Mikseri.net

#82 kirjoitettu 21.11.2006 21:03

Tone kirjoitti:

Jumala vihaa syntiä, ei ihmistä.
Jumala rakastaa ihmistä, ja katsoo meitä "tuomion hetkellä" ristin läpi, ja ne synnit "katoaa".


Ah, sinäkin veljeni osaat kaanaan kieltä. Rauha kanssasi!

#83 kirjoitettu 21.11.2006 21:50

Veri kirjoitti:

Mut eiks jumala oo joulupukki!!!???!!!


Itsekin olen ihmetellyt, kun aina meillä on aina yö ja aamu jouluisin. Myös Eeva on täällä käynyt. Myös Eevan perintö. Ja Hynysen Jouni käy syömässä muutaman lautasellisen porkkanalaatikkoo.

#84 kirjoitettu 22.11.2006 10:29

No kaippa minäkin voin nyt kantaa korteni kekoon ja vastata tähän galluppiin. Elikkä ei, en usko Jumalaan. Uskon tieteeseen, sellaisiin asioihin jotka voidaan todistaa. Jumalan olemassa oloa ei taas olla todistettu, vai onko? Ei minun mielestäni.

#85 kirjoitettu 22.11.2006 18:07

ei. en usko jumalaan

#86 kirjoitettu 23.11.2006 10:10

En. Kyynel

#87 kirjoitettu 11.12.2006 14:56

impronen kirjoitti:
Uskon kyllä. En näe mitään syytä olla uskomatta.


Minä taas en näe mitään syytä olla uskomatta saunatonttuihin tai yksisarvisiinkaan. En vain silti usko.

Toisaalta syitä (huomaa ei todisteita, tietoteoria voi puolestani painua tässä kohtaa nukkumaan) on lukuisia.


Tietoteoriossa on se hauskapuoli, että kaikilla ihmisillä on sellainen. Riippumatta siitä tahtoivatko he myöntää sitä tai puhua siitä.

Maailma on kaunis paikka, estetiikka, ne järjettömät epätodennäköisyydet että nämä elämää ylläpitävät olosuhteet toteutuvat


Minusta tässä maailmassa on kyllä näkyvissä harvinaisen vähän mitään sellaista joka antaisi olettaa jonkun älyllisen olennon kädenjälkeä. Perinteinen "jumalan on pakko olla jotta tämä voisi olla"-osoitus taas on sekin aika heikko, koska ei se kaiken luonut jumala tunnu yhtään sen todennäöisemmältä vaihtoehdolta lähtöasetelmaksi kuin se tyhjyys mistä kaikki synti ilman sitä jumaluutta.

jonkinlaisena merkkinä voidaan pitää myös ihmisen luontaista taipumusta etsiä itselleen jotain palvottavaa.


En kyllä näe miten se on olevinaan syy jumaluuden olemassaololle? Pikemminkin päinvastoin.

Fum kirjoitti:

Me muut:
http://www.vapaa-ajatt...

impronen kirjoitti:
Mun on kauhian vaikea käsittää noita teesejä kokonaisuutena.


Heti kun tajuaa, että koko tuo liike nousee katkeruudesta kritinuskoa kohtaan, niin tuota idoottiorgansaatiota alkaa käsittää paljon paremmin.

Halutaan tukea monikultuurista yhteiskuntaa mutta suurinta kulttuurillista vaikutusta, uskontoa, nimitetään ykskantaan erheeksi joka tulee hylätä. Puhumattakaan jatkuvasta, ylimielisestä pilkasta niitä kohtaan jotka ajattelevat toisin.


No niin... Kun huomaa, että vapaa-ajattelijoiden pohjaton tarve tuhota kristinusko on samantapainen kuin äärikritittyjen pohjaton tarve käännyttää kaikki oikeaan tosiuskoon, niin ymmärtää hyvin tuonkin osoittamasi epäloogisuuden taustan.

Ihmiset eivät yksinkertaisesti kohtele toista ihmistä hyvin ja tämän toistuvan ilmiön korjaaminen järkiperäisen ja itsenäisen moraalin soveltamisella ei yksinkertaisesti onnistu.


No joo.. Ihmiset kohtelevat toisiaan sekä hyvin, että huonosti. Molemmat ovat vahvasti biologiassa.

#88 kirjoitettu 11.12.2006 15:43

impronen kirjoitti:

Ero ainakin omassa ajattelussani on se että saunatonttuihin uskominen ei ole millään tavalla mielekästä. Jumalaan uskominen mielestäni on. Sinun mielestäsi selkeästikään ei ole mutta on se mukavaa ettei mun tarvi siitä välittää.


Ymmärrän. Mikä siinä on mielekästä? Itse en ihan aidosta yrityksestä huolimatta ole onnitunut koskaan keksimään sitä. Se oli olikin aika vaikea paikka joskus muinoin.

No okei, laajennetaan käsitettä tieteelliseen ajatteluun.


Eikös se ole pikemminkin supistus? Tieteellinen ajattelu on pitkälli tietoteoria, mutta kaikki tietoteoriat eivät ole tiedettä.

Ja se on vain ja ainoastaan sinun ongelmasi.


Lähinnä, että jos sinä jotain sellaista näet, niin kerro ihmeessä. Minua kiinnostaa.

Lähtisin ehkä siitä että todennäköisyyksien määritteleminen tässä tapauksessa on mahdotonta joten ainakin minä, jälleen kerran, operoin sillä perusteella että mikä on mielekkäämpää.


Totta. Niin minäkin.

Erona lähinnä se että evankeliset kristityt saarnaavat ja käännyttävät ihmisiä ihan avoimesti ja tunnustavat dogmaattisuuden yms. Nämä vapaasti ajattelevat sen sijaan väittävät noudattavansa tieteellistä metodia mutta esittävät sen jälkeen täysin subjektiivisia ja perusteettomia väitteitä.


Totta. Harvinaisen totta. Vetävät katkeruudessaan samalla lokaan ateismin, tieteellisyyden suvaitsevuuden ja kaiken muunkin mihin koskevat.

#89 kirjoitettu 11.12.2006 16:17

Tottakai mä uskon! Mulla on siitä kuva

#90 kirjoitettu 12.12.2006 00:10

Ihan ensiksi sanoen: en.

On liian paljon ristiriitoja, sen olemassaolon vastaisia todisteita ja kysymyksiä joihin en ole koskaan saanut vastauksia. "I want to believe". Olen laittanut oven kiinni, niellyt avaimen ja paskannan sen ulos jos toisin todistetaan.

Olisihan se ihan kiva mutta miksi sellainen täytyisi olla? Miksi ei voisi olla ilman? Ihminen on aina heikkoudessaan ollut yksin, joten on keksitty jokin järjen ulottumattomissa oleva voimavara. Tämä ajatus on saanut minut kylmien realiteettien, tieteen ja satanismin joidenkin hienojen ja luonnollisten vastausten kannalle.

#91 kirjoitettu 14.12.2006 15:45

BluesWoman kirjoitti:
Uskon! Sisimmissäni uskon, että korkeampi voima on olemassa, johon turvautua, kun maa pettää jalkojen alta. Kukaan ei ole todistanut, ettei Jumalaa olekkaan, mutta ei puolestakaan.


Kyllä. Ihan niinkuin yksisarvinenkin. Kukaan ei ole todistanut, että niitä ei olisi olemassa. Ihan kuin kukaan ei ole todistanut, että niitä olisi olemassa.

Itseensähän sitä pitäisi uskoa eniten, mutta tiukan paikan tullen jostakin syystä se karisee, kun lehdet puista.


Vähän kuin joillakin se jumaluskokin.

#92 kirjoitettu 14.12.2006 16:07

impronen kirjoitti:

Jos joskus kirjoitan ajatukseni ylös ja organisoin niin voin sitten vaikka sullekin vinkata jotta lues.


Kiitos.

#93 kirjoitettu 18.12.2006 16:54

Uskon..

#94 kirjoitettu 18.12.2006 16:59

Jontte kirjoitti:
Tottakai mä uskon! Mulla on siitä kuva


Oho, niinpäs onkin ja sitten tuo tyyppi, joka soittaa sitä tossa kuvassa, on kanssa ihan hyvä muusikko.

#95 kirjoitettu 07.01.2007 21:21

Uskon ja sanon vielä että Universumi on Jumala se luo kaiken.

#96 kirjoitettu 07.01.2007 21:23

Jontte kirjoitti:
Tottakai mä uskon! Mulla on siitä kuva



Sitäpäitsi jos puhutaan Jumalasta niin tuo oli Jumalan roudari itse Jumala on tässä;
http://files.mikseri.n...

#97 kirjoitettu 18.01.2007 14:17

Joo, tulin viime vuonna uskoon. Jeesus seivaa

#98 kirjoitettu 06.03.2009 09:51

Olen agnostikko, oon tässä nyt huovannut ja soutanut puolelta toiselle koko sen 2,5 vuotta, jonka olen isospiireissä pyörinyt. En todellakaan tiedä, mutta risti on kaulassa.

#99 kirjoitettu 06.03.2009 12:08

marina68 kirjoitti:
efunkelist kirjoitti:
Kyllä
Uskon siis siihen Jumalaan josta Raamatussa kerrotaan...


Komppaan tätä...

Komppaan myöskin Nevermindia kertomalla, että risti eri muodoissaan on ollut kaulassani n. 20 vuotta. Nyt viimeiseksi slaavilainen ortodoksiristi.


Mulla on kasteristini tällä hetkellä, eri versioitakin löytyy.. Mutta tää onkin oikeesti katolinen risti, huomasin sen vasta about puoli vuotta sitten. Mutta ei se ristin ulkonäkö vaikuta siihen, mihin todella uskoo tai ei usko.

Risti on ihana kaulassa jostain syystä, tulee jotenki heti turvallisempi ja rohkeempi olo. Todennäköisesti vain alitajuista, mutta.. Onhan se mukava tunne silti

#100 kirjoitettu 06.03.2009 12:14

wiren kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:

Risti on ihana kaulassa jostain syystä, tulee jotenki heti turvallisempi ja rohkeempi olo.


risti suojelee mm. vampyyreilta ja se on helpotus se.


Noh.. enpä tiedä, onko siitä suojasta pahemmin iloa tässä maailmassa Minä olen itse varmasti pahempi vampyyri kuin ne, jotka minua purisivat

#101 kirjoitettu 06.03.2009 12:16

Nevermind kirjoitti:
En todellakaan tiedä, mutta risti on kaulassa.


Mulla taas kaulassa roikkuu käsirautojen avain. Mistähän se kertoo?

En usko kristinuskon jumalaan, se on jotenkin niin absurdi olento. Olen vähän agnostikko, en ole koskaan kokenut syvällistä kysymystä jumalan olemassaolosta itselleni niin tärkeänä, että minun olisi tarvinnut suuremmin sitä pohtia. Olen nähnyt miten uskonto on sekoittanut ihmisiä, eikä se ole kaunista katseltavaa

#102 kirjoitettu 06.03.2009 12:18

Sunt1o kirjoitti:
Nevermind kirjoitti:
Noh.. enpä tiedä, onko siitä suojasta pahemmin iloa tässä maailmassa Minä olen itse varmasti pahempi vampyyri kuin ne, jotka minua purisivat

Tarttuuko se silleinpäin et jos puree vanpyyriä ni saa sen tartunnan silleinki?


Ehkä jos juo verta, emt, ei oikein liity tähän asiaan

#103 kirjoitettu 06.03.2009 14:26

En usko.

#104 kirjoitettu 06.03.2009 14:32

Tuota, tuota...
Uskon kyllä jumalaan. En Jumalaan.
Mun käsityksen mukainen jumala on rakastava, lämmin ja huomaavainen. Se haluaa mulle pelkkää hyvää.
Kuitenki ku elän tätä elämää ni elämässä tulee vastoinkäymisiä ja ne kuuluu elämään. Ne ei ole "uskon koettelemuksia" tai mitään muutakaan vastaavia. Vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan elämää. Jos multa vaik nyt kuolis kaikki perheen jässenet ja ystävät samaan aikaan, ni turha siin on kelailla et "miten jumala mua voi näin koetella?"
Siin ei oo jumalan kanssa mitään tekemistä. Ainakaan mun jumalan. Se on vaan jokseenki v*ttumaisempi tapahtuma. (ja ilmeisen harvinainen ainaki suomessa)
Jos näin kävisi, ni mun jumala antais jeesii selvitä jälkipyykist hengissä. Eli et en vetäis pitkää piikkii siihen tuskaan. Tai muutenkaan valitsis päihteitä ratkasuks siihen tilanteeseen.

Näin se menee mun kohdalla näin niinku yksinkertaistettuna.

#105 kirjoitettu 06.03.2009 14:41

Uskon omalla tavallani.

#106 kirjoitettu 06.03.2009 18:33

uskonhan minä.

Minä uskon Häiriöön.

#107 kirjoitettu 06.03.2009 19:18

hapou kirjoitti:
uskonhan minä.

Minä uskon Häiriöön.

Mä uskon Lemmyyn.

#108 kirjoitettu 06.03.2009 19:26

En usko jumalaan, en usko yliluonnolliseen, en usko kuolemanjälkeiseen elämään enkä mihinkään muuhun vastaavaan. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että en koe mitään tarvetta uskoa tälläisiin asioihin enkä koe niiden läsnäoloa elämässä.

#109 kirjoitettu 06.03.2009 21:18

Outo Tuttava kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
En usko jumalaan, en usko yliluonnolliseen, en usko kuolemanjälkeiseen elämään enkä mihinkään muuhun vastaavaan. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että en koe mitään tarvetta uskoa tälläisiin asioihin enkä koe niiden läsnäoloa elämässä.

Vaatiiko Jumalaan uskominen mielestäsi välttämättä tuon tarpeen?
Ja jos näin niin miksi?
Ja jos ei niin miksi listasit sen ensimmäiseksi syyksi?


Ehkä enemmänkin se vaatii sen läsnäolon kokemisen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään tarvetta (sosiaalinen paine, traditio, tjsp&yms) kokea sitä läsnäoloakaan. Jotkut varmasti kokevat sen läsnäolon luonnostaan tai hyvin minimaalisen kulttuurillisen altistumisen kautta. Täytyy olla jotain muita syitä kuin puhtaasti järkisyitä että pystyy uskomaan itsetarkoituksellisen todistamattomissa oleviin asioihin. Minulta nämä syyt puuttuvat kun en tunne maailmassa tai maailmankaikkeudessa mitään jumalallista tai yliluonnollista ja toisaalta minua ei kiinnosta kuulua uskontojen sosiaalisiin struktuureihin joten en pysty suggeroimaan itselleni tätä läsnäoloa. Koska minua ei kiinnosta kuullua uskontojärjestelmiin ja en koe universumissa mitään yliluonnollista jumala edes jonkinlaisena tietoisena kosmoksena tai vastaavana konseptina on minulle henkisesti tarpeeton.

Tulipa sekavaa. Ehkä tuo selvensi omaa ajatteluani. Noh, ei se tosiaan välttämättä sitä syytä vaadi vaan tosiaan sellainen läsnäolon kokeminen on tärkeämpää. Laitoin sen ensimmäiseksi koska en ajatellut tuota postausta sen kummemmin.

#110 kirjoitettu 06.03.2009 21:35

Outo Tuttava kirjoitti:
Kuten siihen että Jumalaa ei ole?
Jep. Sen takia se subjektiivinen jumalallisen läsnäolon kokeminen on tärkeää. Meikäpoika ei vaan perkele koe sitä niin en myöskään oikeen näe minkäänlaista syytä näperrellä "jumala on tietoinen kosmos" konstruktioiden kanssa. Minulla jumala(t) ovat ennen kaikkea uskontojen sosiaalisten rakenteiden oikeutus, olemassa vain uskojiensa päitten sisällä. En sinänsä oikein jaksa keskustella uskonnosta koska aihe on niin äärettömän subjektiivinen.

Ja koska uskonnollisuus on jotain mikä lukemani perusteella saattaa jopa periytyä on se läsnäolon kokeminen tai kokemattomuus ilmeisesti jotain sellaista että siinä mennään aika syvälliselle the true human design tasolle ja siten sitä ei edes ehkä voi muuttaa yksilössä.

Uskontojen sosiaalisiin rakenteisiin voi aina pettyä katkerasti ja varmaan siinä vaiheessa se läsnäolon tunnekkin kuoleutuu jos se on jotain minkä on suggeroinut itselleen sosiaalisen paineen takia. Vastavuoroisesti uskontojen sosiaalisiin rakenteisiin pyrkiminen voi luoda tilanteen jossa täytyy suggeroida itselleen se läsnäolon tunne.

#111 kirjoitettu 06.03.2009 22:24

dbgirl kirjoitti:
Ei, en usko mihinkään jumalaan, en mihinkään niistä tuhansista versioista. Mutta jokin suurempi henki on olemassa. Tai sitten se on vain omatuntoni.


Olen samaa mieltä vuoden 2006 itseni kanssa.

#112 kirjoitettu 06.03.2009 22:51

Outo Tuttava kirjoitti:
Sinä katsot tuota melko tiukasti kristillisen perinteen näkökulmasta.
Tottakai katson, olenhan länsimaalainen.
Ei Jumala käsitteenä vaadi mitään varsinaista uskontoa eikä moni ihminen joka jonkinlaiseen Jumalaan uskoo, kuulu mihinkään uskontoon.
Ei vaadi, mutta kyllä se mielestäni vaatii sen henkilökohtaisen uskon tai fiiliksen siitä että jumala saattaa olla olemassa, tai että se on olemassa. Sanoin jo että se fiilis voi olla periytyvä ominaisuus tai sitten kulttuurin uskonollisten piirteiden jäännös.
Ja JOS Jumala on olemassa, se ei olekaan sen subjektiivisempi asia kuin vesi tai tuorekurkku.
No mikäli jumala on olemassa niin sangen subjektiivisesti se on esittäytäytynyt ihmisille, joko uskontojen tai sitten sen henkilökohtaisen fiiliksen kautta. Ehkä se olisi sitten yhtä epäsubjektiivinen asia kuin vesi mikäli se tekisi läsnäolonsa selväksi kaikille yhtä objektiivisesti. Jos silloinkaan. Ja jos tekisi, entäs sitten. Olisiko meillä yllättäen joku moraalinen velvoite palvoa sitä? Taino varmaan se riippuisi sen tahdosta. Jos sillä olisi tahtoa. Onko jumalan olemassaololla tai olemattomuudella jotain käytännön merkitystä? Minä yksinkertaisesti koen että minulle on ihan sama että vaikka jonkin sortin jumala olisikin olemassa niin kauan kun se ei osoita minulle jonkin sortin moraalisia vaatimuksia jonkin uhalla. Ajatteluni koskien jumalaa tosiaan pohjautuu tälläiseen henkiseen laiskuuteen.
Siis en yritä käännyttää sinua agnostikoksi tässä () mutta yritän tässä nyt vain sitä selittää että tuo käsityksesi Jumalasta ja uskomisesta Jumalaan pohjaa oikeastaan vain yhdenlaiseen Jumala-käsitteeseen sekä vain yhdenlaiseen tapaan uskoa tuohon Jumalaan.
En koe että se pohjaisi, mutta jos pohjaa niin sitten pohjaa. En oikeasti jaksa ajatella teologisia kysymyksiä koska niin kauan kun en henkilökohtaisesti koe jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloa niin en vain. pysty. pitämään jumalaa minään muuna kuin subjektiivisena henkisenä rakennelmana. Ja vaikka jumala olisikin olemassa niin se on minulle ihan sama niin kauan kunnes se ei velvoita minua johonkin. Olen laiska.
Tuo on enemmänkin uskonnon itsensä kritisoimista tuon Jumala-käsityksen sijaan.

En minä koe kritisoivani uskontoja vaan pikemminkin analysoivani niitä. Tai en edes sitäkään vaan näkeväni ne tietyllä tavalla. Tietysti olisi ihan ihanaa jos ihmiset kehittelisivät moraalisia ja sosiaalisia järjestelmiä jotka eivät tarvitse mahdollisesti olemattomi henkilöhahmoja oikeutuksekseen mutta kun ei ne näköjään siihen kykene niin ei sitten.

#113 kirjoitettu 06.03.2009 23:14

arvatkaa

accent muokkasi viestiä 23:16 06.03.2009

Minun ajatusmaailmassani jonkinlaisen jumalan olemassaolon mahdollisuus astuu kuvaan vasta todella käsittämättömän suuren mittakaavan asioissa, eli maailmankaikkeuden synnyssä ja fysiikan lakien perustassa. Pidän jollain tasolla yhtenä mahdollisena asiana, että maailmankaikkeuden on laittanut alulle ja fysiikan kaikki lait ja mekaniikan on suunnitellut jokin tietoinen olento, mutta vain siksi koska maailmankaikkeuden synnystä tiedetään niin vähän ja koska on hankalaa ajatella, mitä oli sitä ennen ja miksi materiaa on ja miksi se toimii niinkuin se toimii.

Kaikki alkuräjähdyksen jälkeen tapahtunut on vain äärettömän monimutkainen syiden ja seurausten jatkumo joka perustuu niihin sääntöihin joiden mukaan kaikki atomit ja hiukkaset toimivat ja vuorovaikuttavat keskenään, mutta MIKSI se kaikki tapahtuu, on mysteeri ja niin kauan kuin se mysteeri on ratkaisematta, en voi täysin sulkea pois sitä mahdollisutta että sen takana on jokin jumala tai vastaava, mutta koska persoonallisuuteni nojaa vahvasti tieteelliseen suuntaan, suosin tieteellistä näkökantaa asioihin; en usko Jumalaan ennen kuin voin uskomisen sijaan todisteiden valossa tietää Jumalan olevan olemassa.

#114 kirjoitettu 06.03.2009 23:30

BluesWoman kirjoitti:
accent kirjoitti:
arvatkaa


Uskot! Ooot jumalanpalvoja


e

#115 kirjoitettu 06.03.2009 23:38

Naisten lentopallo kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Joskus tekisi mieli ryhtyä kristityksi tai miksi vain, koska julkiateistit ovat järjestäen niin älyllisiä tylsimyksiä. Jos saisin pilattua heidän päivänsä, niin voisin syödä useammankin jumalan ruumiin.


Ihmiset jotka tuovat sen jatkuvasti esille ovat kyllä ankeita.


Kuten myös ovat ihmiset jotka tuovat esille uskontoaan.

#116 kirjoitettu 07.03.2009 12:38

Outo Tuttava kirjoitti:
Vaikka Jumala olisikin olemassa, nuo kokemukset silti eivät välttämättä liity mitenkään tuohon Jumalaan itseensä.
Tuo juuri on se mitä tarkoitin tuossa aiemmin eli tosiaan tuossa taustalla on tämä kristillinen Jumala tai jos vähän yleisemmin katsoo niin persoonallinen Jumala. Jumala käsitteenähän on paljon laajempi kuin mikään tuollainen.

Oma kantani vaihtui ateismista agnostismiin koska en pystynyt mitenkään edes perustelemaan millään että Jumalaa ei voisi olla olemassa.
Mikään tieteellinen teoria, mikään uusi löytö, ei yhtään mikään tiedonjyvänenkään puhu sen puolesta että Jumalaa ei olisi.

Ateismi pohjaa ihan yhtä vankkaan tietoon kuin uskonnotkin.


En minäkään koe Jumalan olemassaoloa mitenkään tälläkään hetkellä. En kokenut eilen ja olen melko varma että huominen on ihan sama juttu.
Jos taas kokisin jonkun jumalallisen läsnäolon niin olisin melko varma että se oli vain joku aivojen toimintahäiriö. Sulkisin ensin kaikki muuta mahdollisuudet pois ja sittenkin se vain EHKÄ olisi voinut olla jotain sen kaltaista.


Ja mistäs sitä tietää vaikka se "aivojen toimintahäiriö" olisikin yhteydessä siihen jumaluuteen. Kun jos se häiriö vaikkapa onkin asia, joka saa ihmiseltä itsensä ja oikeasti koettavan jumaluuden välisen "seinän" pois.

Eihän se, että tiedetään atomien ja ties minkä muiden härpättimien toimivan tietyillä tavoilla ja aiheuttavan tiettyjä asioita, kerro vielä yhtään mitään jumalan olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta. Siinä missä me kokonaiset ihmiset olisimme jumalan luomia, siinä ne kaikki atomit ja sähkövirrat ja kemikaalit sun muut ovat myös niitä jumalan luomia asioita. Ja jos jumala on olemassa ja jokin yliluonnolliseksi koettu asia onkin tieteen keinoin todistettu aiheutuvan joistain välittäjäaineiden väännöistä, niin yhtä hyvin ne välittäjäaineiden väännöt voivat olla peräisin jumalasta.

Ja jos jossain päin maailmaa maanjäristyksiä pidetään jumalan tekemisinä, niin vaikka ne kuinka ovat nähtävissä mannerlaattojen törmäämisestä aiheutuviksi, niin eihän siinäkään ole välttämättä mitään muuta osoitettu, kuin se, millä tavoin se jumala niitä järistyksiä aiheuttaa.

Jos kaikki mikä olevaista on, on jumala saanut aikaiseksi, niin kyllä silloin kaikki se, jota olemme oppineet tuntemaan fysiikasta, kemiasta ja biologiasta, on myös yhtälailla jumalan tekosia. En oikein ymmärrä sitä miksi jotkut oikeasti pitävät näitä tietoja fysiikan ja kemian toiminnasta millään tavoin jumalasta irrallisina tai jopa todisteina jumalan olemassaolevaisuutta vastaan (esim. Dawkings).

#117 kirjoitettu 07.03.2009 13:20

Vaikka onkin pitkäaikainen trendi olla ateisti, ja tuoreempi trendi olla ateisti, joka luulee olevansa agnostikko, koska ei tiedä mitä agnostikko oikeasti tarkoittaa, niin en silti usko mihinkään jumalaan.

Tuolla "ateisti joka luulee olevansa agnostikko" viittaan niihin ihmisiin, jotka eivät usko jumalaan, mutta myöntävät voivansa olla väärässä, ja luulevat sen täyttävän agnostikon määritelmän. Niitä löytyy yllättävänkin paljon.

#118 kirjoitettu 07.03.2009 13:53

Outo Tuttava kirjoitti:
Niin vaikka koko juttu on aika simppeli. Jos homma on mielestäsi 50-50, olet agnostikko. Muussa tapauksessa joko uskovainen tai ateisti joka myöntää että on olemassa mahdollisuus että on väärässä.


Sitä minä aina heille yritän selittää, mutta kai se on vaan niin paljon intellektuellimpaa muka olla agnostikko, etteivät voi tosiasioita hyväksyä.

#119 kirjoitettu 07.03.2009 14:57

Outo Tuttava kirjoitti:
Mielestäni on aika rohkeaa jopa olla joko ateisti tai uskovainen joka kuitenkin myöntää että voi olla väärässä.

Kuinka niin?
Itse totta kai myönnän, että voin olla väärässä, mutten ymmärrä miksi se vaatisi rohkeutta.

#120 kirjoitettu 07.03.2009 15:35

Uskon, että ei ole jumalaa/jumalia/supreme beingejä.