Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.04.2006 22:45

Aika neutraali suhtautuminen, jonkinlaista kannustustakin, he varmaan ymmärsivät ajoissa, etten minä mitään muutakaan aio alkaa harrastamaan. isä kyllä osti mulle pikkupoikana kitaran, mutta en oppinu soittamaan sitä. Lopulta se meni hajalle hämärissä olosuhteissa.

#3 kirjoitettu 26.04.2006 22:46

vasara1 kirjoitti:
No meillä ei mitenkään ihmeemmin siis musiikillisesti(LOPETA JO SE VITUN VINGUTUS) Seuraavana päivänä haettiin marshall, jotta kuuluis paremmin ja kuului... ja mä urpo möin sen sitte pois ja ostin jotain rikitaali härpäkkeitä.


Mulla menee vähän samalla meiningillä. Digitaalihärpäkkeitä mullakin on just tän takia. Eipä tuossa paljoa kannustettu ole, ja jos on, lähinnä kannustettu myymään tai rikkomaan mun soittimet

#4 kirjoitettu 26.04.2006 22:48

Kyllä joo ainakin on hengessä ollut aina mukana, vaikkakin soittimet on kyllä alusta alkaen tullut omilla rahoilla hankittua. Johtuen ehkä siitä, että kun olin pienoinen niin vanhemmat osti minulle haitarin, joka jäi nurkkaan pölyttymään. Sitten vielä ostettiin sellainen Casion markettisyna, mutta saman kohtalon koki myös se.

#5 kirjoitettu 26.04.2006 23:31

Joo on tota henkistä kannustusta ollu ihan pienestä pitäen. Mutsi soitti nuorempana itekki pianoa, ja vieläki se soittaa paremmin ku mä.

Ihan juu mainio meininki joo.

#6 kirjoitettu 26.04.2006 23:56

Ensikäden kommentit:
isä: "ja-aha..."
äiti: "no pitikö sun tuoki alottaa...?"
veli: "ai sää MUKA soitat kitaraa ny"

Ihanaa kannustusta. Omalla rahalla kaikki kamat hankittu kuitenkin. Näytänkö niille?

#7 kirjoitettu 27.04.2006 01:09

Ei varsinaista kannustusta ole tullut kenenkään perheenjäsenen tai kaverin toimesta. Johtuu ehkä siitä, että pidän aika matalaa profiilia, enkä usko että ketään sen kummemmin kiinostaisikaan puuhailuni.

#8 kirjoitettu 27.04.2006 08:08

Zeip kirjoitti:
Ei varsinaista kannustusta ole tullut kenenkään perheenjäsenen tai kaverin toimesta. Johtuu ehkä siitä, että pidän aika matalaa profiilia, enkä usko että ketään sen kummemmin kiinostaisikaan puuhailuni.


Sama, tosin kaveripuolelta on tullut jokseenkin kehuja/haukkumisia huumorimielellä tai ei.

#9 kirjoitettu 27.04.2006 09:37

Tavallaan tein musiikkia piilossa n. 4 vuotta. Ei siksi ettei kukaan olisi haukkunut tai sitä pelkäsin. Ei myöskään siksi että vanhempani/kaverini eivät olisi tykänneet. En vain tahtonut kertoa värkkääväni trackerilla.

#10 kirjoitettu 27.04.2006 11:05

Rahallisesti ei, mutta kyllä äiti joskus huikkasi kun olin ylä-asteella ja tein puolen vuoden kokemuksella biisiä, että "Tämähän kuulostaa aiva Darudelta". Taidan vieläkin muistaa mikä melodia oli tuolloin kyseessä, ja mitä samplea käytin siinä. Muuten ei ole kannustusta pahemmin tullut, mutta internetistä, sisaruksilta ja kavereilta sitä kannustusta on saanut ihan mukavasti.

#11 kirjoitettu 27.04.2006 11:27

no ihan kohtuullisesti ne kannusti, ostivat ensimmäiset rummut ja kuskasivat bänditreeneissä aina kun oli tarvis, rahoittivat ensimmäisen demonauhan. viimeisen 8 vuotta onki sit joutunu olee aikalailla omillaan ton harrastuksen kanssa

#12 kirjoitettu 27.04.2006 13:34

No ei vanhempiani oo varmaan koskaan kiinnostanut mun musapuuhat. Syska ja broidi on joskus 10v sitten kuullu jonkun biisin ja varmaan hyvää hyvyyttään kehuneet. Meikän kannustimena on toiminut Modarchive, John Wuono ja Mikseri. Kiitos siitä.

#13 kirjoitettu 27.04.2006 13:54

Kannusti meikää mutsi; "Soita nyt vaan sitä jolulahja akustistasi, multa oot periny musikaalisuuden", meikä että osaatko soittaa?

Mutsi; "en mutta aina oon kuunnellu musiikkia ja olin nuorena työharjoittelussa Joensuun Musiikissa tai joku musiikkiliike ja Kallisen Kimmo tuli sinne ja sanoi yksi plektra ja jatko;"iisäs ei osaa edes aakkosia kunnolla se jäi luokalleenkin" meikä ihan ipanana että hä?

aika kuluu...meikä harjottelee...

