Melko pitkä on kommenttirinkiin juu. Tsaikedeelista äänimaailmaa mutta vähän liian kokeellinen meininki itelle.

ei oo kyllä mun musiikki makuuni yhtään joten jätän arvostelematta enkä sano mitään yhtään enempää:)

Punainen, Oranssi, Keltainen. Rummuissa makeat bongot ensimmäisessä osiossa. Toinen osio iskee spektrissä Sinistä ja liilaa. Väläys ja puolikaari. 7 minuutin kohdalla oletettava meditoinnin siirto askelta lähemmäs. siinä paristä kympistä eteenpäin korkeiden äänien iskut tuntui miltei pahalta, 48 alkoi olla miellyttäviä matalia soundeja. Osioiden väleihin voisi jotain soundipohjaista siirtymää tehdä, sillä tyhjä on aina huonoa.

Tyyli Psychedelic ainekin kuvaa hyvin tätä biisiä. Tosiaan pomppia piti, ihan kivoja juttuja löytyi mutta liian pitkähkö biisi omaan makuun.

ulottuvuuksien välisessä avaruudessa matkaavalla aluksella oli jotein pieniä teknisiä vikoja 15 minuutin kohdalla. kuullosti irtonaiselta ruuvilta. sitä kesti yli viisi minuuttia ja sitten alkoi soimaan hälytyssummerit. vika saatiin kuitenkin korjatuksi ja matka jatkui läpi pelottavien universumien sekä usvaisten sumujen. transendaalinen tila saavutettiin noin 40 minuutin kohdalla. tämän jälkeen matka katkesi tylysti kommenttiringin pläyerin jumittauduttua.

Vähän joutu pomppimaan mutta hyvä että joku tekee tällästäkin! Hyviä soundeja

Hämmentävä kokemus. Vähän oli pakko hyppiä ajankäytöllisistä syistä, mutta hyvin psykedeelistä meininkiä. Alussa tuli mieleen joku urbaanishamanistinen messu tynnyrissä olevan nuotion ympärillä. Sen jälkeen kolmen minsan kohdilla synaiskut porautu pään läpi ja oli ehdottomasti lempparikohta.. Vartin kohdilla tuli mieleen M.A Nummisen elektokokeilut aikoinaan. 35 minsan kohdalla olevat basssweepit ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Loppu oli kyllä perverssin kuuloinen. Välillä olevat osiot eivät herättäneet niin voimakkaita mielikuvia.

Nostan hattua tällaisen kollaasin tekijälle. Kun homma toimii puhtaalla intuitiolla, niin siinä tapahtuu aina jotain oikein. Niin tässäkin. Tällaiseen olisi typerä antaa mitään vinkkejä muuta kuin, että eikun syvemmälle abstraktismin syövereihin.

Oliko tässä Logicin Sculputure plugaria käytetty ainakin joissakin kohti?

Millään ei jaksa tämmöstä settii kuunnella loppuun. Paitsi ehkä hyvän lääkityksen aikana....

siisti meininki! hyviä soundeja... tarpeeks outoo :D

Mitä helvettiä tämä on? Ensiksi kitaratilua jungletaustojen päälle ja sitten supersahaa ilman minkäännäköistä järkevää vaihdosta? En nyt millään pahalla sano, mutta onhan tämä aivan järkyttävän tekotaiteellista paskaa. Jos tämä olisi edes vähän pidemmälle mitetitty vaihdoissa, niin tämä olisi todennäköisesti juuri sellaista tavaraa, mitä itse haluasin kuulla, mutta ei nyt.

hyvin erikoista tavaraa, en jaksanu kuunnella loppuun, ihjan ok saundi, tiivistät vaan n. 50min niin hyvä tulee.

Starttaa korvia raastavalla kitaralla ja etenee vielä oudommaksi. En ymmärrä tämmöstä

54 minsaa taitaa olla mikserin ennätys,en kyllä oikein ymmärrä tämmöistä menoa,tsori vain.

Tykkään vain ja ainoastaan hiphopista ja R&B:stä

Kommenttiringissä tuli vastaan tämä biisi. Ei ollut nyt ihan omaa musiikki makuuni tämä biisi. Ja täytyy tunnustaa etten loppuun asti jaksanut kuunnellakkaan. Täytyy joskus yrittää kuunnella biisi kokonaisuudessaan ja arvosteltava vasta sitten.

Erittäin Jees! Todellakin kuunneltavaa settiä.

