PoEBG tekee maailman nopeimman valtavirtaan siirtymisen toisella taiderykäisyllään, joka lataa täyslastillisen kansallisromanttista paskaa kuuntelijan korville. Irrationaalinen keskiosa työntää sontaa pumpulipuikon tavoin entistä syvemmälle, kunnes kappaleen loppu jättää liirtojäljet myös kuuntelijan käytössä haalistuneisiin sloggeihin.
Sumentavatko radioriffit kyvyn tarkastella yleiskaavaa kriittisesti? Onko of-genetiivin käyttö aliarvostettua? Meneekö hyvän maun raja välilihassa, vai täytyykö sen saavuttamiseksi liikkua kaavatasolla? Missä ovat röökini?