The Razor Bird

Morfin Ma'fer | 31.07.2013 | Detroit
2:18
6.50   226 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

morfin_mafer 01.11.2013
Radio-Mafiassa olin muuten sitten ekan kerran vuonna 1998 kun tein Vinyylillä normi DJ-miksauksia. Silloin yritin säveltää biisejä DOS 6.0 asennetulla Fast Traker 2:sella.
0   +1 +2
 
morfin_mafer 01.11.2013
Kiitos pitkästä kommentistasi. Tämä biisi ei ole minun levy-yhtiön levyttämää kamaa ja on minun alkuajoilta kun sain ensimmäiset laitteet ja ohjelmistot musiikin tekemiseeen. Musitaakseni tämä on vain miksattu kahella Native Instruments Traktor Kontrol F1 ja pääkontrolleri on Traktor Kontrol S4 ja miksausohjelmisto Traktor Pro 2.5 tai uudempi. Samplet tasin tehdä ihan vain Reaktor 5.5 enkä muulla.
0   +1 +2
 
6
Jinxed 15.10.2013
Aika päheää, tästä tulee elävästi mieleen jotkut jutut mitä oon tehnyt noin about 10 vuotta sitten. Hassuja kohina rumpuja ilman layeroinnin tuomaa syvyyttä, muka-psykedeelinen syntikka joka soi melkein koko biisin pienen pienillä variaatioilla ja on lähinnä ärsyttävä, toisensa tukkivat äänet, lopussa pakollinen "avaruus" swell, satunnaiset syntikka pierut ja avot, tulos on melkein kuin oltais tehty aikamatka teini-ikäisen jinxedin maailmaan. :D
Noh mutta vitsit hus pois tarkotus ei ole loukata, katsotaanpa saisinko aikaiseksi vielä jotain rakentavaakin palautetta. Aloitetaan nyt vaikka rummuista, henk koht mie rakastan kilinä ja kolina rumpuja mut tässä ne eivät ole nyt ihan menneet nappiin, perusjuntan pitäis olla korostuneempi jotta tulos ei olisi ihan näin tasapaksu ja että yksityiskohdat erottuis, tämä käy helposti niin että luodaan sitä syvyyttä lätkimällä erilaisia kick ja snare ääniä päällekäin sen sijaan että väännetään volaa kovemmalle yhdestä kickistä/snaresta, hassun hauskaa layerointia joka korostaa niitä pikku yksityiskohtia kun aivoilla on jotain yksinkertaista ja muhkeaa mihin tarttua niiden välissä. Synista sen verran että liian vähän variaatiota ja äänet vähän tukossa, variaation suhteen en osaa neuvoa kun se tulee aika paljon itestä ja on lopulta aika mielipide asia. Mut synien tukkosuuden suhteen aika hyvä nyrkkisääntö on et jos ne äänet muistuttaa toisiaan jo tekovaiheessa niin ne tod näk tukkii toisensa aika pahasti valmiissa tekeleessä. Selvennykseksi nyt vielä että se on lähinnä tuo kohina rumpu joka tekee sitä tukkosuutta, loppupuolella synat vähäsen toistensa kans.
Puhutaan seuraavaks miulle rakkaasta aiheesta eli sisällöstä, variaatioista ja monimutkaisuuden balanssista. Tämä kyseinen biisi yrittää selkeästi ottaa homman haltuun näillä saroilla mutta tipahtaa ikävästi kesken matkan, missä mentiin vikaan? Laiteetaan mietintämyssy päähän! Suurin ja pahin vihollinen ikinä tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on tasapaksuus! Miten me sitten taistelemma tätä arkkivihulaista vastaan? Helpoin vastaus on hiljaisuus, tai siis toisinsanoen oikein sijoitetut hiljaiset kohdat, varsinkin biiseissä missä on paljon ns äänivallia. Se ei välttämättä tarvitse olla kokonaan hiljaista mutta pieni hetki hengähtää antaa aivoille tilaa prosessoida seuraavaksi tulevat yksityiskohdat. Ja tämä ei ole siis mitenkään päin helppoa, mie olen ihan hukassa välillä sen suhteen että miun biiseissä on vaan yksinkertaisesti liikaa, miun ylivoimaisesti paskimmat biisit on pilattu nimenomaan sillä että niissä on liian vähän hiljaisuutta ja liian paljon liikaa. =D Nykyihmisen keskittymiskyky on about puoli sekunttia, eli sen verran mitä kestää ampua joku uusimmassa grand theft autossa tai teeman vaihtuminen dubstepissä. En suinkaan kannusta tätä tukemaan mutta se on ihan hyvä ottaa huomioon instrumentaali biisiä tehdessä, koukkua koukun perään tai korvamatoa ja vaihtuvuutta niin paljon kun sielu sietää tahi kehtaa, se ei ole bonusta jos biisi on samaa looppia alussa, keskellä ja lopussa. Ja joo olihan tässä lopussa jotain muutakin mut se tuli liian myöhään ja liian vähän. Tulipas tästä nyt aikamoinen essee, mutta toivottavasti tästä sekavasta sekoilusta saat nyt ainakin jotain irti.
Live long and prosper!
+2   +1 +2