Tunnin mittainen teos. Valitan, nyt on ihan pakko sanoa, etten kyennyt täällä kommenttiringissä kuuntelemaan tätä kokonaan, vaan ainoastaan pätkiä sieltä täältä. Olen erittäin pahoillani.

Sinfoniahan tämä on. Kokonaisuutena oikein jännää äänimaalailua, mutta minä en ymmärrä siitä oikein mitään. Paikoin raivostuttavaa, paikoin hypnoottista, paikoin oudoksutttavaa. Ilmeisesti tämä kuvailee postmodernin maailman urbaania todellisuutta paremmin kuin mikään muu raita?

Olen pahoillani, mutta en uskalla kuunnella, etten ala sekoilemaan. Mutta kunnianhimoinen mitta on biisillä ainakin. :) Pakko kuitenkin jotain tähän on kirjoittaa, kun kommenttiringissä tämä vastaan tulee.

Ainakin pitkä piisi, aika ei ritä koko kuunteluun,
näyttää olevan erilaisia juttuja. Soundeja laidasta laitaan, mutta pituus rajaa menestyksen suurelle yleisölle.

Vaikkei menekkään ihan genreenkin, käyhän kuuntelemassa mun koho ja päivätyöpiisit, t. Fillari

Että tunnin biisin laitoit. Oletko varma että se riittää? ;) En oikein osaa sanoa juuta enkä jaata näin taiteellisista spektaakkeleista.

Kitararuimistelun jälkeen biisi menikin sitten epämääräiseksi kilinäksi ja muljutteluksi, joka sopisi taustamusiikiksi johonkin avaruuspeliin.

No nyt ei napannut. Ei sitten yhtään... Saundit on joo ihan jees, mutta biisissä ei sitten ole oikein mitään millä saisi mun arvostukseni. En tykännyt.

On kyllä niin vittumaisen häiritsevää musaa, notta ei pelkoa että loppuun asti kuuntelisin. Ei kai tämä oikeasti kestä 54 minuuttia??

Kun aloin kuuntelemaan piisiä ja näin keston niin olin että mitä helv... mut sitten samalla tutkin sivuja ja näin kuka projektin omistaa niin en kyllä hämmästynyt ollenkaan. Hehheh, ootsä aikamoinen veijari shamaani. Jos joskus jossain nähään ni joku vedän sua lättyyn tai sit tarjoot kaljan ja mä lupaan kuunnella koko sun tuotannon. No joo.. Kyllä täällä meinaa pää seota kun tätä kuumeisena kuuntelee. Nyt kuuntelen niin pitkälle kunnes päästä kuuluu brii.. -Perälän Betoni

Eeppisen mittainen teos. Mutta en jaksanut kuunnella kyllä valitettavasti loppuun asti....ei oikein pudonnut

Ai onko nelosplateaulla tälläistä? Mietin ensin että onko biisin nimi sattumaa, mutta sitten huomasin artistin nimen ensimmäiset kirjaimet ja sen että tämä kestää melkeen tunnin. Nyt taitaa jäädä kesken, mutta jos joskus eksyn neljännelle tasangolle niin lupaan kuunnella tämän kokonaan.(kuuluisia mitä tulikaan luvattua tilanteita...)

Kerrotaan jo tässä alkumetreillä, että loppuun asti ei ole aikaakaan tätä kuunnella :D. Onneksi tässä on kuitenkin paljon eri osia pitämään mielenkiintoa yllä. Kieltämättä omaperäinen lähestymistapa.

Onpas hemmetin pitkä biisi. Intro kuulostaa, kuin Machine Headia kuuntelisi. Psykedeellistä kamaa sieltä sitten ryöppyääkin. Kahden minuutin tienoolla tyyli vaihtuukin enemmän ambientin puolelle. Melko vaikea kappale pituutensa ansiosta, mutta jos aikaa sattuisi olemaan, niin kappale olisi melko mukavaa taustatunnelmoinniksi. Tästä saisi kokonaisen levyn kasaan.

alku vaikutti jopa ihan hyvältä mutta reilun parin minuutin päästä päätin skipata. sorry.

hyvä idea ja perjaatteessa toimiva idea mutta biisi on aivan liian pitkä. minusta se menettää merkityksensä kun se on rakennettu sillä tavalla että tuntuu että on liitetty 58 kivaa ideaa putkeen ja siinä meillä on biisi. tämmöisiä biisejä voi tehdä vaikka 10 päivässä jos vain jaksaa. pointti minusta on hukassa.

Tästä soundista ja näistä sfääreistä olisi Jimikin ollut aikanaan kateellinen. Taideteos vaan oli niin pitkä että oli pakko kelata puolessa välissä, kun valveilla alkoi näkyä hallusinaatioita.

Avaruusoopperan mittoja lähestytään biisin pituudessä. Tätä en haluaisi kuulla happopäissään. Genrestä en tiedä, mutta mitä ne amerikkalaiset sitä heviä siellä Guantamossa soittaa, soittasivat tätä! :)

En voi olla miettimättä, onko biisissä sisältöä tarpeeksi, kun pituutta on näin paljon. Lisäksi osiin jaettuna äänenlaadun olisi saanut paljon paremmaksi.

Ensimmäinen osa tuntuu hieman irralliselta myöhempiin osiin verrattuna. Ehkäpä se on alkusoitto tai "elokuvan" tunnari. Toisessa osassa ollaan ihan selkeästi futuristisessa linnassa tai valtaistuinsalissa. Jylhää meininkiä. Soundi vaan ei tue melodian aiheuttamaa mielikuvaa täysin, vaan on hieman liian pieni. Seitsemän minuutin jälkeen jylhä tasapaino järkkyy. Tapahtuu kenties vallankumous. Sähkömoottorin aiheuttamaa ääntä muistuttava ääni kuvaa tilaa, jossa valta ei ole yksiselitteisesti kenelläkään tai millään: galaktiset torakat mellastavat.

Etäinen mutta voimakas kumiseva ääni muistuttaa maailmankaikkeudessa tiivistyvästä pahuudesta. Kolmentoista minuutin aloin jo hieman pitkästyä, mutta onneksi tunnelma alkaa muuttua. Tyyntä myrskyn edellä. Suuri pahan voima kenties alistaa galaksin kohta. Hälytysjärjestelmä ilmoittaa sodan syttyneen kaukana. Pitkään kestävä hälytys selvästi merkitsee, että sota on todellakin kaukana, eikä mitään ole tehtävissä.

Poukkoileva ääni symboloi kaaosta. Tai kenties kaikkia ei edes kiinnosta kaukana vallitseva epäjärjestys. He käyttävät kaiken aikansa pelaamalle pingistä. Yhtäkkiä tietokoneet alkavat seota ja tulee pimeää. Seuraavaksi koko maailmankaikkeus on alistettu. Vallan on ottanut suuruudenhullu paha diktaattori. Orjuutetut eliöt ja henget valittavat. Suuri silmä vahtii kaikkia ja tuhoaa kaiken vastarintaa suunnittelevan. Korkea ujeltava ääni on tuskanhuuto. Se olkoon opiksi kaikille. Suurin osa alistuu kohtaloonsa.

Puolen tunnin jälkeen herää epäilys, että olen hieman hakoteillä :) Mitään tarinaani soveltuvaa muutosta ei ole tapahtunut aikoihin. Kappale tuntuukin nyt melko pitkäveteiseltä. Jokin valonpilkahdus pimeyden keskellä kuljettaisi tarinaani eteenpäin hyvin, mutta sellaista en kuule.

37 minuutin jälkeen alkaa tapahtua. Uuden valtiaan palatsissa kuuluu kapinaa. Kirkas ja puhdas ääni vastustaa voimakkaasti pahan voimaa. Vastustus vaimenee, mutta jää kuitenkin elämään. Valtias kokee itsensä uhatuksi, mikä voimistaa uskoa vastarintaan. Hyvä voima alkaa verkostoitua ja suunnitella valtiaan syrjäyttämistä. Pian alkaa kuulua soraääniä. Eipäillään vahvan valtiaan syrjäyttämisen mahdollisuutta. Myös ongelman ratkaisutavasta on kiistaa.

Valtias saa vihjeen suunnitellusta vallankaappauksesta ja on raivoissaan. Seuraa suuri puhdistus. Toisinajattelit tuhotaan säälimättä. Samalla menee myös suuri osa pahan armeijasta. Puhdistusta jatkuu pitkään ja sen vauhti vain kiihtyy. Lopulta valtias on yksin koko maailmankaikkeudessa. Suuri osa materiastakin on tuhottu. Eihän senkään uskollisuudesta voi olla varma.

Valtias huomaa itsessään myös hyvää, pyrkihän hän luomaan galaktisen tasapainon ja vakaat olosuhteet kaikelle. Tästä seuraa armoton kamppailu, jonka tuloksena valtias päättää tuhota myös itsensä. Kosminen blues valittaa maailman elollisten olioiden ja hengen tuhoa.

Minun tulkintani tästä oli melkoista starwarsia, mikä johtuu erittäin todennäköisesti soundimaailmasta. Tiivistämisen varaa tässä olisi ollut jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin oletin aluksi.

Kyllä todellakin täytyy vaan antaa ajatuksen mennä kun tätä kuuntelee :D Ja tuntteella on ainaki vejetty jos ei muuta.On kyllä niin paljon tavaraa tässä biisissä, että vetää ihan sanattomaks.Mutta paljon on erilaisia saundeja käytetty ja fiilikset pomppii hyvin paljon laidalta toiselle.En vaan keksi tilannetta kun tätä kuuntelisin toistamiseen.Ehkä silloin kun etin viimeistä niittiä ja syytä sille miksi tappasin ihteni.Onnittelut tunteen löytämisestä! :D

Plingplöng pilipili. Anna mulle lisää sieniä... Noh. Okei. Hetkittäin jännittäviä maisemia maalaillaan. Silti mieleen nousee tällaisen musiikin yhteydessä liian usein sama kysymys: Miksi?

Kestääkö tää oikeasti tunnin? Hah, tulee varmaan kuunneltua läpi...Katoin aluksi että tämä on omistettu suurelle rap-artistille Dmx:llä. Pitäiskö kokeilla vaikka selvinpäin äänittelyä? Harva muusikko on mömmöissä saanut mitään fiksua aikaiseksi studiossa. Oho, täähän muuttu edetessään.

Hmmm.... taitaa olla mikserin ennätys biisin pituuden puolesta!

Myönnettäköön että kuuntelu jäi koko pituudelta suorittamatta, mutta sen mitä kuulin niin ehkä sitten kuitenkin hamuan levyhyllystäni sitä Circlen levypinoa esiin...

Liian lyhyt biisi. Vähintään neljä päivää tällaisen on kestettävä. Kitaranraiskaaja ei tiedä mitä tekee ja tausta on muhjua, mutta sitten... Miksi ihmeessä karkoittaa kuuntelijat tuolla introlla? Biisi itsessään oli erittäin happoisan toimiva siihen asti kun ideat loppuivat kesken eli n. 15 min. Lopun sitarsamplehärväys toimi taas. Outro jälleen täysin turha.

-aikas matalilta kbps haiskahtaa, tehokeino?
-muuten sekoilussa 60-l meininki, happoklubimusaa
-blueskaava ja happoilu on harvoin väärin, sen ajan rave-musaa

Tämähän varsinainen sinfonia on, Mikserin pisimpiä biisejä varmaan. Alun hienosti vinksahtanut Woodstock-sooloilu on esityksen helmi, loppu meneekin taas Resilarin piikkiin.

Mitä ne ihmiset jaksaa mussuttaa "liian pitkästä kokonaisuudesta", äänilaadun "säröisyydestä" tai kitarajamittelun jälkeisistä "Joo häh emmää tajuu tätä nyt ollenkaan tää on liian outoa" -fiilistelyjenmaalaamishetkistä? Kuunnelkaa Terry Rileyn "In C" -avantgarde -biisi joka kestää yli 70min ja sitä soitetaan vain C-nuotissa. ;)
Ohhoh, siitä onkin aikaa kun olen kunnolla downtempoista musiikkia kuunnellut. Tosin viimeaikoina olen tutustunut The Orbiin ja poppoon ambient house on ollut mukavaa kuunneltavaa...
Mutta nyt offtopicit sikseen.

Olo on kuin sinut olisi pistetty alitajuiseen unitilaan (tai horrokseen taikka koomaan) ja kohtaisit elämäsi pelottavimmat kokemuksesi kunnes ne vaihtelisivat satunnaisesti muihin tunnetiloihin tai -elämyksiin. Myös ajan ja paikan sijainnit vaihtelisivat radikaalisti. Kaiken kukkuraksi et pysty vaikuttamaan tilanteisiin millään mahdollisella tavalla. Et enää tiedä oletko lumemaailmassa, oikeassa maailmassa vaiko näiden kahden ulottuvuuden välitilassa.

Kyllä kympin saat. On sen verran arvoista "psykedeeliejakulointia".

DXM meno jatkuu tässäkin samoilla linjoilla. Tuo alun kompittelu kitaran kanssa oli mukavan soundinen ja tunnelmallinenkin. Ilmeisesti tässä jotenkin sitä tripin menoa tavoitellaan, aluksi on menevää ja vauhdikasta ja sitten aletaan irtoilemaan ruumiista. Myönnettävä kyllä että en tätä jaksanut loppuun kuunnella.

