tuo kyllä tapahtuu minullakin useasti.

Niin no, itse olen ollut vähän yli pari vuotta tässä jo naimisissa, ja kun katselet projektejani kuinka ahkerasti olen tehnyt biisejä niin... sad but true.

No ei se mene ihan niinkään, miettii sitä tosin välillä että jos olisi sinkku niin vois käyttää kaiken ajan musiikkiin. Mutta tarkoittaako se käytännössä sitä että jos olisin sinkku niin käyttäisin kaiken ajan musiikkin. Voin rehellisesti sanoa että aikaa musiikin tekemiseen minulla on näinä päivinä ehkäpä enemmänkin kuin sinkkuna ollessani, joten ehkä voin syyttää vain itseäni laiskuudesta.

Ja jos positiivisia puolia haetaan vielä niin kummallista kyllä minulla jää huomattavasti enemmän rahaa musiikkiharrastukseen kuin sinkkuna ollessani, silloin kaikki raha vain katosi mystisesti johonkin huvituksiin. Niin siis nykyäänhän minulla ei ole mitään huvituksia ja elämä on vain tylsää arkea

Sanotaanko että kun se alun innostus vähän siitä laantuu eikä vaan nuoleskella kokoajan niin jää ihan kivasti aikaa harrastuksiin... kun vaan sais sitä pirun itsekuria. Pahimmat musiikinteon "välttelyn" keinot ovat tietokonepelit, television katselu ja yletön netissä(mikserissä) hengailu. Eli mitähän minäkin nyt teen kun en tee musiikkia. Pitäisi vissiin vetää verkkopiuha irti, mutta kohta pitää kuitenkin lähteä töihin. Se on vielä yksi, en mä jaksa nyt tehdä mitään kun kohta pitää mennä töihin, tässä olisi puolituntia ihan hyvää peliaikaa vaikka vaan treenata tekniikkaa.

#4 kirjoitettu 15.11.2006 11:38

Pastori kirjoitti:
Ei se välttämättä luovuutta tapa, mutta ajankäytön joutuu usein organisoimaan uudelleen.


Niin, sitä ehkä kaipaan eniten sinkkuelämässä että pystyi vaikka yömyöhään ruveta tekemään jotain biisiä, nykyään se on vähän hankalampaa kun studiovermeet ovat makuuhuoneessa.

#5 kirjoitettu 15.11.2006 16:45

Silloin kun ei ole naista, musiikin tekeminen on sublimaatiota. Silloin kun on naisen kanssa, musiikin tekeminen on terapiaa.

#6 kirjoitettu 15.11.2006 17:52

No minulla ei ole kokemusta parisuhteista, joten sikäli aika turha vastata, mutta sanonpa mielipiteeni kuitenkin. Oma uskomukseni on, että parisuhde (varsinkin ongelmat, riidat ym.) ei tapa inspiraatiota, vaan ennemminkin vain ruokkii sitä. Aikaa se sitten saattaakin viedä, varsinkin jos/kun tulee lapset mukaan kuvioihin.

#7 kirjoitettu 15.11.2006 18:03

Nih. Muutaman vuoden tuon avokkini kanssa asustelleena voisin sanoa, että ainakin itse olen suhteilun ohessa ehtinyt kehittymään musiikin harrastajana aika rutkasti. Vaikea on sitten sanoa, olisinko sen tekemisessä samalla tasolla, jos olisin yksikseni saman ajan kyhjöttänyt.

Aikaa on jossain määrin vaikea tekemiselle löytää, se lienee selkein juttu - tekisin mieluusti musiikkia myöhään öisin, mutta kun nukkumaan käy käsky, tulee useimmiten mentyä. Toisaalta taas avokki tekee sairaanhoitajana paljon yövuoroja, jolloin tulee ainakin niitä käytettyä hyväkseni. Toinen juttu on ehkä se, että kun talous on ainakin jossain määrin yhteinen, voi joitakin uusia hankintoja olla vaikeaa perustella taloudellisesti ja myös sisustuksellisesti. Oma parempi puoliskoni ei lisäksi innostu hirmuisesti omista tekeleistäni - eikä tosin elektronisesta musiikista juuri ollenkaan - mutta hirveästi ei ole päässyt sekään haittaamaan.

Mieluusti näin, parisuhteen ja musiikin välissä.

#8 kirjoitettu 16.11.2006 02:42

No, ainakin omalla kohdallani jos oisin ilman muijaa, ni olisin aika paljon enemmän viihteellä, eli vetelisin kaiken maailman mömmöjä ja luuhaisin kavereiden kanssa.

Mutta kun parisuhteessa olen, niin se rajoittaa jonkun verran tuota viihdepuolta, joten uskoisin sen ainakin omalla kohdallani syövän inspiraatiota.

#9 kirjoitettu 16.11.2006 02:55

Oikea vastaus on: riippuu siitä toisesta puoliskosta. Edellisessä suhteessä musahommat jäi kyllä täysin varjoon, nainen kun ei niitä arvostanut tippaakaan. Nyt olen päättänyt olla sen verran kusipää että seuraavassa suhteessa näin ei saa tapahtua - varsinkin nyt kun bändihommat käyvät koko ajan ammattimaisemmiksi eikä musiikin poissulkeminen elämästä ole enää varteenotettava vaihtoehto.

Säveltäjänä ja sanoittajana minä nyt muutenkin olen ollut enemmän tai vähemmän huono aina joten luovuudesta en varsinaisesti voi puhua. Mutta kyllä minä tahdon että se mahdollinen tyttöystävä ymmärtää jos vaikka haluan treenata bassolla koko Tiktakin tuotannon (minkä melkein teinkin pari päivää sitten...) vain koska tekee mieli soittaa. Itselle inspiraatio on yhtä kuin kehittää itseä soittajana, ei ehkä niinkään nopeutta tai jazz-skaaloja mutta tatsia ja tarkkuutta.

Ehkä se on yksi pesäero makuuhuonekitaristien ja superstarojen välillä, toinen ryhmä vähentää musiikkia naisen takia, toinen taas naisia musiikin takia

#10 kirjoitettu 16.11.2006 09:13

Rakkaus vaan on niin ihanaa, että tajuaa että on parempaakin tekemistä kuin nysvätä biisejä


Ei vaan rakkaus on niin ihanaa, että biiseistä tulee Celine Dionia ja Mambaa.

#11 kirjoitettu 16.11.2006 10:24

Omalla kohdalla parisuhteeni vaikuttaa paljonkin inspiraatioon, yleensä istun koneen ääressä useita tunteja yhteen putkeen (4-14h) kun innostun väsäilemään biisejä, ja se häiritsee kyllä todella paljon kun yritän keskittyä kuuntelemaan ja jos taustalta kuuluu pienikin ääniä niin keskittyminen herpaantuu heti...se ärsyttää mutta minkäs teet! varsinkin koirani onnistuu aina härnäämään pahimmalla hetkellä keskittymistäni vinkuvalla lelullaan...

sitten on taas tämä asian toinen puoli, kun esim.tyttöystäväni sattuu lähtemään vaikka muutamaksi päivää jonnekkin nii ois aikaa tehdä ihan omassa rauhassa vaikka 24h musiikkia niin sitten taas kiinnostusta yleensä ei ole...se on aika kummaa, mutta sinällään tarvitsen myös ispiraatiooni tyttöystävän läheisyyttä ja sen tuomaa hyvää oloa.

#12 kirjoitettu 16.11.2006 10:32

atheos kirjoitti:
Ehkä se on yksi pesäero makuuhuonekitaristien ja superstarojen välillä, toinen ryhmä vähentää musiikkia naisen takia, toinen taas naisia musiikin takia


Niin, siitä yhdestä naisesta on makuuhuonekitaristin hankala vähentää ellei selibaattiin halua ryhtyä. Itse sain siirtää kitaran ulos kaapista kahden vuoden avoliiton jälkeen, mutta en kuitenkaan soittele silloin kun avokki on kotona, liian vaativa yleisö

En kuitenkaan väittäisi että inspiraatio hävisi mihinkään, nykyään vaan on epätodennäköisempää että luovuushuippu sattuu yhteen vapaa-ajan kanssa.

#13 kirjoitettu 16.11.2006 10:54

Hurlum kirjoitti:
Odotappas, kun eka skidi tulee, niin homma punnitaan i-h-a-n eri puntarilla ja sallivasta pikku vaimoliinista kuoriutuu alfa-äiti. Silloin soittajamiehestä pitää tulla menestyvä insinöööri, tila-auton ja omakotitalon ostava hellä perheenisä, joka käyttää kaiken aikansa perheen hyväksi. Jos näin ei tapahdu, tulee ongelmia.


Meillä on toiminut aika hyvin niin, että molemmat antaa toisen puuhailla omiaan vuoronperään. Mutta totta on kuten Pastorikin sanoi, että ajankäyttö täytyy suunnitella uusiksi.
Itselläni musiikin teossa tauot on lähinnä johtuneet laiskuudesta ja koulusta.

