Löysin vanhan demokokoelman, ja aloin kuunnella sitä vähän siinä tarkoituksessa, josko löytyisi jotain kehityskelpoisia ideoita... Kävi kuitenkin pikemminkin niin, että erilaisia muistoja alkoi tulvia mieleeni.

Kokoelma oli vuodelta 92, jolloin olin vielä nuori ja viaton, enää olen vain viaton...

Joka tapauksessa, sen aikainen opiskelija-asuntoni hajuineen ja väreineen tulivat yllättävänkin selkeinä mieleen. Ja kämppikset, niiden oudot tavat ja äänet. Ja tietenkin ne kamat joilla silloin teki musaa. Vanha Tascamin raituri ja Yamahan DX-100 syna minikoskettimilla (harmi, että oon myynyt pois).

No, ihan hyviäkin demoja löytyi, tietenkin ajan hengen sävyttämiä. Ja jopa sellainenkin ihme kuin oma sovitukseni Costello Hautamäen biisistä, jota hän aikanaan tarjosi Pretoria-bändimme esitettäväksi. Ei me koskaan saatu sitä toimimaan, mutta ihan hyvältä kuulosti demo siitä huolimatta.

Luultavasti annan näiden teosten olla, mutta kyllä tää trippi tarjos ihan mielenkiintoista perspektiiviä esim siitä millä tavoin itseäni noin 12 vuotta nuorempi tyyppi suhtautuu musiikkiin. Tuotteliaisuus on yksi juttu: Lötyi valtava määrä jotain alle minuutin teoksia. Toisaalta vaikutteiden läpinäkyvyys, esim Satriania tuli silloin kuunneltua paljon, ja Princeä.

Jotain kehitystäkin on mielestäni tapahtunut, ehkä tosin jotain takapakkiakin. Ainakin se, että neliraituri on työvälineenä sen verran rajoittunut, että biisit oli silloin instrumentaatioltaan huomattavasti niukempia. Kitaristina tuskin oon ihan hirveästi kehittynyt, mutta ainakin näyttämisen halu on nykyään harvinaisempaa!