Sata sanaa ja ponnistus
satayksi, satakaksi
joutavaa on niiden todistus
tai toivoa ne taivaan satamaksi

ja toivoahan aina riittää
epäonni vain jaksaa kiittää
hei, sitä saa, mitä niittää

tuhat kuvaa ja kaikilla nimi sama
ja nimi kertoo kantajastaan
kalat vedessä kuin muutamat
kaiuissaan käyvät rantaa vastaan

toivovat onnenapiloita
rintapielissään neilikoita
hei, mut miks on suut täynnä sitruunoita?

kun epätoivo on lyhin virsi
sen laulaa yhdellä huokauksella
ja epätoivolla oljenkorsi
joka pistelee kaipauksella
siinä varsi ja hirsi
köysi ja korsi

yksi lause ja sitten piste
satakolme, sataneljä
tähtien varjossa onnellisten
käpy alla kipeän seljän

sanat, jotka kulkee harkiten
kielen päällä ne vaa’iten
mielen niillä parkiten
sanoisit sen sanan arkisen
hei, älä enää koruompele

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu