Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.11.2004 10:00

Itse pakenen todellisuutta nimenomaan musiikkiin, toivon etten koskaas sekoita niitä edes vahingossa. Se on jo ihme, että musiikki saa ylivilkkaan ihmisen (lue äänekkään myös) olemaan hiljaa, ja paikoillaan. Joten en, en pane todellisuutta musiikkiin.

Luen näin juuri ennen kouluun lähtö threadin, voi olla että pointti meni missiin, luen tarkemmin palattuani.

#3 kirjoitettu 03.11.2004 10:06

konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.

#4 kirjoitettu 03.11.2004 10:08

erittäin hyvä kysymys ja muhun pätee tuo ainakin...
nimenomaan musiikki on paras mahdollinen "paikka" mennä piiloon
kun jokin painaa päälle...
parasta terapiaa!
on pikku kiire ni ei oikee kerkee enempää lässyttää mutta...

#5 kirjoitettu 03.11.2004 10:15

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi musiikkia, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi musiikkia, en minä mitään olisi.

.Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi musiikkia, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Musiikki on pitkämielinen, musiikki on lempeä; musiikki ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Musiikki ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä, mikä lapsen on.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

Niin pysyvät nyt usko, toivo, musiikki, nämä kolme; mutta suurin niistä on musiikki.

#6 kirjoitettu 03.11.2004 10:26

En mä "pakene", mä otan "taukoja" todellisuudesta.

#7 kirjoitettu 03.11.2004 12:28

En! kun omaan ahdistuksen maailmaani. No kyllähän siellä mättö musiikki soi.

Sandman muokkasi viestiä 13:14 03.11.2004

#8 kirjoitettu 03.11.2004 12:41

Tuli mieleen alotusviestiä lukiessa että fiilistelin eilen just ennen nukkumaan menoa monta kertaa putkeen Ken Boothen Ain't No Sunshine -biisiä... Ai vittu ku tuli hyvät vibat! Laput korvilla jammailee pimeessä huoneessa...

Muuten yleisesti musiikki ei ole pakopaikka ja mullakin on se paha tapa ottaa musiikkia aina esim bussimatkoille ja koulumatkatkin meni/menee aina laput korvilla. Tosin jos on kavereita mukana, niin sitten viitti soitella. Pidemmille automatkoille koitan löytää jonkun uuden tuttavuuden johon voi rauhassa syventyä ja katsella ohi kiitäviä maisemia...

#9 kirjoitettu 03.11.2004 12:42

Ei ole tarvetta paeta mihinkää, ei sitten hyvissä tai huonoissa hetkissä.
Mutta tiettyihin mielialoihin sopii tietynlainen musiikki, luonnollisesti.

#10 kirjoitettu 03.11.2004 13:37

Musiikkia kuunnellessa, etenkin poikkeuksellisen vahvoja mielikuvia assosioivaa, tuppaa jotenkin vajoamaan omaan henkiseen kuplaansa, sulkemaan ympäristön täysin ulkopuolelle. Tosin olen muutenkin aamusta iltaan uppoutuneena subjektiiviseen maailmaani. Olen jatkuvasti turtunut kaikelle ympärillä tapahtuvalle, jos en tietoisesti suuntaa tarkkaavaisuutani pois oman pääni sisältä. Mutta harvoin musiikin kuuntelun päämääränä on nimenomaan horroksen vahvistaminen entisestään, se vaan tulee siinä sivussa.

Tapaan kuunnella energistä, rytmikästä jumputusta pyöräillessä ja lenkkeillessä, esimerkiksi Daft Punkia, Rammsteinia ja System of a Downia. Sitä alkaa liikkumaan tempoon, eikä aika tule pitkäksi. Joskus jopa vaikuttaa siltä kuin koko maailma sykkisi samaan tahtiin. Tosin useammin kuin kerran olen käynyt liian tarkkaamattomaksi ja meinannut jäädä auton alle, tai polkenut liian nopeasti jyrkkään mutkaan liveten pöpelikköön.

SaastanenHippi kirjoitti:
...Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään...

