kuultuani ääniä todellisuudesta
takaa kätkettyjen aistien
sanoja olemattomia
omasta hulluudestani

tiesin kaiken olevan lopussa
entisestä minuudestani
katoavan sen ainoan valon
joka pitää tässä maailmassa kahleissa

näin näkemättömästä näkyjä
läpikuultavia hahmoja
tästä todellisuudesta irtonaisia
persoonattomia henkiä

kaaoksesta ja mieleni pyörteistä
lihaksi muutin heidän varjonsa

näin värien häviävän
muodottomaan pimeyteen
tämän maailman kosketuksen
valuvan syvyyksiin
itse pimeyden nielaisevan
tunsin omat varjonsa

olen vapaa kahleista
tämän paikan ja ajan
vereni ja elämäni
kuolleeksi kuivunut

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu