1.
Vähän niinku hokkus pokkus, ne kaikkos viereltä/
Mietin kaiken lopuks, et kaikki oli omast mielestä/
Oma moka et koskin siihen ekaan ja jäin kiinni/
Ja nyt vuosien jälkeenki, mä en pääse enää irti/

Ai te mietitte, miks mä oon näin vaitinainen välillä!/
Mut pakko olla vierotuksest, etkä sä ees käsitä/
Mun aukot oli pakko paikata, ja keksin huonon keinon/
Ja välil ihmettelin itekin, kuin alhaal ja kuin heikkon/

Satuin olemaan pahimmallani! Vielkin vitun vaikeeta/
Naurat perseruvella, ja välttelet tätä vitun aihetta/
Mut mä oon tosissani, et tunne musta mitään!/
Ja kun kerran opit tuntee, et haluu tuntee lisää/

Tilanne alko karkaa pikku hiljaa käsistä, tajusin itekin/
Nää antanu apuu! Vaan ne tätä kipuu lisää pidensi/
Tai no tavallaan siis! Kuolemahan lähempänä vuosii/
Ja kuolemakin lähel oli! Kun sisältä mä jo kuolin/

K.
Nyt mä karkasin teiltäni! viha mua heikensi/
Räjähdin helpommin! Ja pyysin anteeks ensin/
Sil mä tiesin! Mä edelleen vaan tiesin/
Et saan vain vihan anteeks, vaik varjois ajat vietin/