Karua, vääjämätöntä kertomaa. Eksistoimisen kiivasta taistelua, minkä tuoksinassa tapahtumat ajoittain jäävät kasaamaat energiteettiään "pelastuksellisiin" suvantoihin. Hanuripäiväkirjassa arki kohtaa pyhyyden, mutta vain osoittaakseen koko kuvion ristiriitaisuuden ja loputtoman kyseenalaisuuden. Toisaalta sävelmosaiikista heijastuu myös raikkaan elämänilon ja jokapäiväisen selviytymiskamppailun kutkuttava ihanuus; ollako nuori vai vanha, ollako ikäisensä loppuikänsä?