Sitten mutsi muutaman vuoden jälkeen; "soitappa nyt kokonaan se House of the rising sun" no meikä veivaa sen eestakasen koko biisin. Mutsi;" no jopas oli yksitoikkoinen biisi eikö se muutu mitenkään muka tuosta"? meikä että ei...

Sitten meni parivuotta olin 17 ostin sähkökitaran muttei vahvistinta vielä mutsi että;"pistäppä se kitara nyt pistorasiaan kiinni ja soita"Meikä että mitä ihmettä onko mutsi sekaisin selitin että tartteen vahvistimen, Mutsi;"mikä sähkökitara se tuommonen on kun siinä ei oo edes vahvistinta".....

Ekaks räjäytin paluu tulevaisuuteen tyylillä meidän kotistereoiden kajarit kun soitin niiden läpi...
Sitten teetätin tutulla kaverilla vahvistimen ja pamautin Black Sabbathia muistan hyvin tilanteen Iron man-biisin täydellä volumella ja Mutsi tuli ja kehui;" kyllä kuulosti hyvälle tuli nuoruus mieleeen ". Asuttiin kerrostalossa, naapurit eivät diganneet, mut mude ei paljon häiriintynyt vaikka kiljupäissään kavereiden kanssa tuli soitettuu black sabattii olohuoneessa kohtalaisella volumella aina sillointällöin.

Kehui vaan ja sano aika kovalla on mutta hyvältä kuulostaa.

Yläkerrassa asuva sairaanhoitaja oli todennut kaverilleni että; "Tuo Sallisen poika ei taida olla ihan terve kun vinguttaa sitä kitaraa niin kovalla". Saattoi olla oikeassa.

#14 kirjoitettu 27.04.2006 14:10

No ei sitten niin millään tavalla. Äitikin vaan sano että "osaat sä muka semmosta tehdä, siinähän on hirvee harjottelu". Ei niitä kiinnosta. Tai no isukki yritti saada mut pienempänä soittamaan kitaraa mutta en jaksanut eikä kiinnostanut. Mutta konemusiikista ne ei tajua mitään eivätkä siksi pahemmin kannusta.

#15 kirjoitettu 27.04.2006 14:24

makes69 kirjoitti:
Mainio tarina...


Loistavaa!

Vanhempani ovat kannustaneet minua musiikissa alusta asti ja kannustavat edelleen.

#16 kirjoitettu 27.04.2006 17:38

Tonkku kirjoitti:
Eipä ole minkäänlaista kannustetta herunnut miltään suunnalta, ei vanhempien, kaverien eikä työyhteisön puolestakaan. Aloitin juuri opinnot, miusta tulee metsuri. Vaihdoin kaikki musavehkeet ja härpäkkeet kaivinkoneeseen..

..mitähän vittua mie sillä teen kun metsurikouluun menen?

MIUTA ON KUSETETTU!


Nyt meikällä meni jo pokka.Soita nykyajan metsurin tavoin sitä kaivinkonetta tee sillä biisi, niinkuin ennen vanhaan sahalla soittivat tai jotain..

#17 kirjoitettu 27.04.2006 17:51

BVR kirjoitti:
"Jos sitä kitaraa meinaa soittaa niin pitää olla lahjoja siihen."


Mun veli sanoo näin. Sit se vertaa jalkapalloa rumpujen soittoon.

Isä ja äiti kehuu rytmipuolelta ja kaikkea muuta, mutta ne ei ole innoissaan siittä että soittaa haluaisin. Rahallista kannustusta ei oikein ole vielä. Ehkä kesällä on enemmän.

#18 kirjoitettu 27.04.2006 19:59

Vanhempani olivat äärimmäisen kannustavia musiikkiharrastukselleni kun olin vielä lapsi. Sitten musiikki jäi väliaikaisesi ja tämä ns. uudempi musiikillinen innostus joka minulla on ollut aikuisemmalla iällä on sekin herättänyt positiivisiakin kommentteja.

#19 kirjoitettu 27.04.2006 20:49

Kyllä kannustivat. Veivät soittotunneille ja maksoivat konservatorion lukukausimaksut ja oppimateriaalit. Ja kestivät sen metelin mitä rumpusetistä irtoaa.

#20 kirjoitettu 27.04.2006 22:00

Electron kirjoitti:
Kyllä kannustivat. Veivät soittotunneille ja maksoivat konservatorion lukukausimaksut ja oppimateriaalit. Ja kestivät sen metelin mitä rumpusetistä irtoaa.


ei voi sanoa, et ny iski kateus.

Täs serkku soitti ja kertoi. Silloin ku se oli nuori, niin sen vanhemmat meni peltorit päässä nukkumaan. Jotta poika saa bändinsä kans reenata talon toiseessa päässä olevassa huoneessa. Kyse on nyt isosta maalaistalosta, jossa sitä tilaa on.

#21 kirjoitettu 27.04.2006 22:08

Eivät. (Olen katkera)

#22 kirjoitettu 27.04.2006 22:15

Mutsi (r.i.p) kannusti aina ihan helvetisti. Teki eväitä treeneihin yms kivaa. faija on konservatiivisempi ja nyökkäilee hyväksyvästi. Joskus se lakonisesti totesi, että ei tuolla touhulla kuuhun pääse. Kiitos faija noista kannustavista sanoista..

#23 kirjoitettu 27.04.2006 22:29

vasara1 kirjoitti:
ei voi sanoa, et ny iski kateus.


Vähän sama. Hyvähän se on jos vanhemmat tukee kunnolla. Kannattaa olla kiitollinen

#24 kirjoitettu 30.05.2006 21:22

Kyllähän hyö kannustavat jonkin verran. Esim. isä suostui pulittamaan puolet midikiipparista, jonka tuossa hankin. Joskus hän myös tulee antamaan ohjeita ja neuvoja, miten voisin parannella biisejä yms. Äiti taas ei niinkään paljoa tiedä musahommista.

#25 kirjoitettu 09.06.2006 12:25

Isä: jatka samaan malliin
Äiti: jatka samaan malliin
ukki: henkistä sairautta lopeta ajoissa
täti: jatka samaan malliin sinulla on lahjoja
veli: ASIAAAAAAAA!!!!
sisko: Erämies on Erimies

Kannustavatko vai ei siinä vasta kysymys

#26 kirjoitettu 09.06.2006 12:52

Joo, sain opetella isän metallikielisellä Yamahalla panteraa sormet verillä...

#27 kirjoitettu 09.06.2006 14:03

Eipä nyt vanhemmat pahemmin siitä välitä, mutta kyllä ne kannustavat (jos sitä siksi voi kutsua) silloin tällöin, melko harvoin kuitenkin. Aina tulee kyllä kannustusta siinä vaiheessa jos kerron uusista 'saavutuksistani'.

#28 kirjoitettu 09.06.2006 14:45

Kyllä ne viulunsoittoa tuki. Vähän liiankin kanssa.

#29 kirjoitettu 09.06.2006 14:47

Eivät varsinaisesti kannustaneet, mutta mietin itseasiassa tässä juuri eräänä päivänä sitä pientä asiaa jolla on merkitystä ja mitä ilman olisin jäänyt ilman montaa hienoa kokemusta.

Nimittäin olen erittäin kiitollinen että sain isäni ostamaan sen Amigan silloin 80-luvun lopulla, koska ilman tuota tietokonetta ei olisi mitään takeita että olisin edes musiikin pariin eksynyt. Vaikka kyseessä ei ollutkaan suoranainen musiikkiharrastuksen tukeminen, kyllä nostan tuon aika korkealle ja tärkeäksi asiaksi.

Toiseksi, sain kohtuullisen vapaasti "päästellä ääniä" huoneessani, vain muutaman kerran muistan saaneeni kommenttia kuten "laitatko vähän hiljempaan"

#30 kirjoitettu 09.06.2006 21:37

Kannusti / kannustaa koko suku. Äitillä ja Sedällä on rokki bändi ja kersana sit olin aina kuuntelemas niiden treenejä ja setä opetti mulle pianolla soittamaan sooloja, ja kerran muistan laulaneenikin äitin kans jotain niis treeneis. Porukat on ostanu mulle sähköpianoja ja sähkökitaran... paappa opetti mulle kans pianon soittoa ja sit se osti mulle haitarin. Sit kerran soitin kitaraa paapan pihassa ja paappa lauloi... biisi muuten oli House Of The Rising Sun ... Serkku opetti mulle tietokone-musiikin perusteet. Että joka suunnalta kannustetaan... koko suku on musiikki -porukkaa ja ne muutama jokka ei soita mitään kuten mun isä, niin nauttii kuunnella sitä muiden soittoa ja laulua. Huomennakin menen äiteen rokki-bändiin soittamaan bassoa kun basisti ei tuu treeneihin. Itse soitan Pianoa, kitaraa, rumpuja, bassoa, huuliharppua, nokkahuilua, haitaria. Ja laulan. Ja sävellän koneella musaa. Kaikesta saan kiittää sukuani. Ja niiltä se musikaalisuuskin periytyi.

SleeperXxX muokkasi viestiä 21:38 09.06.2006

Sanotaan nyt vielä että kitaran soiton oppimisesta saan kiittä edesmennyttä parasta kaveriani joka itse kävi musiikkikoulussa soittamassa kitaraa ja opetti siinä sivussa mulle niitä juttuja.

#31 kirjoitettu 10.06.2006 17:29

Ei. Teinipoikana ostin kitaran ja rupesin zulupohjalta opettelemaan sen soittamista. Mutsi pakotti minut lopulta viemään koko moskan pois. Myös isosiskoni oli sitä vastaan ja totesivat, että en opi koskaan soittamaan..

Noh, ei se ny enää vituta. Basistina on mukavaa

#32 kirjoitettu 10.06.2006 17:36

#33 kirjoitettu 10.06.2006 17:39

ainahan nuo tyypit on enemmän tai vähemmän kannustaneet.
nykyisin suunnilleen kaikki jotka miut tuntee kannustaa.

paitsi sitten eräs nimeltä mainitsematon henkilö. mulkku saatana.