#14 kirjoitettu 16.11.2006 11:01

Kyllä tappaa, ellei siinä sitten riudu. Elämä muuttuu pidemänpäälle niin arkiseksi ettei päässä liiku enää mitään!

#15 kirjoitettu 16.11.2006 11:16

Onhan se kamalaa jos esim. viihtyy naisensa kanssa. Tosin jos ei viihdy ja silti roikkuu siinä niin sitten on jo aika ostaa tohvelit. Minusta on yhtä nyhveröä totella kavereiden oikkuja kuin akkansa oikkuja. Tehköön kukin niinkuin parhaaksi näkee.

Nimim. ei omista rouvaa, mutta ei viitsisi kenenkään miehenkään vaatimuksien perässä juosta.

Ylipäätään velvollisuudet ei sovi meikäläiselle.

#16 kirjoitettu 17.11.2006 17:02

Itsellä se ei tunnu juuri vaikuttavan, on ollut täysin inspiraatiottomia kausia mitä surkeimmissa tiloissa ja on tullut kirjoitettua mitä synkintä ja kierointa musiikkia täysin toimivassa ja hyvässä parisuhteessa. Ainoa poikkeus on se, että lähes poikkeuksetta parisuhteen loppua seuraa eräänasteinen "piikki" inspiraatiossa ja silloin syntyy eniten ja parasta musiikkia jonkin aikaa.

#17 kirjoitettu 18.11.2006 08:58

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Rakkaus vaan on niin ihanaa, että tajuaa että on parempaakin tekemistä kuin nysvätä biisejä


Ei vaan rakkaus on niin ihanaa, että biiseistä tulee Celine Dionia ja Mambaa.


Minulle on tapahtunut tuo sama. Biiseistä tulee paskoja kun on liian onnellinen, eli kun seurustelee liian hyvän naisen kanssa. Silloin täytyy taiteen edun nimissä pettää puolisoaan ja erota, jotta saa biiseihin tarvittavaa kohtalokasta tunnelmaa.

Kannattanee oppia trippailemaan tunnelmasta toiseen ns. musiikin sisällä, eli että ei tarvitse ampua ketään saadakseen biisin kuulostamaan siltä että on juuri ampunut jonkun.

Jos tuntuu, että parisuhde tappaa inspiraation kannattaa valita kumppaninsa tarkemmin (tai katsoa peiliin).

#18 kirjoitettu 18.11.2006 11:52

Oli se kuinka "hyvä" parisuhde tahansa niin kyllä nainen aina häiritsee jollakin tavalla tekemistä. Niinkuin kaikki muukin "turha" kuten puhelimen soiminen jne.

Tästä syystä pitääkin olla studiotila lähellä omaa asuntoa mutta tarpeeksi kaukana ettei tyttöystävä/avovaimo jaksa tulla oven taakse kolkuttelemaan "ihan muuten vain ohimennessä"

#19 kirjoitettu 18.11.2006 12:27

Funk-Daddy kirjoitti:
Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Rakkaus vaan on niin ihanaa, että tajuaa että on parempaakin tekemistä kuin nysvätä biisejä


Ei vaan rakkaus on niin ihanaa, että biiseistä tulee Celine Dionia ja Mambaa.


Minulle on tapahtunut tuo sama. Biiseistä tulee paskoja kun on liian onnellinen, eli kun seurustelee liian hyvän naisen kanssa. Silloin täytyy taiteen edun nimissä pettää puolisoaan ja erota, jotta saa biiseihin tarvittavaa kohtalokasta tunnelmaa.

Kannattanee oppia trippailemaan tunnelmasta toiseen ns. musiikin sisällä, eli että ei tarvitse ampua ketään saadakseen biisin kuulostamaan siltä että on juuri ampunut jonkun.

Jos tuntuu, että parisuhde tappaa inspiraation kannattaa valita kumppaninsa tarkemmin (tai katsoa peiliin).


Ehkä silloin kannattaa miettiä että jos on tullut perustaneeksi sen yhden asian melankoliametallibändin, niin voisiko sitä vaikka olla kivempaa soittaa hiukan enemmän laidasta laitaan -kamaa tai jotain ilottelevaa.

Onhan hyviä iloisiakin biisejä. Niitä vain on vitun vaikea tehdä äkkiseltään, etenkin jos tosiaan on tottunut hakemaan inspiraatiota omien hautajaistensa miettimisestä. Kenties niitä on ylipäätään vaikeampi tehdä.

