Perisuomalaista melankoliaa ja sielunmaisemaa.
Sanat:
Kuljen matkassa muiden
saattueessa, joka taivaltaa
joukko mustissaan, hiljaa surren
Näen eteemme tulleen sen
kynttilöiden valaiseman maan
hämyisen uurnalehdon luokse astelen
Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun
Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun
Sinä määräät aikamme täällä
pidät kiinni ja ottees irrotat
me vain yritämme ymmärtää sun mieltä
Meiltä otit niin paljon, mut kuitenkin
saatat lopulta huomaasi meidätkin
uurnalehtosi varjoon saamme jäädä
Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun
Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun
Häntä vain minä rakastin
hänen vuokseen kärsin ja taistelin
pelkkää tuhkaa nyt kannan käsissäni mun
Niin kuin kaikki nuo toiset
alas myöskin polvistun
sun syliis lasken uurnan muistoilla kullatun
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Ei kommentteja.