Juuri näin saavutaankin tummempiin maisemiin, Tarulaan, suurten saagojen maahan, jossa saa itkeä ja surukin hellittää, aikanaan.

Aivan huikeat kuvat kulkevat silmieni editse, aivan kuin ensi-iltansa saaneen elokuvan uusi ja kiehtova kerronta avautuisi minulle tässä ja nyt.

Näen niin paljon, jotain epäsuhtaista, minimaalista, suurta ja jylhää, viehättäviä ja vallan outojakin olentoja, usvaista tunnelmaa, häilyviä kuvajaisia ja hyvin kauniin lopun. Joku saa hellän suudelman.