Mikseri.net

#42 kirjoitettu 05.09.2007 10:12

Voihan se olla, että tämä Hesarin avaus vaatisi ihan oman keskustelunsa:

[url=http://www.hs.fi/kotim...]KARJALA TAKAISIN !!!

#43 kirjoitettu 05.09.2007 10:43

Tourette kirjoitti:
"meidän kylä" on kasvanut "meidän heimoksi", joka on kasvanut "meidän valtioksi", ihmisen "me" on kasvanut muutamasta tyypistä sadoiksi miljooniksi asti. Loppuiko tämä kehitys tähän? Juuri tähän pisteeseen jossa me olemme juuri nyt?

Eiköhän tuo 'me'-yksikön paisuminen ole populaation paisumisen seuralaisilmiö. Oli 'me' kuinka mitätön tai massiivinen tahansa, sillä on aina vastakohtana 'muut'. Mikään sosiaalinen järjestelmä ei ikinä ole yksinapainen. Eikö laumaidentiteetin rakentaminen, joka tapahtunee (?) kaikissa olosuhteissa spontaanisti, perusteiltaan ole juuri me vs. muut -rajanvetoa? Tuskin kulttuurin synnyssäkään on sen jalompaa kipinää kuin yhden ihmisryhmän pyrkimys eroon ulkopuolisista (tarkoitan tässä kulttuurilla koko tuon ryhmän hyväksymien ja omaksumien konventioiden vyyhtä, en yksittäisen jäsenen esim. taiteellista kontribuutiota).

Mutta valtiorajat ovat keinotekoisia, tuskin missään valtiossa jokainen kansalainen identifioi itseään yksinomaan kansalaisuudellaan. Kuitenkin keinotekoisempaa on haaveilla jostain maailmankulttuurista, jota ei koskaan tule syntymään; ihmisluonnolle keskeinen, ominainen ja erottamaton ryhmittymistaipumus yksinkertaisesti nielee kaikki mahdollisuudet.

...ei edes ryhmittymistendenssi, pikemmin ryhmittymistarve.

Aina ja kaikkialla missä on ollut tarpeeksi ihmisiä, on ollut ryhmittymistä, vastakkaisasettelua, aseidenkalistelua ja konflikteja. Oli ne ryhmät sitten paimentolaisheimoja, kyliä, valtionalkuja tai vaikka suurvaltoja.

#44 kirjoitettu 05.09.2007 11:02

jrnn kirjoitti:
Eiköhän tuo 'me'-yksikön paisuminen ole populaation paisumisen seuralaisilmiö. Oli 'me' kuinka mitätön tai massiivinen tahansa, sillä on aina vastakohtana 'muut'. Mikään sosiaalinen järjestelmä ei ikinä ole yksinapainen. Eikö laumaidentiteetin rakentaminen, joka tapahtunee (?) kaikissa olosuhteissa spontaanisti, perusteiltaan ole juuri me vs. muut -rajanvetoa? Tuskin kulttuurin synnyssäkään on sen jalompaa kipinää kuin yhden ihmisryhmän pyrkimys eroon ulkopuolisista (tarkoitan tässä kulttuurilla koko tuon ryhmän hyväksymien ja omaksumien konventioiden vyyhtä, en yksittäisen jäsenen esim. taiteellista kontribuutiota).

Mutta valtiorajat ovat keinotekoisia, tuskin missään valtiossa jokainen kansalainen identifioi itseään yksinomaan kansalaisuudellaan. Kuitenkin keinotekoisempaa on haaveilla jostain maailmankulttuurista, jota ei koskaan tule syntymään; ihmisluonnolle keskeinen, ominainen ja erottamaton ryhmittymistaipumus yksinkertaisesti eliminoi kaikki mahdollisuudet.

Ei edes ryhmittymistendenssi, pikemmin ryhmittymistarve.

Näin itsekin ajattelisin tuon rajanvedon tarpeen. Jollei olisi pyrkimystä eroon "muista", kaikki ihmiset olisivat alun alkaenkin kokeneet kuuluvansa jonkinlaiseen "maailmanheimoon", joka koostuu koko maailman ihmisistä. "Me" vaatii "muita" syntyäkseen.

Toisaalta valtioiden rajathan ovat suoraa jatkumoa tälle. Tietysti ne ovat osittain keinotekoisia, mutta aina on ollut oman territorion rajoja, joiden sisäpuolella ei suvaita "muita". Se on luonnollista. Valtionrajojen keinotekoisuus kärjistyy räikeästi esimerkiksi juuri Afrikassa, jossa kolonialismin aikaan eri heimot niputettiin samalle alueelle viivasuorilla rajoilla. Tämä aiheuttaa väistämättä konflikteja.

Rajojen poistaminen kokonaan taas olisi luultavasti yhtä tuhoisaa. Epäilen sen olevan loppujen lopuksi mahdotonta. Jopa Suomessa voisi syntyä jonkinlaisia paikallisia suojeluskuntamaisia ryhmittymiä, jotka yrittäisivät väkivalloin estää "ryssän" pääsyä Suomeen... Syntyisi siis uusia rajoja niille alueille, jotka kukin kansanryhmä kokee omakseen. Tietenkin syntyisi myös ristiriitoja ja epäselvyyksiä siitä, mikä nyt on kenenkin aluetta, eli toisinsanoen sotia.

techrono muokkasi viestiä 11:02 05.09.2007

Hmm, eli loppujen lopuksi mikään ei muuttuisi...

#45 kirjoitettu 05.09.2007 13:11

Itse en löydä mitään perustetta sille miten joku valtio voi väittää sen rajojen sisällä olevaa maata omakseen oikeutetusti. Ihmisen liikkumisen rajoittaminen ja se että kielletään oikeus maahaan valtioiden rajojen mukaan onkin mielestäni väärin noin niinkun eettisessä mielessä. Tietenkään aina ei voi tomia eettisesti oikein ja toimivan yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii ihmisten kontrolloimista.

Nykyisessä maailmantilanteessa rajoja ei ikävä kyllä voida poistaa, mutta mielestäni sellaisilla alueilla missä niitä voidaan poistaa (esim. EU:n sisällä) niitä myös tulisi alkaa poistaa. Minun puolestani voidaan vaikka aloittaa tekemällä Suomesta ja Ruotsista yhtenäinen valtio.

#46 kirjoitettu 05.09.2007 13:31

Niin kauan kuin Suomi sijaitsee Suomessa ei kannata rajoja kumittaa. On siis hyvä tietää rajansa. Elintaso-ilmasto ym. pakolaiset kansoittavat äkkiä meidän juomavteisän maan joka on sopivasti golfvirran syleilyssä suuremmilta luonnonvoimilta suojassa. Eurooppaan "liittyminen"on jo sen sortin kumitusta että kyllä alkaa suomijunttia pelottaa kun välimeren maista ihmiset pyyhkii eroosiota pakoon ja Adrianmeren aallot peittää arabien veri.
Avaruudesta katsottunahan on ihanaa katsoa maata, ei oo rajoja. Käytännössä ei toimi. vois toimia jos olis aina ollut vain yksi valtio. Rooma, natsit taikka itäinen kommuuni.

#47 kirjoitettu 05.09.2007 14:47

quafka kirjoitti:
Nojaa. Uskon että maailmanhistoriasta löytyy ihmisyhteisöjä, joilla ei ole koskaan ollut mitään kontaktia yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin, mutta ovat silti täyttäneet yhteisön tuntomerkit.

En siis pysty nimeämään yhtäkään, mutta en keksi miksi tälläisiä ei olisi voinut joskus olla. "Sielä jossain syvällä viidakossa".

Tietenkin voi olla. Mutta siinä vaiheessa kun samalla alueella on useita erilaisia populaatioita (esim. etnisesti tai kulttuurillisesti), syntyy mielikuva "meistä" ja "muista". Jos on vain yhdenlainen heimo, jonka jäsenet hyväksyvät toisensa omikseen, miksei. En kuitenkaan usko, että tämä yhteisö ryhtyisi oman heimonsa alueelle rajoja piirtelemään...

#48 kirjoitettu 05.09.2007 16:49

Mulla alkoi vain eri hymnit pyörimään päässä kun lueskelin tätä ketjua.

Kun rakkaus kerran voittaa, pois ihmisten kateus silloin jää;
kun päivä tuo kerran koittaa, se kaikki kansat yhdistää
-Euroviisuhymni

Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää -
niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään
-Internationale

#49 kirjoitettu 05.09.2007 17:29

Kävisi niin että maat rajoittuisivat mereen

#50 kirjoitettu 05.09.2007 23:08

Hombre Muerto kirjoitti:

Totta. Mutta eikö tätä pakollista vastuualueiden jakamista voisi hoitaa niin, että ns. tavallisen kansalaisen ei tarvitsisi sitä välttämättä edes huomata?


Periaatteessa joo. Toki käytännössä ihmiset huomaisivat kyllä minkä veroviraston/vast. alueelle kuuluvat, mutta vähänhän sillä olisi elämään vaikutusta, jos se niin tahdottaisiin tehdä. Suomen kuntamallikin on jo siinä määrin itsehallinnollinen, että se jo synnyttää aitoja rajoja.

Käytännössä en usko, että ilman minkäänlaista itsehallintomallia (tyyliin jenkkien osavaltion tyylinen järjestelmä) homma voisi ikinä toimia.

#51 kirjoitettu 05.09.2007 23:12

Tourette kirjoitti:

"meidän kylä" on kasvanut "meidän heimoksi", joka on kasvanut "meidän valtioksi", ihmisen "me" on kasvanut muutamasta tyypistä sadoiksi miljooniksi asti. Loppuiko tämä kehitys tähän? Juuri tähän pisteeseen jossa me olemme juuri nyt?


Eihän se ole edes kasvanut. Oululaiset eivät edelleenkään tunne olevansa helsinkiläisiä eivätkä suomalaiset suurimmalta osin eurooppalaisia.

Keneltäkään ei ole tullut mitään konkreettista esimerkkiä miksi kaikki menisi kaaokseen jos meillä olisi vain yksi valtio; maailma.


Ei se välttämättä menisikään, jos homma tehtäisiin hallitusti. Jos taas se tehtäisiin nyt ja yhtäkkiä, niin aika selvää, että voimalla ylläpidetyt käyhyysrajat (esim. afrikka-eurooppa tai USA:n eteläraja) tuottaisivat ongelmia ja sotkisivat helposti koko maailman talouden. Toki väliaikaisesti, mutta silti niin pahasti, että sotiahan siitä todennäköisesti syntyisi.

#52 kirjoitettu 05.09.2007 23:14

Hombre Muerto kirjoitti:

Asia mikä minua eniten arveluttaa nykyisessä valtio-järjestelmässä on se, miten se määrittää ihmisten oikeuden johonkin maahan. Miksi vaikkapa Uzbekistanilainen ei saisi asua Suomessa tuosta vaan ja tietysti myös päinvastoin? Millä perusteella omistamme jonkun maan?


Voima. Sama mikä antaa valtiolle oikeuden estää toisia ihmisiä tappamasta tai raiskaamasta. Sama mikä antaa poliitikoille oikeuden ottaa sinulta rahaa ja antaa sitä kansallisoopperalle vastoin tahtoasi.

Maailmassa on viimekädessä vain vahvimman oikeus. Se hallitsee, jonka armeija pitää kuria.

#53 kirjoitettu 05.09.2007 23:17

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:

Nykyisessä maailmantilanteessa rajoja ei ikävä kyllä voida poistaa, mutta mielestäni sellaisilla alueilla missä niitä voidaan poistaa (esim. EU:n sisällä) niitä myös tulisi alkaa poistaa. Minun puolestani voidaan vaikka aloittaa tekemällä Suomesta ja Ruotsista yhtenäinen valtio.


Sä oot mun kaveri!

#54 kirjoitettu 06.09.2007 01:41

techrono kirjoitti:
No sillä tavalla, että esimerkiksi ne Afrikan puolelta Espanjaan soutelevat ihmismassat todella pääsisivät sinne Espanjaan. Voit kai kuvitella, mitä yhtäkkinen massiivinen muuttoliike tekisi tuon alueen taloudelle.


Tämän ehkäisemiseksi muutos toteutettaisiinkin viranomaisten valvonnassa ja asteittain.

jrnn kirjoitti:
Tuskin kulttuurin synnyssäkään on sen jalompaa kipinää kuin yhden ihmisryhmän pyrkimys eroon ulkopuolisista (tarkoitan tässä kulttuurilla koko tuon ryhmän hyväksymien ja omaksumien konventioiden vyyhtä, en yksittäisen jäsenen esim. taiteellista kontribuutiota).


Ei tässä olla hajottamassa mitään kulttuureita, vaan valtioiden rajoja. Olkoot omat kansansat ja kulttuurit, mutta tarvitseeko niiden olla väkisin aidatussa pilttuussa elääkseen? Pitääkö kulttuurin pelätä muita kulttuureita tai niiden vaikutusta?

jrnn kirjoitti:
Mutta valtiorajat ovat keinotekoisia, tuskin missään valtiossa jokainen kansalainen identifioi itseään yksinomaan kansalaisuudellaan. Kuitenkin keinotekoisempaa on haaveilla jostain maailmankulttuurista, jota ei koskaan tule syntymään; ihmisluonnolle keskeinen, ominainen ja erottamaton ryhmittymistaipumus yksinkertaisesti nielee kaikki mahdollisuudet.


En haaveile absoluuttisesta maailmankulttuurista, kuten yllä ilmennän.

jrnn kirjoitti:
Aina ja kaikkialla missä on ollut tarpeeksi ihmisiä, on ollut ryhmittymistä, vastakkaisasettelua, aseidenkalistelua ja konflikteja. Oli ne ryhmät sitten paimentolaisheimoja, kyliä, valtionalkuja tai vaikka suurvaltoja.


Ehkä vastakkainasettelua syntyy vähemmän, jos poistamme yhden ihmisiä erottavan tekijän?

NORTON kirjoitti:
Pelon ja epävarmuuuden tähden. Jos ei ole valtiota joka turvaa järjestyksen, täytyy jokaisen tehdä se itse tai liittoutua toisten kanssa.


Väitän, että ilman valtiotakin voi turvata järjestyksen.

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Minun puolestani voidaan vaikka aloittaa tekemällä Suomesta ja Ruotsista yhtenäinen valtio.


Näin!

I.V kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomi sijaitsee Suomessa ei kannata rajoja kumittaa. On siis hyvä tietää rajansa. Elintaso-ilmasto ym. pakolaiset kansoittavat äkkiä meidän juomavteisän maan joka on sopivasti golfvirran syleilyssä suuremmilta luonnonvoimilta suojassa. Eurooppaan "liittyminen"on jo sen sortin kumitusta että kyllä alkaa suomijunttia pelottaa kun välimeren maista ihmiset pyyhkii eroosiota pakoon ja Adrianmeren aallot peittää arabien veri.


Se että joku haluaa muuttaa tänne kertoo siitä, että tällä ihmisellä todennäköisesti olisi asiat paremmin täällä. Onko sinusta huono asia, että jonkin toisen (vieläpä ulkomaalaisen) elämänlaatu nousee? Vai pelkäätkö sen tapahtuvan kustannuksellasi?

Haava kirjoitti:
Voima.


Niin ja tämähän on varsin epäoikeudenmukainen syy. Maailma ilman valtioita olisi ehkä hitusen oikeamielisempi?

#55 kirjoitettu 06.09.2007 08:34

Hombre Muerto kirjoitti:
Väitän, että ilman valtiotakin voi turvata järjestyksen.


Tottakai voi, mutta sitten se vaatii "ylikansallisen" voimakoneiston.

Haava kirjoitti:
Voima.

Hombre Muerto kirjoitti:
Niin ja tämähän on varsin epäoikeudenmukainen syy. Maailma ilman valtioita olisi ehkä hitusen oikeamielisempi?


Maailmassa jossa ei ole valtioita tuo sama "oikeus" olisi edelleen käytössä, JOS nyt ei meinaa hallintokultuuria totaalisesti yrittää muuttaa johonkin utopistiseen vaihtoehtoon.

Kyllä. Maailma ilman valtioita voisi olla oikeamielisempi noin kokonaisuudenkannalta. Siksi teorian tasolla sellaista järjestelmää kannatankin. Käytännön kannalta sillä on tosin tässä maailman tilanteessa vielä aika vähän merkitystä.

#56 kirjoitettu 06.09.2007 08:55

Hombre Muerto kirjoitti:
Pitääkö kulttuurin pelätä muita kulttuureita tai niiden vaikutusta?

Käytännössä se yleensä menee näin, varsinkin alueilla, joilla on useita erilaisia etnisiä ryhmiä. Katso vaikka Balkanin tilannetta. Lisää rajojahan sinnekin on tehty eri kansojen välille.

#57 kirjoitettu 06.09.2007 08:57

Tourette kirjoitti:

Mikään ei muutu ellei jostain aloiteta.


Kyllä. Se mistä vain ei kannata aloittaa on rajojen purku. Aloittaminen pitäisikin tehdä siten, että köyhyyttä vähennetään ensin köyhissä paikoissa maailmaa ja pikkuhiljaa lähteä EU:n tyyliin avaamaan rajoja hallitusti. EU itsessään on hyvä alku tälläiselle toiminnalle. Vielä vaan rajumpi panostus kehittymättömien maiden kehitykseen, niin homma alkaisi pyöriä.

#58 kirjoitettu 06.09.2007 08:59

Vielä tässä pohdiskelin, että miten paljon niitä rajoja pitäisi edes poistaa. Esim. juuri Amerikan systeemi, jossa osavaltioilla on kyllä itsemääräämis valtaa, mutta käytännössä ihmiset, tavarat ja kaikki voivat liikkua vapaasti niiden välillä on riittävä systeemi maailmanlaajuisen epäoikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

#59 kirjoitettu 06.09.2007 15:06

Rajojen siirtelystä kulttuurisesti ja kielellisesti yhteneväisen maa-alueen sisällä käydään hyvää ajankohtaista debattia täällä:

http://www.hs.fi/kesku...

#60 kirjoitettu 06.09.2007 22:04

jrnn kirjoitti:
...

Hombre Muerto kirjoitti:
Ei tässä olla hajottamassa mitään kulttuureita, vaan valtioiden rajoja. Olkoot omat kansansat ja kulttuurit, mutta tarvitseeko niiden olla väkisin aidatussa pilttuussa elääkseen? Pitääkö kulttuurin pelätä muita kulttuureita tai niiden vaikutusta?
– –
En haaveile absoluuttisesta maailmankulttuurista, kuten yllä ilmennän.
– –
Ehkä vastakkainasettelua syntyy vähemmän, jos poistamme yhden ihmisiä erottavan tekijän?

Nuo kulttuurivertaukset eivät liittyneetkään suoraan ketjun aiheeseen vaan menevät ajatusvirran piikkiin – piti nyt vain huomauttaa, että teen toki eron kulttuuristen ja poliittisten rajojen välillä, nämä kaksi harvoin kohtaavat maailmassa, en haluaisi leimautua joksikin sukkahousunationalistiksi.

Jos menisi ihan oikeasti aiheeseen... Valtiorajojen poistaminen auttamatta kumoaisi valtioinstituution; yksi sen keskeisimpiä kriteereitä kun on määrätty alue, jonka vaikutuspiirissä sen hallintokoneisto katsoo oikeudekseen harjoittaa ja vaalia itsemääräämisoikeuttaan. Tuon alueen uhkaaminen on kuin uhkaisi suoraan valtion suvereniteettia. Koska suvereniteetti on ensimmäisistä pitsipöksy-valtionaluista lähtien ollut valtion 'sydän', en näe kuinka aluetta (suvereniteetin määre tai jatke) voisi siitä erottaa.

Ehkä aluetta ja valtiota ei voi erottaa, mutta valtio on hyvin helppo erottaa yhteiskunnasta. Valtio edellyttää yhteiskuntaa, mutta ei toisinpäin – näkisin että valtio nousee kasvavan yhteiskunnan tarpeesta rakentaa itselleen hallinnollinen mekanismi, pohjallaan sanaton yhteiskuntasopimus. Koherentin, vahvan valtion tulisi mukautua yhteiskunnan tarpeisiin ja elää sen ehdoilla; vaikka ainahan on noita paskavaltioita joissa asetelma on nurin kurin.

Valtaosa ihmisistä ei vain tarvitse, vaan suorastaan kaipaa auktoriteettia – eikö valtio, oli se kuinka keinotekoinen tahansa, ole täydellinen täyttämään tätä tyhjiötä. Jokin sen kuitenkin täyttäisi. Mikäli valtiot poliittisina yksikköinä lakkaisivat olemasta, jäisivät ne elämään lammaslaumakansojensa mieliin – ainakin kunnes joku korvaava normien syöttäjä ja turvallisuuden takaaja astuisi kehiin.

