Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.01.2005 14:56

Mä puhun kun mulle puhutaan. Hiljainen (miltei-)älykkö, toisin sanoen.

Coyote muokkasi viestiä 14:56 29.01.2005

On myös väitetty hauskaksi.

#3 kirjoitettu 29.01.2005 15:33

Kohtelias nuori mies. Ennen olin tosi ujo, nykyään uskallan puhua.

#4 kirjoitettu 29.01.2005 18:37

Puhelias ja kohtelias. Yleensä puolituttujen ja vieraiden kanssa.
Hyvien ystävien kanssa puhelias vittuilija. Hyvällä. Pahalla en vittuile koskaan.
Humalassa vielä puheliaampi ja saattaa mennä välillä liiallisuuksiinkin. Silloin tulee tilanteita jossa unohdan mitä olin puhumassa koska tekstiä saattaa tulla jo liikaakin.
Hyvä myös kuuntelemaan. Koskaan en keskeytä toisen puhetta ilman hyvää syytä.

#5 kirjoitettu 29.01.2005 18:43

Yleensä olen aika hiljainen muiden seurassa. Vastaan jos minulta kysytään jotain ja sanon jos on jotain tärkeää asiaa mutta muuten en turhia puhu. Eri asia on sitten hyvien ystävien seurassa, jolloin juttua saattaa lentää liikaakin..
Eli olen puhelias vain harvoille ja valituille.

#6 kirjoitettu 29.01.2005 20:12

Olen kai tarkkailijaluonne mitä tulee muihin
ihmisiin. En erityisemmin pidä huomiosta.
(mielenkiintoinen ominaisuus esiintyvällä "taiteilijalla"..)
Jos kemiat ovat kohdallaan, voin puhua tuntemattoman
ihmisen kanssa vaikka kuinka syvällisiä tai
henkilökohtaisia. Small talkia en harrasta.

Kuuntelen mitä muilla on sanottavana ja jos
katson aiheelliseksi osallistua, sen myös teen.
Usein toimin asioiden kiteyttäjänä, tiivistäjänä..
myös eräänlaisena tasapainottavana tyyppinä
keskusteluissa; yritän tuoda jotain tuoretta
tai poikkeavaa näkökulmaa mukaan.

Bravuureitani ovat väliletkautukset ja pimeä
huumori; rikon mielelläni stereotyyppisen
kuvan itsestäni vakavana ja asiallisena tyyppinä.

#7 kirjoitettu 29.01.2005 20:16

hiljainen.
sanon, kun jotain kysytään.
en yleensä avaa keskusteluja, paitsi jotain "siellä pakkasta pihalla.."
ei se ole minun vika.
mä en vain tiedä mitään autojen moottoreista tai parisuhteista. kun semmosista kaikki aina puhuu. paitsi joskus puhuvat kuinka oli kiva kännätä viikonloppuna ja mistä heräsi. sekään ei kiinnosta.
valitettavasti ei vain löydy sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi keskustella jostain, mikä oikeasti kiinnostaa. juttu onkin siinä, että eipä kiinnosta mikään muu kuin paperin tekeminen mutta kuka helvetti puhuisi paperinvalmistusprosessista vapaa-ajalla? no, ehkä voisi puhuakin.
ei löydy sellaista erikoisaluetta, josta voisin puhua mielin määrin.

#8 kirjoitettu 29.01.2005 23:58

Riippuu vähä kaveriporukasta, tai mis ja kenenkaa hengailee.

Yleensä olen semmonen pirteä useitten kavereittenkaa, mut välil oon semmonen tyyppi et vituttaa ja ei oikeen osaa olla mukava juuri kellekään. Puhelias olen toki. Mut jos vähän uudempaa naamaa näkyy porukassa niin aika hiljasta mun osalla on välil.

#9 kirjoitettu 30.01.2005 11:49

Oon hiljainen TAI puhelias, riippuen mielialasta. Mun jutut on harvemmin järkeviä, yritän yleensä saada ihmiset nauramaan. Oon myös luvattoman sarkastinen, vieraampienkin ihmisten seurassa, ja tän takia joillekin saattaa tulla semmonen kuva et oon jotenki ilkee tai töykee, miten vaan. Ja sehän ei tietenkään pidä paikkaansa koska mä en tahallisesti ikinä ketään loukkais. Jos tulee riitaa niin mä oon se joka antaa periks, vaikka uskoisinkin olevani oikeassa.

Mutsin mielestä oon vaarallinen silloin jos sillä on jotain vieraita kylässä, koska kuulemma istun ihan hiljaa kunnes heitän jonkun kuolemattoman sarkastisen läpän ja häpäsen mutsin

#10 kirjoitettu 31.01.2005 04:54

Olen aika paljon äänessä ja puhelen almost asiasta kuin asiasta. Seurallinen ja sosiaalinen yksilö. Luotettava ja rehellinen.
Muuten olen oma itseni enkä koita tehdä tai antaa jotain kuvaa itsestäni.
Näillä eväillä on pärjärtty aika pitkälle.

#11 kirjoitettu 31.01.2005 06:53

Uusien immeisten kanssa saatan olla ihan hiljaa, menen lukkoon silloin (ehkä?) Jos on joku paniikkitilanne tai sellanen et pitää toimia nopeesti ni otan helposti aina johdon käsiini ja sanon mitä pitää tehdä, joten taidan olla hieman liiankin käskevä aina välillä.
Olen hiljainen luonne noin muutoinkin, mieluummin kuuntelen kun itse olen koko ajan äänessä.

#12 kirjoitettu 31.01.2005 08:32

aika hiljanen, pienessä ja tutussa seurassa tosin saattaa innostua kaskun kerrontankin tai jopa lämmin henkiseen vittuiluun. mitä enemmän ihmisiä on paikalla sen vaivautuneemmaks koen oloni, vihaan ihmisiä, tosin suhteellista tuokin...
tekopirteitä, persettä nuolevia esittäjiä en voi sietää.

#13 kirjoitettu 31.01.2005 14:08

Tuntemattomien seurassa liian ujo, muuten melko hiljainen idiootti, joka nauraa välillä ehkä liikaakin.

#14 kirjoitettu 31.01.2005 22:54

Hmm... tätä sietääkin miettiä ja harrastaa itsensätutkiskelua oikein toden teolla. No ehkäpä minut voi lokeroida "epäsosiaalinen älykkö"-kategoriaan ja siihen vielä melko huono itsetunto päälle.. Silloin harvoin kun olen äänessä ollut on minua joku hullu väittänyt hauskaksikin. Kaveripiirissä läppä kyllä toisaalta lentää aika useinkin mutta edes puolituntemattomien kanssa onkin sitten aivan toinen juttu.

Ja joskus itsekseni kävellessä julkisilla paikoilla alkaa jostain syystä ahdistamaan. En ole ollut koskaan kovin sosiaalinen ihminen mutta minkäs voit. En kuitenkaan lue itseäni ''toivoton tapaus''-kategoriaan.

#15 kirjoitettu 31.01.2005 23:50

Tuntemattomien seurassa pyrin olemaan kohtelias, "mukava" ja ottaa muut huomioon... Käsittääkseni ihan hyvin tuossa onnistunkin, sillä pärjään ihmisten kanssa yleisesti ottaen melko hyvin. Nämä pätevät tietysti tuttujenkin suhteen, mutta tietysti se on aina seurasta kiinni missä suhteessa nuo ja jotkut muut ominaisuudet sekoittuvat.

#16 kirjoitettu 02.02.2005 17:00

pahimmillaan olen vainoharhainen introvertti ja parhaimmillaan jouheva seuraihminen. kummassakin on hyvät puolensa..

#17 kirjoitettu 03.02.2005 17:54

Nooh... Välillä hieman ujo, kavereiden seurassa en oo ujo. Yritän olla ei-töykeä. Oon ihan ''^outo^''?

#18 kirjoitettu 10.02.2005 11:30

Tuttujen seurassa puhelias... Tuntemattomien seurassa hiukan hiljaisempi... Hyville ystäville olen suorasanainen, koska tiedän ettei ne suutu!

