Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.05.2006 21:07

1. Nine Inch Nails - Downward Spiral
Yksinkertaisesti vaan niin nerokas albumi. Meteliä käytetty loistavasti hyväkseen. Hurt on maailmankaikkeuden paras biisi.

2. Björk - Homogenic
Niin mahtavat saundit. Jóga ja Bachelorette ovat aivan mahtavia biisejä.

3. Radiohead - Kid A
Mahtavat saundit ja nerokkaita ratkaisuja täynnä koko levy.

4. The Beatles - Stg. Peppers
Uskomattoman toimiva kokonaisuus.

5. Primal Scream - Xtrmntr
Tässäkin käytetty meteliä ja säröä loistavasti hyväkseen.

#3 kirjoitettu 28.05.2006 23:28

Omalla henkilökohtaisella tasolla Metallican Black Album, Morissetten Jagged Little Pill, Kentin Vapen & Ammunition, Evanescencen Fallen ja vaikkapa Bo Kaspers Orkesterin Hittils (joka siis kokoelmalevy).

milton muokkasi viestiä 23:58 28.05.2006

#4 kirjoitettu 28.05.2006 23:54

Hm. Tää on taas sellaisia listoja joita on mahdoton tehdä ja aina ne on erilaisia. Mutta kokeillaanpa silti:

1. Metallica - Black Album
Tämä nyt vain on SE albumi mikä on ollut kovin juttu koskaan. Ei sitä sen kummemmin osaa perustella, mutta oikea levy oikeaan saumaan ja kolahti nuorelle Pastorille kuin koivuhalko otsaan.

2. Nirvana - Nevermind
Tämän sain aikoinaan ennen kuin levy oli suomessa julkaistu, kun kaveri toi tämän uunituoreena Lontoon reissulta. Siihen aikaan ei vielä Grunge ollut tehnyt varsinaista maihinnousua ja Nevermind oli varsin erilaista johon oli itse tottunut. Raakuutta ja puhdasta energiaa joka potki perseelle kovaa alkuhämmennyksen jälkeen.

3. Soundgarden - Superunknown
Loistavia biisejä ja johdatus Soundgardeniin ja Cornellin ääneen tapahtui Superunknownin kautta. Mahtava levy, mahtava bändi.

4. Type O Negative - October Rust
Tunnelmaltaan täydellinen syyslevy. Kansia myöten pätevä paketti. Tällä levyllä kansitaide kohtaa musiikin hienommin kuin millään muulla.

5. Alice in Chains - Dirt
Alice in Chainsin kovin levy. Todella mullistava aikoinaan. Taas näitä levyjä jotka erottuivat täysin muista.

Kyllähän nuo suosikit ovat tulleet joskus yläaste-ikäisenä kun on kokenut jonkin asteista musiikillista murrosta. Tuohon aikaan vain löysi niin paljon uusia juttuja että nuo levyt kolahtelivat aivan järkyttävällä tavalla. Paitsi tuo Type O Negative on tullut myöhemmin. Kyllähän maailma on pullollaan loistavia levyjä, mutta nuo ovat sellaisa klassikoita itselle.
Pastori lisäsi perustelut 11:15 31.05.2006

#5 kirjoitettu 29.05.2006 00:08

hmm. onpas vaikea päättää mitkä levyt mainitsisi. no laitetaas jotain:

kool & the gang - wild and peaceful
aina on tullut tykkäiltyä koolin soundista ja tällä levyllä on muutamat henk koht lempibiisit. ei voi olla liikkumatta kun jungle boogie soi!

art of noise - seduction of claude debussy
mielenkiintoisen poppoon sitäkin mielenkiintoisempi levy, jos yhtään on aikaisempaa tuotantoa ennen tähän levyyn sukeltamista kuullut. kaikki levyn biisit ovat loistavia ja ylivoimaisesti eniten kuuntelemani levy. klassista, breiksiä, oopperaa ja ambientia sopivasti sekoitettuna.

rick dees and his cast of idiots - the original disco duck
jos tämän jostain saatte käsiinne niin gratz. iteltä löytyy varsin huonossa jamassa oleva vinyyli, mutta kaiken sen rätinän ja suhinan takaata löytyy niin loistavaa discogroovea että jalat alta! vitsillä tehty levy, mutta ei ole monesta vitsistä ollut niin paljon iloa kuin tästä.

herbie hancock - man-child
no se hang up your hang ups. ja heti perään loputkin levyn biisit. tätä jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. itselleni jazzfunkin kulmakiviä.

vielä yksi, argh.

sly & the family stone - stand!
jonkin sortin klassikkohan tämä on. loistavia biisejä ja koukuttavia grooveja.

kyllähän noita levyjä löytyisi lissöökin mitä tahtoisi laittaa top-5:een, mutta minkäs teet.

#6 kirjoitettu 29.05.2006 08:02

Yritetääs näin aamutuimaan.

BLACK SABBATH: s/t

Vaikkei otettaisi huomioon tämän levyn tärkeyttä Metallille ja raskaalle musiikille yleensä, olisi tämä silti yksi maailman parhaista levyistä. Ei yhtään huonoa tai edes keskinkertaista biisiä.

THE DOORS: Morrison Hotel

Tälläkään ei ole pahemmin huonoja biisejä. The Doors parhaimmillaan minusta, jopa parempi kuin eka levy. Hyviä sanoituksia, biisit ovat hyviä, ja Morrisonin laulusuoritus on parempi kuin yhdelläkään muulla levyllä.

THE QUAKES: Psyops

Tämä levy on hyvin nopeasti noussut yhdeksi suosikkilevyistäni. Hiton kova Psycho/Neobilly-levy, jolla The Quakes ylittää itsensä tosissaan: The Last Of The Human Beings oli jo älyttömän hyvä levy, mutta tällä Paul Roman & Co pistävät vielä paremmaksi. Hyvä yhdistelmä vähän nopeampia ja energisempiä biisejä ja hitaita fiilistelyjä, ja kaiken kruunaa upea I Miss You.

DEMENTED ARE GO: The Best Of (2CD)

Kokoelma jolla on about kaikki alkuaikojen parhaat kipaleet. Loistavaa, kieroutunutta ja sairasta Psychobillyä. Energistä, aggressiivista, hauskaa ja hyvää. Tämän kokoelman täydentää kakkoslevy, joka sisältää livematskua loistavin soundein, ja bändi on hienossa vedossa, etenkin laulaja Spark Retard.

Kaikkein parasta tässä levyssä on se, että uusinta Hellbilly Storm-levyä kuunnellessa huomaa, että bändin taso ei oikeastaan ole paljoa laskenut parinkymmenen vuoden aikana. Se on jo jonkinsortin saavutus vissiin.

MAYHEM: De Mysteriis Dom Sathanas

Ehkä kaikkien aikojen tehokkaimpia levyjä tunnelmoiltaan ainakin minulle. Kaikki "depressive" ja "suicidal"-levyt kalpenevat tämän rinnalla... siinä missä ne useimmiten tuntuvat teennäisiltä ja tyhjiltä, on tämä levy täynnä synkkää toivottomuutta. Loistavan musiikin täydentaa Attilan uniikki ja hieno laulusuoritus.

