Ensinnäkin on pakko todeta, että kappaleen nimen sanaleikki ilahduttaa minua suuresti. Miellemerkitykset kutkuttavat jo ennen kuin kappaleen kuuntelemisen aloittaa, ja itse teos onnistuu lietsomaan tuota kevyttä hämmennystä ennestään jo ensihetkistään lähtien.

Tunnelma on heti hyvin käsinkosketeltavaa sorttia. Reverboitu roska ottaa otteeseensa ja kokonaisuus lähtee vierimään eteenpäin kuin omalla painollaan. Kappaletta kuunnellessa tuntuu alati, että selvästi vaatimattomista lähtösampleista ei ole ikään kuin välitetty, vaan niitä on vain käytetty rohkeasti kokonaisuuden palvelemiseksi. Ihailen ratkaisua suuresti, ja vaikka moni seikka kappaleessa olisikin voinut hyötyä lisätyöstöstä, pidän selvästi arvokkaampana sitä, että kappale on tässä, valmis kuunneltavaksi.

Vaan kyllähän tässä tuntuu aika jääneen hieman kortille, mistä viestii jo esimerkiksi kappaleen loppuun jääneen vaiheistetun suhinan määrä. Olisiko sitä voinut olla vähemmän? Varmasti. Kaatuuko kaikki kappaleen saavuttama tähän? No ei todellakaan.

Mutten voi väittää, etteikö sama hiomattomuus vaikuttaisi kuuntelukokemukseen myös muissa kappaleen osatekijöissä.

Ehkä suurimpana esimerkkinä tästä koen kappaleen miksauksen hieman tasapaksuna. Eri soittimet kyllä sopivat yhteen täysin ymmärrettävällä tavalla, mutta tuntuu kuin ne kaikki olisivat jääneet niin dynaamisesti kuin spektraalisestikin ikään kuin kesken. Samaan aikaan miksaus ei tunnu elävän kappaleen mukana paljoakaan. Oikein mikään ei tunnu ajan myötä kasvavan, juuri mikään ei tunnu vähenevän. Toisin sanoen kappaleen miksaus olisi voinut auttaa ohjailemaan rakenteen draamaa enemmänkin.

Tähän poikkeuksen tarjoaa ilahduttavan suoraviivaisesti efektinä käytetty suurjännitekärpänen.wav, joka on Nuoralla tanssiassa muovautuu yllättävän uskottavaksi häiriintyneesti sähiseväksi riseriksi, joka esiintyy pitkin kappaletta muutamassa muutoskohdassa. Se tuntuu liikkuvan tilassa ja sen kasvu todellakin tuntuu siltä, että minun kuuntelukokemustani ohjaillaan tarkoituksenmukaisesti.

Ja siis, vaikka äänipuoli onkin hieman hiomatonta, koen arvokkaaksi esimerkiksi sen, miten asiallisen kuuloinen rumpukitti pohjasampleina käytetystä jämämateriaalista onkaan saatu muovattua. Etenkin virveli kuulostaa varsin asialliselta tässä lo-fi-viitekehyksessä, ja myös bassorummun napsahdus tuntuu sen verran hyvältä, että erilaisessa asiayhteydessä sitä voisi varmasti käyttää vastaavanlaisella tavalla.

Hiomattomuudestaan huolimatta Nuoralla tanssia jaksaa kutkuttaa. Sen syvä tunnelma huokuu vinoa trip-hop-henkeä vaihtoehtotodellisuudesta, jossa nämä nyt vain sattuivat olemaan ne sampleriin ladatut jämäleikkeet, joilla tätä maailmaa lähdettiin rakentamaan. Siitä kasvoi lähdemateriaalinsa takia kaaottinen myös odottamattomilla tavoilla, mutta siihen vuodatetun taiteellisen näkemyksen määrätietoisuus onnistuu kuin ihmeen kaupalla pitämään sen kasassa, mikä on vilpittömästi vaikuttava saavutus.

Hyvässä se kuulostaa tekijältään kaikesta huolimatta. Pahassa se kuulostaa tekijältään niin paljon, että lähdemateriaalin lapsuksista on vaikea päästä yli. Se on myös mahdollisesti tämänkertaisen kisan oudoin osallistumiskappale, mikä lienee saavutus jo itsessään.

Tässä oli joitain sämplejä käytetty sellaisella tavalla, että en olisi osannut kuvitella niiden sopivan noinkin tunnistettavassa muodossa mutta kuitenkin ne jotenkin sopivat. Kiva biitti.