Aina on laskelmoivia oman etunsa ajajia: niitä jotka eivät jähmettyisi nostalgioimaan kaatuneen valtioinstituution muistolla. "Oligarkian rautaista lakia" mukaillen jokin eliitti (ne vahvat jotka ovat aina ensimmäisenä jonossa) olisi saman tien rakentamassa itselleen asemaa. Aluksi tyhmät omanedunajajat kukoistaisivat ryöstellen ja raiskaten (?), tätä uhkaa ehkä nousisi torjumaan jo useaan otteeseen yllä mainitut suojeluskuntien tapaiset. Fiksut omanedunajajat ymmärtäisivät 'kaaoksessa' jahkailevien ihmisten karismaattisen johtajahahmon nälän: luulen että maailma näkisi kaikkialla uusia profeettoja, oraakkeleita, kenraaleita, keisareita, kekkosia ja tsaareja. Sitten olisi astetta alueellisempaan identiteettiin pohjaavia, 'ihmisen kokoisia' yhteiskuntia, yhtälailla koherentteja ja oikeudenmukaisia kuin nälkäänäkeviä ja despoottisiakin, kuten nykyvaltioitakin on joka sorttia vakaista hyvinvointiparatiiseista paskoihin sotilasdiktatuureihin.

Kirjoitin kasan paskaa sillä olettamuksella että rajat vain katoaisivat. Toisaalta en näe sitten minkäänlaista asteittaisen poistamisen mahdollisuutta, yksikään valtio ei tässä maailmassa noin vain luovu suvereniteetistaan. Vaikka kansainvälistymisen pitäisi lähes 'poliittis-darwinistisesti' pakottaa valtioita yhä enemmän luopumaan siitä jo nyt, kuten eurooppalainen integraatiokehitys osoittaa, tulee tämäkin kehitys hidastumaan kun itsemääräämisoikeuden heppoisempi sokerikuorrute on raaputettu pois ja tullaan lähemmäs valtion arempia, perustavanlaatuisempia rakenteita. Samalla toiset pakenevat isolationismiin tuomiten itsensä kuolemaan, kuten P-Korea.

Niin, kasa paskaa, eikä oikeastaan yhtään uutta oivallusta tai mitään rakentavaa tähän keskusteluun. Valtiorajat ovat keinotekoisia, en sitä paremmin osaisi muotoilla kuin Haava ylempänä: "oululaiset eivät edelleenkään tunne olevansa helsinkiläisiä eivätkä suomalaiset suurimmalta osin eurooppalaisia". Nämäkin me-yksiköt ovat jokseenkin keinotekoisia. Jos aitoja rajoja piirreltäisiin tultaisiin kai varsin lähelle vanhoja pitäjiä, tai vaikka japanilaista käyttäytymiskoodia osin ohjailevaa uchi-käsitettä.

...

Se olis jjJJÄNNNnä nähdä, nostaisiko valtioton maailma jälleen arvostukseen kiertolaiset ja kulkurit. Ilman valtion kontrollia olisi helpompaa tehdä pesäero yhteiskunnasta.

#61 kirjoitettu 07.09.2007 00:23

jrnn kirjoitti:
jrnn kirjoitti:
...

Hombre Muerto kirjoitti:
Ei tässä olla hajottamassa mitään kulttuureita, vaan valtioiden rajoja. Olkoot omat kansansat ja kulttuurit, mutta tarvitseeko niiden olla väkisin aidatussa pilttuussa elääkseen? Pitääkö kulttuurin pelätä muita kulttuureita tai niiden vaikutusta?
– –
En haaveile absoluuttisesta maailmankulttuurista, kuten yllä ilmennän.
– –
Ehkä vastakkainasettelua syntyy vähemmän, jos poistamme yhden ihmisiä erottavan tekijän?

Nuo kulttuurivertaukset eivät liittyneetkään suoraan ketjun aiheeseen vaan menevät ajatusvirran piikkiin – piti nyt vain huomauttaa, että teen toki eron kulttuuristen ja poliittisten rajojen välillä, nämä kaksi harvoin kohtaavat maailmassa, en haluaisi leimautua joksikin sukkahousunationalistiksi.

Jos menisi ihan oikeasti aiheeseen... Valtiorajojen poistaminen auttamatta kumoaisi valtioinstituution; yksi sen keskeisimpiä kriteereitä kun on määrätty alue, jonka vaikutuspiirissä sen hallintokoneisto katsoo oikeudekseen harjoittaa ja vaalia itsemääräämisoikeuttaan. Tuon alueen uhkaaminen on kuin uhkaisi suoraan valtion suvereniteettia. Koska suvereniteetti on ensimmäisistä pitsipöksy-valtionaluista lähtien ollut valtion 'sydän', en näe kuinka aluetta (suvereniteetin määre tai jatke) voisi siitä erottaa.

Ehkä aluetta ja valtiota ei voi erottaa, mutta valtio on hyvin helppo erottaa yhteiskunnasta. Valtio edellyttää yhteiskuntaa, mutta ei toisinpäin – näkisin että valtio nousee kasvavan yhteiskunnan tarpeesta rakentaa itselleen hallinnollinen mekanismi, pohjallaan sanaton yhteiskuntasopimus. Koherentin, vahvan valtion tulisi mukautua yhteiskunnan tarpeisiin ja elää sen ehdoilla; vaikka ainahan on noita paskavaltioita joissa asetelma on nurin kurin.

Valtaosa ihmisistä ei vain tarvitse, vaan suorastaan kaipaa auktoriteettia – eikö valtio, oli se kuinka keinotekoinen tahansa, ole täydellinen täyttämään tätä tyhjiötä. Jokin sen kuitenkin täyttäisi. Mikäli valtiot poliittisina yksikköinä lakkaisivat olemasta, jäisivät ne elämään lammaslaumakansojensa mieliin – ainakin kunnes joku korvaava normien syöttäjä ja turvallisuuden takaaja astuisi kehiin.

Aina on laskelmoivia oman etunsa ajajia: niitä jotka eivät jähmettyisi nostalgioimaan kaatuneen valtioinstituution muistolla. "Oligarkian rautaista lakia" mukaillen jokin eliitti (ne vahvat jotka ovat aina ensimmäisenä jonossa) olisi saman tien rakentamassa itselleen asemaa. Aluksi tyhmät omanedunajajat kukoistaisivat ryöstellen ja raiskaten (?), tätä uhkaa ehkä nousisi torjumaan jo useaan otteeseen yllä mainitut suojeluskuntien tapaiset. Fiksut omanedunajajat ymmärtäisivät 'kaaoksessa' jahkailevien ihmisten karismaattisen johtajahahmon nälän: luulen että maailma näkisi kaikkialla uusia profeettoja, oraakkeleita, kenraaleita, keisareita, kekkosia ja tsaareja. Sitten olisi astetta alueellisempaan identiteettiin pohjaavia, 'ihmisen kokoisia' yhteiskuntia, yhtälailla koherentteja ja oikeudenmukaisia kuin nälkäänäkeviä ja despoottisiakin, kuten nykyvaltioitakin on joka sorttia vakaista hyvinvointiparatiiseista paskoihin sotilasdiktatuureihin.

Kirjoitin kasan paskaa sillä olettamuksella että rajat vain katoaisivat. Toisaalta en näe sitten minkäänlaista asteittaisen poistamisen mahdollisuutta, yksikään valtio ei tässä maailmassa noin vain luovu suvereniteetistaan. Vaikka kansainvälistymisen pitäisi lähes 'poliittis-darwinistisesti' pakottaa valtioita yhä enemmän luopumaan siitä jo nyt, kuten eurooppalainen integraatiokehitys osoittaa, tulee tämäkin kehitys hidastumaan kun itsemääräämisoikeuden heppoisempi sokerikuorrute on raaputettu pois ja tullaan lähemmäs valtion arempia, perustavanlaatuisempia rakenteita. Samalla toiset pakenevat isolationismiin tuomiten itsensä kuolemaan, kuten P-Korea.

Niin, kasa paskaa, eikä oikeastaan yhtään uutta oivallusta tai mitään rakentavaa tähän keskusteluun. Valtiorajat ovat keinotekoisia, en sitä paremmin osaisi muotoilla kuin Haava ylempänä: "oululaiset eivät edelleenkään tunne olevansa helsinkiläisiä eivätkä suomalaiset suurimmalta osin eurooppalaisia". Nämäkin me-yksiköt ovat jokseenkin keinotekoisia. Jos aitoja rajoja piirreltäisiin tultaisiin kai varsin lähelle vanhoja pitäjiä, tai vaikka japanilaista käyttäytymiskoodia osin ohjailevaa uchi-käsitettä.

...

Se olis jjJJÄNNNnä nähdä, nostaisiko valtioton maailma jälleen arvostukseen kiertolaiset ja kulkurit. Ilman valtion kontrollia olisi helpompaa tehdä pesäero yhteiskunnasta.









Vau. !