Vesi vihmoi maanantaina
mikään ei oikein luista
kitkutettava on läpi päivän kuitenkin

Patterit on kastuneet taas
surun pisaroista
kiskot ei vie mieletöntä mieltä minnekään

Sinä saavuit hakemaan mut
ulos sinisestä
sumusta ja sateesta veit uuteen vireeseen

Ovesi sä avasit
ja päästit pimeydestä
puhtaaseen ja selvään sydämeen

Oli seitsemäsneljättä viikko syksyn aikaa
Yhä päivät nuo yhteiset mielein kohottaa
Niin pyyteetöntä hyvää löysin susta kummaa taikaa
Aarteemme veit sateenkaaren taa

Tuulina me lensimme
ja syvään syleilimme
juostaksemme pois kuin vapaat metsän eläimet

Silmistäsi kirkkaan valon
näin niin ihmeellisen
naurusuu, soi äänessäsi heleät sävelet

Torstai täynnä täyttymystä
liikuit luoksein hiljaa
rakkautesi todellakaan valehdellut ei

Viime kertaa kosketit mua
katsoit vielä kerran
sunnuntai sut mukanansa vei

Oli seitsemäsneljättä viikko syksyn aikaa
Yhä päivät nuo yhteiset mielein kohottaa
Niin pyyteetöntä hyvää löysin susta kummaa taikaa
Aarteemme veit sateenkaaren taa


c Matti Katajainen

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu