Mikseri.net

#2 kirjoitettu 12.01.2008 20:07

Suosittelen lyhyesti ja yksinkertaisesti muusikoiden.net-sivustoa, sieltä keskustelu ja osasto Elektroniikka Ja Soitinrakennus (tjsp). Osastolta löytyy liimattuna monta hyvää FAQ:ta sekä muutakin yleispätevää ketjua. Johan alkavat sisälmysten salat aueta.

#3 kirjoitettu 12.01.2008 22:24

Tietty voi miettiä kannattaako ostaa kalliita mikkejä halpaan kitaraan vaiko suoraan hankkii niillä rahoilla ja pienellä ekstralla hevikelpoisen kepin joka ei vaadi työstöä...

Lisämikkien laittaminen vaatinee jyrsimen joten ei ehkä ihan ekassa projektissa kannata kokeilla. Ellei sitten ole ihan sama mitä sille kitaralle käy jos jotain menee pieleen

Mutta minäkin suosittelen kääntymään Muusikoiden.netin puoleen tässä sillä mitäpä sitä ruotimaan asiaa joka on jo käyty toisaalla läpi, halki ja poikki.

#4 kirjoitettu 13.01.2008 01:11

http://www.guitarnuts.com sisältää ainakin ihan hyvää asiaa. En tiedä onko sitten paras sivusto heti ensimmäisenä kun kitaroiden elektroniikkaan alkaa perehtymään, mutta kannattaa käydä ainakin katsomassa. "Wiring & shielding" osiosta löytyy "How it works" josta löytyy aika paljon hyvää infoa.

Toinen mitä ehkä kannattaisi katsoa on ihan kirja... Ralph Denyer: Suuri kitarakirja. Siinä on paljon muutakin ja jos en ihan väärin muista niin elektroniikkaosiossa on muutamia epätarkkuuksia tai puolitotuuksia, mutta sen tiedoilla pääsee silti hyvin alkuun ja se on saatavilla suomen kielisenä. Jos et viitsi kirjaa ostaa, niin tsekkaa kirjastot. Ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista tuota on löytynyt.

Sinänsä en kyllä ihan tajua mitä tiluttelumetallissa tekisi kolmannella mikillä... Eikös siihen riitä jo pelkkä tallamikki.

No joo... Lopuksi on vielä sanottava, että passiivisten sähkökitaroiden elektroniikka on suunnilleen yksinkertaisinta elektroniikkaa mihin nykyisin törmää, joten semmoisesta on mielestäni ihan hyvä aloittaa elektroniikkajuttuihin tutustuminen. Olennaisinta kokeillessa lienee se, että varot juotoksia tehdessäsi turmelemasta kitaran puuosia... ja omaa ihoa tietysti... Kannattaa siis selvittää itselleen heti tarkasti mikä pää juotosolvista kuumenee ja pitää huoli ettei ota kiinni siitä päästä.

Ja hei... Nykyisenä digikameroiden aikakautena yksi konsit on ehdoton... Ennen kuin teet mitään muutoksia ota kuvia kohteesta. Jos homma ei muutosten jälkeen toimi, niin kuvistä on kätevä katsoa miten se oli kytkettynä ennen muutoksia. Homman voi tietysti toteuttaa piirtämälläkin, mutta se on työläämpää.

#5 kirjoitettu 13.01.2008 13:19

Elektrojänis kirjoitti:
Sinänsä en kyllä ihan tajua mitä tiluttelumetallissa tekisi kolmannella mikillä... Eikös siihen riitä jo pelkkä tallamikki.


Metallissa tallamikki on ihan ehdoton mutta kyllä kaulamikillekin löytyy käyttöä etenkin kun haluaa semmoisia pehmeämpiä sulavampia liruja. Itse ajattelen pikemminkin niin että käytän tiluissa tallamikkiä vain kun haluan kunnolla vihaista purevuutta, muuten mennään sooloissa kaulalla. Nykymetallissa monipuolisuus on valttia.

Alkuperäiseen kysymykseen kommentoiden: Eikö olisi parempi miettiä minkälaisen soundin haluaa ja sitten muokata kitaraa siihen suuntaan, eikä miettiä minkälaisen soundin tällaisesta systeemistä saisi? Kukin tietysti tyylillään.
Gibsonilla mainitaantuon) (ovh n.1800€) käyvän metallikepistäkin. Kannattaisi kokeilla niin vähän tietäisi, sopiiko kolme humpparia juuri siihen omaan ilmaisuun. Melko harvinaisia vain taitavat olla. Ainakin Suomen soitinkaupoissa. Lisäksi valitut mikit tietysti vaikuttavat soundikirjoon. Kuin myös vahvistin.

Olenpa kerran nähnyt yhden humppabändin kitaristilla kolmikelaisenkin mikin.


Vaikka nuoresta saattaa joskus tuntua siltä, että on löytänyt jotain uutta ja mullistavaa, on joku yleensä jo kokeillut sitäkin. En tietenkään halua tällä masentaa mutta aika usein se uutuus ja ihmeellisyys kumpuaa siitä käyttäjästä ja käyttötavasta enemmän kuin itse käytetystä teknologiasta.
Nimim. Minäkin olin joskus nuori.

#6 kirjoitettu 13.01.2008 14:38

meomarte kirjoitti:
Metallissa tallamikki on ihan ehdoton mutta kyllä kaulamikillekin löytyy käyttöä etenkin kun haluaa semmoisia pehmeämpiä sulavampia liruja. Itse ajattelen pikemminkin niin että käytän tiluissa tallamikkiä vain kun haluan kunnolla vihaista purevuutta, muuten mennään sooloissa kaulalla. Nykymetallissa monipuolisuus on valttia.


No myönnettäköön että lausahduksessani oli hieman provosoinnin makua... Kaulamikillä saa kyllä usein paksumpaa soolosoundia. Sillä tosin ei sitten semmoset harmooniset vingautukset (mitä ne on... pinch harmonics? huiluäänistäkin puhutaan, mutta en tiedä onko se tässä oikea termi) toimi usein niin hyvin kun aika usein se kielen "nollakohta" jossa se ei oikeastaan värähtele ollenkaan jää usein siihen kaulamikin läheisyyteen.

Sinänsä hassua, että se toimii noin päin niin kivasti eli tallamikillä kompit ja kaulamikillä sitten soolot, kun alunperinhän tarkoitus on ollut toisin päin (jos kattoo esim. mitä Les Paulien mikkikytkimen vieressä lukee). No... Sillä mennään mikä toimii.

No joo... Sinällään kyseenalaistaisin sen kolmannen humpparin tarpeen kuitenkin. Usein se keskimikki kuullostaa pitkälti siltä kuin kaulamikkikin (tai miltä se keskimmäinen kuulostaisi siinä kaulapuolella). Tämähän johtuu siitä, että se soundi alkaa muuttua vasta radikaalimmine kun lähestytään kunnolla sitä tallapaikkaa. Melkeen suosittelisin, että aluksi koitettaisiin ottaa niistä kahdesta olemassaolevasta mikistä irti mitä saadaan tai vaihtaa sitten vaikka tarvittaessa niitä. Useimmiten vähemmän on loppupeleissä enemmän.

Tähän voisin mainita vielä oman taannoisen kokeiluni edellisen kitarani kanssa (tai onhan se vieläkin vähän nykyinen kun odottaa kellarissa sitä että jaksan hankkiutua siitä eroon).

Eli muokkailin kolmimikkistä kitaraani elektroniikan osalta. Kyseessä on Stratotyyppinen Charvell by Jackson jossa on tallassa humbuckeri ja kaksi muuta mikkiä yksikelaisia. Halusin mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja joten asensin joka mikille oman kolmiasentoisen kytkimen jolla voi kytkeä mikin päälle, pois tai vastavaiheeseen päälle. Lisäksi kytkin jolla saa kaulamikin muuten valitun mikkiyhdistelmän kanssa sarjaan (tavallisimmissa kytkennöissähän mikit menee sähköisesti rinnan) ja toinen jolla saa tallahumbuckerin kelat normaalin humbuckerin sarjaan kytkennän sijaan rinnakkain. Noiden lisäksi tietysti sitten vielä tone (joita tässä kitarassa oli alunpitäenkin vain yksi) ja volumepotikka.

Tuo viritys oli kitarassa jonkin aikaa ja teknisesti se toimi niinkuin pitikin. Käytännössä se oli kuitenkin ihan turha ja hankala käyttää. Kesken soiton jos halusi vaihtaa tallamikistä kaulaan, piti näplätä kahta kytkintä ja vielä niin, että pois käännettävän mikin vipukytkin piti saada keskiasentoonsa koska se oli se pois asento (johtuen siitä että yleisesti saatavilla olevat kytkimet vaan on sellaisia). Ei kovin kätevää... Tämä häiritsi vaikka soittelen vain ja ainoastaan kotona työhuoneen seinille (ja joskus jopa makuuhuoneen seinille).

Lisäksi monet noista erilaisista kytkentävaihtoehdoista muistutti kuitenkin aika paljon toisiaan. Paremmilla ja hieman enemmän toisistaan poikkeavilla mikeillä saisi varmasti enemmän variaatioita, mutta edelleenkin kyseenalaistaisin sen hyödyllisyyden etenkin jos soitetaan reilummilla säröillä. Paremmin variaatioita saa vaikka erilaisilla pedaaleilla yms. (True äijät tietenkin käyttää vaan kitaraa ja vahvistinta, mutta ostakoon erilaisia vahvistimia sitten... Tai yhden jossa on monta erilaista kanavaa.)

Lopputuloksena pistin sitten siihen kitaraan sen vanhan 5-asentoisen kytkimen takaisin. Se on vaan kätevä. Lisäksi säilytin kytkimen jolla saa kaulamikin muiden valittujen kanssa sarjaan ja sen toisen jolla saa tallahumbuckerin kelat vaihdettua sarjasta rinnakkain (ja edelleen volume ja tone). Nuo kaksi kun ei varsinaisesti häiritse niiten perusjuttujen käyttöä. Sitä keskimikkiä en kyllä tossa ole koskaan juurikaan käyttänyt... Ehkä joskus jomman kumman mikin kanssa yhdistelmänä.

Kahden humbuckerin kitaraan voisi tietysti koittaa yksikelaista lisäbonuksena jos haluaa mahdollisuuden käyttää yksikelaisen soundia joihinkin juttuihin.

Olenpa kerran nähnyt yhden humppabändin kitaristilla kolmikelaisenkin mikin.


Tuossa mainitsemassani Suuressa Kitarakirjassa (s. 195 jos jollain muullakin sattuu tuo opus olemaan) on itseasiassa kuva tuollaisesta kolmikelaisesta. Kuvatekstissä lukee vaan "Kolmikelainen »Motherbucker»-mikrofoni." Mitään muita tietoja ei ole annettu. Sinänsä kiinnostaisi tietää että mikä tuon idea on... Kolmas kelahan kuitenkin pilaa kaksikelaiseen verrattuna sen hurinanpiosto-ominaisuuden. Pitäisi olla neljä, että toimisi taas. Lieneekö joku tuonut tuollaisen markkinoille ihan silkkaa Spinal Tap -henkisyyttään. Pitänee koitta kaivaa lisää aiheesta jostakin.

#7 kirjoitettu 13.01.2008 19:43

Kiitos vastauksista. Ehkä ne kaksi mikkiä sitten riittävät.

#8 kirjoitettu 13.01.2008 20:18

Tässä muutamat hyvinkin informatiiviset tekstit jo tullut, itse kiinnittäisin huomiota siihen, miten soitat sitä kitaraa..Toisille sopii rytmiin hummi tallaan ja toiset ei näin voi soittaa, tähän kun vaikuttaa saatanasti se muflaustottumus - itse käytän tallaa rytmiin, mutta itse en käytä humbuukeja..Jos singlecoil käy King Diamondille se käy myös itselle, toki rajansa ja tunnustan että nykyaikaisia megasärörytmejä kannattaa soittaa uudemmanmallisilla välineillä..Eli pointtina oli ettei sen kitaran rakenne takaa tiettyä sointia, se soittaja vaikuttaa hieman siinä myös..Ja erilaiset kitarat soi eritavalla kaulast tai tallast, jazz-kepit soi parhaiten kaulasta - metaljacksonit soi taas rikkaimmin tallasta..Ei ole yksinkertaisesti hyvää vaihtoehtoa, kuten yleensäkkään missään..

#9 kirjoitettu 15.01.2008 18:16

Elektrojänis kirjoitti:
No myönnettäköön että lausahduksessani oli hieman provosoinnin makua... Kaulamikillä saa kyllä usein paksumpaa soolosoundia. Sillä tosin ei sitten semmoset harmooniset vingautukset (mitä ne on... pinch harmonics? huiluäänistäkin puhutaan, mutta en tiedä onko se tässä oikea termi) toimi usein niin hyvin kun aika usein se kielen "nollakohta" jossa se ei oikeastaan värähtele ollenkaan jää usein siihen kaulamikin läheisyyteen.

Jos tarkoitat sitä peukalon syrjällä kuopaistavaa niin eri mikillä täytyy kuopaista vähän eri kohdasta. Kyllä sen kaulamikilläkin saa, etenkin modernilla teräväsoundisella metallimikillä. Mutta onhan se toki vaimeampi eikä kanna yhtä kauan kuin tallamikillä. Usein hirmu nopean soolon ollessa kyseessä ei sitten tarvitsekaan kantaa.

Sinänsä hassua, että se toimii noin päin niin kivasti eli tallamikillä kompit ja kaulamikillä sitten soolot, kun alunperinhän tarkoitus on ollut toisin päin (jos kattoo esim. mitä Les Paulien mikkikytkimen vieressä lukee). No... Sillä mennään mikä toimii.

Itse kun kokeilin ensi kertaa Les Paulia totesin heti ensin mikkikytkimen olevan väärin kytketty.
Taitaa särö olla se ratkaiseva tekijä tässä. Tai ainakin kun säröä on ruvennut olemaan enemmän niin kaulamikki on ruvennut kuulostamaan liian tumpulta soitettaessa kolmella alimmalla kielellä. Etenkin useaa kieltä yhdessä soitettaessa se sotkeutuu helposti. Lisäksi kun ennen on pitänyt saada läpitunkeva soundi sooloon, on ollut luonnollinen valinta käyttää tallamikin purevampaa ja napakampaa ääntä siihen, kun ei ole ollut montaa kanavaa tai mitään efektejä käytössä. Nykyään taas on kaikenmoisia mallintimia ja muita muistipaikallisia vempeleitä joihin saa erikseen soolosoundit napin alle, niin että sillä mikillä ei enää ole semmoista käytännön merkitystä enää. Ja äänitysteknologiakin on kehittynyt. Ei enää tarvitse kaikkia soittimia äänittää yhdelle raidalle joten jokaista soitinta voi säätää erikseen, myös jälkeenpäin. Lisäksi ennen vanhaan ei oikein ollut sitä riffittelyn perinnettä mitä nyt, niin ne rytmikitarat oli sitten usein yksinkertaista sointujen rämppäystä (tätä yhtään väheksymättä).

Itselläni nuo mikkivalinnat toimivat ikäänkuin "kompressoivasti", että soolot on pehmeämpiä ja rytmit purevampia. Kun taas perinteisesti on ollut tapana "expansoida", saada rytmi sulautumaan taustaan ja tulla soololla sitten esiin. Minun pitää saada olla esillä koko ajan.

Taitaisi olla tosiaan varmempi vain vaihtaa ne mikit merkkimikkeihin. Tai vaihtaa koko kitaran.

#10 kirjoitettu 15.01.2008 21:30

meomarte kirjoitti:
[Jos tarkoitat sitä peukalon syrjällä kuopaistavaa niin eri mikillä täytyy kuopaista vähän eri kohdasta. Kyllä sen kaulamikilläkin saa, etenkin modernilla teräväsoundisella metallimikillä.


Juuri sitä tarkoitin. Toki sen saa. Kun tarkemmin mietin niin tässäkin lienee kysymys henkilökohtaisista mieltymyksistä. Jotenkin vaan minusta ne just siitä kaulamikin tienoilta raapaistessa lähtevät vinkaisut ovat kuullostaneet aina mehukkaimmilta. Eri kohdistahan lähtee eri korkuisia harmoonisia.

Särösoundistakin on myös paljon kiinni kuinka hyvin ne vinkaisut kuuluu.

Lisäksi kun ennen on pitänyt saada läpitunkeva soundi sooloon, on ollut luonnollinen valinta käyttää tallamikin purevampaa ja napakampaa ääntä siihen, kun ei ole ollut montaa kanavaa tai mitään efektejä käytössä.


Juu historialliset syyt ne tässä(kin) taitaa olla se miksi ne on nimetty noin. Hassua se on minusta silti.

Jokainenhan tietysti käyttää niitä mikkejä miten omaan korvaan parhaalta kuullostaa.

Elektrojänis muokkasi viestiä 21:31 15.01.2008