Harvinaisen tuttua! Aika todella rientää pianoa soitellessa... Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että huomaan soittaneeni yhdeksänkin tuntia yhteen putkeen. On se niin jumalainen soitin, vaikka en mikään kolmen tolpan virtuoosi olekaan.

Ja tämä kuulostaa varmasti huvittavan angstiselta, mutta koskettimien ääressä voin kanavoida kaikkia vuosien varrella nielemiäni pettymyksen, katkeruuden ja surun emootioita, jotka aina maskuliinisesti olen niellyt ja jättänyt sisuksiini hautumaan.

#11 kirjoitettu 03.11.2004 13:47

SaastanenHippi kirjoitti:
konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.


Väärin, konemusiikkihan on mitä emotionaalisimpia tyylilajeja parhaimmillaan.
Melodic trance, uplifting trance. epic,dream.. Kaikki nuo herättävät suunnattomia mielikuvia, ja laittavat mielikuvituksen hyrräämään.

Tosin tämä on aivan mielipide asia. Minusta konemusiikki on kaikista tunnelmallisinta, ei ehkä persoonallisien soittotyylien takia, vaan massiivisten/monipuolisten äänimaisemien takia. (tosin myös konemuusikot yleensä omaavat tavaramerkin, josta heidän trackejansa tunnistaa)

#12 kirjoitettu 03.11.2004 13:50

Musiiki voi olla minulle ainakin paikka missä kohtaan tuskan, vihan, unelman tai muuten vaan hyvän olon... Yleensä se kyllä jää hyvään oloon tai unelmaan.

#13 kirjoitettu 03.11.2004 13:52

Coyote kirjoitti:
En mä "pakene", mä otan "taukoja" todellisuudesta.


Näinhän se menee, muut pitää röökitaukoi, mä vedän trancee

#14 kirjoitettu 03.11.2004 13:59

Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.


Väärin, konemusiikkihan on mitä emotionaalisimpia tyylilajeja parhaimmillaan.
Melodic trance, uplifting trance. epic,dream.. Kaikki nuo herättävät suunnattomia mielikuvia, ja laittavat mielikuvituksen hyrräämään.

Tosin tämä on aivan mielipide asia. Minusta konemusiikki on kaikista tunnelmallisinta, ei ehkä persoonallisien soittotyylien takia, vaan massiivisten/monipuolisten äänimaisemien takia. (tosin myös konemuusikot yleensä omaavat tavaramerkin, josta heidän trackejansa tunnistaa)



tarkoitin lähinnä musiikin tekemistä tuossa esseessäni.. kuuntelu on sitten eriasia. Harvat biisit pistävät reissaamaan, mutta soitto (varsinkin pianolla) pistää aina ajatukset rajan tuolle puolen.

#15 kirjoitettu 03.11.2004 14:02

SaastanenHippi kirjoitti:
Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.


Väärin, konemusiikkihan on mitä emotionaalisimpia tyylilajeja parhaimmillaan.
Melodic trance, uplifting trance. epic,dream.. Kaikki nuo herättävät suunnattomia mielikuvia, ja laittavat mielikuvituksen hyrräämään.

Tosin tämä on aivan mielipide asia. Minusta konemusiikki on kaikista tunnelmallisinta, ei ehkä persoonallisien soittotyylien takia, vaan massiivisten/monipuolisten äänimaisemien takia. (tosin myös konemuusikot yleensä omaavat tavaramerkin, josta heidän trackejansa tunnistaa)



tarkoitin lähinnä musiikin tekemistä tuossa esseessäni.. kuuntelu on sitten eriasia. Harvat biisit pistävät reissaamaan, mutta soitto (varsinkin pianolla) pistää aina ajatukset rajan tuolle puolen.


Jahas, anteeksi olen koulussa, ja lukemiseni on tälläistä nopeasti lukemista =/
Todellakin, pienon pimputtelu on jotain mikä saa ihon kananlihalle, varsinkin oikein muhkea, hyvä pieno on nautinnollista soittaa.

#16 kirjoitettu 03.11.2004 14:13

Mul on tapana juostessa vetää human beatboxia askelten tahtiin. Uskon et moni on kaupungilla kattonu et "mitäs helevettiä toi gaiffari duunaa". Toinen ihmisten ihmetyttäjä on varmaan se kun hyräilen sisäkautta tärykalvoille. Mahdottoman äänenpaineen saa silleen aikaan. Tää hyräily tottakai kuuluu esim. bussissa muillekk .
En kyl pakene todellisuutta.

Elastisen ainoo järkevä/hyvä riimi "luurit tekee tilanteist musavideoit".

#17 kirjoitettu 03.11.2004 17:34

Noihin lenkkeilyjuttuihin on pakko ottaa kantaa, toki on hienoa kun kuuntelee jotain musiikkia, tota beatboxaamista pitääkin kokeilla, mutta siinä on omat pikku haittapuolensakin, oletteko huomannut että sitä ei juostessa väsy samallalailla jos on jotain hyvää suht samanrytmistä kuin oma juoksu, mulle tuli intissä penikat eli siis luukalvon tulehdus jalkoihin, kun oli tuo lenkkeily armeijan loppupuolella jäänyt vähän vähille ja sain sitten yhtäkkiä päähäni että nyt ruvetaan nostamaan kuntoa, ja lähdin lenkille yksi ilta, jotain kunnon technoa luureissa ja lämmittelemättä tyhmä kun olin juoksin ekana päivänä 5 kilometriä, seuraavana päivänä kun olin lähdössä lenkille huomasin että vähän jaloissa tuntuu kipua juostessa, no se varmaan menee pois, juoksin sitten pienen venyttelyn jälkeen 15 kilometriä, lenkin pituus oli 5 kilometriä ja kun tulin takasin siihen kohtaan mistä se alkoi tuli just joku sikahyvä biisi eikä malttanut lopettaa. Ja no tietysti paranemista hidasti se että käytiin kaverin kanssa bileissä aina kun oli vapaa viikonloppu ja intin lopussahan niitä oli suunnilleen joka viikonloppu jos ei ollu sairaalapäivystystä. Ja just tyyliin että perjantaina bileet, lauantai-aamuna jatkot jos oli, ja illalla taas bileisiin ja tottakai lepakon jatkoille sunnuntain aamuna.

Lääkärikin kyseli että enkai oo nyt käyny lenkillä tai mitään nyt ja sanoin että oltiin me vähän bileissä viikonloppuna, mut se sano että ei se nyt vaikuta mitään, itse olen ehkä vähän toista mieltä jos tamppaa ilta kymmestä aamukymmeneen, niin kyllä se nyt pienestä aerobicistä käy En oo oikeen ikinä tajunnu niitä bileissä seisoskelijoita, kun oon aina ollu ekana tanssimassa ja pilkkuun asti, pienien juomataukojen kera vetäny. Koulussa porukka vähän supisi selän takana että toi varmaan vetää nappeja, näin se bileissä taas viikonloppuna ja vetää koko bileet alusta loppuun, vaikka tosiasiassa selvinpäinhän bileissä kävin. Kaverin kanssa oli vähän sellanen juttu että jos lähettiin kaljalle niin lähettiin kaljalle, mutta jos on bileet ja tulee hyvää musiikkia niin hittoako siinä päihteillä on mitään funktiota enää. Joskus alussa ihmiset tuli ihan kysymään että mitä mä oon vetäny, se oli ehkä sitä aikaa kun esson nauttimisesta oli tulossa joku muoti-ilmiö. Joo ajatus taas lähti lentämään yhestä asiasta toiseen

#18 kirjoitettu 03.11.2004 18:07

Aina jos liikun kävellen, niin täytyy olla mukana korvalaput. Kaikki katoaa ympäriltä, kun laitan korvalaput korviini ja joku hyvä kappale soi. En usein edes huomaa kännykän värisevän taskussa jos joku soittaa. Monesti olen kävellyt esim. itäkeskuksessa joidenkin kavereiden ohi kun en ole heitä musiikkiin keskittymiseltäni huomannut. Joskus todellakin täytyy ihan skarpata, ettei musiikki vie täysin mukanaan ja ala tamppaamaan kävellessään.