Nämä siis omasta kokemuksesta. On nimittäin tullut koettua vähän tuollaista.

#20 kirjoitettu 19.11.2006 17:39

Sittenhän se inspiraatio herää kun parisuhde kuolee

#21 kirjoitettu 20.11.2006 13:16

Ei parisuhde tätä inspiraatiota ole tappanut vaan työnteko ja insinöörimäinen asenne asioihin. Muistan vielä ajan, kun tein biisejä paremmalle puoliskolleni ja haluaisin sitä edellenkin tehdä, mutta kun ei vaan irtoa.

Ei parisuhde mitään tapa, jos siinä elää onnellisesti.

#22 kirjoitettu 20.11.2006 13:48

tappaa!!

#23 kirjoitettu 20.11.2006 15:12

Inspiraatio tappaa parisuhteen!

#24 kirjoitettu 20.11.2006 22:45

Eipä oikeestaan, mulle päättynyt parisuhde auttoi tekemään biisejä ja nyt uusi parisuhde auttaa tekemään uusia biisiä

#25 kirjoitettu 21.11.2006 13:54

wiren kirjoitti:
joku musta kaveri Alabamasta sanoi bluesdokumentissa että "if you want blues, get yourself a woman".


Taisi olla Son House. "Blues is about 2 things: a Man and a Woman"

Ei itselläni ole ainakaan parisuhteessa ollut ajankäytön kanssa sellaista ongelmaa, ettenkö olisi ehtinyt tekemään musiikkia. Mutta. En tiedä. Kaipa tämä on varsin henkilökohtaista ja riippuu paljon ihmisestä mutta IMO suht- rajoittamaton vapaus on oleellista ihmisen luovalle puolelle. Ja parisuhde monesti on varsin rajoittava tekijä jo pelkästään sen takia, että täytyy huomioida se toinen.

Toinen asia on tietenkin, että kumpi on tärkeämpää. Musiikillinen luovuus vai rakkaus

#26 kirjoitettu 21.11.2006 22:22

Minua on lähinnä lannistanut se että parempi puoliskoni on minua parempi kitaristi. Ankeeta.

#27 kirjoitettu 24.11.2006 00:49

Oikeesti tuo on vaan yksi tekosyy lisää miksi se viimeinen tekele meni jälleen kerran vituiksi.

#28 kirjoitettu 24.11.2006 01:01

Montin kirjoitti:
Jos Toosaa tiedossa niin silloin myöskin aika hyvä draivi päällä säveltämisen suhteen.


todellakin...

#29 kirjoitettu 25.11.2006 15:57

Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Funk-Daddy kirjoitti:
Reht. Leopard Mozart kirjoitti:
Rakkaus vaan on niin ihanaa, että tajuaa että on parempaakin tekemistä kuin nysvätä biisejä


Ei vaan rakkaus on niin ihanaa, että biiseistä tulee Celine Dionia ja Mambaa.


Minulle on tapahtunut tuo sama. Biiseistä tulee paskoja kun on liian onnellinen, eli kun seurustelee liian hyvän naisen kanssa. Silloin täytyy taiteen edun nimissä pettää puolisoaan ja erota, jotta saa biiseihin tarvittavaa kohtalokasta tunnelmaa.

Kannattanee oppia trippailemaan tunnelmasta toiseen ns. musiikin sisällä, eli että ei tarvitse ampua ketään saadakseen biisin kuulostamaan siltä että on juuri ampunut jonkun.

Jos tuntuu, että parisuhde tappaa inspiraation kannattaa valita kumppaninsa tarkemmin (tai katsoa peiliin).


Ehkä silloin kannattaa miettiä että jos on tullut perustaneeksi sen yhden asian melankoliametallibändin, niin voisiko sitä vaikka olla kivempaa soittaa hiukan enemmän laidasta laitaan -kamaa tai jotain ilottelevaa.

Onhan hyviä iloisiakin biisejä. Niitä vain on vitun vaikea tehdä äkkiseltään, etenkin jos tosiaan on tottunut hakemaan inspiraatiota omien hautajaistensa miettimisestä. Kenties niitä on ylipäätään vaikeampi tehdä.

Nämä siis omasta kokemuksesta. On nimittäin tullut koettua vähän tuollaista.


Juttu on niin, että molli soi aina kauniimmin.

#30 kirjoitettu 02.12.2006 23:09

ei tapa jos se toinen ymmärtää mitä teet. kuten olen sanonut omista harrastuksistani että aina sillon tällön en ehkä ole ihan tässä maailmassa, enkä kiinnostunut mistään muusta kuin siitä mitä juuri sillä hetkellä teen. hyvin olen tilaa saanut ja siitä kiitollisena olen yrittänyt korvata sen jotenkin.

mutta ehkä ne härskeimmät ideat ei ehkä tule niin komeasti pihalle kun on kumppani.

#31 kirjoitettu 02.12.2006 23:30

Zarathustra kirjoitti:
Täällä ne suomalaiset nössömiehet vaan alistuu ja valittaa. Jumalauta ensin tulee minä, sitten kitara ja jossain välissä akka. Jos akanketale valittaa, että talo on sotkuinen niin sitten annan akalle kenkää, koska hän ei ole siivonnut! Niitä ryökäleitä ei kumarrella.

Eli vastaukseni on: ei parisuhde vaikuta luovuuteeni mitenkään. Päinvastoin on enemmän aikaa olla luova silloin kun on talossa nainen(kutsutaan myös nimillä siivoja, kahvinkiikuttaja, ryökäle yms.)




Also sprach Zarathustra!!!

#32 kirjoitettu 03.12.2006 08:09

Parisuhteen edellytys on minulle se, että se ruokkii inspiraatiotani kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ilman minkäänlaisia jännitteitä, ei tule mitään valmista. Koskaan.

Eli parisuhteeni tukee inspiraatiotani. Ja niin sen pitää tehdäkin.

#33 kirjoitettu 07.12.2006 23:16

Veri kirjoitti:
Ei tapa, se ruokkii sitä.
Näin.

Olen tosin huomannut että on kovin, kovin vaikea tehdä musiikkia silloin kun Sweetie on paikalla. Jotenkin tuo luomisprosessi vaatii yksinoloa. Tai ehkä se johtuu ihan vain siitä että on saanut niin paljon kritiikkiä niskaansa että on alkanut kuvitella ettei osaa tehdä mitään oikein... Mutta kuitenkin, parisuhde ei tapa inspiraatiota. Se vain siirtää visioiden toteuttamista vähän.

Joku tuossa väitti että onnellinen suhde saa muusikon suoltamaan hempeää rakastumismusiikkia. Rohkenen olla eri mieltä. Toki olen itsekin sortunut ihQtusbiisin tekoon mutta noin yleisesti ottaen luomisprosessi ei ole häiriintynyt suhteesta eikä herttaisuus ole vaivannut biisejäni enää moneen aikaan.

#34 kirjoitettu 14.12.2006 22:14

Pastori kirjoitti:
Ei se välttämättä luovuutta tapa, mutta ajankäytön joutuu usein organisoimaan uudelleen.


Joo samaa mieltä.Parisuhde antaa yllättävänki paljo hyvää vastapainoa musisoinnille.Hyvä kun on muuta elämää ja oppii näkemään asioita muiltakin kanteilta.Mulla toimii.

#35 kirjoitettu 15.12.2006 21:17

Mielenkiintosta miten kaikki vastaukset tähän keskusteluun voi varsin helposti olettaa miespuolisten kirjoittamiksi...

#36 kirjoitettu 15.12.2006 22:23

albert panzerwagen kirjoitti:
Mielenkiintosta miten kaikki vastaukset tähän keskusteluun voi varsin helposti olettaa miespuolisten kirjoittamiksi...


Aika hyvä

#37 kirjoitettu 18.12.2006 21:25

Alkuun, kyllä, ei riitä aika.

muutaman vuoden jälkeen ku omat tilat on vallattu ja jos ei jääny pahasti tossun alle ni homma alkaa skulaa.

#38 kirjoitettu 23.12.2006 01:46

annan tälläisen vastauksen..jo ikuisuuden soittanaaneni...aina tulee aikoja jolloin tulee se kysymys et pitäisikö lopettaa koko paska..välillä ooiekin tunteella ..välillä kyllästymisen kautta...vaimo sanoi älä lopeta...se kuluu sun juttuihisi...no asettelin asiat kasaan, ja kaikka meni sen vikkosen jos toisen ja tää hitto eikö sun pitänyt lopettaa...mä et sähän kielsit...ja taas musaa.. valuu...

#39 kirjoitettu 23.12.2006 03:04

Ei tapa. Vuoden verran tein tässä levyä jolle sainkin sitten levytys-sopimuksen, ja muija on kokoajan ollut tukena

#40 kirjoitettu 23.12.2006 12:36

E nyt sinänsä tapa, mutta vaikeuttaa musan tekoa välillä aika lailla, vaikka inspistä oliskin. Parisuhdekriisit vaan lisäävät inspiraatiota.