#7 kirjoitettu 29.05.2006 08:36

Pakko kai se on laittaa:

SymphonyX: V The New Mythology Suite (2000) Yhtyeen ainoa teemalevy ja niin perkeleen kova lätty että oksat pois ja puolet runkoa. Hienoa fuugaa, samat teemat pyörii etuperin ja takaperin ja vaikka miten. Rullo on takaisin rumpujen takana niinkuin pitääkin.

Ayreon: Human Equation (2004) Tämä kolahti aika himmeän kovaa. Loistavaa sävellystyötä ja monia upeaäänisiä laulajia (ja laulajattaria!).

Death: Human (1991) Mielestäni yhtyeen tyylin korkein ja puhtain ilmentymä. Tämä on sitä Deathia mistä minä tykkään.

Emperor: Anthems To The Welkin At Dusk (1997) Tämä on se Empukka-lätty joka muhun kolahti. Raakaa voimaa sopivan hienostuneesti.

Arcturus: Aspera Hiems Symfonia (1995) Lisää Norjan helmiä. Musiikki ja tunnelma kohdallaan, soitto- ja laulutaidot kohdallaan, kerrassaan voimakas melodinen ja rytminen, miksei harmoninenkin albumi.

#8 kirjoitettu 29.05.2006 09:32

Brian Eno: Discreet Music, Miles Davis: Sketches of Spain, Weather Report: Mysterious Traveller, King Crimson: Red, Captain Beefheart: Shiny Beast

Olenkohan käpyyntynyt kun tuorein levy tuossa listassa on julkaistu 70-luvun lopulla.

#9 kirjoitettu 29.05.2006 09:40

Ei missään järjestyksessä, ja nämäkin vaihtuvat aina elämäntilanteen mukaan.

David Bowie: The Man Who Sold The World (1971)
- Rankalla kädellä tehtyä ja silti loistavan melodista poppia. Täydellinen synteesi.

The Stooges: The Stooges (1969)
- Hypnoottista meininkiä. Sydäntä särkeviä ääntelyjä.

Björk: Homogenic (1997)
- Kliseisesti sanottuna räjäytti pään eka kerralla. Ja uppoaa vieläkin täysillä. Ei mitään helpoimmin tajuttavaa musaa. Täydellisen nerokkaita melodioita ja ääni tunkeutuu syvälle tärykalvoihin.

Lacrimosa: Fassade (2001) ja Elodia (1999)
- Harva onnistuu yhdistämään sinfoniaorkesterin, hevimetallin ja goottimusan kohtalokkaan synkkyyden ja kuulostamaan silti tuoreelta eikä homehtuneelta ja popmaisia melodioita olematta pinnallinen eikä liian syvä ja ahdistunut.

Viidettä en kerro.

#10 kirjoitettu 29.05.2006 09:51

Paha, paha. Järjestystä en osaa päättää ja tämäkin lista tuppaa muuttumaan välistä, mutta laitetaas:

Giant Robot - Crushing You With Style
Uskomattoman savuinen ja huuruinen miksausjälki sekä omaperäinen soundipolitiikka ovat nostaneet tämän albumin yhdeksi soitetuimmistani.

The Prodigy - Fat of The Land
Ison paukkeen kuningaslevy, täynnä legendaarista ja kenkää nostavaa ääntä. Energisyydessään voittamaton.

Mr. Oizo - Analog Worms Attack
Hiljan kärkikaartiin noussut levy. Groove ei ole niinkään menevää ja levy ei sinänsä soi kovinkaan tiheästi itselläni, mutta oijoi sitä rutinan ja narinan juhlaa. Ehdoton vaikutelevyni tuolta osin.

Massive Attack - Mezzanine
Viimeiseen asti tunnelmiltaan viritetyt soundit ja todennäköisesti toimivin albumiatmosfääri ikinä nostavat tämän rentoilulevyn kepeästi kärkeen.

Run-DMC - Tougher Than Leather
Itselläni se soitetuin hipettihopetti-levy. Paukkeet, kitarat, riimit ja melodiat ovat tarttuneet aivorunkooni pysyvästi ja jos jonkinmoista vaikutetta on tullut imettyä tältäkin kiekolta. Ouldskuul!

#11 kirjoitettu 29.05.2006 12:33

1. Dodheimsgard - 666 International (Mikään muu levy ei kestä samanlaista soittomäärää vanhentumatta päivääkään musiikillisesti)

2. Ulver - Perdition City (Sama kuin edelliseen. Olisi voinut olla yhtä hyvin ykkönenkin)

3. Folkstorm - For The Love Of Hate (Paras PE/noise-levy mitä ikinä on tehty. Vakuuttava, joka kerran.)

4. Aborym - With No Human Intervention (Mahtavat koneet, kitarat ja laulu yhditetty toimivaksi kokonaisuudeksi. HArvinaista herkkua, en viitsinyt laittaa uusinta Aborymia, saattaa olla vielä asteen parempi.)

5. Paleface - The Pale Ontologist (Juuri nyt kolahtaa vitun hyvin. Suomalaista laatutyötä. Toivotaan etä kuullaan joskus vielä uutta materiaalia mieheltä.)

Hankala laittaa erilaista musiikkia järjestykseen, mutta noista levyistä nyt en ainakaan osaisi olla erossa.

#12 kirjoitettu 29.05.2006 13:38

Deep Purple - Machine Head (yksinkertaisesti sisältää vaan niin monta huippubiisiä)

Blue Öyster Cult - Heaven Forbid (ei ainoatakaan huonoa biisiä vaikka musiikkilaji vaihteleekin välillä)

Gary Moore - Blues Alive (live-bluessia parhaimmillaan)

Uriah Heep - Demons And Wizards ja Uriah Heep - Salisbury (loistavia kappaleita loistavalta yhtyeeltä. todellisia heavyn kehityksen tukipilareita. Salisbury levyltä saman niminen kappale ehkä maailman paras ns. hevi/rocksinfonia)

AC/DC - Back In Black (täyttä ja taattua AC/DC tavara. ei yhtään huonoa biisiä)

#13 kirjoitettu 29.05.2006 14:48

Järjestystä en sano, mutta voisi mainita 5.

Dream Theater - 'Six Degrees of Inner Turbulence'
5 loistavaa kappaletta + kuudes 42 minuutin pituinen eepos.
Losing Time/Grand Finale tuo aina kylmät väreet.

Kamelot - 'The Black Halo'
En ole tästä bändistä aiemmin kauheesti välittänyt, mutta tämä
progressiivinen power-metal-veto vei minut täysin. Hyvä laulaja, vaikka monet eivät siitä tykkää.

Mew - 'And The Glass Handed Kites'
Loistava levy, johon en kyllästy koskaan. Hyviä melodioita, jotka saavat minut aina unohtamaan koko muun maailman.

Radiohead - 'Amnesiac'
Tämä oli mahdoton päättää, että mikä Radioheadin levyistä. Kaksi ekaa eivät pure niin täysillä, mutta uudemmissa kaikki biisit ovat puhdasta nerokkuutta.
Amnesiac ei tietenkään ole niistä paras, koska ne kaikki on. Tai no ei ihan tietenkään. Amnesiacissa on synkkä ja jännä tunnelma, ja Like Spinning Plates on pelottava, mutta kaunis.

System of a Down - 'System of a Down'
Tässä on levy täynnä asennetta, mikä uudesta SOADista puuttuu.
Tämä ja Toxicity ovat mainiota kesämusiikkia. Myös Steal This Album!.
Ote kappaleen Suite-Pee lyriikoista: "I wanna fuck my way to the garden, cos' everyone needs a motherfucker!"

#14 kirjoitettu 29.05.2006 15:03

Rage Against The Machine - Rage Against The Machine
Iski ja kovaa joskus varmaan kuudennella luokalla. Jaksaa iskeä kovaa vieläkin. Se vaan toimii joka suhteessa.
Portishead - Roseland NYC
Angstiaikojen soundtrack, musiikillinen valistaja, monen pitkän illan fiilistely levy, kymmeniä hyviä muistoja.
Massive Attack - Mezzanine
Musiikillinen kouluttaja ja liittyy elämäni useaan hetkeen.
Tom Waits - Rain Dogs
Toimii. Mitäs siihen muuta voisi sanoa?
Sonny Rollins - Saxophone Colossus
Kertoi viimeistään, että mikä jazzissa on hyvää.

#15 kirjoitettu 29.05.2006 15:18

Steely Dan -- Aja
-omassa lajissaan paras. Cool, hienot biisit, upeet arrit -- ehkä maailman
paras levy!

James Taylor -- October Road
-Aikuiseen makuun tosi hyvä levy

Herbie Hancock -- Mr Hands
-Herbien pehmeempi sähkölevy. Aivan erikoisen komeeta Arp 2600:n soittoo!

Andrae Crouch -- Take Me Back
-Maailman paras gospel levy -- kautta aikojen.

Dixie Chicks -- Taking the Long Way
-ihan vaan siksi että se on viimeksi ostamani levy

#16 kirjoitettu 29.05.2006 16:37

1. Faith no more - King for a day, fool for a lifetime
Sanalla sanoen täydellinen. Mike Patton <3

2. Prodigy - Experience
Häröjä sampleja, hyvää junkkaa. Puhelimet pirisee, ruff in the jungle beibee!

3. Offspring - Smash
Iski kymmenvuotiaaseen pikku-Dotorkiin kuin Korkeajännitys konsanaan. Vieläkin loistava.

4. Cypress Hill - Black sunday
Ensimmäinen rap-levyni. Häkellyttävän hyviä biisejä

5. System of a down - Toxicity
Itsekin tappelin tämän ja s/t:n välillä, mutta päädyin Toxicityyn. Miksi? Kaksi sanaa: Chop suey!

#17 kirjoitettu 29.05.2006 17:04

AC/DC: Back In Black
-Ehdottomasti bändin paras levy soundillisesti ja biisien puolesta. Parasta heavy/hard rockia 80-luvulla.

BLACK SABBATH: Black Sabbath
-Hienot soundit kun ottaa vielä huomioon että tehty 1970. Yksinkertaisen loistavaa soitantaa koko levy. Tunnelmaltaan onnistunein (synkkää mutta ahdistavaa) Black Sabbath lätty.

KING CRIMSON: The Power To Believe
-Enpä uskonut että niinkin hienoa musaa tehnyt bändi voisi vielä 2000-luvulla petrata mutta niin vain kävi. 70-luvun tuotanto toki on loistavaa sekin mutta mielestäni bändi on parantanut tahtiaan levy levyltä vuodesta -81. Synkkää mutta ahdistavaa!

KATE BUSH: Hounds Of Love
-Tyttösen levyistä ehkä se mielenkiintoisin (voisi olla myös The Dreaming) mutta se kakkospuoli on jotain aivan mahtavaa

YES: Going For The One
-Taivaallista musiikkia. Awakening bändin uran kohokohta!

Huomauttaisin vielä että eivät ole missään paremmuus järjestyksessä.

#18 kirjoitettu 29.05.2006 18:38

Michael Jackson - Thriller
- Maailman eniten myyty albumi. Tarvitseeko enempää sanoa?

The Prodigy - Fat Of The Land
- 90-luvun konemusiikin klassikko ja yksi kulmakivi. Täyttä rautaa.

Cypress Hill - Black Sunday
- Ainut genren albumi joka on kolahtanut alusta loppuun. Insane In The Brain on klassikko.

Green Day - Dookie
- Ihan uskomaton albumi. Jokainen biisi kolahtaa täysillä. Niin tarttuvaa ja menevää musiikkia että oksat pois. Genren paras ehdottomasti.

Nightwish - Oceanborn
- Aloitti Nightwish-buumin ja oli aikanaan täysin uusi elämys. Nightwish oli ja on edelleen jotain ainutlaatuista.

Tämä ei todellakaan ole mikään viimeisen päälle mietitty lista, mutta tässä nyt eri musiikin lajeista 5 isoa albumia jotka tulivat ensimmäisenä mieleen.

#19 kirjoitettu 29.05.2006 20:51

1. Erykah Badu - Baduizm Live Kaikkien aikojen groovaavin ja hienoin livelevy. Uskomatonta miten paljon saa aikaan pelkällä Rummut-Basso-Koskettimet-komppikokoonpanolla yhdistettynä upeaan laulajaan taustakööreineen!

2. Stevie Wonder - Songs In The Key Of Life Stevien uran kultakausi kulminoituu juuri tähän albumiin, joka sisältää sekä sävellyksellisesti että sanoituksellisesti hienointa materiaalia mitä kukaan on koskaan tehnyt missään ikinä.

3. Marvin Gaye - What's Going On Ensimmäisiä (ellei jopa ihan eka!) koskaan tehtyjä konseptialbumeita. Uskomattoman hienoa elämänfilosofiaa sisältävä, muttei arvoja millään tavalla tyrkyttävä kaunis kokonaisuus.

4. D'Angelo - Voodoo Tunnelmanluojana täyttä rautaa. Tosin niin on myös Maxwellin Urban Hang Suite. Ja...

5. The Roots - The Tipping Point The Rootsien kaikki albumit ovat niin laadukkaita, että niistä on vaikea valita yhtä yli muiden. Tällä hetkellä tämä on kuitenkin suosikkini, vaikka hyvänä kakkosena tuleekin livelevy "The Roots Come Alive".

#20 kirjoitettu 29.05.2006 21:08

Nämä eivät sitten ole järjestyksessä, siihen en sentään ala.

Tool - Aenima
Ei ehkä ehjin kokonaisuus Toolin levyistä mutta jokainen biisi on silti lähes täydellinen.

CMX - Aion
En olisi uskonut että Aion on CMX:n paras levy ikinä kun ensimmäistä kertaa kuulin mutta niin se vain osoittautui kerta kerralta paremmaksi ja hivutti itsensä todella korkealle.

Tiktak - Ympyrää
Tämä levy on vain niin mukavaa kuunneltavaa että pakko se on nostaa top-5:een. Sanokaa mitä sanotte. Perkele.

Prodigy - Fat of the Land
Taas. Eli tämä on selitetty jo.

Slayer - Reign in Blood
Tätä taas ei edes tarvitse selittää.

#21 kirjoitettu 29.05.2006 21:37

Paha niitä on mennä laittamaan numerojärjestykseen, mutta viiden parhaan joukkoon lukuisista muista levyistä tällä kertaa päätyivät:

Emperor - In the Nightside Eclipse
Levylle on onnistuttu taltioimaan poikkeuksellisen synkkä tunnelma. Mielestäni yksikään black metal julkaisu ennen tai jälkeen tämän ei ole saavuttanut vastaavaa tunnetta. Ja tuo levy kuulostaa vielä tänä päivänäkin yhtä synkältä kuin ilmestyessään.

Radiohead - Amnesiac
Loistava levy loistavalta bändiltä. Kyseisen bändin levyistä on vaikea valita sitä parasta, mutta koska Kid A on jo tässä ketjussa mainittu päätin valita tämän.

Ulver - Themes from William Blake's The Marriage of Heaven and Hell
Tämä levy pisti aikoinaan miettimään sitä miten ahdasmielinen musiikkimaku tuohon aikaan itsellä oli. Tämä levy raotti uusia ovia ja valotti uusia keinoja ilmaista sanottavansa. Omaperäinen ja tuore levy vielä vuosia julkaisunsa jälkeenkin.

Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven
Kahden levyn eeppinen teos, jota ei vaan voi kuunnella puhki. Taas kyseessä bändi jonka parasta levyä on vaikea valita, mutta koska 2.levyn alkupuoli on puhdasta kultaa, niin päädyin tähän.

Arcturus - La Masquerade Infernale
Borknagarin "The Olden Domain" levyn ohella ensimmäisiä julkaisuja, joilla Garm vetää sellaiset puhtaat lauluosuudet, että oksat pois. Tätä levyä tuli julkaisuaikaan kuuneltua lähes taukoamatta.

#22 kirjoitettu 29.05.2006 23:16

Pakkohan tähän on oma (tämän hetken) lista kehitellä... Järjestystä näille en kyllä pysty sanomaan.

John Coltrane: A Love Supreme (1965)
Räjäyttää tajunnan. Tällä levyllä kaikki on täydellistä.

Naked City: Torture Garden (1989)
Räjäyttää pään. 42 biisiä, 28 minuuttia totaalista rankaisua. John Zornin johtaman superyhtyeen paras levy (mielestäni).

Mr Bungle: Disco Volante (1995)
Tää on vaan sellanen pläjäys, että huh huh! Tälläkin levyllä kaikki on onnistunut täydellisesti.

The Stooges: Fun House (1970)
Alusta loppuun todella tiukkaa vääntöä ja LA Blues kruunaa levyn hienolla kakofoniallaan! Tällä levyllä bändi todellakin oli enemmän kuin osiensa summa.

Can: Tago Mago (1971)
Krautrock legenda, joka oli aikaansa edellä vähintään 5 vuotta ellei jopa enemmänkin.

#23 kirjoitettu 30.05.2006 00:29

Listani olisi aivan hyvin voinut koostua jazzista, popista tai soulista, mutta tällä kertaa tämä lista koostuu rokista.

1. Nuno - Schizophonic (1997)

Kertakaikkisen täydellinen rock-albumi suosikkikitaristiltani. Häivähdys grungea, poppia ja räväkkää rokkia. Kitarasoolojen, hyvin sävellettyjen biisien ja loistavan kitarasoitannan ykköslevy.Musiikillinen raamattuni. Kuunteluja takana satoja ja joka kuuntelulla löydän uutta ja levy vain paranee joka kerta.

2. Extreme - Waiting for the punchline (1995)

Nuno oli sävellyksinensä ja kitarasoittoinensa tällä levyllä vuosia muita edellä ja tänä päivänä albumi uppoaisi kitararock-ihmisiin paremmin. Steve Vain bändistä tuttu Mike Mangini siirtyi Extremeen levyn äänitysten aikana ja soittaa kolmessa biisissä tuttuun loistavaan tyyliinsä. Tästä ei rock parane. Extremen viimeiseksi jäänyt albumi.

3. TransAtlantic - SmptE (1999)

Mike Portnoysta, Pete Trewawasista, Roine Stoltista ja Neal Morsesta koostuva superpumppu, joka näytti miten kunnon progressiivista musiikkia kuuluu tehdä. Loistavia sävellyksiä ja maukasta soitantaa joka instrumentilla

4. Mourning Widows - Furnished souls for rent (2000)

Yllätys yllätys että tässäkin kitarassa ja laulussa itse mestari Nuno Bettencourt. Rummuissa grooven ja funkin yksi mestareista (mielestäni) Jeff Consi. Nunon ensimmäinen kokoonpano Extremen hajottua ja tästä ei kitarariffit parane. Sisältää mm. No Regrets ja Monkey Paw-kappaleet jotka osoittavat että yksinkertaiset ja toimivat kitariffit todella toimivat parhaiten

5. Sevendust - Animosity (2001)

Yhtyeen paras levy. Raskasta mättöä upeilla melodioilla höystettynä. Tämän jälkeen Dustin jälki ei ole pysynyt ennallaan.

IdigN1 muokkasi viestiä 00:27 30.05.2006

#24 kirjoitettu 30.05.2006 01:29

1. Radiohead - OK Computer
Kaikinpuolin vaan hirvittävän kekseliäs ja monipuolinen albumi. Niin taiteellisessa kuin koukuttavassakin mielessä sopusuhtainen. Hienoja sanoituksia ja hyvät soundit.

2. Weezer - Blue Album
Konstailematonta kitaratuuttausta ja poppielementtejä yhdistelevä Punk-Pop albumi. Aikaansa selvästi edellä, tai sitten pahasti jäljessä, hankala sanoa. Kuvaa kyllä 90-luvun puoliväliä mielestäni parhaiten. Ainakin omalla kohdalla.

3. The Get Up Kids - Something To Write Home About
Hyvin kuvaava 90-luvun lopun synahöysteinen indierokkilevy. Kuvaava siten että punk-vetoiset kitarajutut vetivät hommaa, eikä ylituontantoon ole sorruttu. Se ainoa oikea 90-luvun lopun emoalbumi. Minun ikäiselleni papalle emo loppui vuoteen 1999.

4. At The Drive-In - Relationship Of Command
Mahtavan tuotannon ryhdittävä, todella omaperäisten ja lahjakkaiden muusikoiden luoma mestariteos. Ei turhia kompromissiä, ei siloittelua. Teknistä ja raivokasta. Matikkarokkia munalla.

5. Tricky - Pre-Millenium Tension
Tämän ahdistavammaksi ei trip-hop koskaan käynyt. Mies on kyllä kieltämättä nerokas, mahtavia sanoituksia ennen kaikkea. Vaikka levy on jo vanha (1996), silti hirvittävän tuore ja ajankohtainen. Avainsana: klaustrofobia.

#25 kirjoitettu 30.05.2006 11:47

Tämä lista elää jatkuvasti. Järjestyksestä en ole niin varma, eivät vanhemmatkaan osaa nimetä lempilastaan.

1. The Beatles - Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band

Ajaton pop-levy. Monen mielestä yliarvostettu Sgt. Pepper's aikanaan tutustutti minut The Beatlesiin ikimuistoisella tavalla. Jokainen raita kuulostaa tuoreelta, mutta paketti on silti yhtenäinen. Kansitaide nosti levyn tämän listan ykköseksi.

2. Sufjan Stevens - Illinois

Mykistävää, unenomaista ja hypnoottista popmusiikkia. Kauniit melodiat ja Sufjanin hauras ääni toimivat odottamattomalla voimalla.

3. Mars Volta - Frances The Mute

Tempaa mukaansa välittömästi. Heinäsirkkojen sirittelyt ja luontoäänet kappaleiden välissä ärsyttävät joitain, mutta toimivat tietyssä mielentilassa. Tätä kuuntelin aikanaan nonstoppina.

4. Mr. Bungle - California

Sekoiluraidat ovat tällä levyllä tiukassa, mutta ei haittaa. Kokonaisuutena loistava levy, jolla ei ole täytekappaleita.

5. Pink Floyd - Dark Side Of The Moon

Tunnelma on huipussaan Brain Damagen pärähtäessä käyntiin, ja tunnelmasta tämä levy elääkin. Mestariteos.

#26 kirjoitettu 30.05.2006 12:19

On hyvin, hyvin vaikeaa tehdä tälläistä listaa, sillä se muokkautuu aina fiiliksen mukaan. Nämä ovat kuitenkin sellaisia jotka on vaikuttanut jollakin tapaa niin paljon että ne on mainittava. Toinen kourallinen mahtuisi samaan syssyyn, mutta näin tänään.

Pantera - Vulgar Display of Power
Luulen että Fucking Hostile oli yksi ensimmäisiä rankkoja metallibiisejä mitä ikinä kuulin ja myin sieluni metallille siltä istumalta. Kun vuosia myöhemmin hankin levyn olin aivan täpinöissä kuunnellessani levyä ensimmäistä kertaa; "voiko tälläistä tehdä?" Tämä levy kestää kuuntelua ja vieläkin se kuulostaa yhtä tuoreelta ja murhaavalta kuin ensi kuulemalla.

Slayer - Reign in Blood
Slayer on loistava bändi, muttei top5-suosikkeihin menevä bändejen suhteen. Kuitenkin tämä levy on täydellisen aggressio-pläjäyksen fyysinen ruumiillistuma. Tämän paremmin ei tulla ikinä määrittelemään vihaa, ainakaan äänimuodossa. Ei ole mikään sattuma että tämä on yksi rankan metallin kulmakiviä.

Acid Bath - Paegan Terrorism Tactics
Kappale Venus Blue tömähti eteeni taivaalta ja lumosi minut täysin. Levyn saavuttua kotiin ja sen hakeutuessa tuottamaan ääntä korviini mykistyin ja jähmetyin täysin. Makasin sohvassa uppoutuneena tähän levyyn loppupäivän. Uskomattoman tunnelman omaavia kappaleita, häiriintyneen kauniita sanoituksia, monipuolisuutta jota en musiikissa ennen ollut kuullut. Tämä räjäytti pään, ja tekee niin vielä tänäkin päivänä. NOLAa parhaimmillaan.

Fear Factory - Demanufacture
Tämä levy ja bändi avautui koko komeudessaan vasta useamman vuoden kuuntelun jälkeen, niin, itse asiassa vasta Archetypen ja Tuskan esiintymisen aikoihin. Omia polkuja tallaava bändi joka puhkesi täyteen kukkaan tämän levyn aikana. Tällä levyllä kaikki on juuri niin kuin sen pitää olla.

Metallica - Master of Puppets
Kyllä tämä kiekko vaan on vaikuttanut niin suuresti kaikkeen mitä teen ja moneen mitä kuuntelen että olisi pyhäinhäväistys olla mainitsematta sitä tässä yhteydessä. Tyylikäs kaikin puolin ja kauniin ahdistava monipuolisessa monotonisuudessaan. Vuosi 1986 oli ihmeellinen, onneksi siitä on tallentunut osa näinkin komeasti.

#27 kirjoitettu 30.05.2006 12:27

Hop, ilman järjestystä:

Therion - Lepaca Kliffoth
- tosi omalaatuista musaa lohari meiningillä
Paradise lost - Draconian times
- hiton hywii piisei täynnä
Slayer - Seasons in the abyss
- tosi rankkaa menoo kun kuunteli kehnolt kassult
Gn'r - Appetite...
- aikas selwä
Motörhead - Bastards
- wähän synkemmäl saundil tuttuu motista

lisää olis waix miltsisti

#28 kirjoitettu 30.05.2006 13:40

Mitään parhausjärjestystä en ala laittaa, kun on niin mahdotonta arvottaa eri tyypilisiä ja eri aikakausien lyvyjä. Lisäksi listaan kymmenen parasta... ja varmasti joku hyvä unohtuikin.

Aika järjestyksessä:

The Doors - The Doors (1967)

Maailman paras bändisaundi ikinä missään. Kaikki soittimet kuulutvat selvästi ja älyttömän lämpiösellä ja aavistuksen rosoisella saundilla. Älyttömän käsinkosketeltava tunnelma sekä saundissa, että soitossa. Biisienkin taso on huikea. Kun kaikki vielä lisäksi soitetaan ja lauletaan fiiliksellä, niin ei voisi olla nostamatta tätä levyä listalle.

Jefferson Airplane - Surrealistic Pillow (1967)

Psykedeelisen musiikin esiinmarssi. Sekä historiallista, että parasta psykedeliaa mitä löytyy. Grace Slick on yksi kaikkien aikojen parhaista laulajista. Ainostaan Mary Isabel (aka. Dusty Springfield) pystyy vetämään tälle vertoja kappaleessaa "Son of a Preacher Man". Mutta siis kun White Rabbit kajahtaa, niin aina tajuaa mitä musiikki oikeasti on.

Jimi hendrix - Electric Ladyland (1968)

Käsittämättömän mielettömän paras levy mitä on. Tunne ja äänimaisemat yhdistyvät niin hienoksi kokonaisuudeksi ei ei ole toista. Jimin soitto ei ole vain teknisesti taitavaa, vaan nimeomaan tulee syvältä sydämmestä. Jokeisessa äänessä kuulee, kuinka äijä on yhtä kitaran kanssa, eikä vain soita sitä. Yhtä paljon kuin Jimille, niin tämän albumin täydelisyys kuuluu myös Eddie Kramerille. Ääniteknikko tekee parastaan ja luo uskomattoman hienoja psykedeelisiä äänimaisemia Jimin tueksi. Levy jolla on niinkin hieno biisi kuin "1983...(A Merman I Should Turn to Be)" voisi jo yksitään päästä tälle parhaat biisit listalle, mutta kun kooko levy on sellaista audiotykitystä, että oksat pois, niin ei voi kuin ihailla parivaljakon "Hendrix - Kramer" toimintaa. Mahtavia ääni ja sydämmestä tulevia säveliä.

Vaikka en muuten suostu laittamaan näitä albumeita järjestykseen, niin Tämä on paras albumi mitä on ikinä tehty. Jo historiallisesta perspektiiviastä se on kääntetekevä rock-albumi joka ei ollut vain studiossa nauhoitettu esitys, vaan oma taideteoksensa, jota ei llut tarkoituskaan imitoida bändin keikoilla... mutta ilman historialistakin perspektiiviä tämä vain on niin dysämeen asti ulottuvaa musiikkia, että ei voi kuin nauttia. Ellei sitten ole Tonkku... mutta eiväthän kaikki voi aina tajuta kaikkea.

Arzachel - Arzachel (1969)

Tässä on levy jossa yhteissoitto toimii. Psykedeelistä, progressiivista ja eloisaa bändisoittoa erinomaisilla saundeilla. Jokaisen bändissä soittavan muusikon pitäisi kuunnella tämä albumi ihan yleis sivistyksestä. Erittäin jamihenkistä, mutta silti sävellykseltään hienoa kamaa. Hifististä lo-fi:ta riittää korville, kun hammondi särkee hienosti miksauspöydässä sellaiset kitinät, että meinaa ihan laskea alleen aina kun sen hienouden kuulee.

Tangerine Dream - Zeit (1972)

Tätä on ambient. Ambient sen syntyjuurilla ja ambient parhaimmillaan. Tätä albumia on tuullut kuunneltua paljon... ja ikinä se ei ole väsyttänyt tai kyllästyttänyt tippakaan. Kaikki mitä musiikki tarvitsee on ääni. Melodiat ja muu tilpehööri on vain amatöörien tarpetonta sälää, joka ei ole ollenkaan välttämätöntä itse tunteen perillesaattamiseksi.

Isoa Tomita - Mussorgsky: Pictures at an Exhibition (1975)

Tätä on coverointi. Jos nyt kalssisten teosten yhtedessä voi coveroinnista puhua. Tomita vetää Mussogskyn sävellyksen uusille urille ja luo aivan oman taideteoksensa, kuten hyvä coveri aina tekeekin. Analogiset syntikat vedetään äärimmileen ja tutkitaan sitä millaisia ääniä syntetisaattorien avulla on ylipäänsä mahdollista tuottaa.

Mahtava tulkita mahtavilla saundeilla.

Mana mana - Totuus Palaa (1989)

Masennus musiikin ykkönen. Suorastaan raapivaa tunnelmaa, joka ei päästä hetkeksikään pihdeistä. Mahtavia sanoituksia siihen päälle. Kerrassaan loistava lätty. Kun fiilis toimii, niin kaikki toimii pätee tähän levyyn erityisen hyvin.

Metallica - Metallica (ns. Black album) (1991)

Tämähän taas herättää aina kamalaa kitinää, kun tämän mainitsee. Levyn sävellykset ovat aivan saatanan hyviä. Biisit tunnelmallisia kuin mitkä. Tätä on pop-musiikki parhaimmillaan.

Nirvana - MTV Unplugged in New York (1994)

Nirvana ilman paskaa gringesaundia! Voisiko enää enempää toivoa? Kobainin laulu on ylipäänsä yksi vaikuttavimmista vokaali esityksistä mitä millään levyllä löytyy. Äänestä kuuluu tunne ja vokaali saundi elää ja rikkoutuu nätisti. Kun vielä huomioidaan biisien erinomainen taso, niin ei auta kuin kumartaa.

Kent - Vapen & Ammunition (2002)

Tätä on radiopoppi tunnelmallisimmillaan. Se mahtava modernin äänituotanon timantti joka pamahtaa kaiuttimista kun äänentoistoa löytyy on hienoa. Tasainen äänimätto joka vyöryy kuulian yli jättäen jälkeensä vain sen loputtoman kaihon jota tämä levy edustaa. Kyllä ne ruotsalaiset sittenkin osaavat tehdä musiikkia, vaikka sitä olenkin aina epäillyt. Ehkä se johtuu suomenruotsalaisesta vahvistuksesta? En tiedä, mutta hieno levy.

----------------


The Pixies yhtyeeltä voisi tuonne listaan tyrkätä vielä melkein minkä tahansa lätyn, mutta sen oikean valitseminen on aika mahdotnta, kun parhaat biisit on ripoteltu niin hyvin eri levyille ja niiden tyylien vertailukin on malkoisen vaikeaa niin hienosti bändin ilme kehityy albumeittain.

Pink Floydin Meddle olisi myös ollut kovaa kamaa jos siitä olisi karsinut ne täyspaskat levyä pilaavat biisit pois.

Myös Kingston Wall voisi yltää tuonne listalle, mutta kun kaikki kolme levyä ovat niin saatanan hyviä, että ei niistä tahdo valita.

#29 kirjoitettu 30.05.2006 15:18

Tonkku kirjoitti:

Suurmiehet mahtuu samaan lauseseen


Ehdottmasti mahtuvat. Vaikka tälläiseen lauseeseen: "Tonkku ei osaa tehdä yhtä hyvää musikkia kuin Hendrix"

#30 kirjoitettu 30.05.2006 16:56

Jaahas, autionsaarenlevyt-meininkiä. Näittenhän täytyy olla semmosia levyjä, minkä pariin tulee palattua vuosienkin kuluttua...

1. Ozzy Osbourne - Bark At The Moon
- loistavia biisejä, loistava kokonaisuus ja läpi levyn säilyvä maaginen tunnelma.

2. Depeche Mode - Songs Of Faith And Devotion
- dramaattista musiikkia, vaikkakin "doping"-aineilla aikaan saatua...

3. Musta Paraati - Peilitalossa
- jostain syystä tämän levyn pariin tulee palattua silloin tällöin. johtunee positiivesta luonteestani...



4. Gamma Ray - No World Order
- tähän käynevät samat perustelut kuin ykköseenkin.

5. Kraftwerk - The Man-Machine
- ihmisen ja koneen liitto on tällä albumilla täydellisimmillään.

#31 kirjoitettu 30.05.2006 17:35

Albumit top 5 vailla järjestystä

Kraftwerk: The Man Machine 1978

Tämä levy iski kuin miljoona volttia.Kun näin televisiosta aikoinaan (oisko ollu jo silloin 1978) tuon The Robots - videon ,olin jo osittain menettänyt sieluni konemusiikille.

Gary Numan / Tubeway Army: Replicas 1979

Eittämättä genren parhaimmistoa.Äijän paras levy ehdottomasti.Puhdasoppinen futulevy.

John Foxx: Metamatic 1980

Tämä on yksi niistä levyistä joihin sopii kuvaus "futun syvin olemus".
Voisinpa jopa sanoa että yksi genrensä kulmakivistä.Kaunista, minimalistista, ah, niin futua!
Ajatella..jos Herrat Numan ja Foxx olisivat aikoinaan ruennut tekemään kimpassa musiikkia..mitä meillä olisikaan ollut, maailman paras futubändi..



Nitzer Ebb: That Total Age 1987

EBM - klassikko lähes 20 vuoden takaa.Tylyä konebiittiä ilman turhia kikkailuja.Tämä levy saa adrenaliinini nousemaan huippunsa.

Depeche Mode: Violator 1990

Tämä levy ei paljon esittelyjä kaipaa.Martin L.Goren upeat lyriikat yhdistettynä tummiin soundeihin..oh yes, kyllä tämä on yhtyeen paras albumi.

#32 kirjoitettu 30.05.2006 17:50

Pahoittelen offtopicia, mutta huomaa kyllä näitä lukiessa miten erilaisin tavoin voi jaotella noita parhaita levyjä. Moni on maininnut listallaan sellaisia levyjä, joiden ehdottomasti kuuluisi päästä myös siihen omaan top-5 listaani.
Toisaalta jos taas alkaa liikaa miettiä levyjä, jotka ovat joskus merkinneet paljon, niin listalta puuttuu esim Röllit ja muut vastaavat maailmankuvaa mullistavat teokset.

#33 kirjoitettu 30.05.2006 18:58

Roy kirjoitti:
3. Musta Paraati - Peilitalossa
- jostain syystä tämän levyn pariin tulee palattua silloin tällöin. johtunee positiivesta luonteestani...


Hitto sentään! Tässä on bändi joka on ehkä suomalaisista ahdistelijoista parhain. En kuitenkaan omista tätä levyä, mutta joskus omistan.

1. Maj Karma(n Kauniit Kuvat) - Rautaneito (2001)
Tässä on syy miksi aloin kuuntelemaan raskaampaa musiikkia mitä Yö. Rocktähti on sen syyn alkulähtö. Edelleen lempibiisi ja ehdottomasti suurin vaikuttaja koko musiikin kuunteluun. Olin sillon 11-vuotias kun tämän ekaa kertaa kuulin ja muistan kun seuraavana päivänä lauloin koko päivän " rocktähti saa mitä haluaa". Päätin että isona olen rocktähti. Mutta en pääse ylitse Ylpön, vaikka hän onkin lyhyt. Ei löydy yhtää huonoa tai edes heikkoa biisiä.

2. Maj Karma(n Kauniit Kuvat) - Metallisydän (2003)
Ensimmäinen Karma levy jonka ostin, vaikka koko Karma innostus lähti Rautaneidon aikoihin. Serkku kyllästyi kun joutui kuuntelemaan Karmaa melkein koko päivän. Vielä laulujeni kanssa. Tältä löytyy heikohkoja kappaleita, jotka kuitenkin on hyviä. Lempi kipale on Arpi. En tiennyt kumman laittaisin ensimmäiseksi kun molemmat ovat hyviä. Sen perusteella kuitenkin laitoin kummasta lähti innostus liikkeelle.

3. Mokoma - Valu ja Tämän maailman ruhtinaan hovi (1999 ja 2004)
En osannut päättää kumpi, joten laitoin molemmat. Tmrh:sta lähti raaemman musiikin innostus mutta tämä ei ollut mokoma innostuksen aloittaja, vaan se oli kurimus. En kuitenkaan omista kyseistä levyä vielä, joten en voinut laittaa sitä listaan. Tmrh on hyvä kokonaisuus josta löytyy erillaiseen makuun vähän kaikkea. Lempi kipale on Vade retro satana. Valusta taas senverran että se on suomen komein ja parhain rock levy joka on hyllyssäni. Siittä en ole löytänyt heikkoa kohtaa. Koko levy tulee kuuneltua yleensä jos aikaa on. Lempi biisiä en osaa sanoa koska kaikki on tasavertaisia. Edes uusin Mokoman levy ,jota ollaan kehuttu, ei pääse ylitse näiden. Loistavia molemmat. Mokoma on parasta suomimetallia.

4. Stam1na - Stam1na (2005)
Kuten huomaa tykkään kuunnella suomenkieltä. En osannut päättää laitanko tähän uusimman vai vanhemman. Laitoin vanhemman koska olen tutustunut siihen paremmin kuin uudempaan. Tämä on loistavaa mättöä ja vähän hempeilyä mitä itäs-suomesta saa. Tästä levystä lähti innostus tällaiseen raskaaseen kikkailuun ellei Dream Theatereia lasketa. Hyvä et suomessakin tehdään tällaista musiikkia. Kuuntelen edelleen tämän alusta loppuun samalla innolla mitä ekaa kertaa.

5. Kingston Wall 1 ja 2 (1992 ja 1993)
En osannut näistäkään päättää kumman otan. Melko loisteikasta musiikkia suomen ehkä ainoalta proge/psyke bändiltä joka on tehnyt minuun vaikutuksen. Ehkä Samin soitto on suomen parhainta jota olen kuullut.

#34 kirjoitettu 30.05.2006 20:44

5. Tricky - Pre-Millenium Tension
Tämän ahdistavammaksi ei trip-hop koskaan käynyt. Mies on kyllä kieltämättä nerokas, mahtavia sanoituksia ennen kaikkea. Vaikka levy on jo vanha (1996), silti hirvittävän tuore ja ajankohtainen. Avainsana: klaustrofobia.


Nyt puhut asiaa! Pre-Millenium Tension on Trickyn masterpiece ja ehdottomasti parasta trip-hoppia ikinä.

#35 kirjoitettu 30.05.2006 21:53

Type O Negative - October rust
- Iski silloin niin lujaa. Tästä ei musiikki enää syksyisemmäksi tule: kuin käsin kosketeltavissa oleva kostea, raikas ja lumoava punaisen-oranssi-ruskea syksyinen lehtimetsä. Ah keskiaikaa! Ainutlaatuinen levy.

My dying bride - Like gods of the sun
- Niin paljon hienoja melodioita todella raskaiden kitarariffien säestämänä. Tunnelma on juuri niin maahanlyöty kuin nämä äijät parhaimmillaan osaavat. He osaavat ns. "herkuttelun" jalon taidon eli pyörittää jostain hienosta melodiasta kaikessa rauhassa kaiken irti. Sysisynkkä ja lohdun tuova levy (jollain ihmeellisellä tavalla .

