Mikseri.net

#42 kirjoitettu 10.12.2011 15:11

Yleensähän esityskammo ei hirveästi häiritse toimintaa ja häviää kokemuksen myötä (tai siis alkaa muuttua hallittavammaksi, ihan vuosikymmeniä työskennelleet näyttelijätkin kyllä jännittävät usein aika lailla ensi-iltoja).

Mutta sitten joittenkin kohdalla se muodostuu ihan oikesti ongelmaksi, mutta on jotain juttuja mitä sille voi tehdä:
- Rentoutusharjoitukset (jos jotain kiinnostaa, niin voin pistää nettiin vaikka yhden). Näitä on erilaisia NLP:stä, hypnoosista, fysioterapiasta, meditaatiosta, alexander-tekniikasta ja vaikka mistä suunnasta tulevia juttuja. Ns. itsehoitoa ja joillekkin todella hyödyllistä
- Totuttelu (eli siis vaan hankkiutuu niihin ahdistaviin tilanteisiin entistä enemmän aktiivisesti, joku suunnitelma tässä auttaa, aluksi teen tuon ja sitten kun se sujuu, alan tehdä tuota ja näin edespäin)
- Lääkehoito (beetasalpaajat yleensä).
- Mielikuvaharjoitukset
- Hyvä valmistautuminen
- Hengitysharjoitukset
....

Ja vaikka mitä. Että periaatteessa vaikka se homma ei menisi oikein putkeen niin sitä voi itse hoitaa.

#43 kirjoitettu 11.12.2011 03:21

Puoli pulloa yhden tähden jallua kitusiin niin ei enää jännitä. Jos jännittää niin sitten se toinenkin puolikas.

Ei vaan, vakavasti puhuen, eihän tuohon mikään muu auta kuin kokemus. Mulla toi esiintymiskammo on sikäli kaksjakoinen että joku esitelmän pitäminen kyllä hirvittää mutta keikan soittaminen ei tunnu oikeastaan enää juuri miltään vaikka sitä kokemusta nyt ei ihan niin hirveästi oo. Ts. pitkälti alle sadan keikan ollaan vielä.

Tykkään kyllä myös ottaa häppää ennen keikkaa mutta en minä mitään kännejä vedä enkä lääkitse jännitystä. On vaan helvetin paljon mukavampaa soittaa sellasessa pienessä nousussa, onhan siinä paljon vapautuneempi. Empiirisellä tutkimuksella olen havainnut sopivan määrän olevan 3-6 pientä kaljaa ennen keikkaa. Ylikin on toki menty ja kyllä silloinkin vielä soitto lähtee mutta se ei oo enää varmaa. Alle kuuden kun pitää niin toimii vielä pää ja motoriikka niin paljon että tietää mitä tekee ja sormet menevät minne käsketään.

Eikä tuo tenuttaminen ennen keikkaa mikään kynnyskysymys ole, kyllä minä selvinpäinkin voin lavalle mennä.

#44 kirjoitettu 12.12.2011 21:07

Äänestän myös pientä-hyvää nousuhumalaa, mitattavissa siis muutamalla pienellä oluella. Jos ei keikkoja paljon ole, niin sitä voi ryypiskellä siinä aina enemmänkin. Paljon keikkaa, niin menee sitten alkoholismiksi vähän kerrassaan.

#45 kirjoitettu 12.12.2011 21:58

Heijala kirjoitti:
Itselläni on ainoastaan auttanut alkoholi. Selvinpäin ääni värisee, kun jännitän, tai unohtelen sanoja, kun pyrin täydellisyyteen ja petyn itseeni pienenkin virheen jälkeen. Jos ei saa juoda, ota salaryypyt.


Samoin! Biisien esittäminen menee nykyään kyllä jo rutiinilla mutta esim freestyle skabat menee selvinpäin vituralleen.

#46 kirjoitettu 12.12.2011 22:41

Menee vaan esiintymään ilman mitään odotuksia tai mielikuvia. Ei siinä alkoholia tarvi

#47 kirjoitettu 13.12.2011 19:01

Kännääminen noin lääkinnällisessä mielessä on miusta vähän huono ratkasu.

Siis ei siinä mitään jos juo koska huvittaa, mutta jos joutuu juomaan selvitäkseen jännityksestä niin miusta se on vähän hankala lähtökohta. Vaikka kyse oiskin vaan siitä parista kaljasta.

#48 kirjoitettu 13.12.2011 19:06

Sunt1o kirjoitti:
jos joutuu juomaan selvitäkseen jännityksestä niin miusta se on vähän hankala lähtökohta.


Miks?

#49 kirjoitettu 13.12.2011 20:15

Zomby Woof kirjoitti:
Miks?


Yleisel tasol on aina suht epäsuotusaa jos toimintakyky on riippuvaine esim. alkoholista. Ei sen tarvis olla. Itelle voin todeta et tuosta on se ongelma et jo pari kaljaaki vaikuttaa heikentävästi motoriikkaan. Tietysti riippuu biiseistä ja taidoista että paljon se yleisölle näkyy. Mut myös ite koen et ihan täysin ilman alkoholia on sen verran skarpimpi että keikasta nauttiikin enemmän.

Ja siis jos tahtoo juoda niin juo, mutta ei se ole minusta tarpeellinen tai kovin kannattavakaan ratkaisu esiintymisjännitykseen. Heikentää suorituskykyä, turruttaa ja myös vaatii aina alkoholin saatavuuden ja rahaa. Mut selvästi parempi jos ei sitä tarvitse.

#50 kirjoitettu 13.12.2011 21:18 Muok:13.12.2011 21:20

Pakko itsekkin vielä kertoa täällä, että miten hommat ovat menneet tämän topicin aloittamisen jälkeen. Parit keikat on tullut heitettyä ja esiintymiskammo on poissa; sen tilalle on tullut täysin normaali jännitys.

Piti vain uskaltaa mennä sinne lavalle ja ensimmäisen kerran, kun avasi suunsa, niin paniikki oli poissa. Aivan, kuin olisi ollut syntynyt lavalle esiintymään. Huikein tunne elämässäni on ollut tähän mennessä ehdottomasti juuri tuo itsensä ja pelon voittaminen.

Uskaltamisen lisäksi tarvitsi sen pari olutta ensimmäisellä kerralla. Nyt olen jo niin varma itsestäni, että ei yhtäkään kaljaa tarvitsisi, että voisin lähteä esiintymään. Sanoja unohtaa välillä, mutta eihän yleisö sitä aina huomaa/tiedä. Tai vaikka huomaisikin, niin mitä väliä sillä on? Ihmiset ovat vain ihmisiä ja niitä mokia sattuu aivan kaikille. Itse lähden lavalle pitämään hauskaa ja viihdyttämään, niin itseäni, kuin yleisöäkin vetämättä hommaa kuitenkaan överiksi.

#51 kirjoitettu 14.12.2011 01:31

Kärkikasti Records kirjoitti:
Uskaltamisen lisäksi tarvitsi sen pari olutta ensimmäisellä kerralla.


Toisella kerralla voi jo kolme riittää.

#52 kirjoitettu 14.12.2011 14:37

herrah kirjoitti:
Kärkikasti Records kirjoitti:
Uskaltamisen lisäksi tarvitsi sen pari olutta ensimmäisellä kerralla.


Toisella kerralla voi jo kolme riittää.


Totta, heti keikan jälkeen.

#53 kirjoitettu 14.12.2011 14:45

Mä väitän, ettei esiintymis "kammoa", jännittämistä ennen keikkaa saa millään opittua pois. Se on luonnollinen reaktio ihmisillä, täysin humaani asia. Osa porukasta osaa kääntää sen jännityksen positiivisella tavalla, osa taas menee täysin lukkoon. En suosittele opettelemaan tai harjoittamaan esiintymiskammoa itsessään, enemminkin sitä, millä tavalla esiintymiskammoa käsittelee.

#54 kirjoitettu 14.12.2011 16:20

-asteekki- kirjoitti:
Mä väitän, ettei esiintymis "kammoa", jännittämistä ennen keikkaa saa millään opittua pois. Se on luonnollinen reaktio ihmisillä, täysin humaani asia. Osa porukasta osaa kääntää sen jännityksen positiivisella tavalla, osa taas menee täysin lukkoon. En suosittele opettelemaan tai harjoittamaan esiintymiskammoa itsessään, enemminkin sitä, millä tavalla esiintymiskammoa käsittelee.


Pieni jännitys ennen esiintymistä pitää aina olla, tällöin suoritus yleensä onnistuu parhaiten! Tutkittu juttu...

Kyllä sitä jännityksen hallintaa pystyy opettelemaan, siihen löytyy varmasti jopa opastavia ja kouluttavia asiantuntijoita. Kannattaa harkita asiantuntija-apua varsinkin, jos menee täysin lukkoon tai jännitys häiritsee ylettömästi esiintymistä.

#55 kirjoitettu 11.02.2013 16:15

-asteekki- kirjoitti:
Mä väitän, ettei esiintymis "kammoa", jännittämistä ennen keikkaa saa millään opittua pois.

Kyllä sitä saa opittua pois. Se missä määrin, on riippuvainen tietysti monesta asiasta. Ja toinen kysymys on se että missä määrin sitä tarvitsee oppia pois. Jos se on sillä tasolla että sen kanssa selviää niin eipä siitä haittaa ole.

Se on luonnollinen reaktio ihmisillä, täysin humaani asia. Osa porukasta osaa kääntää sen jännityksen positiivisella tavalla, osa taas menee täysin lukkoon. En suosittele opettelemaan tai harjoittamaan esiintymiskammoa itsessään, enemminkin sitä, millä tavalla esiintymiskammoa käsittelee.

Onhan se luonnollista, mut se voi olla myös haitallista jos se haittaa esiintymistä. Tai jos se haittaa elämää vaikkapa johtamalla välttämiskäyttäytymiseen. Sit sille voi tehdä jotain. Osa siitä on se miten sitä käsittelee.

#56 kirjoitettu 11.02.2013 22:15

Jännitys ennen keikkaa on ja pysyy. Mut se tekee siitä keikasta aina siistimpää ja pistää laittamaa parastaan T 4 vuotta keikkaillut.

#57 kirjoitettu 11.02.2013 22:57

someweed kirjoitti:
Jännitys ennen keikkaa on ja pysyy. Mut se tekee siitä keikasta aina siistimpää ja pistää laittamaa parastaan T 4 vuotta keikkaillut.


Joo, mitä lähempänä keikan alkua sitä kovempi jännitys, minuutti ennen keikkaa jännittää eniten. Mut omakohtasesti heti ku astelee lavalle se katoo pois kokonaan.

#58 kirjoitettu 11.02.2013 23:30 Muok:11.02.2013 23:30

Alkuaikoina oli aika pahakin, mut se siitä sitten hälveni. Alussa pelkäsin myös sitä kännissä esiintymistä. Mut niin sekin siitä sitten katosi. Viimeiset kaksi vuotta, mitä bändillä keikkailtiin vedin aina vähintään viisi tuoppia olutta alle. Väkeviin en sentään koskenut.

Eipähän tuo jännityksen katoaminen ennen sitä showta millään tapaa muuttanut sitä itse esiintymistilannetta tai sen fiilistä. Jumalattoman siistiä se on edelleen, vaikkei sitä jännääkkään.

Nyt vois kyllä vähän taas jännittää, kun viimeisestä keikasta on aikaa reilu vuosi.

Jännitystä tietysti sais helposti lisää laittamalla sen mikin eteensä ja laulamalla vaikka stemmoja. Vois olla, että olis kurat housuloissa kyllä sit.

#59 kirjoitettu 12.02.2013 00:08

Oli jännä todeta, kun aloimme vaihteluna tehdä konsertteja Avenin Eeron kanssa, että vielä tuo jäännityskin saattaa tulla mukaan. Normaalikeikalla kun ei enää tunnu mitään lavalle noustessa. Ensimmäinen konsertti yllättäen olikin hiukan perhosia vatsaan tuonut juttu. Onhan eri asia, kun väki istuu paikallaan ja kuuntelee tarkasti. Sellainen pistää skarppaamaan aivan toisella tavalla. Kyllähän niihin treenattiinkin eri tavalla.
Seuraava ilta meni jo ilman mitään jännittämistä, kun tiesi, miten homma tulee menemään.

