Ensimmäinen kuuntelukerta meni enimmäkseen siihen, että mietin mistä sämple on niin tuttu, mutta taisimpa viimein keksiä. // Molemmilla selvää kehitystä. Rössiltä mukava kuulla vaihteeksi simppelimpää tyyliä skitsoilun sijaan ja Roppa vetää entistä paremmin sen mitä on vetänyt aikaisemminkin. // Viisasta lyriikkaa niin pitkälle kun ite pääsin kiinni. Loput on jossain valaistuneen miehen ja hullun rajamailla. Eli taidetta.