Kyllä vain, päiväkirjan tämänkertaisen "entrèn" nimestäkin jo voi päätellä mistä on oikein kyse.

Painshock on vihdoin saanut ihan oikean bändin ympärilleen. Biisit ovat saaneet uutta eloa, ja soittoporukkakin on verrattain taidokas. Tärkeintä porukassa kuitenkin on - ei suinkaan soittotaito - vaan halu tehdä musiikkia, luoda, soittaa ja vaikuttaa. Varsinkin tällä alueella asustelevat ihmiset tietävät seudun musiikillisen aktiivisuuden, joka on hyvin vähäistä. No, onhan tuolta Kankaanpäästä kuitenkin noussut Aino -niminen orkesteri, joka nyt on jo hieman päässytkin mainetta niittämään pitkin Suomen maata. Mutta siinäpä taitaakin olla ne tärkeimmät.

Kaikenkaikkiaan viisi kaveria on nyt jo jonkin aikaa soittanut yhdessä harjoitellen Painshockin kappaleita, eritoten niitä englanninkielisiä, ehkä hivenen rankempia vetoja. Kaverit ovat kaikki lähes samoilta kulmilta (rumpali kuitenkin Porista ja allekirjoittanut itse Laviasta) ja musiikilliset taustatkin ovat kaikilla lähes samanlaiset. Jokaisen menneisyyteen on mahtunut niin humppaa kuin suomi-rokkiakin, ja juuri tästä syystä päätettiinkin laittaa kasaan heavy metal -yhtye - jokaisen päässä vain soi yksi lause: "Ei enää koskaan suomi-rokkia!".

Noh, kun allekirjoittanutta pyydettiin hoitamaan rumpalin tonttia, niin tottakai minä homman otin vastaan. Biisien kanssa ei ollut minkäänlaisia erimielisyyksiä. Mainitsin ohimennen tehneeni "muutaman" kappaleen viime vuosina, ja sille tielle se sitten jäikin. Pienten ongelmien jälkeen allekirjoittanut siirtyi hoitamaan toisen kitaristin tonttia rumpujakkaran siirryttyä uuden kaverin haltuun. Kosketinsoittajaa ei bändissä ole, joten pieniin kompromisseihin on pitänyt tyytyä. Mutta se ei ole vauhtia haitannut, täysin päin vastoin. Uusia sovituksia on tehty, kappaleita kuunneltu kerta toisensa jälkeen, joista epäkohdat on poimittu ja jotka ovat valmiiseen tuotokseen korjattu. Toisia sanoja käyttäen, kappaleet ovat syntyneet uudelleen.

Painshock -nimeä tuskin orkesteri tulee kantamaan, ellei sitten asiasta niin päätetä. Mutta ottaen kuitenkin huomioon musiikkityylin, kappaleet - ja myös sen tosiasian, että joukosta löytyy myös muutama balladi - ei Painshock ole tyylilajille kovinkaan käytännöllinen nimi. Teoriassa kyllä, ei käytännössä.

Tulevaisuudessa bändiä voi varmasti kuitenkin päästä näkemään ihan livenäkin, joten kaikki jotka vain Painshockin tuotannosta pitävät, tervetuloa kuuntelemaan. Ilmoitellaan keikoista täällä sitten myöhemmin.

Tomi Rajala