#60 kirjoitettu 12.02.2013 01:33 Muok:12.02.2013 01:34

Veri kirjoitti:
Ekat kymmenen kertaa oli täydellistä panikointia. Ihan ekoissa vedoissa oli helppoa, kun keskittyi vaan soittamaan kitaralla neljää nuottia, pystyi olemaan selin yleisöön. Sitten heitin kitaran helvettiin ja rupesin laulamaan. Paniikki. Mitä jos sanat unohtuu, mitä jos bändi soittaa väärin. Ekan biisin hurmoksen jälkeen meni sitten ihan iisisti.

Jonkun alkuaikojen keikan muistan, kun soitin ja lauloin samanaikaisesti. Iso lava, paljon yleisöä. Tehtiin soundcheck, jäädyin lavalle enkä kyennyt sieltä lähtemään pois rauhoittumaan ennen keikan alkua. Mutta sekin meni ihan hyvin.

Ja tosiaan, ekat kymmenen keikkaa samanlaista. Sitten seuraavat viisikymmentä ja ei enää osannut kammota mitään. Meni lavalle, volat kaakkoon, puoli tuntia täysillä ja känni päälle.

Itsevarmuus ja -luottamus tulivat iän myötä. Keikkoja kuitenkin kaksitoistavuotiaasta lähtien olen heittänyt hyvin vaihtelevalla aktiivisuudella.


Ei jäbä Rottaniitin ekoilla keikoilla mitää skebaa soittanu hei!

Deadful muokkasi viestiä 01:34 12.02.2013

#61 kirjoitettu 12.02.2013 14:47

Veri kirjoitti:
Deadful kirjoitti:
Veri kirjoitti:
Ekat kymmenen kertaa oli täydellistä panikointia. Ihan ekoissa vedoissa oli helppoa, kun keskittyi vaan soittamaan kitaralla neljää nuottia, pystyi olemaan selin yleisöön. Sitten heitin kitaran helvettiin ja rupesin laulamaan. Paniikki. Mitä jos sanat unohtuu, mitä jos bändi soittaa väärin. Ekan biisin hurmoksen jälkeen meni sitten ihan iisisti.

Jonkun alkuaikojen keikan muistan, kun soitin ja lauloin samanaikaisesti. Iso lava, paljon yleisöä. Tehtiin soundcheck, jäädyin lavalle enkä kyennyt sieltä lähtemään pois rauhoittumaan ennen keikan alkua. Mutta sekin meni ihan hyvin.

Ja tosiaan, ekat kymmenen keikkaa samanlaista. Sitten seuraavat viisikymmentä ja ei enää osannut kammota mitään. Meni lavalle, volat kaakkoon, puoli tuntia täysillä ja känni päälle.

Itsevarmuus ja -luottamus tulivat iän myötä. Keikkoja kuitenkin kaksitoistavuotiaasta lähtien olen heittänyt hyvin vaihtelevalla aktiivisuudella.


Ei jäbä Rottaniitin ekoilla keikoilla mitää skebaa soittanu hei!

Deadful muokkasi viestiä 01:34 12.02.2013


Mulla oli keikkaileva bändi jo ennen RN:ää. Ja Rottiksen eka kokoonpanohan soitti... kolme keikkaa?


Jotai sellasta vissii joo.

#62 kirjoitettu 09.10.2013 11:38

VNS kirjoitti:
Oma juttunsa on kans visuaalinen puoli. Katoin eilen keikkavideoita keväältä ja hyissssaatana. Kaikki kuulostaa hyvältä ja svengaa mutta näytän siltä ku joku ois pakottanu sinne lavalle, seison ihan killissä (koska mikki on liian alhaalla - sitähän ei voi korjata sitä asentoa ikinä) ja aina kun tulee aika laulaa stemmaa ni näytän siltä ku mua ois viilletty moralla kylkeen.


Mie luulin, että tuo on tarkotuksellista siulla.