Taas menneitä miettii
Miten silloin joskus
Aikaa yksin vietti
Se tyttö pieni ja hiljainen
Kun nauruja muiden kuunnellen
Mietti hän milloin nauraa takaisin sais
Kun muut näppejään nuolemaan jäis

Jälleen totuus päin kasvoja löi
Kun tulevaisuus ystävät aidot vei
Tiet lähti eri suuntiin kulkemaan

Muistan kuinka hymy onnellinen
Suupielet ylös kääntäen
Nousi kasvoille tytön sen
Pienen ja hiljaisen
Kun ystäviä aitoja katsellen
Uskoi viimein löytäneensä onnen ikuisen

Jälleen totuus päin kasvoja löi
Kun tulevaisuus ystävät aidot vei
Tiet lähti eri suuntiin kulkemaan
Harva jäi tyttöä kuulemaan
Taas sielua tytön testattiin
Kun ystäviä uusia pestattiin

Tyttö kovia kokenut
Vastaanotti elämän iskut
Ja niin lopulta se palkittiin
Ystävät ihanat annettiin
Vaan arvet lapsuuden
Tyttöä muokaten
Eloaan jatkaa haaleten

Uskoa huomiseen
Tyttö pieni ja hiljainen
Haluaa kaikille jakaa ja muistuttaa
Elämä vastatuulia puhaltaa
Välillä hiukan liikaa vaan
Ei aina jaksa yrittää
On joskus pakko vain levähtää

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu