Koin töissäni kauhun hetkiä, kun kusella käviessäni huomasin peilin kautta jonkin roikkuvan lakistani. Menin lähemmäs peiliä ja yritin tarkentaa tuohon pieneen mustaan pisteeseen ja huomasin sen olevan pienen pieni hämähäkki, jolla oli näppärän näköinen valkoraidallinen peräpää. Kurottaessani kättä napatakseni hämähäkin, tuo pieni hämähäkin nyytti alkoi heilua ja se heilahti sekunnin päästä suoraan sieraimeeni. Hätkähdyin ja yritin puhaltaa ilmaa nenäni kautta, samalla kun ronkin sitä sormeni kanssa. Lopputulos: Sinne jäi ja liiskaantui.

Lähtiessäni kotiin sain hyvän esimerkin jälleen Pansion ghetosta. Joskus 80-luvulla Pansion alue Turussa oli vähäosaisten aluetta, jossa pienet baarit ja huumeen myyjät kukoistivat. Vaikka ajat ovat menneet eteenpäin, ihmiset näyttävät yhä samalta. Tullessani ylitöistä kotiin pyörällä, näin mitä eriskummallisia ja naurettavan tyhmän näköisiä ihmisiä, joista jokainen tuijotti minua loppuun asti mennessäni ohi.
Ollessani Pernossa (Pansion rajalla) näin muutaman sadan metrin päässä toisen pyöräilijän tulevan vastaan. Yllättäen se vaihtoi kadunpuoltaan minusta katsottuna oikealle, eli samalle puolelle kanssani. Ehdin jo huokaista, että voi vitura näitä "katotaa kumpi väistää ensin ttu" -ihmisiä, joilla ei ole mitään parempaakaan tekemistä. Kun matkaa oli enää muutama kymmenen metriä, vaihdoin puolta vasempaan kadun reunaan. Yllättävää -- Toinen pyöräilijä teki samoin. Enää en halunnut väistää. Päätin mennä vaikka päin ja kuolla kolariin, mutta väistyä en aikonut. Ennen molempien äkkijarrutusta, ehdin nähdä törmääjän. Keski-ikäinen kalju mies, jolla oli lasit ja helvetin ruma tuulipuku. Jarrutimme molemmat muutaman metrin päässä ja tämä mulkku tuli silti minua kohti. Hän meni ohitseni ja osui olkapäähäni mennessään vauhdilla ohi, ja siitä kiitoksena yritin lyödä häntä kyynerpäälläni. Siitä tuli ennemmin tönäisy, eikä sekään edes onnistunut kunnolla. Tämä amiraalivaariksi ristimäni mies kaatui parin metrin jälkeen täysin vatsalleen ja iski päänsä maahan. Hän teki sen kuitenkin hallitusti ja se näyttikin enemmän stuntilta, kuin oikealta vahingolta. Siinä mies makoili pyöränsä alla ihmeellisessä asennossa ja kysyin häneltä, "sattuiko sinuun?". Mies vain mulkoili takaisin. "MITÄ!?". Sitten hän hymähti ja näytti kuolaavan. Keräilin tavaroitani maasta (pyöräni takana oli kori, jossa oli kassi eväineen) ja tämän tehtyäni menin miehen eteen. "Oletko kunnossa?" -kysyin rauhallisesti. Mies vain katsoi vittumaisen näköisenä minua kohti. "VOI PERKELE!". Mies yllättäen vastasi vitutuksen puuskaani ja mutisi jotakin myöntävältä kuulostavaa. Käskin hänen nostamaan jalkaansa, jonka hän tekikin automaattisesti lähestyessäni kaatunutta fillaria. Nostin fillarin ylös pitäen samalla silmällä tätä mensan hylkäämää ja tämä nousikin todella hämmästyttävän nopeasti ylös ollakseen niin loukkaantunut, kuin esitti. "Turvallista matkaa" -tokaisin sen verran punaisella ja irvistävällä naamalla, että hän nyökkäsi silmät lerppuen ja nousi fillarinsa selkään. Jatkoimme molemmat matkaa, mutta vain muutaman kymmenen metrin päästä kuulin taas kaatumisen äänen. Katsottuani taakse huokaisin. -Mies oli löytänyt uuden uhrin, mutta tämä uhri olikin väistänyt ja mies makoili nyt penkassa.