Eilisen baarireissu päättyi kotosalla jo alkuillasta sammumiseen. Heräsin aamukolmelta, katselin Firefly-televisiosarjan viimeisen digitaalisen tilalevyn loppuun, söin tukevahkon aamiaisen ja rankaisin itseäni otteen menettämisestä taktisella aamurääkillä. Ennätin tehdä kahdet sarjat selkiä, vatsoja ja punnerruksia. Lisäksi tein kahdet sarjat hauiksia ja kipparikalleja.

Ennen rääkkiä nautittu poikkeuksellisen juhlallinen aamiaiseni koostui kolmesta lasillisesta vettä, yhdestä lasillisesta Beroccaa, kolmesta margariinilla ja kalkkunaleikkeillä päällystetystä jyväleivästä sekä yhdestä broilerinrintafileellä tehostetusta Oululaisen jälkiuunileipäpalasta. Televisiossa edelleen hetkittäin pyörivä Kova kuin elämä -mainos on pitkästä aikaa sellainen kaupallinen tiedote, joka ei suoranaisesti vituta minua, mikä on tänä tuottojen maksimoimisen ihmeellisenä aikana erittäin tervetullutta. Nyt suihkuun ja töihin.

--

Työpäivä sujui tavallista selkeästi hitaammin. Päässä pyörineet työhön liittyvät asiat saivat minuuttiviisarin suorastaan matelemaan, vaikken aikarautaa jatkuvasti tuijottamassa ollutkaan. Mukavana puolena tänään käsitelty tavara oli ajoittain jopa kiitettävänkin raskasta.

Työpaikkaruokailuni oli tänään tavallista monipuolisempaa: olin pakannut mukaani jopa kolmea erilaista tummaa leipää! Kaksi kuivunutta ruispalaa, kaksi jälkiuunipalaa ja yksi myslileipäpalanen. Viimeisenä mainittu tuntui kuin olisi syönyt hedelmäleipää — taisi sisältää oikein omenaa.

Kotiin lähdin kerrankin suoraan, jotta Hullujen päivien tukkima keskusta ei pääsisi aiheuttamaan tarpeetonta närkästystä lammaslaumoineen. Kotiin päästyäni ravitsin itseäni oikein margariinilla, salaatilla ja kalkkunaleikkeillä vuoratuilla leivillä, vedellä, appelsiinimehulla, rasvattomalla maidolla ja yhdellä kappaleella magnesiumkapseleita.

Ennätin lueskella päivän lehden kaikessa rauhassa ruoan sulamista odotellessani. Lisäksi sain viimein luettua loppuun ystäväni minulle lainaaman romaanin, josta päädyin lopulta pitämään. Hyvin harvoin käy niin, että vasta viimeinen kappale vakuuttaa minut siitä, ettei kirjan lukemiseen käytetty aika ollut hukkaan heitettyä. Kyseessä oli Mark Haddonin kirjoittama The Curious Incident of the Dog in the Night-time, jonka minäkertojaa voisin helposti luonnehtia vitutusta usein lietsovaksi. Vaan on hänelläkin hetkensä, ehdottomasti. Kerronta poikkesi jonkin verran sellaisesta, mihin olen aiemmin törmännyt, mikä luettakoon lopulta positiiviseksi asiaksi.

Ruoka tuntui vajaan kahden tunnin jälkeen sulaneen, joten aloin kiskoa lenkkivaatteita ylleni. Näihin kuuluu viileämmän kauden aikaan rajattoman tyylikäs kerrasto, t-paita, tuulipuku, kahdet päällekäin vedettävät saumattomat lenkkeilysukat, kauluri, pipo ja hanskat. Tällä hetkellä ulkona on jo sen verran lämmintä, että olen jättänyt t-paidan pois kuvioista. Suosittelen muuten lenkkeilysukkia kaikille juoksemisesta kiinnostuneille. Ennen moisten hankkimista jalkani olivat lähes joka juoksun jälkeen rakoilla.

Jo pikalenkiksi jääneen pyrähdykseni alkuvaiheilla huomasin tehneeni kolme olennaista virhettä valmistautumiseni suhteen. Ensinnäkin join ehkä noin kaksi tai kolme lasillista liikaa nestettä käymättä ennen lähtöä vessassa. Koko matkan ajan juoksemista häiritsi kevyt pakottava tunne, joka ei kuitenkaan yltynyt ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi kahden kierroksen pikamatkalla. Toiseksi nauttimani leivät eivät olleetkaan aivan täysin sulaneet, mikä tuntui varsinkin ensimmäisen kierroksen aikana täysin tarpeettomana lisäyllätyksenä vatsanseudulla. Kolmanneksi kerrasto alkaa varsinkin oikein päälle puettuna tuntua hieman liian lämpimiltä näihin keleihin. Hetkittäin koin oloni jokseenkin lämpimähköksi. Esilämmittely sentään toimi.

Muuten matka sujuikin ongelmitta. Klassikkovaivani meinasi jälleen päästä yllättämään, eli vasemman sääreni etuosa oli toisin sanottuna lähellä lukkiutua, mutta toisella kierroksella hieman keventämäni tahti auttoi ongelmaan nopeasti.

Ajat olisivat voineet olla parempiakin. Ensimmäinen kierros sujui puoli minuuttia nopeammin kuin viime lenkin paras aika. Kellotin ajaksi 11min5s, mutta taisin aloittaa toisen kierroksen hieman myöhemmin kuin viime kerralla. No, puolen minuutin pudotus kierrosajassa ei ole ihan mitätöntä, vaikka olisinkin halunnut päästä kymmenen minuutin puolelle. Toisella kierroksella jouduin hieman hölläämään tahtia, ja aika valahtikin kahdentoista minuutin puolelle. Kokonaismatkasta putosi tasan kaksi minuuttia, mikä tarkoittaa yhteensä 28:tä minuuttia. Hieman harmittaa, että tuli jälleen kerran kämmättyä valmistautuminen, koska olisin muussa tapauksessa voinut juosta hieman pidemmänkin matkan. Vaan eiköhän tässä tämän kuun aikana ole vielä aikaa hieman pidemmällekin lenkille? Jos saisin juostua ainakin yhden, olisin tyytyväinen.

Lenkiltä riensin venyttelyn jälkeen suoraan voimaharjoittelurupeaman pariin, koska tänään oli periaatteessa voimaharjoittelupäivä ja lenkki ainoastaan kompensoi eilistä selkärangattomuuttani.

En ole vieläkään ymmärtänyt, että Pink Floyd ei yksinkertaisesti toimi taustalla soitettuna treenimusiikkina, koska sitä jää lähes joka kerta kuuntelemaan liian aktiivisesti, mistä seuraa tarpeettoman monia täysin jumiutuneita hetkiä. Myöskään PMMP:n Leskiäiden tyttäret ei ollut musiikkivalintana sieltä kaikkein rautaisimmasta päästä, vaikka hieman Animals-levyä paremmin toimikin. PMMP:n ongelmaksi muodostui sanojen voimakas mukaansatempaavuus. Niitä jää hieman pakostakin pohtimaan. Joku raja on edelleen yksi voimakkaimmista suomalaisista pop-kappaleista, joita olen ikinä kuullut.

Televisiosta tuli aluksi ruokaohjelma Köyhät ritarit, jota en ollut aikaisemmin nähnyt yhtäkään jaksoa. Meri-Tuulilla oli punertava tukka. Siitä ruokapuolesta en niin välittänyt.

Ja koska alkuillan televisio-ohjelmatarjonta nyt on vähän mitä on, kun Prismakin tulee aina väärään aikaan, päädyin seuraamaan jääkiekkoa syrjäsilmällä. Kannatin joskus naperona Jokereita, mutta täytyy sanoa, että tämäniltainen ottelu tuntui lähinnä yhdentekevältä. Amatöörimäistä sähellystä ainakin narripaitojen osalta.

Noin kaksi tuntia kestänyt harjoittelu eteni rutiininomaisesti. Kiinnitin hieman tavallista enemmän huomiota hauisten harjoittamiseen, mutta muuten mitään mainitsemisen arvoista ei tainnut tapahtua. Nyrkkeilysäkkiä en tällä kertaa pahoinpidellyt lainkaan. Ei ollut sellainen olo.

Harjoitusten jälkeen join ison lasillisen itse sekoittamaani (!) proteiinijuomaa, johon kuuluu Evolutionin "suklaanmakuista" Whey2-jauhetta ja vettä. Näinkin monimutkaisen sekoituksen kanssa askarteleminen saattaa luonnollisesti kuulostaa monista suorastaan uhkaavankin haastavalta, mutta voin vakuuttaa sen sujuvan käytännössä huomattavasti helpommin. Ennen suihkua tein vielä nopean 111:n punnerruksen sarjan. Suihkun jälkeen katsoin Lostin tämäniltaisen jakson ja söin ison lautasellisen teriyaki-kanaa ynnä riisiä.

Hieman eilistä urheilullisempi päiväni päättyi 24:n uusintajakson puolivälin paikkeilla väistämättömään nukahtamiseen, mistä johtuen saan tämän kirjoituksen vasta nyt linjoille. Tänään voi olla, että kuntoilu jää hieman vähemmälle. Luvassa on tavallisen työpäivän sijaan autokoulun kakkosvaiheen rataosuus ja sitä seuraava mahdollinen baari-ilta. Saa nyt kuitenkin nähdä; suunnitelmani saattavat vielä muuttua merkittävästikin.