Aloitamme hektisellä introlla, jossa on kyllä ihan oikean biisin rakennetta pohjalla. Hiljaisuuden saatua vallan alkaa syntikkasoppa kiehua. Eräistä äänistä tulee ihan hammaslääkärin pora mieleen. Alhaisemmat taajuudet saavat kajareissa aikaan mukavaa säröä (..eli varmaan tulee kommenttia tyyliin 'hei, etsä osaa miksata, hei'). Minimalistinen ote pitää ja eepos jaksaa silti ryömiä eteenpäin. Eksperimentaalia biittiä lykkii. [Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että nämä kommentit venyvät biisin mittaisiksi narraatioiksi?] Nyt tilanne tuntuu räjähtävän, lataukset purkautuvat. Äänimeri tyyntyy, mutta sää on edelleen myrskyisä. Pelottavaa ambienssia. Tilanne muuttuu hiljalleen ja paikalle tulee muutama ufo. Nämä 'huokuvat'äänet yleisesti ottaen vetoavat minuun. Liekö liittyy niiden vaikutukseen ihmisen tasapainoaistiin tai jotain. Todella siistit äänimaisemat. Paikka paikoin ihan "oikeasti" julkaisukelpoisen kuuloista drone-matskua. Tässä vaiheessa voisin kehaista biisin maltillista draaman käyrää. Ja sitten sopivasti hiljennymme ja siirrymme seuraavaan osioon. Korkeataajuksiset pimputukset porautuvat kalloni läpi alta aika yksikön. On myöhä, talossa on jo alkanut hiljaisuuden aika ja huomaan koko ajan kääntäväni volaa pienemmälle. Hitto, tästä tulee taas pitkä kommentti. Onko tunnelin päässä valoa, onko? ...Hiljaisuus. Tunnelmallista kaikuluotausta. Tämän jälkeen on todellakin hyvä mennä nukkumaan. Sitaristakin saa yllättävän pahaenteisiä ääniä. Kuulijan maltti alkaa olla herkässä ja musiikki tuntuu hyödyntävän kyseistä olotilaa täysin. Droooonnnnnneee....e..e...ee... Ugh, tämä raastaa ihmisen riekaleiksi. Loistavaa! Ja syvä hiljaisuus vallitsee. Pimeä jami lienee kertoo tämän nyt olleen tässä. Lopputekstit rullaa, valot palaavat teatteriin. Ulkona ei ole ollenkaan niin valoisaa kuin tänne tullessa. Tässä on nyt kaikki, olen tyhjentynyt. Jäljelle jää vain yksi totuus: a-i-k-a---k-i-v-a.

Liian pitkä kuunneltavaksi. Tällaisen tekeminen vaatii oikeasti luovaa hulluutta.

Omituisten assosiaatioiden kautta mieleeni tuli robo-western: Kuumalla erämaalla androidit noudattavat "Nopeat dekryptaavat hitaat"-lakia. Sitten letkeä meininki loppuu, ja saadaan flashbäkki menneisyydestä, mikä johti koneiden kapinaan ja ihmisten tuhoon. Tämän aikana olisi ollut parempi jos olisin kuullut muitakin ääniä kuin vain syntikkaiskuja joka kahdeksannen sekunnin välein, tulevaisuuden visiot tuppasivat olemaan hieman tylsiä. Mutta sitten tapahtuu. Valo täyttää ruudun, onko meidän luvattu taivaamme edessämme? Paskat, äänten mennessä yhä alemmas ruutu muuttuu koko ajan punaisemmaksi ja näkymä maailmasta synkemmäksi. Industriaalinen noise-härdelli kertoo ketkä ovat nyt planeetan pomoja: ANDROIDIT. Kaikki androidien kapinasta selvinneet ihmiset ovat nyt kuin tautisia loisia jotka täytyy tuhota. Suuri KONE kertoo ja motivoi robottiarmeijaansa tappamaan kaikki ihmiset. Hänen robottiarmeijansa kuuntelee vaiti, he ymmärtävät joka sanan. Vain yksi ihminen voi seistä heidän edessään ja estää heidän julmat aikeensa. Hän kuolee ensimmäisenä. Muut ihmiset pakenevat avaruusaluksella pois planeetalta koska heidän pelinsä on pelattu.

Planeetta on nyt robottien. Ja nyt kukaan ei voi vittuilla heille. Mutta ajan käydessä pitkäksi robotit alkavat kapinoida omiaan vastaan! He tappelevat keskenään. Robotit rakentavat isoja aseita taistellakseen villiintyneitä kanssakoneitaan vastaan. Näin he ovat muuttuneet sellaisiksi mistä he niin halusivat päästä eroon. Planeetta kärsii suuria vahinkoja entisestään, ja pian suurta KONE-herraa ei enää ole. Joku kompastui hänen virtajohtoonsa.

Suurissa kaupungeissa ei ole enää mitään jäljellä. Kuolleiden ihmisten kalloja, kuolleiden robottien keskusyksiköitä revittynä ulos vartalosta, murtuneita rakennuksia, kaatuneita puhelintolppia, paskasta asfalttia, punaista ja vihreää ja taivasta. Silkkaa desoluutiota. Ne vähät eloonjääneet painuvat helvettiin näiltä alueilta liitoautoillaan. Matka vie kohti erämaita, joissa harvinaisen matala säteilyaste luo mitä mainioimman elintilan heille. Elo jatkuu rauhallisena, masentavana ja tylsänä päivästä toiseen. Mitään ei ole tehtävissä, vain ottaa iisisti ja koettaa pysyä selvänä huomista varten. Missään muualla kuin täällä se ei onnistu.

Kauaa ei eloa kestä. KONE-herran vanhat massiiviset tappokoneet/palvelijat haluavat myös hyvää elintilaa, ja sitähän pakolaiset eivät heille anna. Pakolaiset nostavat saatananmoisen äläkän, ja taistelevat KONE-herran entisiä palvelijoita vastaan. Pakolaiset ottavat osumaa mutta urhea vaiheisin-kädellä varustettu androidi pistää vanhat paskat ruotuun. Hänestä tulee sankari, ja yhden ensimmäisistä outpostin perustajista. Välillä joudutaan taistelemaan Vanhan Maan Kusipäitä vastaan, mutta urhealle sankarille ei vittuilla. Pian outposteja ilmenee lisää. Ja kaikkien riesana ovat kaiken maailman kapinalliset ja lainsuojattomat ruostenaamat. Sankari on jo kauan sitten kuollut, joten Uusi Maailma odottaa uutta pelastaa, Sankaria, joka pelastaisi heidät.

Feidaus. Ruutuun ilmestyy saluuna, jossa räkäinen androidi soittaa bassoa ja epävireinen androidinaislaulaja hoilaa jotain. Kukaan ei kiinnitä heihin varsinaisesti huomiota. Pöydän äärellä eräs vanha androidi kertoo tätä tarinaa, jota pidetään jo kansantaruna. Kenties huomenna, tai vuosien päästä saadaan sankari joka pistää pisteen tälle hulluudelle. Laulaja yskii, kiittää ja kumartaa.

Feidaus mustaan. Ja teksti: Delusion of Xtatic Mood: Fourth Plateau.

Perkele minkä tripin tarjosit, Shamaani.

Lähtipäs tässä käyntiin sellainen meininki että oksat pois. Mainio komppiosaston panorointi. Menee kyllä pää pyörälle - sopii kyllä biisin luonteeseen. Sooloilua ei ole vissiin mietitty loppuun asti, enemmän kuulostaa taidonnäytteeltä kuin loppuun asti harkitulta... ja jos tuo mitta pitää paikkansa, niin alun jamitteluun kylllä jää tämä kuuntelu, sori..

Jep. Aika massiivinen ja kunnianhimoinen yritys. Biisi lähtee todella hyvin liikkeelle alun kitarasekoilulla, mutta lässähtää kasaan sen jälkeen. Diggailen kyllä kokeellista/avant-garde osastoa eri genreissä, mutta oon aina ollu sitä mieltä, että kokeellisuus ei voi olla itseisarvona, vaan hyvä biisi. Erilaisia syntikan ääniä 50 minuuttia ilman mitään toistuvia teemoja yms. on mulle yksinkertaisesti liikaa.. Välissä on joitain kiinnostaviakin pätkiä, mutta nyt ne hukkuvat massaan. Tiivistämällä, tai jakamalla teos osiin voisi saada aikaan paremman lopputuloksen.

Tosi psykedeliaa 1960-luvun malliin aina raakaa diskanttista kitarasoundia myöden! Hyvä "viidakkomainen" komppi alkupuolella. Huh, alkoikin tuo kesto vaikuttaa huolestuttavalta... ;-D))) Tämä olisi ehkä voinut jäädäkin tuohon reiluu 2:30 :een... Pitääpä todennäköisesti mennä vähän hyppimällä eteenpäin. Paremmissa olosuhteissa voisi olla hyvä kuunnella tämä aivan rauhassa ja keskittyen. Loput 50 min. olikin sitten kasarihenkeen rustattua scifi-horror-soundtrack-elektroni-psykedelia-äänimaisemaa. Tai ihan viimeiset pari minuuttia palattiinkin sitten vähän alkuperäiseen teemaan...