Nykyisenä yökukkujana on hauska lähteä keskellä yötä kävelemään nukkuvaan kaupunkiin laput korvissa. Silloin voi antaa musiikin viedä itsensä mukanaan kokonaan ja sitä ei huomaakaan, kun yhtäkkiä kädet alkavat heilumaan rytmin ja melodioiden jne. tahdissa ja yhtäkkiä olenkin ihan omassa kuplassani, transsissa jopa. Joskus on sattunut jotain satunnaista koiranulkoiluiluttajaa vastaan yöllä kävellessä ja heidän ilmeensä ovat olleet jokseenkin näkemisen arvoisia.

Sitten minulla on joitakin kappaleita, joihin liittyy joku muisto tai tunnetila, jota on hauska viljellä ja ruokkia eli kuunnella kyseistä kappaletta monen monta kertaa putkeen ja vajota syvälle sinne todellisuuden toiselle puolelle sen myötä. Jotkut kappaleet ovatkin vieneet niin mukanaan, että olen kuunnellut niitä repeatilla jopa tunteja putkeen. Ei sitä ajan kulumista vaan huomaa siinä tilanteessa enää.. Eräs suosikkikappaleistani on 10:20 pitkä ja olen monta kertaa uppoutunut siihen moneksi tunniksi. Nämä "meditaatiot" ovat yleensä olleet hyvin puhdistavia kokemuksia psyykkeen kannalta. Musiikki on parasta huumetta!

..Jotain sanottavaa oli vielä, mutta ajatus katkesi kesken.

#19 kirjoitettu 05.11.2004 04:56

zood kirjoitti:
Tämä nyt menee vähän aiheen vierestä: Onko muusikon vaarallista kuunnella hirveästi laajalla skaalalla musiikkia (nettiradiot tms), onko vaara että vahingossa plagioi jonkun biisiä tiedostamattomasti, kun ei ole varma että olikohan tämä nyt oman mielen tuotos vai jonkun toisen.


Ei kukaan voi välttää kuulemasta tajutonta määrää erilaista musiikkia kuitenkaan, joten ihan turha rajoittaa kuuntelutottumuksiaan. Ja kaikki uudet biisithän ovat plagiaatteja joka tapauksessa...

Tietysti olisi mielenkiintoista kuulla musiikillisesti turmeltumattoman ( =ulkoisia musiikillisia vaikutteita saamattoman) mielen sävellyksiä.

#20 kirjoitettu 05.11.2004 05:09

Eipä musiikkiin ole tullut yksinään paettua..Mutta yhdistelmään musiikki ja kirjallisuus olen paennut monet kerrat vuosien varrella..

#21 kirjoitettu 05.11.2004 07:49

Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.


Väärin, konemusiikkihan on mitä emotionaalisimpia tyylilajeja parhaimmillaan.
Melodic trance, uplifting trance. epic,dream.. Kaikki nuo herättävät suunnattomia mielikuvia, ja laittavat mielikuvituksen hyrräämään.

Tosin tämä on aivan mielipide asia. Minusta konemusiikki on kaikista tunnelmallisinta, ei ehkä persoonallisien soittotyylien takia, vaan massiivisten/monipuolisten äänimaisemien takia. (tosin myös konemuusikot yleensä omaavat tavaramerkin, josta heidän trackejansa tunnistaa)



tarkoitin lähinnä musiikin tekemistä tuossa esseessäni.. kuuntelu on sitten eriasia. Harvat biisit pistävät reissaamaan, mutta soitto (varsinkin pianolla) pistää aina ajatukset rajan tuolle puolen.


Jahas, anteeksi olen koulussa, ja lukemiseni on tälläistä nopeasti lukemista =/
Todellakin, pienon pimputtelu on jotain mikä saa ihon kananlihalle, varsinkin oikein muhkea, hyvä pieno on nautinnollista soittaa.





flyygeli..

#22 kirjoitettu 05.11.2004 08:08

Uppoan omaan musiikkiin pitkäksi aikaa. Joskus voi mennä koko päiväkin yhtä tehdessä. Sitä vaan kuuntelee ja kuuntelee uudestaan ja uudestaan. Meinaan suht pitkiä aikoja eli 12-15h

#23 kirjoitettu 05.11.2004 08:22

SaastanenHippi kirjoitti:
Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
Meskaline kirjoitti:
SaastanenHippi kirjoitti:
konemusiikki ei nyt oikein minkään näköisiä fiiliksiä ikinä herätä, mutta piano ja rummut ovat sitten asia erikseen. Varsinkin pianon soittoon sitä tuppaa syventyä. Joskus sitä soittaa monia tunteja putkeen tajuamatta yhtään mistään mitään.


Väärin, konemusiikkihan on mitä emotionaalisimpia tyylilajeja parhaimmillaan.
Melodic trance, uplifting trance. epic,dream.. Kaikki nuo herättävät suunnattomia mielikuvia, ja laittavat mielikuvituksen hyrräämään.

Tosin tämä on aivan mielipide asia. Minusta konemusiikki on kaikista tunnelmallisinta, ei ehkä persoonallisien soittotyylien takia, vaan massiivisten/monipuolisten äänimaisemien takia. (tosin myös konemuusikot yleensä omaavat tavaramerkin, josta heidän trackejansa tunnistaa)



tarkoitin lähinnä musiikin tekemistä tuossa esseessäni.. kuuntelu on sitten eriasia. Harvat biisit pistävät reissaamaan, mutta soitto (varsinkin pianolla) pistää aina ajatukset rajan tuolle puolen.


Jahas, anteeksi olen koulussa, ja lukemiseni on tälläistä nopeasti lukemista =/
Todellakin, pienon pimputtelu on jotain mikä saa ihon kananlihalle, varsinkin oikein muhkea, hyvä pieno on nautinnollista soittaa.





flyygeli..



Meinasin sanoa jotta flyygeli, mutta poerhana soikoon. Ei tuollaisiin luksusksiin ole varaa koskea.

#24 kirjoitettu 07.11.2004 08:52

Hombre Muerto kirjoitti:

Tietysti olisi mielenkiintoista kuulla musiikillisesti turmeltumattoman ( =ulkoisia musiikillisia vaikutteita saamattoman) mielen sävellyksiä.


Aihoat vähänkään toimivat vertailut ovat tietysti vanha etninen musiikki, mutta etnokin on aina niin samantyylistä... Siksi oikeastaan voi ottaa esimerkin oeasta maailmasta tuolta intian "klasisesta" musiikista, joka on maailman taidemusiikin muodot saanut musiikkiperinne ilman länsimaisen musiikin sotkevaa vaikitusta.

#25 kirjoitettu 10.11.2004 14:31

EN PAKENE SILLÄ SITÄ VARTEN ON KOKAIINI JA VIROLAISET HUORAT

#26 kirjoitettu 15.11.2004 20:32

Ai että pystynky mennä mihinkään ilman korvalappuja? Meni tuossa viikko sitten rikki oma kannettava, ja nyt rupee tulee oireita, koulussa vaan miettii että hitto, pääsis jo kuuntelee musaa, päässä soi musiikki, ja joka kerta sitä rupeaa ajatukset harhailemaan siihen biisiin, mikä päässä soi, kunnes sitä tajuaa et oisi pitäny kirjoittaa sivullinen tiivistelmiä solujen lisääntymisestä. Hitto.

#27 kirjoitettu 18.11.2004 21:35

teen tätä koko ajan... musiikin ihmeellinen maailma sekoittuu todellisuuteen usein alkoholin vaikutuksen alaisena, jolloin näen 50,000 päisen yleisön edessäni...

#28 kirjoitettu 19.11.2004 09:17

En pakene, ainakaan tietoisesti.

Musiikki on niin suuri asia elämässäni, ettei sitä osaa ajatella niin että pakenisin "pahaa maailmaan" musiikin turvin.

Joka päivä vähintään kuulee semmoista paskaa ettei sitä musiikkia nyt seuraavana päivänä kaipaa heti heti ensitöikseen...

#29 kirjoitettu 19.11.2004 10:30

Ei todellisuuspakoa, vaan tiettyjen tunnetilojen vahvistamista. Kun osaa valita oikean bändin oikeaan fiilikseen ja tilanteeseen niin saa valtavasti irti kyseisestä hetkestä! Ja vielä kun lisää oikean kuunteluympäristön niin bueno!

Esim. Portisheadia soimaan luureissa kun kävelee illalla yksin kaupungin valoissa. Toimii. Toimii. Toimii.

#30 kirjoitettu 20.11.2004 00:49

Musiikin jatkuva kuuntelu johtaa joskus sellaisiin elämyksiin, että ei olisi koskaan uskonut. Kaikki näyttää vaikkapa kadulla kävellessä jotenkin erilaiselta, kaikessa on enemmän tunnetta. Musiikkia kuunnellessa tajuan joskus "miten ihmeellistä elämä on" ja miten mahtavaa musiikki on niin että tulee melkein kyyneleet silmiin.

Jotenkin mikään muu ei ole onnistunut liikuttamaan mua yhtä paljon positiiviseen suuntaan. Siksipä elänkin musiikille ja olen onnellinen kun saatavilla on ruokaa, musiikkia ja soittokavereita. Muun muassa.

En tiedä, onko musiikkiriippuvaisuus paha asia, mutta varmasti jos en saisi enää kuunnella musiikia, tuottaisin sitä joka tapauksessa itse ninkuin nytkin. Tai tanssisin.

Tälläkin hetkellä musiikki ja kaikki hienot kappaleen ovat ajatuksissa ensimmäisenä. Se on tauti, josta en halua parantua.

#31 kirjoitettu 20.11.2004 01:21

Musiikki ei ole toisesta maailmasta se on todellisuutta joka on aitoa. Tämä todellisuus mitä me kollektiivisesti täällä elämme on todellisuudessa kuin ruususen unta. Korkeammilla värähtelytasoilla musiikki on enemmän läsnä kokonaisuutta. Tuskin missään älykkäämmillä planeetoilla humanoidit enää kuuntelevat mitään sävelradiota (humppaa). Soinnuilla on erittäin suuri merkitys ja jokainen sävel on energiaa, musiikki on energiaa.

Uskonkin että tulevaisuudessa musiikki tulee olemaan paljon enemmän arvostetumpi taidemuoto täällä. Siihen menee vielä muutama vuosi ja tämän muutoksen saamiseen on lukuisia taloudellisia muutoksia tapahduttava ja tapahtuukin.

#32 kirjoitettu 20.11.2004 02:24

kyllä todellaki joutuu aina poistuu seurasta, ku iskee luurit korville ku stressi menee yli hilseen! Just se et ku on hajoomas kaikkeen hälinään ni voi laitta jonkun helmi biisin soimaan! Niinku esim Redrama - Babylon on mulle aika hyvä biisi johon voi "hukkua" ja samaisen artistin "you" kappale on aivan fantastinen rentoutumiseen. Ja toi addiktoituminen on kyl huomattu etten oikeestaan minnekkää mee ilman luurei.. Ja se on ainaki mulle aika pelastus!

#33 kirjoitettu 20.11.2004 06:25

Yleensä sattuu menemään tosiaankin juuri niin että kaikki muu katoaa mielestä ja ruumiista täysin paitsi se mitä milloinkin kuuntelee, oli kuulokkeet päässä tahi mökillä rämä radio. Musiikki on ilmeisesti minun todellisuuteni, ainakin se tuntuu paljon vahvemmalta kuin mikään muu

Sitten mitä tuohon toiseen asiaan tulee niin minä ainakin aion kuunnella vastaisuudessakin mahdollisimman paljon ihan kaikkea. Se nyt on alusta asti ollut selvää että jotain tulee tiedostamattaankin "lainailtua" ties mistä, mutta se on ihan sama kuin taulua maalaisi, en tiedä montaakaan taiteilijaa (ja onhan niitä, juuri muistin yhden - nimeä tosin en muista ) jotka tekisivät joka kerta uudet värit jokaista uutta taulua varten. Sitäpaitsi, jos pyrkii tekemään musiikkia sillä mielellä että se mahdollisimman paljon miellyttää omaa korvaa/mieltä/sielua/vasenta hihaa, niin millään muulla ei ole väliä.

#34 kirjoitettu 21.11.2004 13:13

Mitä hittoa, eikö musiikki olekkaan todellisuutta? hemmetti ne huijasi minua... rahat takaisin. En kyllä näe musiikkia tai todellisuutta mitenkään erilaisina asioina. Se kuka kuuntelee musiikkia vain paetakseen todellisuutta, kuuntelee kyllä sitä aivan väärin. Silloin olet musiikinväärinkäyttäjä, etkä yhtään parempi tavallisista mainstream musiikinkuluttajista

#35 kirjoitettu 21.11.2004 13:13

Kun teen biisiä, en huomaa ajan kulua ollenkaan. En muista, että minulla olisi kyllä muutakin tekemistä. En muista, että kotistudion ulkopuolellakin on elämää.

Siis jotenkuten kyllä.

#36 kirjoitettu 21.11.2004 17:25

mun pitää aina kävellessä kuunnella musiikkia, useinkin kerään katseita eläytymisen vuoksi. musiikki on aina mukana, jos ei muuten niin päässä soi varmasti. oon siinä mielessä taikauskoinen, että patterien loppuminen aamulla tietää huonoa päivää. yöllä kun ei tule uni silmään, saatan ihan vaan fiilistellä hyvän musiikin parissa aamunkoittoon saakka.
en oikeastaan pakene mihinkään, elän siellä suurimman osan ajasta.

#37 kirjoitettu 22.11.2004 15:15

Tykkään tästä pimeästä ajasta kun on talvi. Se on omalla tavallaan kivaa, kun illalla pimeällä voi lähtä ulos kävelemään ja soittaa jotain hyvää musiikkia korvalappustereoista. Teen tällaista perjantaisin. Joskus kun on oikein rankkaa ja ei mene hyvin, niin pakenen kaikkia paineitani musiikkiin. Itseasiassa musiikin tekeminen auttaa pakenemaan paremmin. Tiedätte varmaan saman tunteen, että kun ei mene ihmissuhteissa hyvin, niin purkaa paineitaan musiikin tekemiseen ja kertoo sen kautta omista tunteista..

#38 kirjoitettu 26.11.2004 09:18

Mitä helvetin todellisuutta?
Ihminen joka pakenee todellisuutta on säälittävää.
Musiikki kyllä auttaa kohtaamaan tämä 'todellisuuden' uudestaan ja uudestaan päivä päivältä.

#39 kirjoitettu 26.11.2004 10:13

Tripper kirjoitti:
TotalNegative kirjoitti:
Mitä helvetin todellisuutta?
Ihminen joka pakenee todellisuutta on säälittävää.
Musiikki kyllä auttaa kohtaamaan tämä 'todellisuuden' uudestaan ja uudestaan päivä päivältä.


Kärjistetysti pikemminkin ihminen joka haluaa elää tän todellisuuden puitteissa on säälittävä
Ja jos vaan surkuttelee omaa tilaansa ja hyväksyy asiat niin ei sitä muutosta tapahdu..
kaikelle täytyy silti antaa aikansa.



Meni vähä pointti sun jutussa ohi, mutta sanoin mitä ajattelin asiasta..

#40 kirjoitettu 26.11.2004 13:14

äh, miksi todellisen pakeneminen ymmärretään sellaisena ettei kestäisi todellisuutta, todellisuudessa on ihan kivaa mutta on kiva irtautua arjesta ja vajota toiseen tajuntaan. Toki joskus ottaa päähän ja on huonoja päiviä jolloin musiikki voi todella tehdä olon paremmaksi, mutta kyllä elämästä selviäminen on ihan oman pään sisällä, elämähän on asenteesta kiinni. No ehkä se oli tosiaan tuo sana "pakeneminen". Voihan sitä paeta joskus ihan huvikseenkin, ilman että on jokin todellinen hätä. Mulla on päässä ihan oma maailma, josta meinas tulla kouluaikoina vähän ongelmia, kun mietin omia juttuja enkä kuunnellut ollenkaan.

Ja tosiaan, musiikki ei aina välttämättä vie pois todellisuudesta, vaan elävöittää sitä, mistä joku puhui. Ei mulla ainakaan ihan totaalisesti vintti pimene kun laitan luurit päähän, näen sentään eteeni, mutta kaupungin hurina kun muuttuu musiikiksi niin onhan se jo ihan toinen paikka.