Menee taas tylsäksi toistoksi (siis kommentointi), mutta en ole kohdannut tämän tyyppistä musiikkia kuin peleissä ja demoissa (ja hihii hohoo warez asennusohjelmissa vuosikymmeniä sitten, hyi minua), mutta onhan tämä oikein hyvä.

Ahh, 2000-luku! Sairaudet on selätetty, neurolinkit yhdistävät meidät muissa siirtokunnissa asuviin läheisiimme, lentävät autot kuljettavat meitä kauppareissuilla, eikä kukaan orgaaninen enää joudu hanttihommiin. Maailma on ratkaistu ja kaikin tavoin valmis nautittavaksi!

Vaikkei 21st Century aivan noihin tunnelmiin nousekaan, jonkinlaista kevyttä toiveikkuutta sen soinnissa on havaittavissa. Arpeggiot tuntuvat nousujohteisilta ja ylipäätään soundipuolella soivat läpi kappaleen enimmäkseen tulevaisuuteen myönteisesti katsovat äänivalinnat, mitä nyt yksi pääliideistä hieman matkan varrella ryvettyy jonkinlaisessa FM-henkisessä modulaatiossaan.

Paljoa en siitä sen omassa viitekehyksesä muuttaisi, tai se lakkaisi vähitellen olemasta juuri tämä biisi. Reverbiä olisin ehkä suonut käytettävän enemmänkin, mutta ei kappale tuollaiseen pikkuyksityiskohtaan kaadu.

Suuremmat ongelmat minulla on sen rakenteen kanssa. Ehkä kaikista suurin niistä on se, että kappaleen viimeinen huippukohta ei varsinaisesti vielä tunnu huippukohdalta. Sen soisi olevan paljon täydempi, soivan muita osioita täydemmällä teholla, jotta se todella _tuntuisi_ kappaleen huipennukselta. Nyt se tuntuu, että samoja jo aiemmin kuultuja osioita toistetaan vain marginaalisin variaatioin, eikä ilman kappaleen keston vilkuilua voi oikein edes arvailla, onko lisää vielä luvassa. Jokin yksittäinenkin lisäelementti, esimerkiksi korkea pädi tai vastaava, olisi voinut ratkaista tämän hyvinkin helposti.

Toinen rakenteeseen liittyvä ongelma kytee siinä, että kappaleen eri elementit esitellään aika lailla sellaisinaan. Mikään ei suodatu tai feidaudu esiin, eikä muutosta tunnu pääliidin lisäksi tapahtuvan monessakaan yksittäisessä elementissä. Kuulijaa olisi voinut johdatella huomattavasti enemmänkin tunnelman nostattamisen nimissä, jolloin kokonaisuuden eri osiot olisi voinut saada tuntumaan huomattavasti voimakkaammin.

Noin ylipäätään pidän kyllä kuulemastani, melko paljonkin. Suurin osa äänisuunnittelusta on erittäin asiallista, mitä nyt bassorummussa voisi olla lisää iskutehoa. Ennen monia rytmiosioita kuultava tomifilli on erittäin herkullinen. Ja melodisemmat elementit soivat oikein nätisti, mitä nyt tosiaan reverbiä olisi voinut sotkea mukaan enemmänkin. Silti vain tuntuu, että jotenkin kappale vastustelee yltymistään siihen huippuunsa, jota kohti sen uskoin vielä ensimmäisellä parilla kuuntelukerralla rakentavan.

Se toimii jo näin oikein hyvin, mutta olisin kovasti toivonut kuulevani sen viimeisen tiristyksen, joka saisi tanssilattiat sekoamaan ja pulssin kohoamaan pelkästä kotona kuuntelemisesta.