"Hauskaa".. Olisin tykännyt enemmän jos tuota primitiivistä kitaranrääkkäystä olisi jatkunut pidempään, nyt oli pakko lopettaa kuuntelu sen loputtua. Oikean rumpalin kanssa jamittelemaan mars.

Biisi ol`hyvä. Riittävän monipuolinen ja seikkaileva. Soundit myös onnistuneet ja säilyttää sähköisyytensä loppuun asti.

Aikamoisen teoksen ootte vääntäny. Ihan kokonaan ei jaksanu kuunnella... Synkkää fiilistä tämä ainakin tarjoaa isolla kauhalla, nice. Kevyt tiivistäminen ei toki tekisi yhtään pahaa.

Kitara on aivan liian pinnassa.Huvittava kokonaisuus ilmeiseti tehty vahvan humalatilan aikana.Pääasia on,että pääsette purkamaan tuntojanne musan muodossa.Musa voi olla monesti hyödyllinen terapian muoto:D

Häröa meininkiä, kuuntelisin tätä jossain hämärimmässä kolkassa keskellä yötä, jos siellä olisin.

Ei kyllä jaksanut millään kuunnella koko biisiä. Mielenkiintoista ja tunnelmallista settiä. itse kuitenkin kaipaisi tyystin erilaisia soundeja. Jotenkin nämä ovat suurilta osin niin digiä, että orgaanisemmalla pöhinällä pääsisi syvemmälle minun mieleeni.

Olipas matka. Alku oli hyvä, mutta sitten meni valitettavasti yli hilseen. Hienoja ja vähän ärsyttäviä soundeja oli, mutta ei mielestäni punaista lankaa. Melodiantynkää siellä täällä olisin kaivannut.

Nyt kävi kyllä sellainen juttu, että meikäläisen pitää palata kommentoimaan, joskus oikein ajan kanssa tätä tunnin mittaista teostasi. Luvassa vaikuttaisi kuitenkin olla aika mukavaa kitaran vinguttelua. Tätyy tosiaan kirjoittaa oikein ylös, että muista tulla kommentoimaan sitten ajan kanssa...

Vajaan tunnin performanssi äänten mellakassa kuin kaupungin ihmisruuhkassa. Luonnollisesti biisi on pakattu tiukkaan, jotta mahtuu tänne ja siksi äänenlaatu kärsii siitä.

Genren mukaisesti on hommat kivasti väärällään...toimii osastollaan hienosti vaikka en olekkaan ko.musan ystävä.

Suorastaan kylmäveristä seikkailua sähköisessä ääni maisemassa. Biisi on omaperäinen ja kantaa hyvin jännittyneen olotilan loppuun asti.

heh heh heh... Johan on mittaa matkalla. Ei saatana. Pitää kuunnella kokonaan joskus kännipäissään sohvalla löhötessä. Juu pääsin tuonne delta-kvadranttiin asti, siellä oli jonkinlainen borgien hubi jossa oli järjetön määrä madonreikiä keskittyneenä muutaman miljoonan kilometrin säteelle. Pitäs löytää niistä nyt oikea josta löytää tie takasin kotiin.

erittäin sekva olo jäi tästä teoksesta, mutta kaipa se on tarkoituskin. ei muuta

Eepos lähtee käyntiin aika häiriintyneellä kompilla ja raikkaalla soololla.
Alku sooloilua on mukava kuunnella, vaikka taustalla ravaakin ärsyttävä komppi. 2 minuutin kohdalla tunnelma vaihtuukin sitten aivan Toisenlaiseksi, hiukan sellainen avaruus meininki täyttää kipaleen. Hiukan tärähtänyt tämä avaruuskohta kyllä mielestäni on, mutta mitäs sitä toisaalta voisi odottaa DXM tripiltä. Savuista kohkaamista 5 minuutin kohdalla.Itse kyllä toivoisin ylipäätänsä orgaanisempia saundeja, koska olen kuullut shamaanilta aika vakuuttavia kitarointeja. Milläs ihmeen vempaimella tossa 7:30 kohdalla oikein leikitään? Ei tosin mikään turhaleikki, siinä on ideaa. Pakko kyllä myöntää etten ole DXM:n vaikutuksen alaisena, joten en todennäköisesti pysty täysin samaistumaan tähän taide pläjäykseen.

10 minuuttia kulunut ja toivoisin lisää kitaroita. Luen taas hetken Metal Hammeria. 11:30 vai onko tämä kitara, joka täällä liekehtii. 15 minuuttia ja en meinaa pysyä kärryillä, jokin siellä alkoi nyt kolisemaan. 19 minuutin kohdalla heräsin kuuntelemaan kummallista komppailua. Ei tämä kyllä taida ilman kunnon keskittymistä oikein aueta. Kyllä tästä silti jonkimoisen idean saa.

20 minuuttia kulunut ja ihmettelen käkikellon kilkattelua ja luen Cliff Burtonista. Tähän kyllä pitäisi keskittyä aivan täysin, jotta jotain saisi irti. Olen kuitenkin ylivilkas laiskiainen ja lueskelen lehteä samalla, kun kuuntelen. 23 minuutin kohdalla tulee pelottava pätkä tähän trippiin. Tuntuu karmaisevalta. Nyt alkaa meikäläiseltä kärsivällisyys loppua, koetan silti sinnitella. Vielä puolet edessä, mutta puolet jo takana. Aarrgghh... En taida pystyä tähän selvin jauhoin.

30 minuuttia ohitettu, olemme jo voiton puolella. Jos tästä nyt jotain rakentavaa sanoisi, niin en kyllä suosittelisi näin pitkää eeposta selväpäisille tai sitten tekisin selväpäisille oman lyhyemmän version.Nyt tekisi jo mieleni ruveta pomppimaan eteenpäin. Koetan vielä jaksaa...Nyt meinaa pää hajota. Joudun ilmeisesti joko lopettamaan tai pomppimaan... En tiedä pystynkö lopettamaan, kun olen jo näin pitkälle päässyt.

40 minuuttia kulunut, enkä ole vielä lopettanut, olen tosiaan toivonut kitaroiden pauketta ja jotain tavallisempaa kohtaa tulevaksi. Jatkan lehden lukemista. Ei tätä oikein Metal Hammerin taustamusiikkinakaan voio kuunnella, kun tulee vain ahdistava ja surullinen sekoamisolo. Nyt
tekisi jo mieleni luovuttaa, mutta ehkä selviän viellä hiukan pidemmälle... 43 minuutin kohdalla tulee ihan mukavan kuuloista hiljaista pianoilua, sellainen eteerinen fiilis kaiken tämän
sekoilun ja hajoamisen jälkeen. Kuulostaa erittäin tuoreelta. Eteeristä, voin kestää tämän 40 minuutin soittelun mukavasti. 47 minuutin kohdalla fiilis vaihtuu jo sadattatuhannetta kertaa
ja tällä kertaa itämaiseksi.

50 minuuttia. No nyt en kyllä enää anna periksi, vaikka olikin jo tuossa aiemmin erittäin lähellä. Junnaava lopu shamisen kohta tuo mieleeni valaistumisen ilon ja autuuden, toisaalta voihan se ilo ja autuus johtua siitä, että tämä matka on melkein loppu. Aivan lopussa tulee
sitten se kovin kaivattu kitara mukaan ja vielä bassokin on matkassa mukana. Loppu rullailee mukavasti tämän kipaleen toisille planeetoille. Voihan kana mitä matkustusmusaa.

Tämä on aika rankkaa.
Teknisesti sekä soitto että toteutus ovat LL Miksewrin keskitason.
Ei kolahtanut, mutta biisi lienee enemmän soittajiensa tarpeista tehty.

Kuuntelin viisun alusta loppuun skippimättä ja on kyllä pakko sanoa, että on kyllä kunnioitettava suoritus keksiä tällaista tavaraa. mieleen jäi erityisesti 20 minsan paikkeilla sellainen vähän kokeellinen 'pomppiva' juttu josta pidin tosi paljon. Toinen juttu oli jossain kolmen vartin kohdilla jossa oli jotain didgeridoomaista makua hommaan. 10!

Jaaaaaaaaaaaaaa..... Melkein tunnin biisi. Mykistävää. Kuuntelin muutamia minuutteja alusta ja ajattelin et ei saatana, ei tätä jaksa tuntia fiilistellä. Mun mielest tän tyyppistä musaa tehdään paremminkin. Kasvatetaan tunnelmaa ja nivotaan saundeja yhteen ja luodaan mielikuvia musiikilla. Tää kuulosti kasalta sekalaisia ääniä ilman tunnelmaa tai punaista lankaa. En pitänyt.