Nick Cave and the Bad Seeds - No more shall we part
- Jos levyllä on 12 biisiä ja niistä 8-9 on kiitettäviä ja loput väliltä tyydyttävä/hyvä, niin ei voi muuta kuin tälle listalle laittaa. Fantastisia sävellyksiä niin seesteisen kauniilla ja yksinkertaisella linjalla että tämä sää sydämen väpättämäään niin verkkaiseen tahtiin että voisi nukkua pois, rauhallinen ilme kasvoillaan ja "We came along this road"in soidessa taustalla.

Depeche Mode - Songs of faith and devotion
- Parasta tummaa poppia mitä on tehty. Koko levy on mahtipontisen dark-wave/gothic popin ylistystä. Kerrassaan veren seisauttavia biisejä, etenkin ensi kertoja kuunnellessa.

Paradise Lost - Draconian times
- Tämä oli ensimmäinen "heavy"- levy minkä ostin. Vuosi oli 1995 ja formaatti oli kasetti. Tätä levyä jaksaa vieläkin kuunnella. Upeaa kitaroiden yhteis-soitantaa, etenkin MacIntoshin soolokitaran melodiakuviot tuovat kylmät väreet joka kerta. Levyllä on eräitä parhaimpia sanoituksia mitä olen kuullut. Ikivihreää raskasta ja melodista gootti-rockia. Bändin kehityskaari pysähtyi mielestäni tähän huipputuotokseen.

#36 kirjoitettu 30.05.2006 23:45

Tämän hetkinen mielipide, aakkosjärjestyksessä:

Iron Maiden: Iron Maiden (1980)
Tästä se alkoi, harvinaisen valmis paketti debyyttilevyksi. (Joku voisi sanoa että bändi polkee paikallaan

Led Zeppelin IV (1971)
Ikoni. Elämää suurempi levy.

Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back (1988)
Tämän jälkeen hopin nousu kääntyi laskuun, eli huippukohta. Samplejen juhlaa alusta loppuun.

Queen: A Night at the Opera (1975)
Tällä platalla on muutakin kuin Bohemian Rhapsody, kuten upea The Prophet's Song. Ja Brian Mayn kitarointi tietenkin kruunaa komeuden (No synthesizers!)

Twisted Sister: Stay Hungry (1984)
Kunpa tietäisi montako kertaa 20+ viime vuoden aikana tätä on tullut kuunneltua. Kiteyttää jotenkin 80-luvun alkupuolen soundin ja meiningin.

Raikku_ opetteli aakkoset 16:57 31.05.2006

#37 kirjoitettu 31.05.2006 13:17

Olenkin sellanen luopio nyt, etten kirjotakkaan tähän vain viittä levyä vaan kahdeksan, kun en osaa päättää.

Hybrid Children - Hybrid Moments
-Kokoelma, joka esittelee räväkkää punkrokkia, metallisilla saundeilla paiskovan yhtyeen parhaimmistoa. Osa omista suosikeistani ei ole levylle mahtunut, mutta loistavaa joka tapauksessa.

Emperor - In The Nightside Eclipse
-Paras Blackmetal levy mielestäni, jonka synkkä tunnelma kantaa läpi koko levyn. Yhtään heikkoa biisiäkään ei ole levylle mahtunut.

Behemoth - And The Forests Dream Eternally
-Samaa sarjaa Emperorin kanssa. Viisi kappaletta sisältävä EP, jota ei kyllä enää taida saada edes mistään. Tässäkään ei yhtään heikkoa lenkkiä löydy.

Sentenced - Amok
-Perskeles, kun siinä tuon aikasessa Sentencedissä oli sitä rockin räyhää. Jarva vetää kyllä tyylikkäästi ja biisit on myös todella kovia muutenkin.

Carcass - Heartwork
-Aaah! Sentencedin Amokin tavoin, ensimmäisiä melodisempaan suuntaan kallellaan olevia deathmetal levyjä. Michael Amottin vierailu Carcass leirissä oli näköjään todella hyvä veto ja nyt tulos on kuultavissa. Mahtavalla groovella ja raivolla varustettu lätty.

The Hellacopters - By The Grace Of God
-Todella Hyvä fiilis tulee aina, kun kuuntelee ruåttin poikain actionrokkia. Ja "By The Grace Of God" levyä pidän Hellacoptersin parhaimpana ja Eheimpänä kokonaisuutena, vaikkei muistakaan levyistä vikaa hakemallakaan löydä.

Mortiis - The Smell Of Rain
-Tästä levystä on vaikea sanoa, mikä siinä kiehtoo. Kuitenkin aivan pirun kova konefiilistelymusa pläjäys.

Turbonegro - Apocalypse Dudes
-C'mon...Turbonegro = Vitun loistava. Tosin Turbonegron levyille eksyy kyllä usein yksi tai kaksi heikompaa biisiä, mutta kieroja poijjaat on ja hyvää rokkia vetävät. Tämä nyt tällä hetkellä mielestäni heidän paras levy.

#38 kirjoitettu 31.05.2006 17:32

Chi-Xi-Stigma kirjoitti:
Pahoittelen offtopicia, mutta huomaa kyllä näitä lukiessa miten erilaisin tavoin voi jaotella noita parhaita levyjä. Moni on maininnut listallaan sellaisia levyjä, joiden ehdottomasti kuuluisi päästä myös siihen omaan top-5 listaani.
Toisaalta jos taas alkaa liikaa miettiä levyjä, jotka ovat joskus merkinneet paljon, niin listalta puuttuu esim Röllit ja muut vastaavat maailmankuvaa mullistavat teokset.

Toisaalta toisten top-5 listaa tarkastellessaan ajattelee. että olihan se ihan hyvä levy mutta ei mahtuisi minun top-5:een

#39 kirjoitettu 31.05.2006 18:17

Paha laittaa mihinkään järjestykseen ja paha laittaa muutenkaan kun listaan helposti mahtuisi useampikin levy.

Tässä kuitenkin lyhyesti viisi laadukasta levyä joita on tullut kuunneltua:

Tankard - Zombie Attack
Kaljahevin kuninkaiden debyytti. Hyvissä riffeissä ja rennossa meiningissä löytyy.

Exodus - Bonded By Blood
Tiukkaakin tiukempaa mättöä alusta loppuun. kitarasoolojen ilotulitusta.

Iron Maiden - Somewhere In Time
Levy täynnä tunnelmaa ja hyvää heviä.

Fates Warning - Inside Out
en edes osaa perustella. Hieno levy.

Annihilator - Never,Neverland
Jeff Watersin taidokasta kitarointia eikä yhtään Annihilatorille ominaista täyteraitaa.

#40 kirjoitettu 01.06.2006 21:00

ilman järjestystä tällä hetkellä:

1. Pet Shop Boys : Behaviour
- eläinkauppapoikien hienoin levy

2. Bryan Adams: Live Live Live (-88)
- herran 80-luvun hittejä upeassa konsertissa

3. Pink Floyd : Division bell
- tätä kuunnellessa tulee outoja hienoja fiiliksiä, hienoja biisejä

4. U2 : Achtung baby
- hieno, täyteläinen

5. Simply Red : Stars
- tää groovaa välillä tosi hyvin