#19 kirjoitettu 10.02.2005 12:13

Livenä tulen toimeen melkein jokaikisen kanssa. Täällä taas en, live onkin toinen juttu. Olen paljon puhuva, usein iloinen veijari joka on sanavalmis. Sanavalmis= ei mieti ennenkuin puhuu, joka voi olla aikamoinen haittatekijä joskus. En tiedä mikä minussa on mutta ihmiset jotka ovat vain nähneet minut pari tuntia voi ruveta kertomaan ongelmistaan ja valinnoistaan. Tätä minä en harrasta yhtään ja usein jossain vaiheessa sanonkin että älä näitä minulle kerro. Moni ihminen tuntee olonsa mukavaksi seurassani koska osaan olla kunnolla ihmisten kanssa jota en tunne. Kaverit saavat nähdä koko minut ja toiset tykkää, toiset ei. En tule ollenkaan toimeen isokenkäisten kanssa koska kysyttäessä sanon mitä mieltä olen ja en nuole sitten yhtään, olen jopa hieman ilkeä isokenkäisiä kohtaan koska sosiaalinen minäni ei näe ihmisiä tuotantotekijöinä. Mutta silti tulin toimeen pomojen kanssa ihan hyvin paitsi TJ:n kanssa joka ei voinut ymmärtää etten ollut aina samaa mieltä hänen kanssaan. Oli varmaan ensimmäinen kerta kun joku keskeyttikin hänet kesken lauseen ja sanoi mielipteensä. Niin kauan kun voi puhua ei-mistään niin kaikki tulevat toimeen kanssani.

#20 kirjoitettu 10.02.2005 20:22

Aika hiljainen olen isommassa porukassa, mutta kavereiden kanssa voi olla huomattavasti rennommin. Tuttujen kanssa jutellessa ei tarvitse koko ajan pelätä, että päästelee sammakoita suustaan. En tule kovinkaan helposti toimeen ihmisten kanssa, varsinkaan huomattavasti vanhempien tai nuorempien.

#21 kirjoitettu 11.02.2005 03:11

Pitäisikö minun tietää millainen ihminen olen? Vaaditaanko sitä minulta jotta voisin olla sellainen?

No, luulen että suurin osa 'tutuista' ja 'puolitutuista' pitävät minua erittäin hiljaisena ja sisäänpäinkääntyneenä, ehkä hieman häiriintyneenä. Siis minulla on sellainen kuva että muilla on sellainen kuva minusta. Aika usein tuntuu ettei minua oikein ymmärretä vaikka jotain äityisin sanomaankin... Minähän en ole mikään moottoriturpa, eikä minulla paljon asiaakaan yleensä ole.
Huonosti tuntemieni ihmisten kanssa, tai oikeastaan ihmisten joiden kuvittelen tuntevan minut huonosti, olen juuri tällainen.
Ujo pikkupoika.

Sitten ihan kavereiden ja ystävien kesken saatankin yllättäen olla hieman puheliaampi tyhjänjauhaja, tietyllä tavalla valikoiva puheenaiheiden suhteen. Eihän minua nyt herranjumala kiinnosta mitä se naapuri osti eilen kaupasta! Eikä kiinnosta myöskään mitä se kaverinkaveri, joka edustaa minulle näitä 'tuttuja' tai 'puolituttuja' on tehnyt tai ajattelee jostain asiasta! Miksi minua semmoinen kiinnostaisi? Sen sijaan minua yleensä kiinnostavat aiheet jotka eivät muita juuri nappaa.. Ainakaan omassa kaveripiirissäni.. Lukuunottamatta ehkä muutamia poikkeuksia, mutta hekin ovat, surullista kyllä, enemmän siellä tuttujen osastolla. Aiheet saattavat vaihdella jumalopin koukeroista syvempiin kysymyksiin maailman metafyysisestä olemuksesta (josta en muuten ymmärrä hölkäsenpöläystä).. Kaikestahan voi puhua, eikö?

Minussa on myös sanasepon vikaa. Melkein mistä tahansa lauseestahan saa hauskan ihan muutamaa kirjainta muuttamalla. No, minun mielestäni hauskan... Ehkä se on se outo huumorintaju mikä tekee minusta väärinymmärretyn..

No, tässä nyt on tullut jo kopattua vaikka minkälaista aatosta ja käsityksiä itsestä, tai oikeastaan siitä minkälaisena kuvittelen itseni nähtävän.
Mielestäni kuitenkin se kuka olet, on se jonka muut näkevät. Siis se mitä heijastat ympäristöösi. Ehkä tämä onkin hyvä loppulause tähän. Olen mitä olen, miksi analysoisin itseäni enempää kuin luonnollisesti jo teen?

Zitru waltzing viciously 05:07 11.02.2005

#22 kirjoitettu 11.02.2005 21:41

no tarpeeksi puhelias. aika sosiaalinen persoona