Kaikki mitä teen on aina nii väärin,
sanon kyl vastaan ja hihani käärin.
Ootteko muka ite ollu aina nii enkeleitä,
luuletteko tosiaan et mä mielistelisin teitä.
Ei tää käy päinsä, en suostu tähän,
olkaa nii kilttejä ja relatkaa vähän.
Mietin keinoa millä voisin kaiken sivuuttaa,
paha maailma kääntäis aina vaan sivuaan.
Mut toisin kävin, ku kaiken ne näki.
En ollutkaan täydellinen, ne seisoo edessäni,
kuulustelee, mitä tein eilen,
toinko mitään porukkaa sillon meille.
En juo, en polta, eikö se riitä,
etten tuo elämääni teidän menneitä.
Huuatte mulle, mikä on.
No myönnetään oon ollu hieman uskoton.
Mut anteeks oon pyytäny monta kertaa,
ette siltikään luota muhun edes sen vertaa.
Etten lähde mihinkään mis ei oo järkee,
väitätte muka et oon teille nii tärkee.

Kerto:
Luottamus, mihin maailma on menossa,
oo onnellinen, et vielä oon elossa.
Luottamus, tahdon takaisin tänne,
kun kaikki oli hyvin, korjatkaa elämänne.